[QUOTE="vieras";26386510]suomalaiseen kulttuuriin on kuulunut suvivirren laulaminen koulujen päätöjuhlassa jo usean sadan vuoden ajan. Minäkin olen suomalaisten vanhempien suomalainen jälkeläinen, enkä minäkään henkilökohtaisesti välitä kristinuskon harjoittamisesta, mutta suvivirsi ei sitä meilestäni olekaan, vaan ko. laulun laulaminen on kyllä juurtunut ihan osaksi kulttuuria, perinnettä. Juhlitko sinä joulua, syötkö pääsiäismunia? Ei niitäkään asioita kovin moni ajattele kristinuskon kannalta nykypäivänä, vaan ne ovat perinteitä, kulttuuria, ihan niinkuin suvivirsikin.[/QUOTE]
Mihin lähteeseen muuten perustat sen, että suvivirsi on ollut satojen vuosien ajan osa kevätjuhlaa samassa mittakaavassa (=joka koulussa) kuin nyt? Nimittäin eipä yleinen oppivelvollisuuskaan kovin vanha juttu ole. "Usea sata vuotta" on aika lyhyt aika jos miettii koko suomalaisen kulttuurin olemassaoloa. Mutta vaikka ei olisikaan, niin aika moni perinne muuttaa satojen vuosien aikana jonkin verran muotoaan. Esimerkiksi monesta koulun tilaisuudesta on jätetty siihen ennen kuuluneet rukoukset pois, eikä enää ole mitään julkisia tilaisuuksia, joissa oppilaiden osaamista testataan. Miksi siis nimenomaan uskonnollinen virsi olisi erityisen tärkeä osa perinnettä?
On hyvin ymmärrettävää, ettei moni ajattele joulua tai pääsiäistä kristinuskon kannalta nykypäivänä - koska ne eivät alunperin kristittyjä juhlia edes ole. Tämänkin tietäisit, jos vaivautuisit hieman perehtymään siihen, mistä eri perinteet oikeastaan ovat lähtöisin. Ei toki ole väärin viettää niitä kristittyinäkään juhlina, koska jokainen voi tietenkin valita perinteiden kerrostumasta sen itselleen sopivimman.
Ja perinteet todellakin myös muuttuvat vuosien varrella. Sellainen kulttuuri säilyy elinvoimaisena, jonka perinteet elävät ja muuttuvat ihmisten ja maailman muuttuessa. Paikalleen jämähtäneet perinteet unohtuvat ja kuolevat. Siksi ei pitäisikään nähdä edes koulun juhlien sisältöjen muuttumista uhkana perinteille, vaan pikemminkin osoituksena koulun juhlaperinteen vahvasta asemasta ja sen merkityksestä ihmisille. Jokainen sukupolvi voi ottaa perinteet omiin käsiinsä, tehdä niistä oman näköisensä - TÄTÄ tarkoittaa elävä perinne, ei suinkaan sitä, että sukupolvi toisensa jälkeen toistaa kaavamaisesti satoja vuosia vanhaa konseptia. Muuttuva perinne säilyttää merkityksensä ihmisten mielissä, koska perinne tuntuu omalta.