höh

[attiguu]

Kävin katsomassa eilen kaveria ja tämän vauvaa. Ikää kolme kuukautta. Vauva huusi täyttä keuhkoa naapurihuoneessa kesken kahvittelun. Kaveri kävi katsomassa, tuli takaisin ja vauva huusi edelleen. Kaveri istui tyynen rauhallisesti kahvikuppinsa ääreen ja totesi, ettei vauvalla ollut mikään hätänä. "Sitä se vain huutaa, että pitäisi päästä taas syliin." Aikani katselin suu auki kuin sonni uutta veräjää, mutta hain sitten itse muksun huutamasta.

Ihmeellistä minun mielestäni, että lapsen tarve päästä syliin ei ole äidin mielestä ns. "mitään" ja että hän tuosta vain jättää toisen huutamaan yksinään ja jää odottamaan, että josko huuto loppuisi itsestään.

Onko tämä ihan tavallinen käytäntö, vai olenko mä pahasti ulapalla kun pidän tätä outona?

 

[Empuuu]

Ei ole ainakaan meillä käytäntö tuollainen. Ei nyt jokaiseen inahdukseen heti reagoida, mutta jos vauva huutaa/itkee, niin syliin pääsee!

 

[Empuuu]

Mitäs tämä äiti tuumasi, kun hait vauvan syliisi?

 

[Mietin]

Taitaa olla äidinvaistot ja vanhemmuus kaverillasi hukassa.

Millaiset välit teillä on? Pystyisitkö puhumaan hänelle, että noin ei saa tehdä tai pystyisitkö pyytämään häntä neuvolassa keskustelemaan tästä

 

[mie]

no ei sais antaa huutaa!! itseä itkettää kuulla tuollaisesta.. olisiko ystävälläsi mahdollisesti synnytyksen jälkeistä masennusta?? jos ei reagoi vauvan viestintään.. =(

 

[ap]

Mitäs tämä äiti tuumasi, kun hait vauvan syliisi?

Ei mitään, ei ainakaan tuntunut loukkaantuvan. Siihenkin kiinnitin huomiota, että yleensä äidit kehuvat lapsiaan, miten eteviä ja maailmasta kiinnostuneita nämä ovat, mutta tämä vähättelee koko ajan lastaan tyyliin "ei sillä kai vielä mitään käsitystä maailmasta ole/ei se vielä hahmota mitään/ se katsoi mua ihan kuin olisi tajunnut, että tässä on joku"

Mietin, että voiko vaikka synnytyksen jälkeinen masennus oirehtia noin, ja voisinko auttaa asiassa jotenkin?

 

[Empuuu]

Mitäs tämä äiti tuumasi, kun hait vauvan syliisi?

Ei mitään, ei ainakaan tuntunut loukkaantuvan. Siihenkin kiinnitin huomiota, että yleensä äidit kehuvat lapsiaan, miten eteviä ja maailmasta kiinnostuneita nämä ovat, mutta tämä vähättelee koko ajan lastaan tyyliin "ei sillä kai vielä mitään käsitystä maailmasta ole/ei se vielä hahmota mitään/ se katsoi mua ihan kuin olisi tajunnut, että tässä on joku"

Mietin, että voiko vaikka synnytyksen jälkeinen masennus oirehtia noin, ja voisinko auttaa asiassa jotenkin?

Höh tosiaan. Kai se voi synnytyksen jälkeistä masennusta olla, vaikka mä en ihan tarkkaan tiedä, mitä siihen kuuluu. Ihan kuin se vauva olisi äidilleen vieras tms.

 

[Jätkä]

Ei saa huudattaa, eräs tuttu 'opettaa' vauvan noin nukkumaan. :ashamed: :ashamed:

 

[ap]

Mulle tuli hirveä hinku sylitellä sitä vauvaa, toinen yrittää ottaa kuitenkin kontaktia kauheasti. Mutta mikäs mä olen neuvomaan, mutta toisaalta taas...