Hei tänne pitkästä aikaa,
Santullesuuri osanottoni suruusi. Kun luin tapahtumastasi en voinut muuta kun itkeä vuolaasti. Niin julma on tämä maailma joskus :'( Olet ollut usein mielessäni.
Itse vietän vauvantäyteistä elämää. Ennen vaavin tuloa lueskellessani vaaviutuneiden kirjoituksia siitä kuin ei enää edes koneelle ehdi,ihmettelin asiaa isosti..enpä ihmettele enää; kädet on täynnä vain vauvaelämää- ihanaa sellaista. Totuttelua uuteen. Kun aamulla herää,on ekana vuorossa vaipanvaihto,sitten syöttö,sitten vaavi taas nukahtaa,itse rynnin suihkuun,hotkin aamiaisen ja jään odottamaan seuraavaa parkaisua,mikä sitoo sitten taas a)tissin antoon b)vaipanvaihtoon c)tiedä sitten mihin...
Näillä mennään,mutta ihanaa on :heart: Näin ensikertalaisena sitä on vielä vaan niiiiin opettelua kaikki. Vaavi myös on alkanut jo huutamaan masuaan-mikä siinä onkin,että päivät menee niin mallikkaasti,lähinnä nukkuen ja syöden. Illalla viimeistään kymmeneltä alkaa vääntelehtiminen ja mahan parkuminen-ja se ääni tulee syvältä ja kovaa. Sitä sitten huudetaan joskus vähemmän joskus kauemman aikaa..Naapurin 30kymppinen sinkkumies käy kyllä sääliksi
Eilen oli neuvolan kotikäynti,hyvin oli paino saavuttanut syntymäpainon,joten nälkää tuo huutaminen ei sitten ainakaan ole..toivotaan,että menisi ohi. Äitinä sitä pikkuisen kipua on niin avutonta kuunnella
Synnytystarinaa ette vieläkään pääse lukemaan. Jaetaan sitten kokemukset kun kaikkien vaavit ovat maailmassa. Sen sanon,etten ihan heti uusiksi menisi
ensi vuonna kuitenkin ehkä
Neitimme on nyt tosiaan viikon ja kaksi päivää vanha. Tänään oltiin jo kolmatta kertaa vähän vaunuilemassa. Tekee hyvää omalle mielelle päästä vähän ulos,vaikka kävely onkin ihan tosi hyvän näköistä
kun tekee niin pirun kipeää tuolla alakerrassa. Mutta kyllä sekin tästä- mies tykkää kun kotiasuna on nykyään useimmiten nainen mekko päällä tissit ja alakerta ilmakylpyillen
että sellaista täällä..
Halit kaikille ja tsemppiä loppumetreille :heart:
Oliivimaria+Neiti Pullaposki