Moi taas!
Pikaisesti keskellä työpäivää nipistän työaikaani...
Eilen kävin neuvolassa. Kaikki oli ok, nyt ei löytyny siis edes oireetonta pissatulehdusta jota hivenen jänskätin.. Mutta vissiin ne yölliset vessareissut kuuluu tähän raskauteen...?
Verenpaine oli aikas alhainen, 104/70, joten neuvolatäti kehoitti ottamaan ylösnousemiset vähän varovaisemmin. Kerroin, että mua on kyllä väliin vähän huipannu mutta ei kovin pahasti. Eli tiedänpä nyt syyn.
Tänä aamuna piti mennä käymään sit verikokeessa. Tää mun "oma" neuvolatäti ihmetteli, kun multa ei oo otettu aiemmin verensokeriarvoja vaikka sukurasitteena löytyy. Tällä hetkellä kuitenkaan ei oo huolta verensokerin suhteen
Heh, eilen kävi "käry".. Avomieheni veljen vaimo on terveydenhoitajana toisella paikkakunnalla, mutta saman sairaanhoitopiirin alueella. Hän oli sitten koneelta nähnyt meidän tulevasta salaisuudesta tietoo..Onnitteli sitten meitä ja minä olin ihan hölmönä, et mistä hän nyt mua onnittelee kunnes hän kertoi, että oli nähnyt koneelta meidän uutisen
Eipä se haittaa. Hän on vaitiolovelvollinen, ja siihen kyllä luotetaan.
Olemme päätyneet nyt siihen, että miehen puolen suku saa tietää asiasta kahden viikon kuluttua viikonloppuna. Siinä vaiheessa maha alkaa olla jo sen kokoinen, että tuskin enää kauaa onnistuu salailu (rv16 lopuillaan...). Maha on nyt jo pyöristyny melkoisesti (olen kyllä aina ollut pyöreä, elintasorenkaita on ollut aina), mutta nyt kotiväki on sanonut ettei mun maha oo ennen tällänen ollu... Sitä me mietittiin kans eilen, kun tää terv.hoitajana toimiva sanoi, että hän näki kyllä mun naamasta, että olen raskaana??? Miten ihmeessä naamasta voi nähdä raskauden???
Täällä oli puhetta siitä, että onko tyttö tai poika tulossa.. Jossai mielessä mä toivon enemmän poikaa, mutta lopputuloksella ei kyllä ole väliä. Tuleva isosisko sanoi, että hän toivoo tyttöö kun niille on ihanampia vaatteita
Ja joku kyseli vanhempien sisarusten kommentteja vauvasta.. Meillä molemmat on ottanu asian positiivisesti vastaan ja eilen illalla sängyssä makoillessamme he mietti, et miten se vauva voi olla nyt vasta 10cm pitkä jne
Ja mun piti pyytää neuvolasta niitä lehtisiä myös toisella kielellä, että he voivat perehtyä raskauteen, odottamiseen ja synnyttämiseen omalla äidinkielellään
Kyseessähän on siis -95 ja -97 syntyneet tulevat isosisarukset. Meillä ehkä -97 syntyny poika ei oo ihan niin innoissaan vauvasta kun isosiskonsa, hän on ollut aina se pienin perheessä ja saanut ehkä enemmän huomiota -vaikka on siis nyt jo 10-vuotias. Saa nähdä, kuinka sitten käy kun vauva on talossa... Hän on ollut aina äidin poika ja vanhempiensa eron jälkeen ikävä äitiä kohtaan on väliin tosi kova. Onneks näiden lasten äiti asuu ihan muutaman kilometrin päässä, joten he pääsee äidin luo silloin kun haluaa. Nii-in siis lapset ovat avopuolisoni entisestä liitosta, mutta asuvat meillä pääosin.
Nyt pitänee jatkaa töitä.. Olen kyllä sanonut, että teen syksyn toiminnasta esitettä, eli tässähän mä nyt naputtelen Wordia koko ajan kiivaasti
nanada 15+1