hitaasti kävelemään oppiva - onko muita?

[Hidas liikkeellelähtijä]

Hei,

mulla on 1v 3 kk tyttö joka ei osoita juuri minkäänlaista kiinnostusta kävelemiseen. Siis joo, "puita pitkin" on kävellyt jo alle vuoden vanhasta, mutta yhä vieläkään ei nouse seisomaan ilman tukea, saati sitten ottaisi askeleita.

Oltiin lääkärillä ihan muista syistä, ja tämä lastenneurologian erikoislääkäri kyllä sanoi että normaalin takaraja on 1,5 v, ja hän sanoi että tyttö on kyllä muuten motorisesti hienosti kehittynyt.

Mutta kysymykseni kuuluu, onko täällä kellään muulla tällaista hidasta liikkeellelähtijää? Meillä on tullut kyllä istuminen ja konttauskin vähän jälkijunassa käyriin nähden.

Itseäni harmittaa aivan älyttömästi kaikkien kommentit, mitä satelee joka puolelta. "EIkö se VIELÄKÄÄN kävele" ja "Herranjestas, kai te ootte jo jossain seurannassa tuon takia?" ja sitten ne toiset jotka selittää että noooh, se varmaan puhuu ja osaa sitten muita asioita enemmän. No kun ei osaa. Tai siis ihan tavallinen taapero se muilta(kin) osin on.

Entäpä osaako kukaan kertoa vinkkejä joilla taaperoa voisi kannustaa kävelemiseen? Taaperokärryillä on kiinnostunut menemään pari metriä, sitten kiipeää itse niiden kyytiin ja odottaa että muut työntäisivät....

 

[ei kiinnosta kun muutenkin pääsee:)]

Meillä lähti kävelemään pikkuhiljaa 1v 1 kk ikäisenä, mutta tutulta kuulostaa tuo kiinnostumattomuus. Mekin houkuteltiin ties millä ensin seisomaan ilman tukea ja sitten ottamaan askelia. Onnistui välillä paremmin välillä huonommin. Kuukausi meni niin että suostui ottamaan vain pari askelta kerrallaan. Kerran sitten annettiin ilmapallo käteen ja lapsi oli siitä niin innoissaan, että käveli pallo käsissään viitisenkymmentä askelta putkeen. Sen jälkeen taas siirryttiin pariin askeleeseen Eli olisi kyllä osannut, muttei viitsinyt tai uskaltanut. Kävelemään opittuaankin konttaili vielä paljon eikä ulkona suostunut montaa askelta ottamaan. Mutta niin vain nyt 1,5 vuotiaana mennään yhtä lujaa muitten mukana.

 

[edellinen]

Niin jatkona vielä, että me houkuteltiin pysymään seisaallaan pitämällä jotain esinettä vähän korkeammalla niin että se sai tutkia sitä seisaallaan. Jos esine tipahti tai lapsi istahti niin nostettiin esine uudestaan ylös. Virittelimme myös olohuoneen poikki menevän narun, josta laitettiin leluja roikkumaan narusta sopivalle korkeudelle. Jos halusi ne tavoittaa niin piti ottaa pari askelta pöydän kulmalta tai sohvalta. Perinteinen tapahan on sitten kun seisoo ilman tukea niin laittaa lapsi kävelemään pari askelta äidin luota isän luo ja toisinpäin. Kun odottaa kädet ojossa ja ottaa aina kiinni niin ei lapsikaan pelkää sitten niin kaatumista. Ja noiden lelujen mitä käyttää houkuttimena, on sitten syytä olla tosi kiinnostavia

 

[browneyes]

Meillä on 1v3kk ikäinen poika joka ei myöskään vielä kävele. Tukea vasten kävelee ja pienen matkan saattaa työntää taaperokärryä tms. Tykkää kyllä työnnellä mutta on luonteeltaan kamalan varovainen eikä oikein uskalla mennä kuin ihan hissukseen eteenpäin. Nyt ihan viimeisen muutaman viikon ajan on ottanut jaloilla vastaan kun hänet laskee maahan eli nyt on herännyt enemmän kiinnostusta pystyasennossa olemiseen ja varmaan kohta uskaltautuu jo askeleitakin ottamaan.

Me ei olla kuultu mitään erityisiä kommentteja eikä mua asia oikeastaan häiritse mitenkään, lähtee sitten ajallaan. Musta on itseasiassa ollut ihanan helppoa tällaisen lapsen kanssa joka ei juokse karkuun, kaatuile eikä kiipeile Me vanhemmat olemme kävelleet 1v3kk ja 1v4kk ikäisinä joten osasin tätä vähän odottaakin, tosin isommat lapset meillä lähtivät kävelemään 11 kk ja 13 kk iässä.

 

[meil tääl,]

Meillä opittiin ryömimään vasta 11kk iässä, konttaamaan 1v2kk ja kävelemään 1,5-vuotiaana. Ei auttanut mitkään houkuttimet vaan parasta oli, että antaa ajan kulua. Itse olin tosi huolissani tästä, mutta nyt kun kaikki motoriset jutut ovat tulleet jälkijunassa, en osaa enää stressata. Nyt meillä poika 1v9kk eikä esimerkiksi syö itse. Just oppi vasta juomaan lasista itsenäisesti ja lusikkaa pitää hyvin kädessä. Häntä nyt ei tunnu vain kiinnostavan itse syöminen. Liikkumisesta vielä sen verran, että nyt kyllä juostaan, pyöritään ja tehdään kaikkea mahdollista

 

[heinis07]

Meillä esikoinen käveli puita pitkin vuoden iästä lähtien. Oli (ja on edelleen) sen verran arka, ettei uskaltanu ottaa askelia ilman tukea. Kävelemään lähti 1v5kk. Kuopus on ollu rämäpäisempi, mutta keksi polvikävelyn. Käveli pitkään polvillaan ja 1v7kk vasta nousi jaloilleen.

 

[Viiden äiti]

Meillä osa on kävellyt aiemmin ja osa myöhemmin, mutta viides vasta kolme kuukautta alle 2-vuotiaana. Emme asu Suomessa ja täällä sanottiin, että jotkut
kävelevät vasta 2-vuotiaina ilman sen kummempaa syytä. Lastenlääkärit eivät
olleet huolissaan, kunhan jalat oli ensin tutkittu jne. Nyt kuopus on kolmen ja
motorisesti ainakin yhtä taitava kuin ikätoverit, osaa esim. ajaa pyörällä, kii-
peillä, ajaa potkulaudalla, hyppiä yhdellä jalalla... Eli ainakin puolitoistavuoti-
aaksi voi rauhassa odotella, joskus pitempäänkin!

 

[JIPPULA]

Minusta paljon on kiinni motoriikasta, uskaltamisesta ja mielenkiinnosta. Kummipoikamme oppi kävelemään vasta 1v 8 kk ikäisenä, koska hän on aina ollut rauhallinen ja hänelle riitti ihan täysin se, että istui paikallaan katselemassa asioita. Vauhtia ja liikettä sai sitten, kun istui rattaissa tai pyörän kyydissä.

Oma poikani taas on ollut aina kova menemään eikä uskallusta ole puuttunut, joten hän lähti liikkeelle heti, kun motoriikan ja lihaskestävyyden osalta se vain oli mahdollista. Tytär taas oli paljon arempi ja häntä piti tosiaan houkutella kiinnostavilla asioilla, jotta lähti liikkeelle (esim. rapisevaa sanomalehteä, ilmapallo, serpentiini).

 

[kyllä lapsi oppii]

Meillä lapsi oppi kävelemään 1v5kk. On tosin keskonen, että sen vuoksikin kävely vähän viivästyi. Me kävelytettiin lasta tosi paljon eli kun mentiin esim. vessan potalle niin otettiin molemmista käsistä kiinni ja käveltiin se matka. Innostui kävelemään 1v3kk iässä pieniä matkoja toiselta vanhemmalta toiselle. Sitten innostus taas lopahti kunnes parin kuukauden jälkeen käveli itse.