hermot meni

Mies ei osallistu mihinkään. Elämme kummatkin omaa elämää samassa osoitteessa. Viimeinen pisara oli viikonloppuna kun hän lähti kävelylle sanomatta mulle mitään. Sitä on tapahtunut kyllä ennenkin. Laiton sitten saunan lämpeämään kun ajattelin että hän ehtii tulla takaisin ennen kuin se on jo kuumentunut. 1,5 h odottelin eikä miestä kuulu. Laitoin isommat edeltä saunaan, riisuin itseni ja vauvan(5kk) ja laitoin turvakaukaloon istuskelemaan siksi aikaa kun kävin itse suihkussa. Otin vauvan syliin istumaan saunan puolelle.Juuri kun olin lähdössä suihkun puolelle, mies menikin ensin kun oli saapunut kotiin. Odottelin vauva sylissä että pääsemme hiukan jäähdyttelemään jonka jälkeen laiton hänet takaisin kaukaloon pyyhkeen alle. Pesin itseni ja isommat lapset kun mies toi pyyhkeensä kuivumaan ja meni sohvalle katsomaan telkkaria! Ei vaivautunut edes kysymään ottaako hän vauvan mukaan. Tähän on kyllä jo totuttu mutta silti. Käytännössä olen yksinhuoltaja kun mies tekee mitä itse haluaa.

 

Meillä aivan samanlaista. Kausittain mies kyllä saattaa jotain asioita ottaa huomioon ja kysyä, voiko lastenhoidossa auttaa, mutta tosi harvoin, mitään ei ainakaan oma-aloitteisesti tee.
Silloinkin kun on ollut kuivaksi opettelukausi lapsella, hän ei ole vaivautunut kysymään esim. ruuan jälkeen, tarviiko jonkun muun päästä vessaan kun itse vaan ahtautuu lehden kanssa kakalle ja viipyy siellä puoli tuntia. Monesti on huudeltu vessan oven takana, että äkkiä se potta tänne, ettei mene housuun. Syy on aina ollut minun kun en muistanut kaikkien muiden asioiden lomassa hänelle huomauttaa, että pienen pitäisi käydä vessassa myös.....

Kaikki muutkin kotiasiat on yksin minun vastuulla.
Itsekin on mies myöntänyt, että olen käytännössä yksinhuoltaja.

 

Tuli ihan ensimmäisenä mieleen että annatko sinä sanomatta sanaakaan miehen käyttäytyä noin? Enkä mitenkään pahalla tätä tarkoita. Mutta meillä on meininki ainakin sellainen, että ellei mies huomaa tai itse tajua minä älähdän kyllä hyvin nopeasti. On päivänselvää, ettei kumpikaan osaa toisen ajatuksia lukea ja jos sellaista toiselta odottaa tulee kyllä pahasti pettymään. Ja sitä kun jatkaa ja jatkaa on vuosia ehkä samanlaista, mitä siitä voi seurata muutakuin toisistaan vieraantuneet ihmiset? :/

 

En sentään mitään sanomatta asiaa niele. Asiasta on puhuttu monet kerrat ja mies lupaa muuttua, mut se kestää ehkä pari viikkoa ja taas palataan entiseen. Telkkari, tietokone ja pelit tuntuu olevan ne tärkeimmät asiat. Hän haluaa rentoutua kun on ollut koko päivän töissä. Viikonloppuisin onklin sitten kaikenlaista muuta tekemistä.

 

\

En sentään mitään sanomatta asiaa niele. Asiasta on puhuttu monet kerrat ja mies lupaa muuttua, mut se kestää ehkä pari viikkoa ja taas palataan entiseen. Telkkari, tietokone ja pelit tuntuu olevan ne tärkeimmät asiat. Hän haluaa rentoutua kun on ollut koko päivän töissä. Viikonloppuisin onklin sitten kaikenlaista muuta tekemistä.

näin meilläkin valitettavasti on. kun asiasta "keskustellaan" (eli minä puhun ja mies ehkä kuuntelee) niin asiat muuttuvat pariksi päiväksi ja sitten taas vanha meno jatkuu. erotakaan ei viitsi kun ei ole mitään isoa todella painavaa syytä sitä tehdä. pattitilanne.

 

Juu ei sellaset juttutuokiot ole hyödyksi. Tiedän ihan omakohtasesta kokemuksesta. Mutta meillä siis on tilanne se, että vaikka saan sanoa samoista asioista joka päivä mä sanon, ja käsken ja pyydän ja ilmoitan että näin toimitaan. Mies on itse pyytänyt pyytämään, kun ei itse huomaa eikä ymmärrä, sanoi kai ennenkö tuli kuukausi täyteen tapaamisesta että mä olen sitten tällanen, ja näin mun kanssa pitää toimia. ja mä toimin. En aio itseeni saatta hermoraunioksi vaan siksi, että toinen ei näe nenäänsä pidemmälle. Se laitetaan näkemään sitten.

 

Joo no sen nyt vielä ymmärtää jotenkin että jos on koko päivän työssä niin mies ajattelee ansaitsevansa lepoa sen jälkeen.Sitten on meidän äijä joka on koko päivän kotona(työtön)ja joko istuu tietokoneella,nukkuu tai syö.Ei tee kotihommia muttei kyllä tee ulkohommiakaan(asutaan okt:ssa joten niitäkin riittäs).Ite hoidan kaikki lapset ja viimesillään myös raskaana.Syötän,puen,halaan ja leikitän,hoidan laskut ja jopa miehen työhaastattelut!!!Ja jos pyydän apua niin joko ei vaivaudu kommentoimaan,sanoo tekevänsä kohta(ja sitten ootetaan kaksi viikkoa esim.imurointia,ollaan kokeiltu),tai sanoo ettei viitti kun ottaa niin päähän kun joutuu olla kotona,on niin tylsää jne.Yhdessä ollaan oltu kymmenisen vuotta,ja kaikesta huolimatta hyvä isä,ei väkivaltanen,ei juo,ei käy vieraissa.Mutta turkanen kun pännii tehä kaikki kun yks vaan nukkuu iltapäivällä kello kolmeen,herää ja valvoo sitten koko yön koneella,ja nukkuu taas suurimman osan pvästä.Eikä muuten ole masentunut,on vaan laiska.

 

ihanaa, kun ei tarvi nurkissa kattoo mitään tumpeloa, hih...hih...

 

\

En sentään mitään sanomatta asiaa niele. Asiasta on puhuttu monet kerrat ja mies lupaa muuttua, mut se kestää ehkä pari viikkoa ja taas palataan entiseen. Telkkari, tietokone ja pelit tuntuu olevan ne tärkeimmät asiat. Hän haluaa rentoutua kun on ollut koko päivän töissä. Viikonloppuisin onklin sitten kaikenlaista muuta tekemistä.

Niin meilläkin töistä kotiin kuuden jälkeen, puoli tuntia kakalla, sitten tupakalle, pleikkari lämpiämään peli käyntiin ja eikun pelaamaan. Peli loppuu sitten kymmenen aikaan kun mennään nukkuun, tai sitten aukee televisio. kerran kuukaudessa viikon tappelun jälkeen voidaan ehkä harrastaa jotain seksin tynkää. Valehtelee rahan käytöstä, ja menoistaan, mulle ei kuulemma voi rehellisesti puhua, kun tulee vaan sanomista.
Meillä on 3 vuotias esikoinen ja tóinen mahassa. tätä toista tehtailimme yli vuoden ja kun sain tietää olevani raskaana, mies sanoi äidilleen(ei tienny äiti vauvasta vielä) että meille ei enempää lapsia tule kuin yksi. Mutta se oli kuulemma vitsi!!! vaan ei naurattanu muo. mutta eipä ole koko raskaus aikana kinnostanu koko vauva. sitten kun on ihmisiä kylässä niin johan alkaa näytelmä siitä kuinka ollaan hyvä perheen isä. kun huomautan asioista, vastaus on juu kun mä olen niin paska!! siis tarkoittaa itseään. kotityöt eivät kuulu hänelle ja jos pyytää oleen meidän lapsen kanssa, kiikuttaa sen sukulaisilleen hoitoon ja hän on kuulemma hyvä isä!

 

Kohta 10 vuotta ollaan oltu yhdessä ja lapsia on kolme. Kun olin välillä töissä, niin asiat olivat paremmin, koska miehen oli PAKKO osallistua. Lapset piti hakea hoidosta viiteen mennessä ja itse pääsin useasti vasta kuudelta lähtemään ja kotona seitsemältä. Nty taas on palattu aikaan ennen töihin menoa. Tilanne on tosiaan jumissa, koska mitään erityistä syytä erota ei ole. Isänä hän on lapsilleen paras, enkä halua erottaa heitä.

 

Kaikista paras on se että nuorin itkee kaikki yöt ja äijä ei anna mun nukkuu päivällä(ei hoida lapsia vaan nukkuu ite)koska on suuttunut mulle(huusin sille eilen kun olin niin kuitti kun se heitti kaikki mun vaatteet lattialle)ja sanoo että on mun vika että lapsi vinkuu,oon liian lepsu.Siis muksulla uhmaikä.Se on kanssa mun vika kun masussa oleva vauva ei kasva kunnolla ja on meinannu tulla aikaseen,koska stressaan liikaa.Joo.Ja koitan tehä kotityöt-oon koittanu selittää että jospa se tekis ees hiukkasen niin mun ei tarttis tehä niin paljoo.Mä oon niin väsynyt,en oo nukkunu kolmeen yöhön pahemmin,tuntuu kun eläis sumussa.Tää unenpuute tekee mut vielä hulluksi mutta perkule en rupee rukoilemaan tolta yheltä että saisinko nukkua koska se kuitenkin sanoo että ei.Vtut.Joskus jaksaminen aika hilkulla.

 

\

kun huomautan asioista, vastaus on juu kun mä olen niin paska!! siis tarkoittaa itseään.

sama täällä. jos tulee sanomista jostain asiasta niin mies on sitä mieltä että pidän häntä täysin luuserina ja paskana ihmisenä. Hän siis alkaa marttyyriksi.

 

\

Niin meilläkin töistä kotiin kuuden jälkeen, puoli tuntia kakalla, sitten tupakalle, pleikkari lämpiämään peli käyntiin ja eikun pelaamaan. Peli loppuu sitten kymmenen aikaan kun mennään nukkuun, tai sitten aukee televisio. kerran kuukaudessa viikon tappelun jälkeen voidaan ehkä harrastaa jotain seksin tynkää. Valehtelee rahan käytöstä, ja menoistaan, mulle ei kuulemma voi rehellisesti puhua, kun tulee vaan sanomista.
Meillä on 3 vuotias esikoinen ja tóinen mahassa. tätä toista tehtailimme yli vuoden ja kun sain tietää olevani raskaana, mies sanoi äidilleen(ei tienny äiti vauvasta vielä) että meille ei enempää lapsia tule kuin yksi. Mutta se oli kuulemma vitsi!!! vaan ei naurattanu muo. mutta eipä ole koko raskaus aikana kinnostanu koko vauva. sitten kun on ihmisiä kylässä niin johan alkaa näytelmä siitä kuinka ollaan hyvä perheen isä. kun huomautan asioista, vastaus on juu kun mä olen niin paska!! siis tarkoittaa itseään. kotityöt eivät kuulu hänelle ja jos pyytää oleen meidän lapsen kanssa, kiikuttaa sen sukulaisilleen hoitoon ja hän on kuulemma hyvä isä!

Mulla uhkaavasti näyttää tulevaisuus aivan samalta..odotan vain ensimmäistä vauvaa. :ashamed:

 

Miksi ihmeessä te teette tällaisille miehille vielä lisää lapsia? Kunha kysyn vain.

 

Eihän niitä lapsia miehille tehdä. Itse halusin toisen lapsen siksi, että olisi tytöllä sisarus ja kaveri. Olisi sitten joku läheinen ihminen tukena, kun aika meistä vanhemmista jättää. Itselläni ainakin on parhaana kaverina oma sisko, hänen kanssaan juttelen ja touhuan eniten, hänellä on aina aikaa minulle, kun kaverit tuntuvat katoavan, kun on noita lapsia. Itsellä myös mies joka ei osallistu koti töihin hirveästi, mutta pesee kyllä sitten pyykkiä, kun ei löydä puhtaita sukkia mistään Ja tietenkin tv on se tärkein asia työn jälkeen, tai ainakin tuntuu. Lapset kaipaavan isiä leikkiin mukaan, mutta kun tv:stä tulee aina joku tosi tärkeä ohjelma, mitä ei voi jättää katsomatta. No ei minunkaan mielestä ole syy jättää miestä, koska kuitenkin tulee toinen samanlainen tilalle, ainakin uskon niin. On se kivaa kun en ole ainut mieslemmikin omistaja

 

Joo nyt kun se oppis vielä sisäsiistiks...

 

Meillä mies tekee kaikki mukisematta.Käy töissä,siivoo,laittaa ruuat,käy kaupas,hoitaa lapsia, ym.Taitaa olla harvinaisempi kuin lottovoittiskohan tos kotikasvatuksessa jotain pieles.Mammat lelliny liikaa.Mulla kaks poikaa ja ovat tosi omatoimisia ja en ole passannut.Olen ajatellut että heistä joku nainen ottaa miehen ja eipä tarvii sit kärsiä näistä sohvaperunoista.Tuntuu et mones perheessä se mies on se suuritöisin lapsi.

 

\

Miksi ihmeessä te teette tällaisille miehille vielä lisää lapsia? Kunha kysyn vain.

Tilanteet voi muuttua. Nyt olen ottanut NeitiNasun ohjeista vaarin ja alkanut selittää koko ajan mitä pitäis tehdä muutakin kuin toljottaa telkkaria. On kyllä toiminut ihmeen hyvin.

 

\

Meillä mies tekee kaikki mukisematta.Käy töissä,siivoo,laittaa ruuat,käy kaupas,hoitaa lapsia, ym.Taitaa olla harvinaisempi kuin lottovoittiskohan tos kotikasvatuksessa jotain pieles.Mammat lelliny liikaa.Mulla kaks poikaa ja ovat tosi omatoimisia ja en ole passannut.Olen ajatellut että heistä joku nainen ottaa miehen ja eipä tarvii sit kärsiä näistä sohvaperunoista.Tuntuu et mones perheessä se mies on se suuritöisin lapsi.

olen aivan samaa mieltä tuon kotikasvatuksen suhteen. anoppi sai varmaan jonkinlaista tyydytystä kun palveli poikiaan. nyt minä joudun kärsimään siitä. itse aijon opettaa pojalleni että kotityöt tehdään tasapuolisesti jne.

 

Mä en voi uskoa miten niin monet miehet voi olla sellaisia lusmuja ja miten monet naiset nielee mitä vaan ja puurtaa eteenpäin. Itse olen avioliiton alusta asti sanonut joskus liiankin kärkkäästi mielipiteeni kodin- ja lastenhoidon jakamisesta tasapuolisesti (minkä perheessäni opin). Sanominen tosin tuotti tulosta, eikä muuten meidän huusholli olisi pyörinytkään, kun saimme 4:nnen lapsemme vanhimman ollessa 4 ja 1/2 vuotias (eikä katraassa ole kaksosia). Asioista "keskusteltiin" tasaisin väliajoin ja kun ei muuten mennyt perille, niin jätin hommia hoitamatta, kunnes mies ei päässyt roinamäärältä enää talossa kulkemaan ja alkoi siivoamaan, tai kun kommentoi vessan likaisuutta niin vastasin, että siivota saa. Reilu vuosi sitten muutimme ulkomaille, mieheni kotimaahan ja palasimme nollapisteeseen. Aikamoinen kokemus tämä aika onkin ollut, mutta rakkaus voitaa ja olemme jälleen yhden kokemuksen rikkaampia ja liitto astetta vahvempi. Täällä asumme täkäläisen kulttuurin mukaan. Mies oli aluksi töissä tauotta, nyt on tajunnut hillitä työtahtia ja olla kotonakin joskus. Minä hoidan kodin ja lapset omien voimieni mukaan. Onneksi täällä on kodinhoitajat yleisiä ja minullakin ollut apulainen suurimman osan ajasta. Silti ei se apulainen miestä korvaa, varsinkaan lapsille, jotka on tottunut isin leikkeihin.