Kuiskailen tänne ihan varovasti ja hiljaa, että kaikki menisi hyvin. En vain enää viitsi tuota kuumeilupuolta rasittaa omilla pohdinnoillani.
Olen 22 tänä vuonna täyttänä nuori naisen alku. Plussasin eilen aamulla, tein illalla vielä toisen testin ja tänä aamuna hätäpäissäni kaksi testiä. Huomisaamuksi on kaapissa vielä odottamassa testi. Olen hieman neuroottinen tämän testailuasian suhteen, mutta onneksi en taida olla ainoa laatuani.
Kuukautisista laskien nyt on menossa rv 4+6. Parina yönä on ollut sellaista outoa vatsakipua, melko kovaakin, ja tänään aamupäivällä tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että joudun juosta halaamaan vessanpönttöä. Koko viime yön pohdin tätä raskautumista mielessäni, enkä oikein saanut nukuttua. Olen samalla onneni kukkuloilla ja kuitenkin peloissani siitä, jatkuuko raskaus loppuun asti. En oikein uskalla olla liian iloinen, vaikka ystäväni, jolle ainoana asiasta kerroin, sanoi, että nyt minulla on oikeus iloita, ja jos jotain pahaa tapahtuu, sitten surraan. Tätä pelkoa aiheuttaa mm. se, että viikonloppuna otin kahdesti alkoholia, enkä mitään ihan pientä määrää... Olin tehnyt perjantaina negatiivisen testin ja seuraavan kerran testasin vasta eilen aamulla. Omatunto soimaa, mutta yritän rauhotiella itseäni sillä, ettei kukaan voi elää niin kuin olisi raskaana.
Joka tapauksessa, liityn mielelläni seuraanne. Laskettuaika on jonkun laskurin mukaan muistaakseni 12.2.2010. Niin ja esikoista odotellaan.
Olen 22 tänä vuonna täyttänä nuori naisen alku. Plussasin eilen aamulla, tein illalla vielä toisen testin ja tänä aamuna hätäpäissäni kaksi testiä. Huomisaamuksi on kaapissa vielä odottamassa testi. Olen hieman neuroottinen tämän testailuasian suhteen, mutta onneksi en taida olla ainoa laatuani.
Kuukautisista laskien nyt on menossa rv 4+6. Parina yönä on ollut sellaista outoa vatsakipua, melko kovaakin, ja tänään aamupäivällä tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että joudun juosta halaamaan vessanpönttöä. Koko viime yön pohdin tätä raskautumista mielessäni, enkä oikein saanut nukuttua. Olen samalla onneni kukkuloilla ja kuitenkin peloissani siitä, jatkuuko raskaus loppuun asti. En oikein uskalla olla liian iloinen, vaikka ystäväni, jolle ainoana asiasta kerroin, sanoi, että nyt minulla on oikeus iloita, ja jos jotain pahaa tapahtuu, sitten surraan. Tätä pelkoa aiheuttaa mm. se, että viikonloppuna otin kahdesti alkoholia, enkä mitään ihan pientä määrää... Olin tehnyt perjantaina negatiivisen testin ja seuraavan kerran testasin vasta eilen aamulla. Omatunto soimaa, mutta yritän rauhotiella itseäni sillä, ettei kukaan voi elää niin kuin olisi raskaana.
Joka tapauksessa, liityn mielelläni seuraanne. Laskettuaika on jonkun laskurin mukaan muistaakseni 12.2.2010. Niin ja esikoista odotellaan.