Oottepas te ahkeria naisia, kun taas on sivukaupalla tekstiä tullu. Oon mää täällä käyny päivittäin lukemassa, mutta pitää itellä niin kiirettä, etten oo moneen päivään ehtiny kirjottaa. En varmaan taas muista kaikkea kommentoida, mitä oli tarkoitus :ashamed:
Onnea
Piipi Pöppiäinen pikkuisesta! :flower: Toivottavasti saat pienen pian kotiin ja ennen kaikkea, että ite tervehdyt ja pääset pienen luo sairaalaan. Ihana kuva vauvasta! Kuten myös
mervi-elinalla
Olikos se
piiuli, joka kirjoitti synnytyskertomusta? Oli kiva lukea, laittakaahan muutkin kunhan ehditte ja jaksatte. Piiulillahan meni tosi helpon oloisesti
Devellylle :hug: Koita jaksaa! Tiedän miltä susta tuntuu, munkin mies on välillä ihan aasi, ja tuntuu, että mun vastuulla on kaikki kotihommat ja asioiden hoitamiset ja muistamiset jne, ja sitte syyttää mua, jos jotain unohtuu tai tytöllä nokka vuotaa tms. Sillä tuntuu onneks tuo olevan kuitenkin hyvin päivä/viikkokohtaista, että on se välillä tosi esimerkillinen isä ja aviomies. Tällä viikolla kun se on ollu kototna ja mä koululla kirjottamassa gradua niin kyllä on koti kiiltänyt ja ruoka ollut odottamassa, kun illalla tuun kotiin. Mutta viime viikko oli sitte taas ihan toisenlainen, tuntu ettei mies saa yhtä vaippaa vaihdettua.
Kävin neuvolassa ja voipi olla, että oli viimeinen käynti. Helmikuun 9. aika äitipolille ja mahdollisesti käynnistellään sitten lähipäivinä. Kaikki oli ok, vernepaine, pissa ja hemppa sydänäänet. Painoa tullu 200g, yhteensä n.11,5kg, sf mittta 30 oli tippunut keskikäyrältä vähän, kun tähän asti on ollut koko ajan siinä keskellä. Johtuu ilmeisesti siitä, että vauva on laskeutunut aika alas, mutta ei kiinnittynyt kuitenkaan. Sain nyt kuulla mikä mun alapään tilanne oli kaks viikkoa sitten, kun terkka katto koneelta, mitä ne oli tyksissä kirjottanu eli sillon oli paikat pehmenny ja kanava lyhentyny, mutta kiinni vielä. En sitte tiedä onko näitten parin viikon aikana tapahtunu jotain.
Kukas siitä
tutista kysyikään? Otan sairaalaan mukaan, oli siitä ainakin esikoiselle niin iso tuki ja turva. Kattoo sitten miten vauvalle kelpaa. Kiitos
Nemu tiedosta, ettei tyksistä enää saa tuttia. Mä ihan oletin että saa kun viimekskin sai, joten hyvä että tiiän käydä ostamassa. Säästääkö ne vai ollaanko siellä vaan nykyään sitä mieltä, ettei vauvat tarvi tuttia?
Ikuisuus. Mullakin vähän jännittää mahdolliset repeämät. Viimeks en tullut edes ajatelleeks koko asiaa ennen kuin kätilö sanoi synnytyksen jälkeen, että hienosti meni eikä tarvi edes parsia! Nyt sitte vähän jännittää, kun en oo sitä aiemmin kokenut ja voihan olla, että nyt repeääkin, mutta ei se vissiin niin kamalaa oo ainakaan teidän muitten kommenttien perusteella. En oo käyttäny sitä öljyä, mistä kysyit, mutta mulla synnytyksen aikana kätilö ruiskutteli sinne ponnistusvaiheessa jotain, olisko se ollut jotain vastaavaa sitte ja en tiiä oliko sillä jotain vaikutusta siihen etten revenny.
Nimeä ei olla päätetty vielä, mutta kateltu on ja makusteltu suussa. Nimi tulee todennäköisesti alkamaan samalla kirjaimella kuin esikoisenkin nimi. Hän sai isänsä mummon nimen ja se alkaa samalla kirjaimella kuin sukunimikin, ja mun mielestä se on tosi kiva kun on sellanen alkusointu. Mulla on itellä sellanen rimmaava nimi, josta oon kuullu paljon kehuja, joten todennäköisesti uusi vauva saa nimen samalla kaavalla, jos vaan sopiva löytyy. Lapsilla on siis isänsä sukunimi ja mulla omani, vaikka ollaan naimisissa. Oon harkinnu, että vaihtaisin samaan kuin muulla perheellä, mutta en millään malttais luopua omasta nimestä, kun se sointuu niin kivasti ja on muutenkin lyhyt ja näppärä. Muuten meillä on nimenannossa samanlaiset kriteerit kuin
Hopeakaislalla, koska munkin mies on ulkomaalainen ja sukunimi siis tietenkin myös, ettei siihen mikään ville tai kalle sovi. Mun toive on kans, että nimi sopis ääntöasultaan hyvin tänne Suomeenkin ja olis mielellään enempi kansainvälinen nimi, kuin nimenomaan kyseisen maan nimi. Katotaan nyt, yks nimi olis joka löytyis molempien maitten kalenterista, mutta saa nyt nähdä.
Meidän pitää ilmoittaa nimi sairaalaan, minkä ymmärrän kyllä hyvin, jos joudutaan tekemään hätäkaste, mutta tyksissä niitä nimiä myös KÄYTETÄÄN, mikä on mun mielestä ärsyttävää. Se sairaalaan ilmoitettava nimi on mun mielestä vaan hätäkastetta varten eikä mitenkään lopullinen, koska haluan nähdä vauvan ensin ennen kuin osaan sanoa sopiiko nimi sille. Ärsyttävää sitte kun hoitajat puhuttelee, että "mitenkäs se ville-vauva täällä jakselee?" Mulla tulee ainakin helposti sellanen olo, ettei sitä nyt enää voi muuttaa, kun nuo hoitsut jo risti sen villeks...
Onko muualla tällasta käytäntöä?