Helsingin ja Uudenmaan down-lapsista 90 % abortoidaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mummomainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Melkoinen määrä. Kukaan meistä ole tuomitsemaan toisten ratkaisuja, ei suuntaan eikä toiseen mutta:
mielestäni vanhemmille joille kerrotaan että vauvalla on ds, pitäisi antaa myös ns. "pehmeää faktaa", eli mahdollisuus tavata perhe jossa kyseisen diagnoosin omaava lapsi.
Itse muistan kuinka lapseni syntymän jälkeen lekuri antoi lapun, missä iso lista kliinistä kylmää tietoa (sydänvika, kilpirauhasen vajaatoiminta, autismi, leukemia riski, korvatulehduskierre jne.) surin jo valmiiksi kuinka vauvani sairastuu leukemiaan, kuolee ennen minua sydänvikaan jne. Mutta totuus on, että riskit näihin poikkeavuuksiin toki on, ei se tarkoita sitä että ne kaikki löytyy lapselta jolla ds., meillä lapsella ei mitään liitännäissairauksia. Siksi olisi tärkeää että vanhemmat näkisi, kuinka monet perheet jossa "down-lapsi", elävät ihan normaalia lapsiperhe elämää, pienin lisämaustein, sen jälkeen ratkaisua olisi ehkä pohdittu monelta eri kantilta, ei vain sen lääkärin antaman kylmäntiedon mukaan. :)

Jeesustelua tai ei, en koskaan voisi tehdä aborttia lapsen downin syndrooman vuoksi, minun lapseni on niin ihana ihminen, että meidän perhe olisi jäänyt paljosta paitsi jos hän ei olisi meille syntynyt :heart:

Ja joku sanoo: mutta et tiedä mitään kun lapsesi vasta 6v...(muutamia vastaavia keskusteluja lukenut ;) ) voin kertoa että tiedän aika paljon ihan ammattinikin puolesta kehitysvammaisista aikuisista ihmisistä.
 
Maksan veroja oikein mielelläni noin puolet palkastani, ja jos joskus saan vauvan ja hän on vaikkapa down-lapsi tai niin pahasti vammainen että kuolee synnytyksessä tai heti sen jälkeen, niin en kyllä pätkääkään ajattele sitä, että siitä tulee yhteiskunnalle ylimääräisiä kuluja. Koen kyllä olevani ihan maksajaosapuoli tässä yhteiskunnassa aika pitkälti verrattuna keskiarvoon.

Just näin koen minäkin. Omassa lähipiirissä on vammainen, joka maksaa kyllä ihan omasta pussistaan hoitopaikkansa. Kukaan ei nyt tule ajatelleeksi, että IHAN KAIKESTA me veronmaksajat maksamme lapsilisistä lähtien :)! Siitä vasta kuluja yhteiskunnalle tulee, kun mammat päättävät jäädä kotiäideiksi...!
 
Aborttiluvut voisivat olla kehityshäiriöiden kohdalla eri luokkaa jos perhe voisi luottaa siihen että yhteiskunnan taholta saa todella tukea ja apua elämään vammaisen lapsen kanssa, vaan kuinka moni jää vaille paitsi mahdollisesti tarvittavaa taloudellista tukea, myös todella tärkeää henkistä ja fyysistä apua ihan hoitoavusta lähtien että vanhemmat (ja sisarukset) saavat myös omaa aikaa ja jaksavat paremmin perheenä myös erityistä tukea tarvitsevan lapsen (saati sitten aikuisen) kanssa.
 
Minusta on suorastaan ällöttävää, kun nykyään monet parit pitävät vauvaansa projektina. Ensin eletään millilleen neuvolan ohjeiden mukaan ruokien kanssa, hössötetään vitamiinien kanssa ja ostellaan ties mitä vauvakoruja. Tuleva vauva on "tärkeintä maailmassa" ja hehkutaan onnea. Kappas, jos paljastuuksin jokin kehitysvamma. Lapsi ollaankin valmiita tappamaan :) . Se sama joka siellä ultrassa vilkutteli ja aluksi aiheutti tipan linssiin liikutuksesta. Rodunjalostustahan se on. Ei ne kaikki 90% tee aborttia siksi, ettei ole resursseja hoitaa. Vammainen ei kelpaa. Vanhemmat ajattelee omaa parastaan, ei lapsen.
 
no miks ihmiset sitte menee siihen niskapoimu-ultraan? ei sitä kunnat tarjoa sen vuoksi että on hauska nähhä vauva vaan nimenomaan sen vuoksi että vaikeat kehitysvammat seulotaan pois jo tässä vaiheessa niin niistä ei tuu sitte kuluja joita tulisi jos pääsevät syntymäään

Seulat on myös sitä varten, että osataan varautua hoitoon raskausaikana ja syntymän jälkeen, ei vain siksi että voitaisiin abortoida.

Kyllä sinne saa mennä ihan vaikka vauvaa katsomaan, vaikka ei aborttia harkitsisikaan.
 
[QUOTE="vieras";23026243]Oletko sitten ihan varma, että kaikilla on samanlaiset voimavarat kuin sinulla? Toiset taipuvat hyvinkin pienen taakan alla ja miten sitten käy erityishuomiota tarvitsevan lapsen?[/QUOTE]

en ole varma, enkä aina ole varma edes omista voimavaroistani
En tuomitsee niitä jotka abortoivat vammaisen lapsen, mutta en kyllä ymmärräkkään, mutta eihän siinä mun ymmärrystäni tarvitakaan, pääasia on että päätöksen tekijä tuntee että valinta on hänen
elämäntilanteessaan paras mahdollinen.
Mutta toivoisin ettei muakaan tuomittaisi siitä etten missään olosuhteissa voisi tehdä aborttia, eikä varsinkaan tuomittaisi mun tytärtäni elämään kelpaamattomaksi jonka olisi pitänyt kuolla ettei yhteiskunnan varoja tuhlattaisi häneen
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitykkeliini;23028676:
Niin vaikeat, down ei mielestäni ole vaikea.

Niin, nykyään on vähemmän vaikeasti vammaisia downeja, koska heidät lähes aina abortoidaan. Tämän vuoksi down-lasten kuolleisuuskin on laskenut rajusti. Normaalit vanhemmat yleensä kokevat, että vaikea henkinen kehitysvamma yhdistettynä vakaviin sisäelinten kehitysvammoihin on lapselle liian suuri taakka.
 
Kuinka moni tulee ajatelleeksi asiaa sinne down -lapsen omaan aikuisuuteen ja vanhuuteen saakka? Siihen, kun omat vanhemmat vanhenevat ja aikanaan kuolevat. Down -ihmisillekin tulee usein monenlaisia vaivoja jo keski-iässä, eivätkä he mitenkään automaattisesti osaa huolehtia itsestään.
 
Kuinka moni tulee ajatelleeksi asiaa sinne down -lapsen omaan aikuisuuteen ja vanhuuteen saakka? Siihen, kun omat vanhemmat vanhenevat ja aikanaan kuolevat. Down -ihmisillekin tulee usein monenlaisia vaivoja jo keski-iässä, eivätkä he mitenkään automaattisesti osaa huolehtia itsestään.

Eiköhän noita(kin) ole tullut ajateltua. Siltikään en pidän aborttia meille oikeana vaihtoehtona.
 
Veikkaisin että kysymys on tosissaan siitä miten pitkällä raskaus on ja siis kuinka kehittynyt sikiö/vauva on. Abortti ja vastasyntyneen vauvan tappaminen ovat kuitenkin eri asioita, niinhän sen näkee jo tuo paljon parjattu lakikin.

On sitten eri asia onko tuo laki hyvä vai ei.

Miksi se on niin vaikeaa myöntää, että downien abortoinnissa on kyse puhtaasti vanhemman itsekkyydestä? Siitä, ettei haluta sitoa itseä loppuiäksi vammaiseen lapseen? Itselleni ei ole vaikeaa myöntää, että suurin ongelma olisi juuri tässä, siis että lapsi ei koskaan itsenäisty.
 
Alkuperäinen kirjoittaja haoeåtjpnvajld;23031590:
On sitten eri asia onko tuo laki hyvä vai ei.

Miksi se on niin vaikeaa myöntää, että downien abortoinnissa on kyse puhtaasti vanhemman itsekkyydestä? Siitä, ettei haluta sitoa itseä loppuiäksi vammaiseen lapseen? Itselleni ei ole vaikeaa myöntää, että suurin ongelma olisi juuri tässä, siis että lapsi ei koskaan itsenäisty.

sekin voi olla syy, toinen on se että ei tule olemaan kovin helppo elämä sillä lapsellakaan, sisaruksilla, kuka lapsesta huolehtii kun vanhemmat ei enää pysty.. miten vammainen lapsi vaikuttaa sisaruksiin ja heidän elämään, miten paljon sillä vammaisella lapsella tulisi olemaan esim leikkauksia, kipuja, sairaalajaksoja jne mikä se elin ennuste on ja millä elämänlaadulla
 
Alkuperäinen kirjoittaja haoeåtjpnvajld;23031590:
On sitten eri asia onko tuo laki hyvä vai ei.

Miksi se on niin vaikeaa myöntää, että downien abortoinnissa on kyse puhtaasti vanhemman itsekkyydestä? Siitä, ettei haluta sitoa itseä loppuiäksi vammaiseen lapseen? Itselleni ei ole vaikeaa myöntää, että suurin ongelma olisi juuri tässä, siis että lapsi ei koskaan itsenäisty.

Ehkä eri ihmisille eri asiat ovat merkityksellisiä? Itse en näe aborttia siis kohdallani ratkaisuna. Siltikin suurimpana ongelmana ja pelkona downin kohdalla näkisin nuo terveydelliset seikat (ihan fyysiset, jopa henkeä uhkaavat vammat/sairaudet sekä syvän kehitysvamman), en niinkään sitä ettei lapsi koskaan itsenäisty täysin.


muoks. ja kun siis pyörittelee mielessään noita pelkoja, en näe että kysymys olisi vain vanhemman itsekkyydestä vaan lähinnä huolesta lapsen puolesta
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja haoeåtjpnvajld;23031590:
On sitten eri asia onko tuo laki hyvä vai ei.

Miksi se on niin vaikeaa myöntää, että downien abortoinnissa on kyse puhtaasti vanhemman itsekkyydestä? Siitä, ettei haluta sitoa itseä loppuiäksi vammaiseen lapseen? Itselleni ei ole vaikeaa myöntää, että suurin ongelma olisi juuri tässä, siis että lapsi ei koskaan itsenäisty.

Mikä on itsekkyyttä? Se että oma lapsesi on aina lapsen tasolla ja se että hänestä ei koskaan voi tulla juuri mitään ja se että olet kirjaimellisesti lapsenvahdiksi koko loppuiäksesi ja vanhoilla päivillä kun sinun pitäsi nauttia vain olostasi huolehdit vieläkin siitä aikuisesta lapsesta.
 
Luin jutun lehdestä.
Pitäis muistaa että kukaan meistä ei ole täydellinen, ja vammaisen elämä on yhtä arvokas kuin kaikkien muidenkin. Jutussa oli haastateltu myös vammaisen lapsen synnyttänyttä pariskuntaa, ja siinä mies kertoi kuinka vammaisen lapsen kieltäminen olisi tarkoittanut samalla sitä, että hän olisi ilmoittanut vammaiselle veljelleen että tämän ei olisi pitänyt koskaan syntyä. Kaikenkaikkiaan koskettava ja ahdistavakin artikkeli, pisti kyllä miettimään kuinka kovaksi tämä yhteiskunta on menossa.
Kohta elellään samalla metodilla kuin Hitler konsanaan. Vain rotupuhtaat ihmiset hyväksytään.
 
sekin voi olla syy, toinen on se että ei tule olemaan kovin helppo elämä sillä lapsellakaan, sisaruksilla, kuka lapsesta huolehtii kun vanhemmat ei enää pysty.. miten vammainen lapsi vaikuttaa sisaruksiin ja heidän elämään, miten paljon sillä vammaisella lapsella tulisi olemaan esim leikkauksia, kipuja, sairaalajaksoja jne mikä se elin ennuste on ja millä elämänlaadulla

Elämänlaatu on iso asia.

Miksi tänne pitäisi syntyä, jos odotettavissa olisi suurimmassa määrin vain kärsimystä ja kipua?
 
[QUOTE="vieras";23024423]Eihän down-lapset ole edes mitään vaikeasti vammaisia! He pystyvät elämään lähes samanlailla kuin muutkin lapset.[/QUOTE]

Lukematta koko keskustelua, pakko kommentoida tätä. Tää on varmaan yleisin harhaluulo. Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin laukoo tällaisia.

Usein lisäksi unohdetaan, että Down-LAPSESTA kasvaa Down-AIKUINEN, jota omat vanhemmat eivät ole loputtomiin hoivaamassa. Kuinka hänen sitten käy?
 
[QUOTE="milla";23031630]Luin jutun lehdestä.
Pitäis muistaa että kukaan meistä ei ole täydellinen, ja vammaisen elämä on yhtä arvokas kuin kaikkien muidenkin. Jutussa oli haastateltu myös vammaisen lapsen synnyttänyttä pariskuntaa, ja siinä mies kertoi kuinka vammaisen lapsen kieltäminen olisi tarkoittanut samalla sitä, että hän olisi ilmoittanut vammaiselle veljelleen että tämän ei olisi pitänyt koskaan syntyä. Kaikenkaikkiaan koskettava ja ahdistavakin artikkeli, pisti kyllä miettimään kuinka kovaksi tämä yhteiskunta on menossa.
Kohta elellään samalla metodilla kuin Hitler konsanaan. Vain rotupuhtaat ihmiset hyväksytään.[/QUOTE]

Kukaan meistä ei tosiaan ole täydellinen, meillä jokaisella on omat rajat kaikessa, myös jaksamisessa. Ja myös jo olemassaolevien ihmisten elämä on arvokas: minun, mieheni, meidän esikoisen. En näe kehitysvammaisen lapsen abortointia minään rodunjalostuksena, mutta jos miettii ihan puhtaasti järjellä ilman tunteita, kyllä se aika paljon resursseja vie kaikilta, varsinkin perheiltä.
 
[QUOTE="milla";23031630]Luin jutun lehdestä.
Pitäis muistaa että kukaan meistä ei ole täydellinen, ja vammaisen elämä on yhtä arvokas kuin kaikkien muidenkin. Jutussa oli haastateltu myös vammaisen lapsen synnyttänyttä pariskuntaa, ja siinä mies kertoi kuinka vammaisen lapsen kieltäminen olisi tarkoittanut samalla sitä, että hän olisi ilmoittanut vammaiselle veljelleen että tämän ei olisi pitänyt koskaan syntyä. Kaikenkaikkiaan koskettava ja ahdistavakin artikkeli, pisti kyllä miettimään kuinka kovaksi tämä yhteiskunta on menossa.
Kohta elellään samalla metodilla kuin Hitler konsanaan. Vain rotupuhtaat ihmiset hyväksytään.[/QUOTE]

en mä ajattele niin ettei oli oikeutta elää.. mä ajattelen sitä millaista se elämä olisi, jos syntyvälle lapselle pitää tehdä useampia leikkauksia ennen ensimmäistä ikävuotta, jos tiedossa on kipuja mitä lapsi ei ymmärrä, mitä lapsi ei voi ymmärtää, elämä missä on täysin muiden armoilla, osaamatta mitään, täällä aina puhutaan kuinka vauvat ahdistuvat jos tuttu henkilö ei olekkaan lähellä kun pieni vauva ei ymmärrä aika käsitettä ym niin millaista ahdistusta elämä on sellaiselle joka ei niitä koskaan opi ymmärtämään (siis vaikea nyt selitää kokonaan mitä asiasta ajattelen) mutta täytyy sitä lapsen elämää miettiä, millaista se olisi.
vammasta riippuen elämä ei ole mitään kivaa ja helppoa, pahimmillaan se voi olla ahdistusta ja järjetöntä kipua sen hetken mitä lapsi täällä on (ja ei ole kyse vain down syndroomasta)
 
[QUOTE="vieras";23031652]Lukematta koko keskustelua, pakko kommentoida tätä. Tää on varmaan yleisin harhaluulo. Kannattaa ottaa asioista selvää ennen kuin laukoo tällaisia.

Usein lisäksi unohdetaan, että Down-LAPSESTA kasvaa Down-AIKUINEN, jota omat vanhemmat eivät ole loputtomiin hoivaamassa. Kuinka hänen sitten käy?[/QUOTE]

No, itse en näe - tai ole oikeastaan koskaan nähnyt - että olisin koko ikääni 24/7 hoivaamassa vammaista lastani. Lapsi on päiväkodissa ja sitten aikanaan koulussa. Etsitään hänelle sopivat opiskelu/tukityömahdollisuudet ja asumisjärjestelyt. Vanhempien ja oman perheen lisäksi siis hänen elämäänsä tulevat kuulumaan asumisyksikön muut asukkaat ja henkilökunta, mahdollinen työyhteisö jne. Noilla puitteilla hän tulee sitten myöhemminkin pärjäämään, toivottavaa tietty että suhde muihin sukulaisiin ja perheen ystäviin säilyisi myös siinä vaiheessa kun vanhemmista ei enää ole noita asioita tukemaan.

Juu, en sano missään tapauksessa että elämä olisi samanlaista kuin muilla lapsilla tai aikuisilla, mutta ihan hyvää elämää se voi silti olla.
 
Minusta on suorastaan ällöttävää, kun nykyään monet parit pitävät vauvaansa projektina. Ensin eletään millilleen neuvolan ohjeiden mukaan ruokien kanssa, hössötetään vitamiinien kanssa ja ostellaan ties mitä vauvakoruja. Tuleva vauva on "tärkeintä maailmassa" ja hehkutaan onnea. Kappas, jos paljastuuksin jokin kehitysvamma. Lapsi ollaankin valmiita tappamaan :) . Se sama joka siellä ultrassa vilkutteli ja aluksi aiheutti tipan linssiin liikutuksesta. Rodunjalostustahan se on. Ei ne kaikki 90% tee aborttia siksi, ettei ole resursseja hoitaa. Vammainen ei kelpaa. Vanhemmat ajattelee omaa parastaan, ei lapsen.

On maailman epäitsekkäin teko luopua toivotusta rakkaasta lapsestaan ja kantaa itse valtava suru ja taakka, jotta lapsi ei joudu kärsimään.

Itsekäs vanhempi haluaa pitää lapsensa vaikka tiedossa olisi lyhyt elämä täynnä kärsimystä.
 
En tiedä onko joku jo myöhemmin ketjussa kysynyt tätä, en lukenut kaikkia viestejä. Mutta miksi et tappaisi lasta synnytyssalissa? Miten se eroaa abortoinnista, jos jo syntynyt down-vauva ansaitsisi kuitenkin mielestäsi elää? Siksikö, että Suomen laki nykyisellään sallii syntymättömän vauvan tappamisen, kunhan "se ei muistuta liikaa ihmistä" eli raskaus ei ole riittävän pitkällä.

No veikkaan, että kukaan ei tietoisesti toivo ja odota itselleen vammaista lasta, mutta jos kuitenkin vamma paljastuu vasta salissa tai jopa myöhemmin, uskon, että valtaosa silti rakastaa sitäkin lasta, kuten minäkin oppisin rakastamaan. Minusta ei kuitenkaan olisi siihen, että tietoisesti odottaisin ja pitäisin vammaisen lapsen, kuten jo aiemmin sanoin.
 

Yhteistyössä