Tiistaina 10.2 oli koko aamupäivän pientä särkyä alaselässä. Olin siivonnut koko edellisen päivän, joten ajattelin sen olevan siitä johtuvaa. Kahdentoista aikaan jotain lirahti housuihin, niin paljon, että pikkuhousut kastuivat. Enempää ei kuitenkaan tullut, joten ajattelin kysyä asiaa neuvolassa, johon minulla oli aika puoli kahdelta. No neuvolassa epäili kyllä heti lapsivettä kun tutkimuksen jälkeen ylösnoustuani tuntui taas lirahtavan, vaikka olin juuri käynyt vessassakin. Halusi lähettää minut äitiyspolille prom-testiin. Neuvolasta tullessani, kävellessäni autolta kotiin, asiasta ei enää ollut epäselvyyttä, kaikki housut kastuivat... Soittelin synnärille ja sanoivat, että tule päivystykseen viimeistään kymmeneltä illalla jos ei supistukset ala ja muuten soittele synnytysosastolle ennen lähtöä, kun supistuksia tulee noin 10 min välein. Siinä sitten iltaa ja supistuksia odotellessa lapsivettä tuntui tulevan koko ajan todella paljon.
Supistuksia ei kuulunut ja illalla lähdettiin päivystykseen. Otettiin käyrää, johon piirtyi vain epäsäännöllisiä supistuksia, joten jouduin jäämään sisälle osastolle yöksi eikä päästy vielä toimiin. Aamulla yhdeksän aikaan otettiin käyrää uudelleen ja siihen piirtyi supistuksia noin 10-12 min välein, olivat kivuttomia. Silti kätilö tuli sanomaan minulle sitten kahdentoista aikaan, että voisin soittaa mieheni paikalle, yhdeltä siirrytään synnytyssaliin, koska supistuksia tulee ja olin jo sen kaksi senttiä auki (ollut jo viimeiset kaksi viikkoa).
Yhdeltä siirryttiin siis saliin, noin puoli kolmelta lääkäri tuli laittamaan vauvan sydänkäyrää rekisteröivän piuhan vauvan päähän ja rikkoi näin kalvot myös alhaalta. Niissä oli siis todennäköisesti reikä ylempänä, koska lapsivesi ei tullut kerralla. Hyvin pian tämän jälkeen supistukset muuttuivat säännöllisiksi ja tulivat 10 min välein. Synnytys laskettiin alkaneeksi siis ke 11.2. klo 15.
Mä olin siis jumissa niitten piuhojen kanssa, joten ainoa mitä pystyin, oli keinumaan keinutuolissa. Olis vasta 3cm auki, kun kysyin enkö voi kokeilla mitään muuta kun tuntui ettei pysty vaan istumaan kun sattuu, jolloin kätilö toi jumppapallon mutta se tuli niin myöhään, että vaadin saada epiduraalin jo tässä vaiheessa. Supistukset tuntuivat koko ajan, hengähtämään ei päässyt välillä ja niin kipeänä, että mua tärisytti ja pyörrytti. Samalla laitettiin sitten oksitosiinitippa, ettei epiduraali keskeytä synnytyksen etenemistä. Epiduraalin vaikutus oli kuin taivas, ainoastaan sain sivuvaikutuksena kauhean tärinän mutta se ei haitannut kunhan ei sattunut. Vaikutuksen pitäisi kestää keskimäärin 2h mutta mulla se kesti 3,5h. Vaikutuksen loppuessa olin 6cm auki. Kätilö tokaisi, että hyvä että on edennyt, hän pelkäsi että tyssää kun annettiin epiduraali niin aikaisin, että hän mietti että olisi pitänyt rääkätä mua enemmän!!
Sain siis toisen annoksen epiduraalia ja taas se kesti noin 3,5h. Noin puoli kahdentoista aikaan illalla olin sitten täysin auki ja tehtiin pari harjoitusponnistusta mutta vauva oli vielä aika ylhäällä. Sain toisen kerran epiduraalia lisää ja kätilö sanoi, että saan ponnistaa joka kerta kun supistaa, yritetään saada vauva alemmas, ennen kuin aloitetaan aktiivinen ponnistusvaihe. Kahdelta yöllä alettiin vihdoin ponnistamaan, ponnistin varmaan tunnin, mutta vauva ei tullut yhtään alemmas. Yksi lääkäri kävi kokeilemassa, että liian korkealla imukuppiin, jatketaan. Se oli jumissa jossain kohtaa, kätilö ei osannut sanoa onko se vain liian suuri eikä mahdu tulemaan. Hieman aikaisemmin oli jo huomattu, että vauva oli kääntänyt kasvonsa ylöspäin, joten tulisi tarvitsemaan enemmän tilaa kuin raivotarjonnassa... Epiduraalin vaikutus loppui, supistukset alkoi taas todella sattumaan ja mun voimat oli jo mennyt ja mä olin antanut periksi. Rukoilin kätilöä antaan lisää epiduraalia mutta hän ei voinut enää antaa mitään. Meidän täytyi vaan odottaa lääkäriä... Naistenklinikalla oli tuona yönä sulku päällä ja todella kiirettä. Nytkin toinen lääkäri oli leikkaamassa ja toinen auttamassa kaksosia maailmaan. Odottelin yhteensä noin tunnin (ja samalla ponnistin koska se helpotti vähän vaikka ponnistuksista ei mitään hyötyä ollutkaan) ennenkuin (eri) lääkäri uudelleen ehti paikalle. Ensimmäisenä pyysin viemään mut sektioon mutta ei suostunut suorilta. Sanoi, että voidaan kokeilla imukuppia ja pyysin! episiotomiankin... Klo 4.03 aloitettiin imukupilla ja vihdoista viimein 4.07 tyttö syntyi. En tiedä mistä keräsin voimat vielä yrittämiseen... Pään tultua ulos puhdistettiin ensin hengitystiet, koska lapsivesi oli rusehtavaa ja sitten vasta sain työntää vauvan kokonaan ulos. Olin niin väsynyt, että kun kysyivät haluanko vauvan rinnalle, vastasin vain ihan sama... Istukka tuli ulos vartin sisällä. Eppari haava ei ole pitkä mutta emättimeen tuli repeämä, joka lääkärin täytyi tulla tikkaamaan.
Kokonaisuudessaan siis synnytys kesti noin 13h ja tästä ponnistusvaihetta noin 2h. Viimeinen tunti ilman kipulääkityksiä vain lääkäriä odotellen, että mitä tehdään oli elämäni pisin! Silti ainakaan vielä ei tunnu jääneen mitään paniikkia synnytyksestä.
Tästä tulikin teille oikein romaani
Bourriquet ja vauva 2vkoa 1 pvä
