Nessu: :hug: Onhan se jo askel eteenpäin, että tiedät itsekin, että haluaisit korjata välinne, saattaa hyvinkin olla hormonit, jotka heittelee, auttaiskohan, jos ihan kertoisit miehelle, että olet pahoillasi, että viime aikoina olet ollut kireä, että syy ei ole hänessä (vai onko?), etkä oikein itsekään tiedä, että mistä hormonimyrskyistä on käytöksesi johtuu. Tuollainen "anteeksipyyntö" ainakin saattaa helpottaa miehen oloa hetken aikaa, vaikkei tilannetta korjaisikaan, mutta jos miehen olo helpottuisi niin oma olokin saattaisi helpottua. Hm, saikohan näistä mun aivoituksista mitään selkoa?
Glow ihana ihana pikkumies :heart: :heart: :heart: Mä vaan muistelin, kuinka Gretalla oli aina sama juttu, että jos mä olin rupeamassa syömään, niin aina tyttö halusi tissille. Ja muutenkin asui tissillä ne ekat kuukaudet, sitten kyl 3-4kk:n tienoilla alkoi huomattavasti helpottamaan. Mä opin hyvin pian imettämään seisaallaan ja kävellessä, kun muuten ei ois saanut mitään aikaiseksi. Mutta kaverilla just tuossa sun tilanteessa oli suuri apu trikoisesta kantoliinasta, kun siinä on joustoa niin, että saa imetettyä helpommin ja samalla taapero saa tarpeeksi huomiota, kun vauva "on poissa silmistä" Sekä Onnilla että uudella tulokkaalla on kyllä komea hiuspehko! oon jotenkin niin tottunut Gretan tukkaan, etten osaa sitä itse ihmetellä, mutta kun muiden vauvoja katsoo, niin kieltämättä toi tukka saa vauvat/taaperot näyttämään ikäistään vanhemmilta, ihan niin kuin kaikki sanoo Gretastakin.
Jaksuja ja tsemppiä, kyllä se pian alkaa helpottamaan, hyvin te pärjäätte sun kokemuksella ihan varmasti! :hug:
HM: todella kaunis vauvamaha! :flower: Ja kateuden sekaiset onnittelut, kun olet noin timmissä kunnossa, vaikka olet raskaana toisen kerran näin lyhyessä ajassa Huomaa, että olet sauvakävellyt Ota nyt rauhallisemmin, kyllä sitten ehdit taas vaunuttelemaan tuplakärryjenkin kanssa :heart:
Kun Greta parantui, niin mä sairastuin. Nyt kolmatta päivää kuumetta. tänään jo laski alle 37, ja kävin paikallisilla suklaamessuillakin Gretan kanssa, mutta sitten illalla lähti taas nousuu, panadolia olen täällä vetänyt, että saan alle 38 lämpöä. En saata oikein syödäkään mitään ja kun menin illalla yhtä aikaa Gretan kanssa nukkumaan, niin tietty oon sit ollut hereillä klo1 lähtien :headwall:
Tuossa kuumehourailuissa kyllä tuli vain mieleen, että olen kyllä niin onnekas, kun mulla on tuollainen mies ja tällainen tyttö :heart: On ne vaan mun elämäni keskipisteitä, eikä yhtään tunnun uhrautuvalta ajatella, että laitan heidät itseni edelle aina kun mahdollista. En ajattele, että äitiys olisi erityistä uhrautumista ylipäätään, kärsivällisyyttä se kyllä vaatii, mutta loppujen lopuksi ei ole kyllä tehnyt yhtään tiukkaa luopua omista menoista jne. Ainoa, mikä on tehnyt tiukkaa, on luopuminen yöunista
Kyllä tässä varmaan Gretan kasvaessa tulee hinku päästä miehen kanssa kahdestaankin jonnekin, mutta me ollaan onneksi pystytty koko vauvavuoden ajan järkkäämään "omia" hetkiä ja kahdenoloa Gretan nukkuessa päikkäreitä tai illalla, kun Greta on jo mennyt nukkumaan.
Tiedän, ettei Greta kärsisi, jos joskus viettäisi aikaa baby-sitterinkin kanssa, mutta en vain ole itse valmis. Sinne perhekerhoon kyllä oon menossa taas heti, kun vain toivun, koska mulla on kauhean syyllinen olo siitä, ettei Greta pääse tarhaan leikkimään muiden lasten kanssa, vaan homehtuu kotona mammansa seurassa. Yksi päivä tässä yksi rouva vauvansa kanssa kahvilassa oikein mua kattoi pahasti, kun sanoin, ettei Greta ole vielä pariin vuoteen menossa tarhaan... Kun hänen parivuotiaansa oikein hinkuu päästä sinne. Mutta luulisi, että jos siellä perhekerhossa käy pari kolme kertaa viikossa ja alkaa leikkiä enemmän noiden naapurinkin muksujen kanssa, niin eikö siinä nyt ole alle 3-vuotiaalle ihan tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä?
Mies vei vaunuttelemaan ja kävelemään leikkipuistoon toissapäivänä, että sain levätttyä, niin oli kuulemma ollut ihan onnessaan, kun oli saanut köpötellä muiden lasten joukossa, vaikkei nyt vielä yhdessä leikikään.
Tuli taas tässä sairastuessa mieleen, kuinka upea mies mulla on. Herää joka aamu klo4-6 välillä työvuorosta riippuen ja silti aina kotiin tultuaan omistautuu meille, jaksaa leikkiä Gretan kanssa ja nytkin päästi mut lepäämään, vaikka taatusti oli väsynyt itsekin. Nyt vaan tajusin, mikä onni on, että Gretan on myös isin tyttö, kun makasin sängyssä puolikuolleena. Typy kävi välillä mua tsekkaamassa, mutta palasi aina kiltisti isän luo leikkimään. :heart:
Joo, tällaista kuumehourailua tällä kertaa.... :wave:
Lentis ja Greta 13kk :heart:
Glow ihana ihana pikkumies :heart: :heart: :heart: Mä vaan muistelin, kuinka Gretalla oli aina sama juttu, että jos mä olin rupeamassa syömään, niin aina tyttö halusi tissille. Ja muutenkin asui tissillä ne ekat kuukaudet, sitten kyl 3-4kk:n tienoilla alkoi huomattavasti helpottamaan. Mä opin hyvin pian imettämään seisaallaan ja kävellessä, kun muuten ei ois saanut mitään aikaiseksi. Mutta kaverilla just tuossa sun tilanteessa oli suuri apu trikoisesta kantoliinasta, kun siinä on joustoa niin, että saa imetettyä helpommin ja samalla taapero saa tarpeeksi huomiota, kun vauva "on poissa silmistä" Sekä Onnilla että uudella tulokkaalla on kyllä komea hiuspehko! oon jotenkin niin tottunut Gretan tukkaan, etten osaa sitä itse ihmetellä, mutta kun muiden vauvoja katsoo, niin kieltämättä toi tukka saa vauvat/taaperot näyttämään ikäistään vanhemmilta, ihan niin kuin kaikki sanoo Gretastakin.
Jaksuja ja tsemppiä, kyllä se pian alkaa helpottamaan, hyvin te pärjäätte sun kokemuksella ihan varmasti! :hug:
HM: todella kaunis vauvamaha! :flower: Ja kateuden sekaiset onnittelut, kun olet noin timmissä kunnossa, vaikka olet raskaana toisen kerran näin lyhyessä ajassa Huomaa, että olet sauvakävellyt Ota nyt rauhallisemmin, kyllä sitten ehdit taas vaunuttelemaan tuplakärryjenkin kanssa :heart:
Kun Greta parantui, niin mä sairastuin. Nyt kolmatta päivää kuumetta. tänään jo laski alle 37, ja kävin paikallisilla suklaamessuillakin Gretan kanssa, mutta sitten illalla lähti taas nousuu, panadolia olen täällä vetänyt, että saan alle 38 lämpöä. En saata oikein syödäkään mitään ja kun menin illalla yhtä aikaa Gretan kanssa nukkumaan, niin tietty oon sit ollut hereillä klo1 lähtien :headwall:
Tuossa kuumehourailuissa kyllä tuli vain mieleen, että olen kyllä niin onnekas, kun mulla on tuollainen mies ja tällainen tyttö :heart: On ne vaan mun elämäni keskipisteitä, eikä yhtään tunnun uhrautuvalta ajatella, että laitan heidät itseni edelle aina kun mahdollista. En ajattele, että äitiys olisi erityistä uhrautumista ylipäätään, kärsivällisyyttä se kyllä vaatii, mutta loppujen lopuksi ei ole kyllä tehnyt yhtään tiukkaa luopua omista menoista jne. Ainoa, mikä on tehnyt tiukkaa, on luopuminen yöunista
Kyllä tässä varmaan Gretan kasvaessa tulee hinku päästä miehen kanssa kahdestaankin jonnekin, mutta me ollaan onneksi pystytty koko vauvavuoden ajan järkkäämään "omia" hetkiä ja kahdenoloa Gretan nukkuessa päikkäreitä tai illalla, kun Greta on jo mennyt nukkumaan.
Tiedän, ettei Greta kärsisi, jos joskus viettäisi aikaa baby-sitterinkin kanssa, mutta en vain ole itse valmis. Sinne perhekerhoon kyllä oon menossa taas heti, kun vain toivun, koska mulla on kauhean syyllinen olo siitä, ettei Greta pääse tarhaan leikkimään muiden lasten kanssa, vaan homehtuu kotona mammansa seurassa. Yksi päivä tässä yksi rouva vauvansa kanssa kahvilassa oikein mua kattoi pahasti, kun sanoin, ettei Greta ole vielä pariin vuoteen menossa tarhaan... Kun hänen parivuotiaansa oikein hinkuu päästä sinne. Mutta luulisi, että jos siellä perhekerhossa käy pari kolme kertaa viikossa ja alkaa leikkiä enemmän noiden naapurinkin muksujen kanssa, niin eikö siinä nyt ole alle 3-vuotiaalle ihan tarpeeksi sosiaalista kanssakäymistä?
Mies vei vaunuttelemaan ja kävelemään leikkipuistoon toissapäivänä, että sain levätttyä, niin oli kuulemma ollut ihan onnessaan, kun oli saanut köpötellä muiden lasten joukossa, vaikkei nyt vielä yhdessä leikikään.
Tuli taas tässä sairastuessa mieleen, kuinka upea mies mulla on. Herää joka aamu klo4-6 välillä työvuorosta riippuen ja silti aina kotiin tultuaan omistautuu meille, jaksaa leikkiä Gretan kanssa ja nytkin päästi mut lepäämään, vaikka taatusti oli väsynyt itsekin. Nyt vaan tajusin, mikä onni on, että Gretan on myös isin tyttö, kun makasin sängyssä puolikuolleena. Typy kävi välillä mua tsekkaamassa, mutta palasi aina kiltisti isän luo leikkimään. :heart:
Joo, tällaista kuumehourailua tällä kertaa.... :wave:
Lentis ja Greta 13kk :heart: