Täällä eilen 3kk neuvola ja poika sai kolme rokotusta. Sen Rotavirus-rokotteen ja sitten piikit molempiin reisiin! Illalla jouduttiinkin sitten turvautumaan suppoon, kun tuo huus pää punasena jo toista tuntia, eikä mikään tuntunut auttavan, ihan selkeää kipuitkua :/ Muuten neuvolassa kaikki jees, painoa oli pojalla 6580g ja pituutta tasan 60cm :heart: Neuvolatäti laittoi pojan vatsalleen ja tuohan pillastu siitä ihan huolella ja vetäs oikeen kunnon raivarit, ilmeisesti ilmaa oli mahassa sen verran että tuntui ikävälle (ainakin kakka tuli hetken päästä monen pierun saattelemana) ja tästä johtuen neuvolatäti soitti jo lähdettyämme, että ens viikolla pitäs mennä pojan kanssa tämmöseen fysioterapia-ryhmään, meidän pojalla kun on ongelmana tämä mahallaan olo Että näin, kai meillä sitten on ongelma.. tulipa taas kiva olo!
No jotain positiivistakin, minä se vaan hullaannun tuohon lapseen päivä päivältä enemmän :heart: Nyt kun koliikki-itkut on selkeesti jäänyt takavasemmalle, on tuosta kuoriutunut oikeen hymypoika joka hymyilee ja naureskelee joka käänteessä :heart: Jotenkin nuo ensimmäiset kolme kuukautta meni vaan yrittäessä selvitä yhdestä illasta kerrallaan ja tuntui ettei toinen ollut tyytyväinen milloinkaan, niin ilo on tällä hetkellä entistä suurempi =) Päivä päivältä tuntuu lapsi enemmän ja enemmän "rakkaammalta" ja joka päivä opitaan jotain uutta toisistamme
Nukkumaanmenosta Alkuunhan tuo ei suostunut nukahtamaan mihinkään muualle kun syliin, eikä suostunut nukkumaan muualla kuin meidän vieressä! Nyt on kuitenkin jo kuukauden päivät nukkunut omassa pinnasängyssä, johon viedään illalla kun huomataan että toinen on selkeesti väsynyt (haukottelee ja hieroo silmiään) ja sinne tuo yleensä nukahtaa. Vähän aikaa saattaa pyöriä ja höpötellä itekseen, joskus vähän itkeskellä, mutten nosta pois jossei ala ihan karjumaan.
Tänään ois tarkotus mennä kaverille istumaan iltaa, saa nähdä huutaako tuo taas koko illan.. täytynee vissiin viedä kuulosuojaimet mukana
Railakasta tai Rauhallista Vappua kaikille mammoille ja mussukoille!!
No jotain positiivistakin, minä se vaan hullaannun tuohon lapseen päivä päivältä enemmän :heart: Nyt kun koliikki-itkut on selkeesti jäänyt takavasemmalle, on tuosta kuoriutunut oikeen hymypoika joka hymyilee ja naureskelee joka käänteessä :heart: Jotenkin nuo ensimmäiset kolme kuukautta meni vaan yrittäessä selvitä yhdestä illasta kerrallaan ja tuntui ettei toinen ollut tyytyväinen milloinkaan, niin ilo on tällä hetkellä entistä suurempi =) Päivä päivältä tuntuu lapsi enemmän ja enemmän "rakkaammalta" ja joka päivä opitaan jotain uutta toisistamme
Nukkumaanmenosta Alkuunhan tuo ei suostunut nukahtamaan mihinkään muualle kun syliin, eikä suostunut nukkumaan muualla kuin meidän vieressä! Nyt on kuitenkin jo kuukauden päivät nukkunut omassa pinnasängyssä, johon viedään illalla kun huomataan että toinen on selkeesti väsynyt (haukottelee ja hieroo silmiään) ja sinne tuo yleensä nukahtaa. Vähän aikaa saattaa pyöriä ja höpötellä itekseen, joskus vähän itkeskellä, mutten nosta pois jossei ala ihan karjumaan.
Tänään ois tarkotus mennä kaverille istumaan iltaa, saa nähdä huutaako tuo taas koko illan.. täytynee vissiin viedä kuulosuojaimet mukana
Railakasta tai Rauhallista Vappua kaikille mammoille ja mussukoille!!