Helsingin ja lähiseudun mammalomalaiset (ent. tulevat mammalomalaiset helsingistä)
- Viestiketjun aloittaja Santtu81
- Ensimmäinen viesti
Tuli mieleen siitä Tallinnan reissusta, että olihan tarkoitus ottaa vauvat mukaan? Nimikin pitäis ensin vauvalle keksiä, ennen kuin voi passia hakea... Eli varmaan reissu olisi vasta lähempänä joulua tai vuodenvaihteen jälkeen?!
nim. Meijeriräjähdysvaara, jos vaavi jää kotiin
nim. Meijeriräjähdysvaara, jos vaavi jää kotiin
Viimeksi muokattu:
Mä voin lainata pumppuanim. Meijeriräjähdysvaara, jos vaavi jää kotiin
Käyttämättömän tuolla seisoo kun sen lääkkeen sain eikä maito nouse (ja tissitkin pieneni puoleen).Osanottoni Santtu. Itsekin olen joutunut esikoistyttömme hyvästelemään ilman, että koskaan sain elävänä syliin. Se on lohduton tunne, siihen on vaikea löytää lohduttavia sanoja. Voimia kovasti koko perheelle surussanne :'(
Ja kiitokset kaikille, että otitte tervetulleeksi joukkoonne
Ja kiitokset kaikille, että otitte tervetulleeksi joukkoonne
Hei tänne pitkästä aikaa,
Santullesuuri osanottoni suruusi. Kun luin tapahtumastasi en voinut muuta kun itkeä vuolaasti. Niin julma on tämä maailma joskus :'( Olet ollut usein mielessäni.
Itse vietän vauvantäyteistä elämää. Ennen vaavin tuloa lueskellessani vaaviutuneiden kirjoituksia siitä kuin ei enää edes koneelle ehdi,ihmettelin asiaa isosti..enpä ihmettele enää; kädet on täynnä vain vauvaelämää- ihanaa sellaista. Totuttelua uuteen. Kun aamulla herää,on ekana vuorossa vaipanvaihto,sitten syöttö,sitten vaavi taas nukahtaa,itse rynnin suihkuun,hotkin aamiaisen ja jään odottamaan seuraavaa parkaisua,mikä sitoo sitten taas a)tissin antoon b)vaipanvaihtoon c)tiedä sitten mihin... Näillä mennään,mutta ihanaa on :heart: Näin ensikertalaisena sitä on vielä vaan niiiiin opettelua kaikki. Vaavi myös on alkanut jo huutamaan masuaan-mikä siinä onkin,että päivät menee niin mallikkaasti,lähinnä nukkuen ja syöden. Illalla viimeistään kymmeneltä alkaa vääntelehtiminen ja mahan parkuminen-ja se ääni tulee syvältä ja kovaa. Sitä sitten huudetaan joskus vähemmän joskus kauemman aikaa..Naapurin 30kymppinen sinkkumies käy kyllä sääliksi Eilen oli neuvolan kotikäynti,hyvin oli paino saavuttanut syntymäpainon,joten nälkää tuo huutaminen ei sitten ainakaan ole..toivotaan,että menisi ohi. Äitinä sitä pikkuisen kipua on niin avutonta kuunnella
Synnytystarinaa ette vieläkään pääse lukemaan. Jaetaan sitten kokemukset kun kaikkien vaavit ovat maailmassa. Sen sanon,etten ihan heti uusiksi menisi ensi vuonna kuitenkin ehkä
Neitimme on nyt tosiaan viikon ja kaksi päivää vanha. Tänään oltiin jo kolmatta kertaa vähän vaunuilemassa. Tekee hyvää omalle mielelle päästä vähän ulos,vaikka kävely onkin ihan tosi hyvän näköistä kun tekee niin pirun kipeää tuolla alakerrassa. Mutta kyllä sekin tästä- mies tykkää kun kotiasuna on nykyään useimmiten nainen mekko päällä tissit ja alakerta ilmakylpyillen
että sellaista täällä..
Halit kaikille ja tsemppiä loppumetreille :heart:
Oliivimaria+Neiti Pullaposki
Santullesuuri osanottoni suruusi. Kun luin tapahtumastasi en voinut muuta kun itkeä vuolaasti. Niin julma on tämä maailma joskus :'( Olet ollut usein mielessäni.
Itse vietän vauvantäyteistä elämää. Ennen vaavin tuloa lueskellessani vaaviutuneiden kirjoituksia siitä kuin ei enää edes koneelle ehdi,ihmettelin asiaa isosti..enpä ihmettele enää; kädet on täynnä vain vauvaelämää- ihanaa sellaista. Totuttelua uuteen. Kun aamulla herää,on ekana vuorossa vaipanvaihto,sitten syöttö,sitten vaavi taas nukahtaa,itse rynnin suihkuun,hotkin aamiaisen ja jään odottamaan seuraavaa parkaisua,mikä sitoo sitten taas a)tissin antoon b)vaipanvaihtoon c)tiedä sitten mihin...
Näillä mennään,mutta ihanaa on :heart: Näin ensikertalaisena sitä on vielä vaan niiiiin opettelua kaikki. Vaavi myös on alkanut jo huutamaan masuaan-mikä siinä onkin,että päivät menee niin mallikkaasti,lähinnä nukkuen ja syöden. Illalla viimeistään kymmeneltä alkaa vääntelehtiminen ja mahan parkuminen-ja se ääni tulee syvältä ja kovaa. Sitä sitten huudetaan joskus vähemmän joskus kauemman aikaa..Naapurin 30kymppinen sinkkumies käy kyllä sääliksi Eilen oli neuvolan kotikäynti,hyvin oli paino saavuttanut syntymäpainon,joten nälkää tuo huutaminen ei sitten ainakaan ole..toivotaan,että menisi ohi. Äitinä sitä pikkuisen kipua on niin avutonta kuunnella Synnytystarinaa ette vieläkään pääse lukemaan. Jaetaan sitten kokemukset kun kaikkien vaavit ovat maailmassa. Sen sanon,etten ihan heti uusiksi menisi
ensi vuonna kuitenkin ehkä Neitimme on nyt tosiaan viikon ja kaksi päivää vanha. Tänään oltiin jo kolmatta kertaa vähän vaunuilemassa. Tekee hyvää omalle mielelle päästä vähän ulos,vaikka kävely onkin ihan tosi hyvän näköistä
kun tekee niin pirun kipeää tuolla alakerrassa. Mutta kyllä sekin tästä- mies tykkää kun kotiasuna on nykyään useimmiten nainen mekko päällä tissit ja alakerta ilmakylpyillen että sellaista täällä..
Halit kaikille ja tsemppiä loppumetreille :heart:
Oliivimaria+Neiti Pullaposki
Kiva kuulla oliivimarian kuulumisia Ilmoittelehan tuonne syyskyisiinkin niin saadaan sut synnyttäneisiin Menäänkö muuten ensi vuoden lopulla sitten taas yhdessä samaan ketjuun
Ilmoittelehan tuonne syyskyisiinkin niin saadaan sut synnyttäneisiin Menäänkö muuten ensi vuoden lopulla sitten taas yhdessä samaan ketjuun Santtu; me päästiin enkelitytön kanssa puolivälin paikkeille, joten voin vaan kuvitella miten kauheaa on kuin joutuu loppumetreillä luopumaan. Silti jouduin alakautta synnyttämään ja pienimuotoinen siunaustilaisuus pidettiin vauvan muistolle. Tarkat viikot ja päivämäärät olen jotenkin yrittänyt aktiivisesti unohtaa päästäksemme asian yli ja voidakseni keskittyä tähän uuteen tulokkaaseen. Käpy yhdistyksestä varmaan löytyy vertaistukea sinunkin tilanteeseen.
Ihana kuulla Oliivimarian kuulumisia Varmasti se "pieni" palkinto kuitenkin voittaa synnytyksen kauheudet! Toivottavasti. Nimittäin nyt alkaa ihan itseänikin pelottaa, kun viimeeksi oli puhe käynnistettyjen synnytysten kauheudesta, kun ei tuo omakaan tosiaan ihan pieni ole. En enää edes muista kävinkö täällä asiaa purkamassa mutta viime viikolla (37+2) painoarvio vaivaiset 3.7-3.8kg. Ensi viikolla uusiksi arvioon ja sitten en meinannut enää kotiin yksin lähteä!
Marsa 38+2
Varmasti se "pieni" palkinto kuitenkin voittaa synnytyksen kauheudet! Toivottavasti. Nimittäin nyt alkaa ihan itseänikin pelottaa, kun viimeeksi oli puhe käynnistettyjen synnytysten kauheudesta, kun ei tuo omakaan tosiaan ihan pieni ole. En enää edes muista kävinkö täällä asiaa purkamassa mutta viime viikolla (37+2) painoarvio vaivaiset 3.7-3.8kg. Ensi viikolla uusiksi arvioon ja sitten en meinannut enää kotiin yksin lähteä! Marsa 38+2
marsa Nyt et stressaa mitään ja neuvo niin minulta kuin osastolta Kättäriltäkin kun itse olin menossa siihen käynnistykseen seuraavana päivänä; käyt Hus:in sivuilla jos haluat asiasta lisätietoa itsellesi,et lukemassa mitään keskustelupalstojen höpötyksiä =) Jokainen raskaus ja synnytys on niin erilainen ja kaikki kokee asiat eritavoin. Älä huoli neitoseni siis. Ja kuosissahan mäkin olen- ja hyvässä sellaisessa .
.:wave: Pitkästä aikaa!
Meille syntyi 9-pisteen poika suunnitellulla sektiolla 8.9. klo 9.26. Mitat 50cm ja 3485g, pipo 35cm :heart:
Sektio meni hyvin, olin toooosi kipeä pari päivää, mutta nyt jo ilman särkylääkkeitä sujuu ja eilen eka vaunukävelykin suoritettu Oltaisiin päästy 2 yön jälkeen kotiin, mutta lastenlääkäri kiersi vasta sunnuntaina, joten jäätiin vielä yhdeksi yöksi.
Vauva on oikea tissipoika ja pelkäänpä että pinnasänky jää nurkkaan käyttämättömäksi, tyyppi kun tykkäis nukkua mielellään tissi suussa tai ainakin nenä kiinni rinnassa Maidon nousu oli muuten kauheeta, onneksi parissa päivässä helpotti. Ja ne jälkisupistukset imettäessä :O en osannut sellaisia edes odottaa...ne kai onkin uudelleensynnyttäjän kiusa? Vauva on ihana, ei itkeskele ja herää vain 1-2 kertaa yössä syömään, rauhallinen tapaus *koputtaa puuta*
miirikki ja pööpö 5vrk
Meille syntyi 9-pisteen poika suunnitellulla sektiolla 8.9. klo 9.26. Mitat 50cm ja 3485g, pipo 35cm :heart:
Sektio meni hyvin, olin toooosi kipeä pari päivää, mutta nyt jo ilman särkylääkkeitä sujuu ja eilen eka vaunukävelykin suoritettu
Oltaisiin päästy 2 yön jälkeen kotiin, mutta lastenlääkäri kiersi vasta sunnuntaina, joten jäätiin vielä yhdeksi yöksi.Vauva on oikea tissipoika ja pelkäänpä että pinnasänky jää nurkkaan käyttämättömäksi, tyyppi kun tykkäis nukkua mielellään tissi suussa tai ainakin nenä kiinni rinnassa
Maidon nousu oli muuten kauheeta, onneksi parissa päivässä helpotti. Ja ne jälkisupistukset imettäessä :O en osannut sellaisia edes odottaa...ne kai onkin uudelleensynnyttäjän kiusa? Vauva on ihana, ei itkeskele ja herää vain 1-2 kertaa yössä syömään, rauhallinen tapaus *koputtaa puuta*miirikki ja pööpö 5vrk
Kiva kuulla Miirikin kuulumisia. Täälä onkin mietitty miten on sektio mennyt... Ja suuret onnittelut potrasta pojasta!! :heart:
Mekin saatiin sitten tänään asialle varmistus: elikkäs eräpäivä on 23.9. Vielä pitäis puolitoista viikkoa jaksaa, eli kai se aamukampa pitää kohta hommata...
Mekin saatiin sitten tänään asialle varmistus: elikkäs eräpäivä on 23.9. Vielä pitäis puolitoista viikkoa jaksaa, eli kai se aamukampa pitää kohta hommata...
Onnittelut Miirikki pienestä pojasta! :flower:
Voi kun olisi mullakin joku eräpäivä! Alkaa jo kypsyttää tämä, kun supistelee jatkuvasti, mutta ei riittävästi. Painoa tulee koko ajan ihan älyttömästi jostain ihmeen syystä. Pelkään paisuvani norsuksi ennenkuin tämä lapsi suostuu tulemaan ulos!
Voi kun olisi mullakin joku eräpäivä! Alkaa jo kypsyttää tämä, kun supistelee jatkuvasti, mutta ei riittävästi. Painoa tulee koko ajan ihan älyttömästi jostain ihmeen syystä. Pelkään paisuvani norsuksi ennenkuin tämä lapsi suostuu tulemaan ulos!
Miirikille perheineen prinssistä
Pieni lapsi
syntyi kuun pehmeistä varjoista,
tähtien kutsumana,
suloisista suudelmista,
auringon pienistä pisaroista,
satakielen laulusta.
Kurjaa alun kivut, mutta onneksi aika nopeasti tuntuu helpottaneen. Ja kyllä ne jälkisupparit on todella uudelleen synnyttäjien "riemu". Ekalla kerralla ei tuntunut juuri missään, tokalla kertaa tuntui enemmän ja viime kerralla supparit olivat piiitkään todella kovat kuten myös vuoto. Miten ylpeä isosisko on ottanut vauvan vastaan?
Olitte mielessäni, kun torstai-iltana Naikkarin päivystyksessä kävin kääntymässä.
Hemmin onko sulle sektio luvattu vaikka synnytys käynnistyisi itsekseen?
Maarit ja Niksu 35+
Pieni lapsi
syntyi kuun pehmeistä varjoista,
tähtien kutsumana,
suloisista suudelmista,
auringon pienistä pisaroista,
satakielen laulusta.
Kurjaa alun kivut, mutta onneksi aika nopeasti tuntuu helpottaneen. Ja kyllä ne jälkisupparit on todella uudelleen synnyttäjien "riemu". Ekalla kerralla ei tuntunut juuri missään, tokalla kertaa tuntui enemmän ja viime kerralla supparit olivat piiitkään todella kovat kuten myös vuoto. Miten ylpeä isosisko on ottanut vauvan vastaan?
Olitte mielessäni, kun torstai-iltana Naikkarin päivystyksessä kävin kääntymässä.
Hemmin onko sulle sektio luvattu vaikka synnytys käynnistyisi itsekseen?
Maarit ja Niksu 35+
Kiitos onnitteluista =)
Isosisko on ottanut tulokkaan oikein hyvin, haluaa sylitellä ja hirmu varovasti paijaa nukkatukkaa :heart: Hiukan pettynyt on ollut kun ei ole saanut antaa vauvalle pullosta maitoa (täysimetyksellä mennään). Odottelen kuitenkin jatkoreaktioita...kun tuo isä-ihminen tuosta palailee töihin ja jään lasten kanssa kolmisin päiviksi niin voi olla että neiti alkaa osoittaa mieltään? Pitää koittaa keksiä sille kivaa ohjelmaa päivisin, kävellä leikkipuistoon yms.
Mä pääsin aamulla ekana leikkaukseen, saliin mentiin 8.30 ja alkoi valmistelut. Leikkaus on merkattu alkaneeksi klo 09.10 ja poika syntyi klo 9.26. Ylläri oli se, että sainkin ihan oman "viivan" mahanahkaan tästä vauvasta! Aiempi leikkaus oli tämän lääkärin mielestä tehty liian ylös (hätäleikkaus) ja hän halusi tehdä viillon alemmas. Leikkaus meni siis hyvin ja heräämöstä pääsin heti kun varpaat alkoi liikkumaan ja sain polvet koukkuun. Pari ekaa päivää meni Oxynormia nappaillessa (aivan huippulääke, suosittelen!) ja nyt olen ottanut enää iltaisin/yöksi Buranaa ja Panadolia. Tänään otettiin neuvolassa tikit pois, haava on umpeutunut loistavasti eikä edes tikkien rei-istä tihkunut verta
miirikki ja pööpö 6vrk
Isosisko on ottanut tulokkaan oikein hyvin, haluaa sylitellä ja hirmu varovasti paijaa nukkatukkaa :heart: Hiukan pettynyt on ollut kun ei ole saanut antaa vauvalle pullosta maitoa (täysimetyksellä mennään). Odottelen kuitenkin jatkoreaktioita...kun tuo isä-ihminen tuosta palailee töihin ja jään lasten kanssa kolmisin päiviksi niin voi olla että neiti alkaa osoittaa mieltään? Pitää koittaa keksiä sille kivaa ohjelmaa päivisin, kävellä leikkipuistoon yms.
Mä pääsin aamulla ekana leikkaukseen, saliin mentiin 8.30 ja alkoi valmistelut. Leikkaus on merkattu alkaneeksi klo 09.10 ja poika syntyi klo 9.26. Ylläri oli se, että sainkin ihan oman "viivan" mahanahkaan tästä vauvasta! Aiempi leikkaus oli tämän lääkärin mielestä tehty liian ylös (hätäleikkaus) ja hän halusi tehdä viillon alemmas. Leikkaus meni siis hyvin ja heräämöstä pääsin heti kun varpaat alkoi liikkumaan ja sain polvet koukkuun. Pari ekaa päivää meni Oxynormia nappaillessa (aivan huippulääke, suosittelen!) ja nyt olen ottanut enää iltaisin/yöksi Buranaa ja Panadolia. Tänään otettiin neuvolassa tikit pois, haava on umpeutunut loistavasti eikä edes tikkien rei-istä tihkunut verta
miirikki ja pööpö 6vrk
Onnea Miirikki
Meilläkin muuttui suunnitelmat, suunniteltu sektio piti olla siis 21.9., mutta pieni mies päätti toisin ja tuli kiireellisellä sektiolla maailmaan to-pe välisenä yönä viime viikolla eli 9.9. vaikka raskausviikkoja oli vasta 35. Kaikki meni kuitenkin kohtuullisesti vaikka pikku murunen vielä vaatiikin hieman extrahoitoa eli edelleen hoidossa sairaalassa vahvistumassa ja kasvamassa. Itse pääsin kotiin eilen, mutta mitä luultavimmin menen huomenna takaisin sisään sairaalaan, jos pikkuinen pääsisi jo vierihoidettavaksi lapsivuodeosastolle kuten minulle tänään lupailivat. Outo on olo, kun itse kotona ja toinen vielä sairaalassa, mutta toivottavasti kaikki kohta yhdessä kotona <3
Meilläkin muuttui suunnitelmat, suunniteltu sektio piti olla siis 21.9., mutta pieni mies päätti toisin ja tuli kiireellisellä sektiolla maailmaan to-pe välisenä yönä viime viikolla eli 9.9. vaikka raskausviikkoja oli vasta 35. Kaikki meni kuitenkin kohtuullisesti vaikka pikku murunen vielä vaatiikin hieman extrahoitoa eli edelleen hoidossa sairaalassa vahvistumassa ja kasvamassa. Itse pääsin kotiin eilen, mutta mitä luultavimmin menen huomenna takaisin sisään sairaalaan, jos pikkuinen pääsisi jo vierihoidettavaksi lapsivuodeosastolle kuten minulle tänään lupailivat. Outo on olo, kun itse kotona ja toinen vielä sairaalassa, mutta toivottavasti kaikki kohta yhdessä kotona <3
Syysonni onnittelut pienestä prinssistä :heart: Minkä kokoinen herra oli syntyessään/ on nyt? Onko tarvinnut lisähappea?
Miirikki kyllä se kolmisin kotona ole menee, kun vaan otat isosiskon mukaan puuhasteluihin auttamaan. Ja kaikkea pientä kivaa oman jaksamisen mukaan keksit tekemiseksi. Onko ketään kavereita, jotka voisivat kutsua leikkimään päiväsaikaan niin saisitte sitten vauvan kanssa nukkua ja isosisko sai puuhaa?
Miirikki kyllä se kolmisin kotona ole menee, kun vaan otat isosiskon mukaan puuhasteluihin auttamaan. Ja kaikkea pientä kivaa oman jaksamisen mukaan keksit tekemiseksi. Onko ketään kavereita, jotka voisivat kutsua leikkimään päiväsaikaan niin saisitte sitten vauvan kanssa nukkua ja isosisko sai puuhaa?
Viimeksi muokattu:
Miirikille ja Syysonnelle isot onnittelut perheenlisistä! Pikaista voimistumista Syysonnen pikkuiselle.
Itsellänikin tuhisee pieni tulokas vieressä. Toinen poikamme siis syntyi 12.9., mitat olivat 49 cm ja 3285 g, viikkoja 39+2. Synnytys oli nopea (6 tuntia ekasta supistuksesta, ponnistusvaihe 5 min) ja muuten "mukava", mutta viimeinen tunti ja ponnistus oli tuskaa, koska en ehtinyt saada muuta kivunlievitystä kuin ilokaasua. Oma olo on ollut kuitenkin loistava jo heti synnytyksen jälkeen, samoin vauva on voinut hyvin (eli siis syö ja nukkuu), joten ei mitän valittamista! Huomenna pitäisi vielä käydä kontrolleissa Kättärillä, koska lähdimme kotiin sairaalasta jo synnytystä seuraavana päivänä.
Tsemppiä kovasti vauva-arkeen synnyttäneille, kärvistelyyn ja tulevaan koitokseen vielä odottaville ja erityishalaus Santulle!
Itsellänikin tuhisee pieni tulokas vieressä. Toinen poikamme siis syntyi 12.9., mitat olivat 49 cm ja 3285 g, viikkoja 39+2. Synnytys oli nopea (6 tuntia ekasta supistuksesta, ponnistusvaihe 5 min) ja muuten "mukava", mutta viimeinen tunti ja ponnistus oli tuskaa, koska en ehtinyt saada muuta kivunlievitystä kuin ilokaasua. Oma olo on ollut kuitenkin loistava jo heti synnytyksen jälkeen, samoin vauva on voinut hyvin (eli siis syö ja nukkuu), joten ei mitän valittamista! Huomenna pitäisi vielä käydä kontrolleissa Kättärillä, koska lähdimme kotiin sairaalasta jo synnytystä seuraavana päivänä.
Tsemppiä kovasti vauva-arkeen synnyttäneille, kärvistelyyn ja tulevaan koitokseen vielä odottaville ja erityishalaus Santulle!