Katotaas onnistusikos tänään tänne kirjoittaminen... Pari kertaa pitkä teksti on kadonnut enkä ole sitten ehtinyt uusiksi laittaa.
Tiheän imun kausista on ollut puhetta - meillä ei tyttösen kanssa vielä ole sellaisia ollut, mutta esikoisen kanssa kyllä. Helposti sitä epäilee, että maidon tuotanto on tyrehtymässä, kun vauva asuu taas rinnalla ja tissit tuntuvat tyhjiltä kun ne ennen olivat maidosta pinkeät. Mutta se on oikeasti ihan normaalia ja kuuluu asiaan, sillä tiheällä imemisellähän vauva tilaa lisää maitoa. Silloin olisi vaan tärkeää jaksaa se pari päivää tiheästi imettää ja olla tarjoamatta lisämaitoa, jos siis tähtää täysimetykseen. Ja on tosi tärkeää, että juo itse paljon ja syö usein ja riittävästi.
Joku joskus sivuja sitten mainitsi jättäneensä maitotuotteet pois ruokavaliostaan, ja että erityisesti suklaa aiheutti vauvalle masuvaivoja. Meillä on täsmälleen sama juttu. Esikoisella oli myös suolioireinen maitoallergia, joten tällä kertaa osasin kitinöiden alkaessa epäillä maitoa pahikseksi. Sen pois jättäminen helpotti heti ja nyt meillä on tyytyväinen, ihan tavallinen vauva joka itkee vähän, nukkuu paljon ja on kertakaikkisen ihana.
En tosin vielä usko, että tämä sitä maitoallergiaa on, kokeilen vähän myöhemmin vielä palaavatko kitinät, jos alan taas syödä maitoa. Sillä tavalla tein esikoisen kanssakin, testasin aina välillä sopisiko maito kuitenkin, ja sitten myöhemmin kun olin varma maitoallergiasta sopisiko se jo - maitoallergiahan menee suurimmalla osalla ohi ennen ekaa ikävuotta. En halunnut pistää lasta allergiatesteihin kun kerran löysin helposti itsekin pahiksen - ne testit kun ovat kuulemani mukaan ihan kidutusta pikkuvauvalle eivätkä välttämättä edes näytä allergiaa. Imetin sitten vuoden ja seuraavat 8kk esikoinen sai kaupan kauramaitoa, nyt ollaan pikkuhiljaa siirtymässä tavalliseen maitoon. Vähän toivon, että pikkutyttösellä olisi jostain muusta kitinästä kyse - maidon välttäminen on sen verran rasittavaa, sitä kun on yllättävän moneen ruokaan tungettu. Onneksi tarvitsi välttää vain tuota yhtä ruoka-ainetta...
Meillä oli neuvola tänään, neiti painaa tasan 5 kiloa ja on 56 senttiä pitkä ja ikäähän on muutamaa päivää vaille kuukausi. (Syntymäpaino oli himpun verran päälle 4kg ja pituus 51 cm.) Että hyvin kasvaa ja hyvä niin.
Kovasti ollaan opeteltu tätä vauva-arkea taas miehen palattua töihin. Hämmästyttävän hyvin on mennyt, toistaiseksi ainakin. Esikoisen vauva-aikana ihmettelin. miten useamman lapsen äidit pärjäävät, kun minä juuri ja juuri pärjäsin yhden lapsen kanssa, vaikka poika oli vielä aika helppo vauva. Nyt kaikki menee jotenkin paljon vähemmällä vaivalla. Ihme juttu. On joitain hetkiä päivässä, jolloin meinaa hermo mennä joka kerta (ulkoa sisään tulemiset kun pojalla, vauvalla ja äidillä on kiljuva nälkä ja pitää riisua kaikkien lukuisat vaatekerrokset ja päättää kuka ruokitaan ensin - ja aina joku huutaa, toisinaan myös äiti - tai iltatoimet jos mies on myöhään töissä. Miten hoidetaan pojan iltapesut, pisut ja pusut samalla kun vauvalla on iltatankkauksen aika? No niin että aina joku huutaa, usein myös äiti, viimeistään sitten kun molemmat lapset nukkuvat ja isä palaa kotiin... Mutta muuten on aika ihanaa.
Olen tosi iloinen siitä, että meillä täällä kylässä toimii kerran viikossa MLL:n perhekerho ja avoin päiväkoti, niin että parina aamupäivänä viikossa on aina aikataulutettua ohjelmaa, poika näkee kavereita ja minäkin saan aikuisseuraa. Suosittelen kaikille näitä tämmöisiä, jos vaan paikkakunnalla semmoisia toimii. Esikoisen kanssa en osannut tällaisiin mennä, hän oli kesävauva ja kesällähän tämmöiset ovat usein kiinni enkä myöhemminkään löytänyt näitä. Mutta uskon, että olisi pelastanut monta itkunkitkupäivää silloinkin, jos olisi voinut verkostoitua samassa elämäntilanteessa olevien ja samalla paikkakunnalla asuvien kanssa. Tämä palstakin on samassa mielessä hyvä, mutta ihan livekontaktit ovat vielä parempia...
Tähän liittyen kysyisinkin mielipidettä erityisesti niiltä, jotka käyvät seurakunnan avoimissa kerhoissa - uskallanko mennä semmoiseen lasten kanssa, vaikka me emme kuulu kirkkoon? Meitä on sinne pyydelty mukaan, mutta en tiedä voiko tämmöinen pakana mennä. Ja tiedän, että siellä on lopuksi aina hartaushetki, johon en halua osallistua, eli jos menisin mukaan olisin niin törkeä, että me lähdettäisiin aina ennen sitä hartautta. Mun omatunto sanoisi, että pitäisi kuulua seurakuntaan että voi osallistua sen toimintaan, ja ainakin jos menee mukaan, pitää ottaa koko paketti eikä valikoida tällälailla. Mutta sitten toisaalta, siellä on kuulemma aika hiljaista, vähän osanottajia, eli uudet kävijät voisivat olla tervetulleita näilläkin ehdoilla. Ja joo, tiedän että pitäisi kysyä sieltä seurakunnasta eikä palstalaisilta, mutta kertoisitteko silti omia mielipiteitänne?
Ehkäisystä vielä: Minä en oikein tiedä mitä sen suhteen tekisi. Cerazette-minipillereistä multa meni täysin seksihalut, niin tyystin että mies ihan masentui. En haluaisi niitä, en pitänyt siitä haluttomasta olotilasta yhtään. Kortsu ei ole kiva. Ja sitten on jäljellä kierukka (vai onko jokin muukin vaihtoehto vielä?), mutta se ei vissiin ole vaihtoehto jos toiveissa on vielä yksi lapsi kolmen vuoden sisään? Vai voisko semmoisen laitattaa ja otattaa sitten pois, kun haluaa aloittaa uudestään yrittämään lasta? Vitsin ehkäisy. Miksi se on aina niin vaikeaa? No, onneksi sentään mahdollista, ainainen raskaus tai imetys ei myöskään olisi kivaa...
Ihania kevätpäiviä teille kaikille, mukavaa kun valo lisääntyy ja kesä lähestyy.
Naru
. Ei se auta ku koittaa noita LENTIKSEN neuvoja koittaa vaa jtkkaa, kiitti lentis taas tiedon jyvistä.