Hirveä viha!!!!!!!!!

[.]

tää on mitä todennäköisimmin provo.

Koska ihminen, joka on ihan vakaasti tehnyt valinnan tehdä itselleen jotain, pitää sen sisällään ja toteuttaa sen. Ei sellainen ihminen oikeasti uhoa siitä kenellekään, edes netissä.

Hätähuuto tämä voi olla. Mutta en usko hetkeäkään että aloittaja tekisi itselleen jotain oikeasti.

 

[alkuperäinen vihaaja]

tää on mitä todennäköisimmin provo.

Koska ihminen, joka on ihan vakaasti tehnyt valinnan tehdä itselleen jotain, pitää sen sisällään ja toteuttaa sen. Ei sellainen ihminen oikeasti uhoa siitä kenellekään, edes netissä.

Hätähuuto tämä voi olla. Mutta en usko hetkeäkään että aloittaja tekisi itselleen jotain oikeasti.

Ei sinun tarvitsekaan uskoa!!! En minä ole sinulle mitään selitystä velkaa! Usko mitä haluat!

 

[ajattele]

Saisit nähdä ehkä lasten lapsia, toteuttaa omia unelmiasi, nauttia aamusta, uudesta päivästä jonka saat elää. Toiset sairastuu ja kuolee vaikka haluaisivat elää. Syyllistäminen johtuu sun omasta asenteesta itseäsi kohtaan. Lue raamattua, ja elä hetki kerrallaan. Ja, olet masentunut, hanki lääkkeitä jotka auttaa. Jos mies syyllistää, niin aina voit erota, tai sitten hyväksyä miehes tavan.

 

[alkuperäinen vihaaja]

Saisit nähdä ehkä lasten lapsia, toteuttaa omia unelmiasi, nauttia aamusta, uudesta päivästä jonka saat elää. Toiset sairastuu ja kuolee vaikka haluaisivat elää. Syyllistäminen johtuu sun omasta asenteesta itseäsi kohtaan. Lue raamattua, ja elä hetki kerrallaan. Ja, olet masentunut, hanki lääkkeitä jotka auttaa. Jos mies syyllistää, niin aina voit erota, tai sitten hyväksyä miehes tavan.

Olet varmasti oikeassa. Olen vain niin sairas nyt että en pysty näkemään metsää puilta. Mies eilen haukkui ja syytti etten ole enää sama iloinen itseni ja että pilaan koko perheen elämän. . . . Lääkkeet vaikuttaa varmasti että suurimmat ilon ja surun kärjet on poissa. Mutta haluan täältä pois etten pilaa kenenkään elämää enää. . . .

Kyllä, olen lukenut raamattuakin aina silloin tällöin, mutta olen liian sairas saadakseni siitä mitään irti, kiitos kuitenkin vinkistä.

 

["eräs"]

Se ihminen siellä polilla on sanonut väärins sulle, valitettavasti tämmösiä ihmisiä löytyy..
ammatti-ihmisen pitäis ymmärtää että ei sitä yhtäkkiä toivuta vaikeista asioista.
Ja hankalia vaiheita voi olla ja myös tuo viha tavallaan kuuluu prosessiin.
Oon vuosia sitten laatinut paperille listan kaikista asioista mitä lupaan kokeilla ennen
"lopullisia ratkaisuja". Ja heinäkuun lopussa oli todella vaikeaa kun upposin johonkin traumaan
ja oli ahdistavaa. Pidin päivämäärän mielessä ja nyt tavallaan elän sitä "uutta" elämää
kun en kuollutkaan(enkä oikeasti olisi niin tehnyt). Eli yli kolme kuukautta on kitkuteltu sen
jälkeen.
Yritä päivä kerrallaan systeemiä. Oletko saanut kunnon terapiaa? Oletko kuullut tai lukenut emdr-
terapiasta, sitä käytetään traumojen hoitoon.
Älä luovuta noin vähällä. Sua voidaan hoitaa, sä voit toipua! Käännä se viha toimintatarmoksi,
itsesi hoitoon.

 

[alkuperäinen vihaaja]

[QUOTE="eräs";22412847]Se ihminen siellä polilla on sanonut väärins sulle, valitettavasti tämmösiä ihmisiä löytyy..
ammatti-ihmisen pitäis ymmärtää että ei sitä yhtäkkiä toivuta vaikeista asioista.
Ja hankalia vaiheita voi olla ja myös tuo viha tavallaan kuuluu prosessiin.
Oon vuosia sitten laatinut paperille listan kaikista asioista mitä lupaan kokeilla ennen
"lopullisia ratkaisuja". Ja heinäkuun lopussa oli todella vaikeaa kun upposin johonkin traumaan
ja oli ahdistavaa. Pidin päivämäärän mielessä ja nyt tavallaan elän sitä "uutta" elämää
kun en kuollutkaan(enkä oikeasti olisi niin tehnyt). Eli yli kolme kuukautta on kitkuteltu sen
jälkeen.
Yritä päivä kerrallaan systeemiä. Oletko saanut kunnon terapiaa? Oletko kuullut tai lukenut emdr-
terapiasta, sitä käytetään traumojen hoitoon.
Älä luovuta noin vähällä. Sua voidaan hoitaa, sä voit toipua! Käännä se viha toimintatarmoksi,
itsesi hoitoon.[/QUOTE]

Kiitos sinulle! En ole saanut muuta terapiaa kuin psyk.polilla käynnit 4 viikon välein. . . . Mulla on niin paha ja syyllinen olo. . . . En pysty tekemään mitään kuin vain ajattelemaan tuota päivämäärää. . . Ja senkin ajattelusta tulee syyllinen olo. . . . Vuoden olen ollut pahasti masentunut mutta kun mikään ei auta ja joka paikasta tulee vaan huutia ja syyllistämistä "koska ethän sinä edes halua parantua". . . . Miksi ihmeessä en haluaisi Paha mieli. . . .

 

["essi"]

Hei ap. Mulla on mies, jolla on samoja tuntemuksia kuin sulla.
Vihaa kaikkea, on koko ajan vihainen ja agressiivinen.
Ja kyllä, välillä musta tuntuu, että hän on pilannut mun elämän, ja lapsen elämän, ja välillä vihaan häntä itsekin. MUTTA, en silti ikinä, ikinä, toivo, että hänelle sattuis mitään. Lapsi syyttää ihan varmasti (ehkä koko loppuiän) itseään, jos itsemurhan tekis. Ja sitten ois taas sukupolvelta toiselle jatkunut kierre valmis.
Itse toivon yli kaiken, että hän jostain löytäisi väylän hoitaa itsensä kuntoon. Tee sinä samoin.

 

[LisaMarie]

Kiitos kaikille viesteistä. Kävin psyk.polilla ja lähdin kesken pois. Puin takin päälleni ja totesin puolivälissä että nyt kiitos riittää. Minua syytettiin siitä että en edes halua parantua. Voi että tuli paha mieli Miten voin olla haluamatta parantua kun tässä vuoden sitä olen yrittänyt. . . .

Syyllistävää vaan joka paikasta. . . .

Oliskiko kuitenkin mahdollista, että tulkitsit asiaa väärin siellä polilla? Se toki on outoa, ettei lääkäri tai hoitaja, ketä nyt siellä olitkin tapaamassa, lähtenyt perääsi ja yrittänyt viellä jutella, mutta monesti huonosti voiva ihminen kuulee kaiken syytöksenä.
Mä vihasin terapeuttiani, joka hoki mulle aina kun valitin olevani uhri ja olin jumissa elämässäni, odotin kurkkua myöten paskassa että joku antaa snorkkelin ja sain kohtauksen kun tarjottiin köysitikkaita ja ehdotettiin pois kiipeämistä, että "mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua jos...mitä se nyt ikinä olikin, mitä en koskaan voinut tehdä.
Mulla ei ikinä ollu kunon vastausta tuohon. pahinta olis ollu esim. avioero ja sen kun sanoi terpautill4e ääneen se ikävä ihminen kysyi "miksi se olisi paha vaihtoehto?" Siihen mä en enää osannu kunnolla vastata. Järkeni sanoi, ettei se olisi ollenkaan paha vaihtoehto, mutta kieltäydyin jurkästi mistään muutoksesta elämässäni. odotin että se määrää mulle sellaisia lääkkeitä mitä syömällä paranee tekemättä itse mitään.
Voin hyvin kuvitella, että sillä todella oli sellainen olo, etten halua parantua ja todella ihmettelen, että se osas niin hienotunteisesti aina esittää ne perseelle potkivat kysymykset, että vaikka mä sitä vihasinkin, menin sinne aina uudelleen. Kyllä jo tuo "miksi et toimi, mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua jos toimit ja muutat elämääsi?" oli kysymys, joka joskus tuntui syyllistävältyä, vaikka nyt tajuan oikein hyvin, että pakkohan sen oli saada mut miettimään sitä miksi en tee muuta kun valitan ja vaadin hoitoa suostumatta siihen kuitenkaan.

 

[alkuperäinen vihaajaii]

[QUOTE="essi";22412884]Hei ap. Mulla on mies, jolla on samoja tuntemuksia kuin sulla.
Vihaa kaikkea, on koko ajan vihainen ja agressiivinen.
Ja kyllä, välillä musta tuntuu, että hän on pilannut mun elämän, ja lapsen elämän, ja välillä vihaan häntä itsekin. MUTTA, en silti ikinä, ikinä, toivo, että hänelle sattuis mitään. Lapsi syyttää ihan varmasti (ehkä koko loppuiän) itseään, jos itsemurhan tekis. Ja sitten ois taas sukupolvelta toiselle jatkunut kierre valmis.
Itse toivon yli kaiken, että hän jostain löytäisi väylän hoitaa itsensä kuntoon. Tee sinä samoin.[/QUOTE]

Tiedän että olen rasittava

En vain löydä väylää saada itseni kuntoon, en osaa, en löydä, en pysty. . . . En todellakaan tiedä mitä tehdä koska varmasti tekisin sen. . . .

 

["essi"]

Må tosiaan niin tunnen sun tuskasi, koska näen miehessäni sen saman ahdistuksen.
Oletko ikinä puhunut vanhempiesi kanssa lapsuudestasi?
Oma mies ainakin panttaa kaiken sisäänsä.
Mä taas olen suht varma, että ne asiat painaa paljon, ennen kuin ne on sanottu ääneen.
Sekin teissä on samaa, että kumpikin hakee apua, mutta jää tunteeseen, ettei sitä saa.
Oletan, että se johtuu siitä, että laitetaan liikaa odotuksia siihen hoitoon / lääkkeeseen tms, joka "saisi terveeksi", vaikka ihan oikeasti se kaikki lähtee sieltä oman pään sisältä.
Ja tosiaan, se syyllisyyskin on siellä omien korvien välissä. Mäkin saan välillä kuulla pottuilevani ja syyllistäväni, kun kysyin ihan jotain yleistä.
Toivon, että jaksat vielä yrittää, ja että avaudut vaikka tänne, jos et muualle pysty!

 

["eräs"]

Kiitos sinulle! En ole saanut muuta terapiaa kuin psyk.polilla käynnit 4 viikon välein. . . . Mulla on niin paha ja syyllinen olo. . . . En pysty tekemään mitään kuin vain ajattelemaan tuota päivämäärää. . . Ja senkin ajattelusta tulee syyllinen olo. . . . Vuoden olen ollut pahasti masentunut mutta kun mikään ei auta ja joka paikasta tulee vaan huutia ja syyllistämistä "koska ethän sinä edes halua parantua". . . . Miksi ihmeessä en haluaisi Paha mieli. . . .

Tiedätkö että sulla olis oikeus muuhunkin kuin tuohon polin apuun? Kelan terapiaan, esim. traumaterapia, se emdr. Otapa selvää!! Ja valitettavasti voi käydä noin että kaikki ammatti-ihmiset eivät ymmärrä, sullakin on vakavia asioita taustalla ja syyllistäminen on väärin!
Sun on turha tehdä itselles mitään koska et ole saanut vielä kunnon apua!
Se voi olla yksi syy sun vihaan.
Uskon että kun viha sulaa, sun olo helpottuu ja sieltä alta voi löytyä surua.
Olen käynyt sanan ja rukouksen illoissa ja aion mennä tällä viikolla. Myös eräässä paikassa
oon käynyt jossa saa parannusapua ja viimeksi helpotti, tunteet tulvivat ja sain itkeä.
Ja täysin ilmaiseksi, eivät ota maksua.
Kyllä sää löydät apua, varmasti "ovet aukeavat" ja löydät henkilön joka auttaa, löydät kirjan jonka lukeminen voi auttaa jne.

 

["eräs"]

Lisään vielä: neljän viikon välein on todella harvoin!! Sun on päästävä useimmin. Tiedätkö, mä käyn paikassa joka on ilmainen ja käyn kaksi krt viikossa! Eri asia onko siitä apua...viimeksi meinas mennä hermot ja tuli ajatus että lähden kesken pois...
Ei mullakaan toi hoito ihan pelaa, turhaa löpinää vaan. En kehtaa sanoa ettei siitä apua ole..
Usko mua, sulle löytyy apua ja sä toivut. Tarvitsisitko apua tuohon "etsintään"?

 

[alkuperäinen vihaaja]

[QUOTE="essi";22413105]Må tosiaan niin tunnen sun tuskasi, koska näen miehessäni sen saman ahdistuksen.
Oletko ikinä puhunut vanhempiesi kanssa lapsuudestasi?
Oma mies ainakin panttaa kaiken sisäänsä.
Mä taas olen suht varma, että ne asiat painaa paljon, ennen kuin ne on sanottu ääneen.
Sekin teissä on samaa, että kumpikin hakee apua, mutta jää tunteeseen, ettei sitä saa.
Oletan, että se johtuu siitä, että laitetaan liikaa odotuksia siihen hoitoon / lääkkeeseen tms, joka "saisi terveeksi", vaikka ihan oikeasti se kaikki lähtee sieltä oman pään sisältä.
Ja tosiaan, se syyllisyyskin on siellä omien korvien välissä. Mäkin saan välillä kuulla pottuilevani ja syyllistäväni, kun kysyin ihan jotain yleistä.
Toivon, että jaksat vielä yrittää, ja että avaudut vaikka tänne, jos et muualle pysty![/QUOTE]

En pysty puhumaan asiasta vanhempieni kanssa. Olen pari kertaa yrittänyt mutta siitä ei tule mitään kun äiti vaan itkee. Hän ei nytkään ymmärrä mikä minua vaivaa kun kaiken pitäisi olla hyvin.

Kyllä, vika on varmasti korvien välissä. Mutta taitoa sitä saada pois sieltä ei valitettavasti ole. Olen käynyt myös sanan ja ruokouksen illoissa, ei apua.

Haluan vain tämän pahanolontuskan loppuvan. . . . Mutta tuntuu ettei kukaan auta. Ei kukaan varmasti voikaan auttaa mutta en kestä sitä että minua syyllistetään joka puolelta että en halua apua. Vai onko niin että en halukaan apua, haluan olla sairas?

Olen koko ajan jaksanut olla töissä, pitäisiköhän pitää sairaslomaa, mutta talous ei anna siihen myöten. . . .

Apua!

 

["eräs"]

En pysty puhumaan asiasta vanhempieni kanssa. Olen pari kertaa yrittänyt mutta siitä ei tule mitään kun äiti vaan itkee. Hän ei nytkään ymmärrä mikä minua vaivaa kun kaiken pitäisi olla hyvin.

Kyllä, vika on varmasti korvien välissä. Mutta taitoa sitä saada pois sieltä ei valitettavasti ole. Olen käynyt myös sanan ja ruokouksen illoissa, ei apua.

Haluan vain tämän pahanolontuskan loppuvan. . . . Mutta tuntuu ettei kukaan auta. Ei kukaan varmasti voikaan auttaa mutta en kestä sitä että minua syyllistetään joka puolelta että en halua apua. Vai onko niin että en halukaan apua, haluan olla sairas?

Olen koko ajan jaksanut olla töissä, pitäisiköhän pitää sairaslomaa, mutta talous ei anna siihen myöten. . . .

Apua!

Ei kai sua nyt aina syyllistetä? Oletko lukenut kirjallisuutta mikä auttais? Luin viimeksi kirjan Rikotut rajat. Ja luulen että kun löydät sen oikean henkilön, sulla lähtee vielä se paha olo rullaamaan. Ota huomioon että joskus voi kestää luottamuksen saaminen esim. siellä sun paikassa, siellä polilla. Toisten kanssa ei kemiatkaan kohtaa niin hyvin.

 

[alkuperäinen vihaaja]

[QUOTE="eräs";22413358]Ei kai sua nyt aina syyllistetä? Oletko lukenut kirjallisuutta mikä auttais? Luin viimeksi kirjan Rikotut rajat. Ja luulen että kun löydät sen oikean henkilön, sulla lähtee vielä se paha olo rullaamaan. Ota huomioon että joskus voi kestää luottamuksen saaminen esim. siellä sun paikassa, siellä polilla. Toisten kanssa ei kemiatkaan kohtaa niin hyvin.[/QUOTE]

Olen nyt liian väsynyt enää mihinkään. . . . Yksi ajatus vaan mielessä pyörii. . . . Netistä yritän etsiä juttuja missä puhuttaisiin äidin tekemästä itsemurhasta, valitettavasti minuun vain ei kolahda ne jutut jossa äiti syyllisestään. . . Olen pahoillani, olen varmaankin liian sairas. . . .

 

[Leukistinen aksolotli]

Minusta asia voikin olla niin, ettet halua parantua, olethan jo päättänyt aikataulunkin elämäsi päättymiselle. En tarkoita syyllistää sua, meinaan vaan, että mitä jos onkin niin, että et halua parantua, koska sun sisällä on niin paljon vihaa? Ku se viha estää sua haluamasta positiivisia asioita.:hug:

Jos saisit hetkeksi käskettyä vihan pois sinusta, niin voisit ehkä ajatella selkeämmin.

 

[eräs harmailija]

Hyi! Etkä tee mun syntymäpäivänä!

Ei anteeksiantaminen ole niin helppoa! Ei ole helppo edes tietää, mitä se tarkoittaa, saatikka toteuttaa sitä käytännössä. Ja jos vihantunne ei ole tullut, anteeksiantaminen on mahdotonta.

Sitä en käsitä, miksi olet itsellesi vihainen? Ei nämä asiat ole sinun syytä olleet.

Joku päivä sä vielä pystyt antamaan anteeksi. Anteeksi antaminen tarkoittaa sitä, että pääset vihasta vapaaksi. Ei anteeksiantamisella päästetä vapaaksi niitä, jotka teki väärin, vaan sinut itsesi.
Viha pitää sua nyt vankina. Elämä odottais sen ulkopuolella, joten kannattaa vielä jatkaa.

Puhut hyvin, olen ennenkin ihaillut taitoasi sanoa asiat kauniisti. Tunnut ihmiseltä, joka välittää. Olet joskus kommentoinut minunkin vuodatustani, josta tuli hyvä mieli. Onneksi on olemassa kaltaisiasi ihmisiä! :hug:

 

[alkuperäinen vihaaja]

Minusta asia voikin olla niin, ettet halua parantua, olethan jo päättänyt aikataulunkin elämäsi päättymiselle. En tarkoita syyllistää sua, meinaan vaan, että mitä jos onkin niin, että et halua parantua, koska sun sisällä on niin paljon vihaa? Ku se viha estää sua haluamasta positiivisia asioita.:hug:

Jos saisit hetkeksi käskettyä vihan pois sinusta, niin voisit ehkä ajatella selkeämmin.

Olet ihan oikeassa!!! Näin olen itsekin asiaa tänään ajatellut! Mutta mitäs sitten tehtäisiin. . .

 

[Leukistinen aksolotli]

Puhut hyvin, olen ennenkin ihaillut taitoasi sanoa asiat kauniisti. Tunnut ihmiseltä, joka välittää. Olet joskus kommentoinut minunkin vuodatustani, josta tuli hyvä mieli. Onneksi on olemassa kaltaisiasi ihmisiä! :hug:

Pah, mä en oo mikään kiva tyyppi. Joku vois osata puhua oikeasti nätisti, mä yritän lähinnä olla sanomatta rumasti.:xmas:

 

[Leukistinen aksolotli]

Olet ihan oikeassa!!! Näin olen itsekin asiaa tänään ajatellut! Mutta mitäs sitten tehtäisiin. . .

Jos voisit hetkeksi vaikka tuontää syrjään sen vihan, niin saisit mietittyä, mitä haluat elämältä. Jotain muuta kun 3. 12. kaputt.

 

[eräs harmailija]

Pah, mä en oo mikään kiva tyyppi. Joku vois osata puhua oikeasti nätisti, mä yritän lähinnä olla sanomatta rumasti.:xmas:

No ainakin se toimii!

 

[alkuperäinen vihaaja]

Jos voisit hetkeksi vaikka tuontää syrjään sen vihan, niin saisit mietittyä, mitä haluat elämältä. Jotain muuta kun 3. 12. kaputt.

Se järkyttävä viha tuli vasta eilen. . . Sitä ennen olen kokenut syyllisyyttä. . .

Tämä viha on hirvittävä. . . . Jos haluankin olla sairas, jos haluankin vain huomiota, jos haluankin vain hoitoa, kaikkea sitä mitä en koskaan ole saanut. . . .

En pysty luottamaan kehenkään, elämässäni ei ole ollut yhtään ainoaa ihmistä johon luottaa. Ei edes psyk.polin hoitaja viitsi vaivautua vastaamaan soittopyyntöön jonka hänelle vastaajaan sanelin, hän vain kommentoi "kuuntelin kyllä viestisi mutta en saanut missään vaiheessa vastattua" ja aikaa oli toista viikkoa ennen eilistä tapaamista. . . eli en luota enää edes tuohon hoitajaan. . . . .

En luota kuin itseeni

 

[Leukistinen aksolotli]

Se järkyttävä viha tuli vasta eilen. . . Sitä ennen olen kokenut syyllisyyttä. . .

Tämä viha on hirvittävä. . . . Jos haluankin olla sairas, jos haluankin vain huomiota, jos haluankin vain hoitoa, kaikkea sitä mitä en koskaan ole saanut. . . .

En pysty luottamaan kehenkään, elämässäni ei ole ollut yhtään ainoaa ihmistä johon luottaa. Ei edes psyk.polin hoitaja viitsi vaivautua vastaamaan soittopyyntöön jonka hänelle vastaajaan sanelin, hän vain kommentoi "kuuntelin kyllä viestisi mutta en saanut missään vaiheessa vastattua" ja aikaa oli toista viikkoa ennen eilistä tapaamista. . . eli en luota enää edes tuohon hoitajaan. . . . .

En luota kuin itseeni

Jos tää viha on tullut vasta eilen, niinb ei se tarkoita, että se kestää sun elämän loppuun asti. Kyllä se menee ohi. Ehkä jotain on tapahtumassa ja olet menossa eteenpäin, niin, että viha on voinut näyttäytyä. Siellä se on ollut aiemminkin, et varmaan ole vaan huomannut sitä. Ehkä sun syyllisyys alkaa väistyä? Se olisi hyvä asia.

Sitten kun olet paremmassa kunnossa, osaat erottaa ne asiat, joihin oikeasti olet syyllinen, ilman, että omatunto syyttää sua kaikesta. Nimittäin joskus syyllisyys on hyväkin tunne, jos siihen on syytä. Mutta kun omatunto on sairas, niin siihen ei voi luottaa, kun se syyttää ihan kaikesta. Kyllä sä vielä kuntoon tuut.

Yritä luottaa siihen hoitajaan. Sen ei ole tarkoituskaan olla sulle läheinen ihminen, vaan vain joku joka kuuntelee ja yrittää auttaa ja mikä tärkeintä, pitää sun asiat salassa. Sillä tavalla voit luottaa häneen.

 

[alkuperäinen vihaaja]

Jos tää viha on tullut vasta eilen, niinb ei se tarkoita, että se kestää sun elämän loppuun asti. Kyllä se menee ohi. Ehkä jotain on tapahtumassa ja olet menossa eteenpäin, niin, että viha on voinut näyttäytyä. Siellä se on ollut aiemminkin, et varmaan ole vaan huomannut sitä. Ehkä sun syyllisyys alkaa väistyä? Se olisi hyvä asia.

Sitten kun olet paremmassa kunnossa, osaat erottaa ne asiat, joihin oikeasti olet syyllinen, ilman, että omatunto syyttää sua kaikesta. Nimittäin joskus syyllisyys on hyväkin tunne, jos siihen on syytä. Mutta kun omatunto on sairas, niin siihen ei voi luottaa, kun se syyttää ihan kaikesta. Kyllä sä vielä kuntoon tuut.

Yritä luottaa siihen hoitajaan. Sen ei ole tarkoituskaan olla sulle läheinen ihminen, vaan vain joku joka kuuntelee ja yrittää auttaa ja mikä tärkeintä, pitää sun asiat salassa. Sillä tavalla voit luottaa häneen.

Ehkä mun pitäisi luottaa siihen hoitajaan. . . . Olen tänään ollut kipeänä (flunssa) kotona ja olo on ihan erilainen. . . . Eli pitäisköhän jäädä saikulle. . . . Harmi vaan että se tulee taloudellisesti hankalaksi. . . .

Omatunto on sairas, olet oikeassa. Olet kyllä niin rehellinen ja positiivinen ja näkevä ihminen ettei paremmasta väliä. Kiitos sinullekin!!!

 

[Leukistinen aksolotli]

Ehkä mun pitäisi luottaa siihen hoitajaan. . . . Olen tänään ollut kipeänä (flunssa) kotona ja olo on ihan erilainen. . . . Eli pitäisköhän jäädä saikulle. . . . Harmi vaan että se tulee taloudellisesti hankalaksi. . . .

Omatunto on sairas, olet oikeassa. Olet kyllä niin rehellinen ja positiivinen ja näkevä ihminen ettei paremmasta väliä. Kiitos sinullekin!!!

En mä sen kummemmin mitään näe, enkä silleen osaa auttaa... Saikku ei ole ollenkaan huono idea. Jotenkin luulin, että olisitkin jo sairaslomalla, kun sulla on niin paha olla. Hyvä kuulla, että sun olo on erilainen, edes vähän. Kyllä sä varmaan tuut vielä kuntoon, mutta voi olla raskasta mennä noiden vihantunteiden läpi.