Imetysasento: mä en oppinut klinikalla imettämään makuulta, enkä sitten kotona ole edes kokeillut. Imetän vain istualtani, pidän Gretaa kehtoasennossa. Jopa seisaaltaan on mun helpompi imettää kuin makuultaan. Pikkuhiljaa olen ruvennut myös puuhaamaan muuta samalla kun imetän, mies. esim. pilkkoo mulle pihvin valmiiksi, niin että saan syötyä imetäessä.
Tänään mentiin sitten kaikki kolme kauppaan ostoksille ja lounaalle meidän kantaravintolaan. Tekee kyllä hyvää päästä välillä ihmisten ilmoille.
Vihreä kakka: voi kuulemma johtua ilmasta, mutta jos kakka on ehtinyt olla vaipassa jonkin aikaa, muuttuu väri ilman vaikutuksesta vihreäksi.
Täällä taitaa sitten olla koliikkivauva :/ Eilen sitten alkoi iltapäivällä selittämätön itku |O Greta on ollut niin tyytyväinen vauva, ja on sitä yhä aamupäivällä, saattaapi istua keinussa ihan tyytyväisenä hereillä, mutta iltapäivällä alkaa itku.
Eilen mies vasta kotiin palattuaan sai rauhoittumaan, kun mun rinnalla kelpaa vain tissi :headwall: Sitten mies valvoi melkein koko yön, nukkui vain yhden 3 tunnin pätkän, mä heräsin vain syöttämään, mitä luksusta. Mies piti Gretaa siis rinnalla tai kainalossa, ja tyttö nukkui niin makoisasti ettei tosikaan. Sitten kahdelta kun olin imettänyt laitoin taas omaan sänkyyn nukkumaan ja sinne nukahti, mutta viiden imetyksen jälkeen taas vikisi ja itkeskeli ja nukkui sitten kahdeksaan miehen kainalossa sohvalla.
No, tänään taas ollut hyvin tyytyväinen ja nukkunut, kunnes salaperäisesti klo 16 alkoi kuulua sängystä itku. Nälkä ei voinut olla kun oli syönyt tuntia aiemmin, ja kun tarjosinkin tissiä, ei maistunut kuin pari hörppyä. Oikeita masuvaivojakaan ei ole, koska kummasti rauhoittui nyt sitten kantoliinassa ilman, että ulos olisi pörissyt mitään.
Tai siis en nyt tiedä onko kysymys varsinaisesta koliikista (koliikissahan ei ole kyse masuvaivoista vaan syy itkulle on tuntematon), vai onko kyse vain nor,aalista pikkuvauvan tarpeesta olla sylissä koko ilta, ainakin kirjojen mukaan on pienillä vauvoilla normaalia itkeskellä enemmän illalla ja kaivata enemmän syliä ja tisua ilman, että kyse olisi koliikista. Varsinkin kun tosiaan tässä masureppusidonnassa sitten rauhoittui, ja itku kesti yhteensä n. 3 minuuttia.
Mun on kyllä vaikea hyväksyä, että Greta itkee. Tiedän, että se on vauvojen suunnilleen ainoa kommunikaatiomuoto, mutta silti mulle tulee heti tunne "olen huono äiti", kun Greta itkee. Varsinkin kun nämä ekat kolme viikkoa on itkenyt niin vähän, varmaan max. 5 minuuttia päivässä, mieskin sanoo aina, ettei ole ikinä nähnyt näin vähän itkevää vauvaa.
Eilen meninkin aika paniikkiin, kun typy näytti itkevän ilman mitään syytä. On helpompi hyväksyä itku, jos siihen näyttää olevan selkeä syy tyyliin nälkä, kylmä tai pierun punnaus, mutta tuollainen outo itku johon ei auta tisu, vaipan vaihto eikä eilen edes syli, oli kyllä sydäntäsärkevää. Tai ehkä sitten siinä oli kuitenkin kyse jonkinlaisista mahanpuruista, kun niitä paukkuja sitten välillä tuli. Mutta koska itku jatkui myös ilman tultua ulos, taisi kyse olla kuitenkin jostain muusta.
Hiukan tuo itkeskely ja mahanpurut ovat lisääntyneet ylipäätään sen jälkeen, kun rupesimme antamaan d-vitamiinitippoja, ja eilen annoin tupla-annoksen kerralla, oliskohan se voinut sitten vaikuttaa?
Melkoista koulunkäyntiä tämä äitiys näyttää olevan, eipä muuta kuin päivä ja yö kerrallaan
Tv. kantoliinaa ylistävä Lentis ja Greta 3 vkoa 4 päivää :heart: