Kappas, taaperot! Minä en osaa oikein potea haikeutta taaperoryhmään siirtymisestä, mutta ehkä se johtuu siitä, etten ole ollut jengissä sieltä pikkuvauva- tai odotusajoista saakka. Kiitokset taas Jospille ahkeroinnista!
Tapaamisesta piti sanomani, että toukokuu kuullostaa oikein hyvältä, ja ilman muuta haluan osallistua järjestelyihin (sanon tämän tietämättä, mihin oikein olen pitkää nokkaani tunkemassa
). Yksäröin jossain välissä! Niin ja äänestääkin pitäisi muistaa.
Tuiskusen Fb-"kaverista" tuli mieleen myös Kaksplus-foorumin meidän ketjun ulkopuolinen "elämä", tai yleensäkin ihmisten nettikäyttäytyminen. Joskus harvoin uskaltaudun lukaisemaan vaikka vain tuota foorumin etusivua, saatika jotain "vapaata" ketjua, ja kipinkapin kiireesti luikin tänne turvallisten Helmivau... eiku -taaperoiden huomaan.
Ihmiset ovat ihan kaheleita ja kirjoittelevat mitä sattuu! Ja jotkut oikein kyttäävät pientäkin tilaisuutta päästä kiusaamaan ja lyttäämään jotakuta. Ja jos laajennetaan tätä ajattelua nettielämän ulkopuolellekin, onko sellainen ihmislaji oikeasti olemassa, joka nauttii toisten piikittelystä, huomauttelusta ja pahan mielen aiheuttamisesta, vai kehittyykö joistakuista vain sellaisia omien ikävien kokemustensa ajamina?
Töissä moneen tällaiseen piikikkääsen törmänneenä olen myös miettinyt, että onko taipumus muitten kiusaamiseen peruja jo lapsuudesta, sieltä hiekkalaatikon laidalta?
Hohhoi, palatakseni foorumikäyttäytymiseen... mitähän ne kaikki nimimerkkiensä suojista kitkeriä laukovat noita-akkelit ja pirulaiset saavat toiminnastaan? Tuleeko siitä oikeasti hyvä mieli? Tuntevatko he oikeasti itsensä nokkeliksi tai poikkeuksellisen sanavalmiiksi?
Äh, mitä valitusta, mutta risoo vain niin hemmetisti.
Minustakin Lentiksen ja Gretan päivätouhut kuulostavat oikein hyviltä. En minäkään ole mikään viihdyttäjä-äiti, ja onneksi tuo muksu on aika omatoiminen puuhastelija. Huonoa omaatuntoa poden loruttelujen ja laululeikkien puutostilasta, kuvittelin muistavani osaavani niitä oikeinkin hyvin mutta enhän mä osaa mitään! Samaa "limpsin lompsin jalkapatikalla"-jne. körötystä ollaan menty alusta alkain, ja sillä saan lapsen joskus myös nukahtamaan olalle...
Aamulla kun noustaan (tällä hetkellä n. klo 7), sylitellään ensin hetki, ja käydään potalla (vaikka sinne ei nykyään tule juuri koskaan mitään, aiemmin loistavasti sujunut pottailu kosahti sairaalareissulla) istuksimassa. Sitten poju touhuaa itsekseen, ja äiti keittää teen ja laittaa puuron tulille, syön aamupalan, ja vasta sitten pojalle puuro.
Sitten poika leikkii ja touhuaa pääosin itsekseen päiväunille saakka, välillä annan puuhaa ja köröttelen tai sylittelen ja katsellaan ikkunasta, tai poika saa "auttaa" imuroimisessa tai pyykkien laitossa (eli sotkea ja sählätä).
Unien jälkeen ruoka, lähdetään ehkä ulos, jos ei, niin sitten minä puuhastelen omiani, ja poika heiluu siinä ohessa, levittelee tavaroita ja juoksentelee tutkimassa ja välillä käy luona jos haluaa syliä ja kutittelua. Pidän kyllä keskusteluyhteyden auki koko ajan, huutelemme toisillemme ja kommentoin pojan puuhia ja yritän sillä tavalla tehdä asioita ja sanoja tutuiksi. Joskus painitaan ja kellitään lattialla tai leikitään pehmolelujen pusuttelua.
Toisinsanoen, ei meillä mitään leikkirutiineja tai ohjattua toimintaa harrasteta, enkä minä siitä jaksa tuntea syyllisyyttä.
Eäh, nyt herra Pimpula ilmoittaa, että on nälkä.
*Muoks* Postasin tämän ensin tollouksissani vanhaan ketjuun, tungenpa vielä tähän uuteenkin.
Käytiin pojun kanssa yhdellä mainiolla pikkukirpparilla, jossa tädit ovat aina niin ihania ja jaksavat jutustella lapsen kanssa. Täytyy kehaista kyllä, että tuo muksu on kyllä tosi kiva reissukaveri, ei purnaa ellei ole aivan väsyksissä, hymyilee leveästi kaikille ja söpöstelee ihan yleisesti. Sain muuten kympillä ison kassillisen hienoja, vanhoja verhoja ja pöytäliinoja, kankaat aivan älyttömän hyvässä kunnossa. Osa menee ompelutarpeiksi, mutta yhdet verhot ja pöytäliinan jätän silppuamatta, kun ovat niin hienot. Annan vaikka kavereille jos en itse laita ikkunaan ja pöydälle.
Tänään muuten ekaa kertaa poika yritti selkeästi matkia sanoja! Sanoin "haukkaa leivästä" ja tämä toistaa että "ukkah", myöhemmin kurkku oli "ukkuh". Sellaiset sanavarastot toistaiseksi.
Tapaamisesta piti sanomani, että toukokuu kuullostaa oikein hyvältä, ja ilman muuta haluan osallistua järjestelyihin (sanon tämän tietämättä, mihin oikein olen pitkää nokkaani tunkemassa
). Yksäröin jossain välissä! Niin ja äänestääkin pitäisi muistaa.Tuiskusen Fb-"kaverista" tuli mieleen myös Kaksplus-foorumin meidän ketjun ulkopuolinen "elämä", tai yleensäkin ihmisten nettikäyttäytyminen. Joskus harvoin uskaltaudun lukaisemaan vaikka vain tuota foorumin etusivua, saatika jotain "vapaata" ketjua, ja kipinkapin kiireesti luikin tänne turvallisten Helmivau... eiku -taaperoiden huomaan.
Ihmiset ovat ihan kaheleita ja kirjoittelevat mitä sattuu! Ja jotkut oikein kyttäävät pientäkin tilaisuutta päästä kiusaamaan ja lyttäämään jotakuta. Ja jos laajennetaan tätä ajattelua nettielämän ulkopuolellekin, onko sellainen ihmislaji oikeasti olemassa, joka nauttii toisten piikittelystä, huomauttelusta ja pahan mielen aiheuttamisesta, vai kehittyykö joistakuista vain sellaisia omien ikävien kokemustensa ajamina?
Töissä moneen tällaiseen piikikkääsen törmänneenä olen myös miettinyt, että onko taipumus muitten kiusaamiseen peruja jo lapsuudesta, sieltä hiekkalaatikon laidalta?
Hohhoi, palatakseni foorumikäyttäytymiseen... mitähän ne kaikki nimimerkkiensä suojista kitkeriä laukovat noita-akkelit ja pirulaiset saavat toiminnastaan? Tuleeko siitä oikeasti hyvä mieli? Tuntevatko he oikeasti itsensä nokkeliksi tai poikkeuksellisen sanavalmiiksi?
Äh, mitä valitusta, mutta risoo vain niin hemmetisti.
Minustakin Lentiksen ja Gretan päivätouhut kuulostavat oikein hyviltä. En minäkään ole mikään viihdyttäjä-äiti, ja onneksi tuo muksu on aika omatoiminen puuhastelija. Huonoa omaatuntoa poden loruttelujen ja laululeikkien puutostilasta, kuvittelin muistavani osaavani niitä oikeinkin hyvin mutta enhän mä osaa mitään! Samaa "limpsin lompsin jalkapatikalla"-jne. körötystä ollaan menty alusta alkain, ja sillä saan lapsen joskus myös nukahtamaan olalle...
Aamulla kun noustaan (tällä hetkellä n. klo 7), sylitellään ensin hetki, ja käydään potalla (vaikka sinne ei nykyään tule juuri koskaan mitään, aiemmin loistavasti sujunut pottailu kosahti sairaalareissulla) istuksimassa. Sitten poju touhuaa itsekseen, ja äiti keittää teen ja laittaa puuron tulille, syön aamupalan, ja vasta sitten pojalle puuro.
Sitten poika leikkii ja touhuaa pääosin itsekseen päiväunille saakka, välillä annan puuhaa ja köröttelen tai sylittelen ja katsellaan ikkunasta, tai poika saa "auttaa" imuroimisessa tai pyykkien laitossa (eli sotkea ja sählätä).
Unien jälkeen ruoka, lähdetään ehkä ulos, jos ei, niin sitten minä puuhastelen omiani, ja poika heiluu siinä ohessa, levittelee tavaroita ja juoksentelee tutkimassa ja välillä käy luona jos haluaa syliä ja kutittelua. Pidän kyllä keskusteluyhteyden auki koko ajan, huutelemme toisillemme ja kommentoin pojan puuhia ja yritän sillä tavalla tehdä asioita ja sanoja tutuiksi. Joskus painitaan ja kellitään lattialla tai leikitään pehmolelujen pusuttelua.
Toisinsanoen, ei meillä mitään leikkirutiineja tai ohjattua toimintaa harrasteta, enkä minä siitä jaksa tuntea syyllisyyttä.
Eäh, nyt herra Pimpula ilmoittaa, että on nälkä.
*Muoks* Postasin tämän ensin tollouksissani vanhaan ketjuun, tungenpa vielä tähän uuteenkin.
Käytiin pojun kanssa yhdellä mainiolla pikkukirpparilla, jossa tädit ovat aina niin ihania ja jaksavat jutustella lapsen kanssa. Täytyy kehaista kyllä, että tuo muksu on kyllä tosi kiva reissukaveri, ei purnaa ellei ole aivan väsyksissä, hymyilee leveästi kaikille ja söpöstelee ihan yleisesti. Sain muuten kympillä ison kassillisen hienoja, vanhoja verhoja ja pöytäliinoja, kankaat aivan älyttömän hyvässä kunnossa. Osa menee ompelutarpeiksi, mutta yhdet verhot ja pöytäliinan jätän silppuamatta, kun ovat niin hienot. Annan vaikka kavereille jos en itse laita ikkunaan ja pöydälle.
Tänään muuten ekaa kertaa poika yritti selkeästi matkia sanoja! Sanoin "haukkaa leivästä" ja tämä toistaa että "ukkah", myöhemmin kurkku oli "ukkuh". Sellaiset sanavarastot toistaiseksi.