Onnea Liialei ja Niiskunenä! :heart:
Harvinaisen hyvin nukuttu yö takana. Pikkuneiti ei herättänyt kertaakaan möyrinnällään. Jospa se olis hyvä merkki... Niitä merkkejä taidan etsiä ihan olemattomista, kun ei tapahdu oikeesti mitään. Taas kokeiltu kaikenlaista, mutta ei yhtään kunnon supistusta. Ei limatulppaa, ei mitään. :kieh: Tammivauvaa minäkin toivoin kovasti, niin kuin
muumiskakin tuumasi, mutta taitaa olla typy eri mieltä.
Mutta nukkuminen oli kivaa. Tuo tytsy on sellainen tehosekoitin normaalisti, että olen varmaan aikanaan helisemässä kahden vilpertin kanssa. Piti viimeksi neuvolassa kysyä, että jos vauva normaalisti liikkuu kohdussa 5 - 50 kertaa tunnissa, niin onko ok, jos ne 50 tulee jo kolmen minuutin sisään ja sama meno jatkuu... Hyvä vaan kuulemma jos liikkuu... Mutta sellainen ADHD-vauva mulla tulossa...
Mulla oli eilen taas kauhea hormonipäivä. Kaikki otti päähän ja itketti. Miehelle en kyllä äksynnyt tällä kertaa ollenkaan, kun tajusin, että se on ainoa todellinen henkinen tuki mulle. Äitikin soitteli ja "kyseli kuulumisia" eikä tuntunut kuuntelevan yhtään, mitä vastasin. Ja itkuhan siitäkin tuli...
Synnytyksen suhteen on tuntemukset aika lailla samat kuin
JeJalla . Pelottaa, meneekö kaikki hyvin. Lähinnä sen takia, jos tuo vauva onkin tosi iso ja tulee ongelmia sen kanssa, mahtuuko syntymään. Esikoinen meinasi jäädä harteista kiinni ja syntyi sinisenä ja velttona. Hui, kun pelästytti, vaikka toipui tosi nopeasti. Ja munkaan kannalta synnytys ei mennyt putkeen. Kipua en pelkää etukäteen, vaikka sekin on kyllä hyvin vielä muistissa... Ja se säätäminen, kun pitää saada esikoiselle hoitaja synnytyksen ajaksi ja sen jälkeen ajaa 50 km sairaalaan. En odota kovin nopeaa synnytystä, mutta silti...
Sorppa, mä en näköjään kykene enää kuin oman navan tuijottamiseen. Vointeja kaikille ja tsemppiä koitokseen niille, joilla se tulee ajankohtaiseksi!
Matma 39+4