Oi
TÄ, on hurjaa menoa ollut, varmaan vähän säikäyttää tuommoinen yrjökohtaus! Voi pientä Miroa. Onhan tutkimukset inhoja, mutta hyvä että selvitetään kaikki! Toivottavasti ei ole epilepsiaa, sormet ristiin!
Hei sitä mun piti syömisistä jaaritella, että kun meilläkin tuo ruoka-ruuan (siis muun kuin purkkimuonan)
syömisen kanssa on aina vähän niin tai näin, niin olen lisännyt aina vähän vettä ruokaan ja sitten murentanut maissinaksuja saostamaan, että saadaan sellainen "liisteri" niinkus purkkiruuassa on, jos ruoka jää vain suuhun pyörimään.
Eilen ei makaronilaatikko oikein meinannut tehdä kauppaansa kun oli taas kaiketi liian kuivaa, laitoin sekaan pari pikkulusikallista purkista että tuli taas sellainen mönjäisempi koostumus, ja kappas, alkoi mennä alas ihan eri tahtia!
Ja joskus olen ihan sauvasekoittimella surauttanut meidän ruokaa mössömmäksi. Tottuupahan tuolla tavalla ainakin kotiruuan makuihin.
Että ilmeisesti isotkaan sattumat ei ole pojalle ongelma, vaan se kun muksu on tottunut limaiseen mönjään joka luiskahtaa kurkusta ihan itsekseen.
Olen miettinyt, että tuleeko kotiruuasta masu pikemmin täyteen kuin purkkiruuasta, kun purkkiruuassa on niin paljon sitä täyteliejua, mitä lie jauholietettä, ja sattumaa eli riisiä tai perunaa jne. on ehkä puolet?
Asiasta viidenteen, männäpäivinä on tullut roikuttua käsityöihmisten blogeissa ja sain taas kauhean pehmoiluvillityksen, ja ostin eilen kasan ihania pehmoisia kankaita (ihan kuin kangaspaloja ei oisi tuolla kaapissa ihan riittävästi...) suunnitelmanani tehdä jotain halittavia metsäöttiäisiä. Meidän poika painii ja halii kovasti tyynyjen ja pehmojen kanssa, ja ajattelin ainakin yhden isomman painikaverin ommella.
No mutta eniveis, jos saan tehtyä yhtä ison eläintarhan kuin silloin yli vuosi sitten viimeisilläni poikaa odottaessa, voisin jokusen pehmon luovuttaa miittiin arpajaispalkinnoksi!
Kannattaa siis rehnustaa Tampereelle toukokuun lopulla, saatat saada kotiinviemisiksi aitoa suomalaista reilunkaupan käsityötä! (Tai sitten et, jos en löydä vanhoja kaavoja enkä jaksa tehdä uusia....
)
Olin muuten jo ihan unohtanut, että meillähän oli ihan sama tilanne kuin
HM:llä vielä hetki sitten, eli jännättiin ehtiikö istukka synnytyksen alta pois! Olihan se kummallista, kun ei yhtään osannut valmistautua edes henkisesti synnytykseen, kun ei tiennyt miten se tulee tapahtumaan. Onneksi vapauttava päätös tuli, en muista edes enää missä vaiheessa, oliko se kuukausi vai kaksi ennen laskettua aikaa.
Mukavaa että saat nyt ihan rauhassa odotella synnytystä!
Vedenjuomisesta, en ole ollenkaan laskeskellut paljon sitä menee, mutta tuo jäppinen on semmoinen viihdehuikkailija, kulkee nokkiksen kanssa ympäriinsä ja huikkailee ja kastelee kaikki paikat siinä mennessään. Syödessä juo ihan reilusti, varmaan oisko 80ml?
Maitoa en ole tarjonnut juotavaksi vielä ollenkaan, pitäisköhän jo pikkuhiljaa...? Minua vähän pelottaa noitten maitotuotteitten kanssa, että onko ne sittenkään sopivia, kun prutkuttelu on taas lisääntynyt ja nyt on pyllykin ihan punainen kun on laitettu reilummin maitoa aamupuuroon ja juustokin on kehissä.
Pieni mies juuri nukahti mun syliin tähän koneelle, kuten eilenkin. Tänään tosin heräsi ennen kuutta jo, alkoi se tyynyjen myttääminen ja meuhaaminen ja höpötys. Mutta! Sekä eilen että toissailtana kaveri ei olekaan tapansa mukaan nukahtanut tissille, vaan on imuttelun jälkeen jäänyt sellaisessa unipöhnäisessä tilassa kierimään sängylle, ja olen olan kautta saanut nostettua vielä tolkuissaan sänkyyn jonne lopulta on nukahtanut! Tämä on jo melkoista edistystä!
No mutta menenpä pikasuihkuun tästä jaarittelemasta, aurinkoista päivää kaikille!
