Hirveä viha!!!!!!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vihainen :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vihainen :(

Vieras
Vihaan kaikkia! Vihaan itseäni ja jokaikistä ihmistä! Halveksin jokaikistä ihmistä! En pysty tekemään potilastöitä koska vihaan potilaita! Inhoan enemmän kuin ikinä mitään muuta muita ihmisiä!!! En halua satuttaa heitä koska en pystyisi koskeman kehenkään! En myöskään pysty puhumaan kenellekään koska vihaan kaikkia niin paljon. Ja ennenkaikkea vihaan itseäni enemmän kuin mitään koko maailmassa!!!!
 
Osaatsä sanoa, missä sun vihan alkulähde on? Ihan alunperin? Siis kuka tai mikä on se ihan alkuperäinen vihan aiheuttaja?

Ootko sä jo kauan vihannut kaikkea? Miksi vihaat itseäsi?
 
Tuntuuko se viha sinusta jollain tavalla myös arvokkaalta ja siltä, ettet ehkä haluaisi päästää siitä irti, koska menettäisit silloin jotain?
 
Ja vielä yksi kysymys; onko se varmasti vihaa, vai peitätkö sillä jotakin muuta kipeämpää tunnetta?
Mä olen tehny toisinpäin, olen ollu kyvytön tuntemaan vihaa ja luullut tuntevani ainoastaan syyllisyyttä. Mutta kyllä mussa muitakin tunteita kun sitä syyllisyyttä on, vihaakin, kunhan vaan uskalsi pysähtyä kaivelemaan.
 
sama vähän täällä. viellä en ole ihan noin pitkällä vihan kanssa. mutta tällä menolla se voi mennä tuohon pisteeseen.

itselleni vihaa aiheuttaa jatkuva hyväksikäyttö, muitten ihmisten taholta. Olen aina pyrkinyt auttamaan ja tätä piirrettä on käytetty häikäilemättömästi hyväksi. Olen huomannut nytten sen että kun lopetin auttamisen. Tai en ole joka asiassa aina heti paikalla kun pyydetään. En anna lapseni vanhoja vaatteita enää säkkitolkulla kiertoon ilmaiseksi yms. Niin on loppunut yhteydenpito tietyiltä tahoilta. ja kohtelu minua kohtaan on ollut jopa kylmää. Sitten taas on tullut uusi (hyväuskoinen) ihminen kierrokseen, joka tekee ja auttaa. ja se on nytten niin hyvää kaveria. Tälläinen kohtelu ihmisitä joita pitää kaverinaan. Kovettaa ja kylmettää minut. Ja saa myös ne jotka saattaisivat olla pyyteettömästi kavereitani näyttämään rikollisilta silmissäni.

olenkin vetäytynyt omiin oloihini.
 
Mulla oli joskus samaa. Niin suuri viha, ihan kaikkia kohtaan, olisi tehnyt mieli lyödä vastaantulijoita, ajattelin mielessäni ohikulkijoista "huora, kusipää, paskiainen, oksettava, mulkku" ja niin edelleen. Itseni kohdalla saatoin jatkuvalla syötöllä miettiä, että olen oksettava, ruma, ällöttävä, vastenmielinen, yököttävä (juttuja, joita kuulin lapsuudessa)

Nyt, heheheheh, kun on lääkitys kohdallaan i.e. sain masennusdiagnoosin ja hoidon, niin ne viha-ajatukset on hävinneet.
 
Viha on tullut vasta nyt, sitä ennen olen tuntenut syyllisyyttä. Mutta tällaista vihaa en ole ikinä kokenut, en koskaan . . . .

Lapsuus ollut vaikea, olen luullut antavani anteeksi. Viha purkautuu viiltelynä ja itseinhona. Lääkitys meneillään, ehkä se torppaa sen etten vedä ensimmäistä vastaantulijaa nenään. . . .

Vihantunne on sietämättömän suurta. . . . :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen kirjoittaja;22406289:
Viha on tullut vasta nyt, sitä ennen olen tuntenut syyllisyyttä. Mutta tällaista vihaa en ole ikinä kokenut, en koskaan . . . .

Lapsuus ollut vaikea, olen luullut antavani anteeksi. Viha purkautuu viiltelynä ja itseinhona. Lääkitys meneillään, ehkä se torppaa sen etten vedä ensimmäistä vastaantulijaa nenään. . . .

Vihantunne on sietämättömän suurta. . . . :(

Mikä se on se sinun lapsuuden kauheus? Mistä sä oot tuntenut syyllisyyttä?

Vihan täytyy tulla jossain vaiheessa, että pääset eroon syyllisyydestä ja voit alkaa sitten edistyä siinä aiassa. Jossain vaiheessa sun täytyy myös päästää vihasta irti.
 
Mikä se on se sinun lapsuuden kauheus? Mistä sä oot tuntenut syyllisyyttä?

Vihan täytyy tulla jossain vaiheessa, että pääset eroon syyllisyydestä ja voit alkaa sitten edistyä siinä aiassa. Jossain vaiheessa sun täytyy myös päästää vihasta irti.

Vanhepien mitätöinti, seksuaalinen hyväksikäyttö, fyysinen ja psyykkinen pahoinpitely. . . .

Luulin että olen antanut anteeksi. . . . VIHAAN ELÄMÄÄÄÄÄ. . . Olen päättänyt itsemurhapäivämäärän, se on 3.12. Olen hankkinut jo kaiken valmiiksi. Se on helppo tehdä tällä vihantunteella!!!!!!
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen kirjoittaja;22406289 begin_of_the_skype_highlighting**************22406289******end_of_the_skype_highlighting:
Viha on tullut vasta nyt, sitä ennen olen tuntenut syyllisyyttä.
No sithän tää on tuttu tarina:hug:
Mutta usko pois, se viha on osa anteeksiannon prosessia.
Siis sä olet luullu antaneeksi anteeksi, mutta olet koittanu antaa anteeksi unohtamalla, kieltämällä tai pakottamalla itsesi hyväksymään ennen kuin olet siihen valmis. Se ei toimi. Myös se viha ja pettymys siitä, mitä sulle, vaittomalle lapselle, on tapahtunu, on käytävä läpi. Sitten voi antaa anteeksi siinä merkityksessä, että päästää asiasta irti. Se on olemassaoleva tosiasia, joka ei enää vaivaa sinua, vaikka tiedät sen olevan tapahtunut.
Niin ja siis hyväksyminen ei tarkoita irti pästämisessä ja anteeksiannossa sitä että hyväksyy tapahtuneen vaan sitä että hyväksyy että niin on tapahtunut, vaikka asia ei olekkaan hyväksyttävä. Ei enää yritä kieltää itseltään mitään, vaan tavallaan nöyrtyy asian edessä ja nöyryys ei ole nöyritelyä eikä sitä että antaa muiden kävellä ylitseen vaan se on kykyä nähdä itsensä oikeissa mittasuhteissa ilman tarvetta itsensä alentamiseenkaan ja kykyä oppia tapahtuneista asioista.
 
Viimeksi muokattu:
No sithän tää on tuttu tarina:hug:
Mutta usko pois, se viha on osa anteeksiannon prosessia.
Siis sä olet luullu antaneeksi anteeksi, mutta olet koittanu antaa anteeksi unohtamalla, kieltämällä tai pakottamalla itsesi hyväksymään ennen kuin olet siihen valmis. Se ei toimi. Myös se viha ja pettymys siitä, mitä sulle, vaittomalle lapselle, on tapahtunu, on käytävä läpi. Sitten voi antaa anteeksi siinä merkityksessä, että päästää asiasta irti. Se on olemassaoleva tosiasia, joka ei enää vaivaa sinua, vaikka tiedät sen olevan tapahtunut.
Niin ja siis hyväksyminen ei tarkoita irti pästämisessä ja anteeksiannossa sitä että hyväksyy tapahtuneen vaan sitä että hyväksyy että niin on tapahtunut, vaikka asia ei olekkaan hyväksyttävä. Ei enää yritä kieltää itseltään mitään, vaan tavallaan nöyrtyy asian edessä ja nöyryys ei ole nöyritelyä eikä sitä että antaa muiden kävellä ylitseen vaan se on kykyä nähdä itsensä oikeissa mittasuhteissa ilman tarvetta itsensä alentamiseenkaan ja kykyä oppia tapahtuneista asioista.

Viisaita kirjoitat. . . . Mutta en kestä tätä vihaa. . . .
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen vihaaja;22406349:
Vanhepien mitätöinti, seksuaalinen hyväksikäyttö, fyysinen ja psyykkinen pahoinpitely. . . .

Luulin että olen antanut anteeksi. . . . VIHAAN ELÄMÄÄÄÄÄ. . . Olen päättänyt itsemurhapäivämäärän, se on 3.12. Olen hankkinut jo kaiken valmiiksi. Se on helppo tehdä tällä vihantunteella!!!!!!

Hyi! Etkä tee mun syntymäpäivänä!:(

Ei anteeksiantaminen ole niin helppoa! Ei ole helppo edes tietää, mitä se tarkoittaa, saatikka toteuttaa sitä käytännössä. Ja jos vihantunne ei ole tullut, anteeksiantaminen on mahdotonta.

Sitä en käsitä, miksi olet itsellesi vihainen? Ei nämä asiat ole sinun syytä olleet.

Joku päivä sä vielä pystyt antamaan anteeksi. Anteeksi antaminen tarkoittaa sitä, että pääset vihasta vapaaksi. Ei anteeksiantamisella päästetä vapaaksi niitä, jotka teki väärin, vaan sinut itsesi.
Viha pitää sua nyt vankina. Elämä odottais sen ulkopuolella, joten kannattaa vielä jatkaa.
 
Ootko muuten tiedostanut, että joulunaikana itsemurhat yleistyvät, koska joulunaikana kaikenlainen yksinäisyys korostuu, niinkuin kaikki tälläinen lapsuusperheeseesn liittyvä muistelukin?

Tee ihan omia, uusia jouluperinteitä, nauti joulusta ihan uutena juttuna, niin pääset joulun yli.
 
Hyi! Etkä tee mun syntymäpäivänä!:(

Ei anteeksiantaminen ole niin helppoa! Ei ole helppo edes tietää, mitä se tarkoittaa, saatikka toteuttaa sitä käytännössä. Ja jos vihantunne ei ole tullut, anteeksiantaminen on mahdotonta.

Sitä en käsitä, miksi olet itsellesi vihainen? Ei nämä asiat ole sinun syytä olleet.

Joku päivä sä vielä pystyt antamaan anteeksi. Anteeksi antaminen tarkoittaa sitä, että pääset vihasta vapaaksi. Ei anteeksiantamisella päästetä vapaaksi niitä, jotka teki väärin, vaan sinut itsesi.
Viha pitää sua nyt vankina. Elämä odottais sen ulkopuolella, joten kannattaa vielä jatkaa.

Mistä ammennat tuota tekstiä????

Olen vihainen itselleni koska kaikki on minun syytäni, näin minulle on lapsuudessa opetettu ja vain näin osaan ajatella. En kestä hetkeäkään ellen ajattelisi tuota 3.12 päivämäärää jolloin kaikki loppuu.
 
Anteeksi antaminen tarkoittaa sitä, että pääset vihasta vapaaksi. Ei anteeksiantamisella päästetä vapaaksi niitä, jotka teki väärin, vaan sinut itsesi.
Viha pitää sua nyt vankina. Elämä odottais sen ulkopuolella, joten kannattaa vielä jatkaa.

Iso peesi!
Viha on välttämätön anteeksiantamisen prosessissa ja se tulee, vaikka miten olis päättäny olla niin helkkatin hieno ihminen, että järjen avulla ohittaa mokoman alhaisen tunteen:ashamed:
Anteeksianto silloin kun kyse on oikeista, elämän kokoisista asioista, ei varpaille astumisesta, on prosessina hyvin samankaltainen kuin surutyö.
1. Hämmennys,... epäusko "mitä mulle on tapahtunut?"
2. Ahdistus, epämääräinen tunne, että kaikki ei ole hyvin, tähän on hyvä jäädä jumiin ja alkaa joku pakonomainen toiminta (päihteet, työ, siivousneuroosi, netti, pelaaminen...)
3. itsensä hylkääminen, itse syytökset; jos minä olisin...jos minä en olisi...Siis se syyllisyys!
4.Masennus on normaali reaktio epänormaaliin tapahtumaan, kuten siihen, että on tullu kohdelluksi väärin.
5. Viha (Tää on mun ongelma. Itsepetos astuu kybällä kuvaan, mä olen niin helvetin hieno ihminen, että mähän en vihaa...ja siksi vielä aika jumissa, koska olen kyvytön myöntämään vihan tunnetta tai ainakin kohdistamaan sitä oikein)
6. Pettymys ja suru siitä, että joku minulle todella rakas on voinut kohdella minua niin väärin, joku johon olen luottanut (tai johon ainakin olisi kuulunut voida luottaa, jos kyseessä on esim. vanhemmat)
7. Hyväksyminen ja ymmärrys, johon ei saa kiirehtiä, seuraa ahdistusta jos koittaa ymmärtää toista ennen kuin on siihen valmis. Voi ymmärtää ja hyväksyä, että näin on käynyt, mutta kaikkea tapahtunutta ei koskaan saa hyväksyä "normaalina"
8 Anteeksiannon tuoma vapaus, kun uskaltaa vihata on vapaa myös rakastamaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen vihaaja;22406575:
Mistä ammennat tuota tekstiä????

Olen vihainen itselleni koska kaikki on minun syytäni, näin minulle on lapsuudessa opetettu ja vain näin osaan ajatella. En kestä hetkeäkään ellen ajattelisi tuota 3.12 päivämäärää jolloin kaikki loppuu.


Anteeksi, jos sanoin jotain väärin.

Ei tuommoinen ole sinun syytäsi ollut, sinulle on vaan niin sanottu. Sulla on ollut kauhea lapsuus, mutta sen takia ei kannata hassata koko elämää menemään. Lapsuus on elämästä aika pieni ajanjakso. Totta kai lapsena saadut eväät vaikuttaa paljonkin, mutta voit silti selviytyä ja tulla onnelliseksikin.

Anteeksiantaminen ei muuten tarkoita sitäkään, että sun tarvis olla läheinen vanhempiesi kanssa, tai niiden kanssa, jotka teki sulle pahasti. Vaan sitä, että suuntaat mielesi uusiin juttuihin, päästät vaan vihasta irti. Mutta ensin pitää tuntea vihaa, että voi antaa anteeksi oikeasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen vihaaja;22406575:
Mistä ammennat tuota tekstiä????

Oiskohan omasta kokemuksesta?
Et ole asian kanssa yksin! On esim. paljon vertaistukiryhmiä asialle. Tässä yksi lista normaaleista reaktioista epänormaaliin kasvu ympäristöön:
”Pyykkilista” (Aikuisen lapsen 14 ominaispiirrettä) 1. Meistä tuli eristäytyneitä sekä ihmisiä ja auktoriteettihahmoja pelkääviä. 2. Meistä tuli hyväksynnänhakijoita ja kadotimme siinä ohessa identiteettimme. 3. Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja kaikkea henkilökohtaista arvostelua. 4. Meistä tulee alkoholisteja ja/tai menemme alkoholistien kanssa naimisiin tai löydämme jonkun muun pakonomaisesti käyttäytyvän persoonallisuuden, kuten työnarkomaanin, täyttääksemme sairaat hylkäystarpeemme. 5. Elämme elämäämme uhrin näkökulmasta, ja tuo heikkous vetää meitä puoleensa rakkaus- ja ystävyyssuhteissamme. 6. Meillä on ylikehittynyt vastuuntunto, ja meidän on helpompi huolehtia muista kuin itsestämme; näin meidän ei tarvitse katsoa liian läheltä omia virheitämme, jne. 7. Saamme syyllisyydentunteita, kun nousemme puolustamaan itseämme sen sijaan, että antaisimme periksi muille. 8. Tulimme riippuvaisiksi kiihtymyksestä. 9. Sekoitamme rakkauden ja säälin, ja meillä on taipumus ”rakastaa” ihmisiä, joita voimme ”sääliä” ja ”pelastaa”. 10. Olemme tukahduttaneet traumaattisen lapsuutemme tunteet ja olemme menettäneet kykymme tuntea tai ilmaista tunteitamme, koska se sattuu niin paljon (kieltäminen). 11. Tuomitsemme itsemme ankarasti, ja meillä on hyvin alhainen omanarvontunne. 12. Olemme riippuvaisia persoonallisuuksia, jotka kammoavat hylkäämistä, ja teemme mitä tahansa jatkaaksemme suhdetta, ettei meidän tarvitsisi kokea tuskallisia hylkäämisen tunteita, joita saimme eläessämme sairaiden ihmisten kanssa, jotka eivät koskaan olleet emotionaalisesti läsnä meitä varten.
Ja tässä toinen:
Pelkäävät haavoittuvuutta ja oman sisimpänsä näkymistä.

Saattavat kärsiä äärimmäisestä ujoudesta, hämmentymisestä ja alamittaisuuden kokemuksista.

Pelkäävät läheisyyttä ja pyrkivät välttämään sitoutumista suhteisiin.

Saattavat näyttää joko suurentelevilta ja itsekeskeisiltä, tai äärimmäisen epäitsekkäiltä.

Kokevat että "Mitä tahansa teenkin, sillä ei ole väliä: olen aina arvoton enkä ansaitse rakkautta".

Asettuvat usein puolustuskannalle saadessaan vähäistäkin kritiikkiä. Saattavat kärsiä suunnattoman nöyryytyksen tunteesta jos heitä pakotetaan katsomaan virheitä tai puutteellisuuksia.

Syyttävät usein muita ennen kuin heitä voidaan syyttää.

Saattavat jatkuvasti pyydellä anteeksi ja ottaa vastuun muiden käyttäytymisestä.

Tuntevat itsensä usein ulkopuolisiksi ja kokevat itsensä pysyvästi yksinäisiksi silloinkin kun heidän ympärillään on ihmisiä jotka rakastavat heitä ja välittävät heistä.

Heijastavat uskomuksiaan itsestään muihin, usein "lukien toisten ajatuksia" ja kokien itsensä muiden tuomitsemaksi.

Ovat usein vihaisia ja tuomitsevia muiden ihmisten niitä luonteenpiirteitä kohtaan joita he häpeävät itsessään.

Tuntevat itsensä usein rumaksi, vialliseksi ja epätäydelliseksi ja saattavat keskittyä suhteettoman paljon meikkeihin tai vaatteisiin piilottaakseen itsessään kokemiaan puutteita.

Tuntevat usein olevansa sekä ulkoisesti että sisäisesti kontrolloituja; normaali spontaani ilmaisu on tukossa.

Kärsivät usein täydellisyyden tavoittelusta, viivyttelemisestä ja masennuksesta.

Valehtelevat usein itselleen ja muille.

Estävät usein häpeän tunteen kokemista pakonomaisella käyttäytymisellä, kuten työnteolla, syömishäiriöillä, ostelemisella, aineiden tai ihmisten väärinkäytöllä, listojen tekemisellä tai pelaamisella.


Ilmiö on laajalti tunnettu ja monet ovat käyneet tien alusta loppuun, aina vapautumiseen asti, yhtä moni toki jäänyt matkalle jumiin.
 
Ja anteeksi vaan, mut must tuntuu aika karseelta, jos tapat ittes mun syntymäpäivänä. Tulisitko sä vaikka meille mieluummin syömään kakkua tai jotain?
 
Anteeksi, jos sanoin jotain väärin.

Ei tuommoinen ole sinun syytäsi ollut, sinulle on vaan niin sanottu. Sulla on ollut kauhea lapsuus, mutta sen takia ei kannata hassata koko elämää menemään. Lapsuus on elämästä aika pieni ajanjakso. Totta kai lapsena saadut eväät vaikuttaa paljonkin, mutta voit silti selviytyä ja tulla onnelliseksikin.

Anteeksiantaminen ei muuten tarkoita sitäkään, että sun tarvis olla läheinen vanhempiesi kanssa, tai niiden kanssa, jotka teki sulle pahasti. Vaan sitä, että suuntaat mielesi uusiin juttuihin, päästät vaan vihasta irti. Mutta ensin pitää tuntea vihaa, että voi antaa anteeksi oikeasti.

että kirjoitat niin viisaita, miten osaatkin??? Minä en osaisi. . . .
 

Yhteistyössä