Mä olen tällainen tapakristitty, kuulun evluttiin noin niin kun paperilla, mutta en miellä itseäni uskovaiseksi. Ja parasta tässä on musta se, ettei mun tarvitse kiihkoilla minkään puolesta, ei uskonnon eikä uskonnottomuuden. Mä ymmärtäisin Suvivirren heivaamisen, jos siinä olisi tarkoitus käännyttää väkeä kristinuskoon. Mutta mulle se merkitsee edelleen vain perinnettä, enkä miellä sitä uskonnolliseksi millään muotoa. Jos se lauletaan kirkossa, siihen tulee se uskonnollisuus mukaan. Mun mielestäni.
Mun on vaikea ymmärtää niitä ateisteja, jotka eivät siedä minkäänlaista vihjaisuakaan uskontoon. Jos joku Suvivirsi aiheuttaa noin pahoja oireita, miten he voivat sitten vaikkapa matkustella sellaisissa maissa, joissa harjoitetaan jotain uskontoa? Muslimimaiden minareetit ja moskeijat, buddhapatsaat, kristilliset kirkot... Mitä jos meneekin jollekin retkelle, jossa kerrotaan sivuasiana maan vanhoista uskonnoista? Pitääkö pistää kädet korville? Musta on ihan ok uskoa tai olla uskomatta, mutta mä en ymmärrä sellaista ehdotonta ehdottomuutta.
Ja mitä tulee siihen, ettei kaikki lapset voi osallistua uskonnollisiin juhliin, niin musta on hyvä että heillä on mahdollisuus jäädä pois, ketään ei sinne pakoteta. Mutta nämä nyt vaan sattuvat olemaan osa suomalaista perinnettä eikä kaikkia perinteitä tarvitse mun mielestäni muuttaa siksi, että osa ei niitä halua noudattaa. Ja vastavaasti, pitäisikö muslimimaiden muuttaa omia käytäntöjään siksi, että maassa asuu muidenkin uskontokuntien edustajia?
Mä ymmärrän, jos koulun juhlat olisivat tosiaan jotain käännytystilaisuuksia. Mutta kun ne eivät ole. Siellä ei myöskään varsinaisesti harjoiteta uskontoa, vaikka pari kertaa saattaakin Jeesus vilahtaa laulun sanoissa. Joten relatkaa nyt vähän

.