Helmikuun helmiäiset 2016 *Tammikuussa*

Kiitos! Jospa tämä tästä, poju ei oo oksentanu sitten yön, pienen kuumeen näköjään nostaa. Positiivista että selvittiin tänne päälle 3v että tuli ensimmäisen kerran, tosi reippaasti ottaa asian ja ymmärtää mistä on kysymys.. Itselle en vain odota tuota olotilaa, tämä tauti on nimittäin se ainoa joka minuun tarttuu satavarmasti ja rajuna. Oon joku ihme oksumagneetti

Näin tossa aamusta unta että limatulppa irtos, selkeesti rupeaa jo synnytys mielessä lähenemään. Huomenna tuleekin rv36+0 täyteen.

Täälläkin ois tänään ja huomenna kunnon siivouspäivä, pesänrakennusvietti jotenkin riehaantui, pakko siivota kaapit ynnä muut. Hah!

Nukkuminen itse erehdyin nukkumaan niin hyvin viime yön että nukuin samalla kyljellä koko helkutin ajan. Aamusta heräsin ja särky oli jotain kamaaa että meinasin tikahtua siihen paikkaan. Vaikka se kyljen kääntäminen sattuu niin kyllä se samalla kyljellä koko yön makaaminen on kahta kauheampaa

 

Oi voi, oon jo kyllästynyt äitiyslomaan. Oon tehnyt jo vaikka mitä ja siltikin aika kuluu hitaasti.

Tänään oli lääkärineuvola ja käsin arvioi, että laskettuna aikana vois vauva olla melkein nelikilonen. Kuulostaa valtavalta... Toivottavasti syntyy ennen LA. Kohdunsuu oli kyllä vielä kiinni, eikä vauvalla aikomustakaan laskeutua, joten eipä taida olla toivoa.

Pöh. 36+0

 

Minäkin erehdyin nyt katsomaan one born every minute-jaksoja ja itkeä vollotin...Pari synnyttäjää oli kovissa tuskissa ja ajattelin että vois skipata koko homman.
Mutta sitten oli ihana ja herkkä synnytys joka sujui rauhallisesti, ajattelin että tuollaisen haluan itsekin...Onneksi synnytykset sujuneet tuohon tyyliin, täytyy toivoa että kroppa ja luonto hoitaa homman kotiin

Viimeyönä unilääkkeestä huolimatta heräilin monesti, sormet aivan puutuneina. Nytkin tuntuu olevan turvoksissa. Jotenkin pitäisi saada itseään liikkeelle, mutta ei yhtään huvita lähteä ulos..

IMN, toivon tosiaankin että kalvojen puhkaisulla käynnistettäisi..

Surusilmät, toivotaan että tauti menee ohi nopeasti eikä tartu sinuun!
Oksennustauti on niitä v-mäisimpiä juttuja maailmassa.

 

Itse en ees uskalla kattoo mitään synnytyssarjaa, koska satavarmasti alan kuvittelemaan itelle kaikki ne mitä näen... katoin toisenlaisia äitejä kun tuli se uusin kausi, voi voi sitä itkun määrää.

Nyt on ollu muutama päivä sellasta matalalentoo että alkaa jo huolestuttaa. Suppareita tuntuu varsinkin iltasella, henkee ahdistaa, närästää, maha kipuilee, väsyttää ja itkettää. Mikään asento ei tunnu hyvältä. Tänään ollu pahoinvointia koko päivän. eilen oli hiljaisempi päivä potkujen suhteen mutta tänään niitä on sadellut.
Kai tää kuuluu kuitenkin asiaan... tenava ilmeisesti kasvaa pitkin selkärankaa kun en kuitenkaan mikään mahdottoman kokoinen oo. Raskausarpia ei oo tullu yhtään ja mahakin aika pieni. Yritän toitottaa itelleni että jokainen nainen on yksilö raskaana. Sf-mitta kuitenkin keskikäyrällä.

Käynnistys pelottais, mutta niin pelottaa myös normaali synnytys. Toisaalta jos käynnistettäis niin tuntuis että kaikki olis paremmin kontrollissa. Mutta niin, eka kun on, niin ei voi vielä tietää..

Miten muuten teidän ukot on käyttäytynyt synnytyksessä? On vaan kuunnellu kavereiden tarinoita nurkassa kököttävistä miehistä, mä ainakin haluan miehen tukemaan siihen viereen! Hieromaan ja antamaan kätensä että voi puristaa luut murskaksi kun suppareita tulee....

Olisin jo niin valmis saamaan nyytin käsiini. Tilasin vielä erikseen kaukaloon wallaboon lämpöpussin, se on ihana! Alkoi pelottaa että jos on hirveitä pakkasia silloin niin eihän se toukka tarkene. Kaikki onkin nyt valmiina. Että koska vaan, baby!

35+4

 

Mies synnytyksessä, meillä mies on ollut vieressä. Sekä koko ajan se oikea käsi minulle, hän pyysi kipulääkkeitä, sekä juoksi asioilla; kävi siis mm. hakemassa hoitajan sekä pyytämässä minulle sen peräruiskeen, haki iltapalaa ym.. Ja pakko kyllä myöntää että mies oli suuri tuki ja turva, en olisi yksin moiseen pystynyt.

 

Huomenna VIHDOIN on viimenen lääkäri ja ultra. Ootan ihan sikana. Jee. Täällä siis tänään viikkoja 36+4

En tiiä miehen käyttäytymisestä... Varmaan ois menettäny tajusa. Siks ei ollu mukana.

 

Eikä tuu nyttenkää mukaan

 

Minä toivoisin että mieheni pääsee/ kerkeää mukaan synnytykseen. Hänen ensimmäinen lapsi, toivoisin että saa kokea sen huiman hetken kun oma lapsi syntyy ja pääsee tirauttamaan muutaman kyyneleen, vaikka tosimieshän ei itke
Siksikin haluan hänet mukaan, kun nyt raskausaikana vähätteli vaivojani, siispä saa tulla todellakin mukaan että näkee millaista se on. Saattaisi muuten luulla että "eihän sole homma eikä mikhän", no joo, pientä sarkasmia..Yhessä ollaan alulle pistetty niin yhessä se maailmaan saatetaankin

Ihanaa, supistuksia ja selkäsärkyä

 

Siivouspäivä teki tehtävänsä ja välissä tuntui jo että taju lähtee kun supisti niin kunnolla Mutta raivolla jatkoin, koitan nyt ihan tosissaan savustaa tätä vauvaa ulos Mutta joo, siihenpä ne supistukset sitten jäikin ja nyt enää vaan väsyttää..

Toissayönä minäki näin unta synnytyksestä.. ja taas synnytin meidän kylppäriin Näitä kotisynnytysunia on jatkunut jo alkuraskaudesta saakka ja niitä on nähny mun puolesta mies ja kaverikin

Ukkokulta synnytyksessä.. Tästä aiheesta vois pitää vaikka parin tunnin luennon.
Ekassa synnytyksessä mukana oli miehen lisäksi äiti. Jälkikäteen ajateltuna se äidin läsnäolo oli kyllä ihan korvaamaton. Teki koko hommasta paljon rennompaa kun mukana oli joku, joka tiesi mitä ollaan tekemässä ja käänsi ajatuksia vähän muuallekin. Koko synnytyksen ajan höpöteltiin niitä näitä, paitsi siinä vaiheessa kun aloin saada ilokaasua alkoi nää mun tukihenkilöt lähinnä nauraa mun höpinöille Tein vaan sen virheen, että pyysin miestä pitämään mua toisen reiden takaa kiinni ponnistusvaiheessa ja sillähän oli sitten suorat näkymät kaiken keskipisteeseen. Jäi kuulemma kummittelemaan päähän se näky..
Tokassa raskaudessa sitten itkin ja stressasin miehen synnytykseen osallistumista kauheasti. Kerroinkin siitä täällä joskus kesällä.. Miehellä alkoi semmonen kunnon äijäily asian suhteen ja naureskeli vaan että "hänhän ei synnytykseen lähde, ei hänenkään isänsä ollut muissa kuin ekassa mukana" jne. Sitten jos asian otti ihan vakavasti puheeksi niin mies veti sen "ekan synnytyksen traumat" -kortin esiin ja heittäytyi martyyriksi, kuin hän ois ollu se joka siinä synnytyksessä kärsi ja pelkäsi. Loppujen lopuksi sain sen sitten tajuumaan, että hänen mukana olonsa on mulle tärkeempi ja suurempi asia, kuin hänelle sieltä pois jääminen. Mua siis tosissaan pelotti, että joudun synnärille yksin. Tehtiin sitten kompromissi ja sovittiin että mies voi lähtä ponnistusvaiheessa pois jos siltä tuntuu. No, minähän fiksuna tyttönä päästin miehen äitini luokse syömään ja tyttö syntyi sillä aikaa..
Nyt on kans tehty sama kompromissi. En tiedä lähteekö mies ponnistusvaiheessa, ehkä lähtee ehkä ei. En usko että osaan kaivata häntä siinä tohinassa, koska enhän viimeksikään edes muistanut ilmoittaa että nyt aletaan ponnistaa Ponnistusvaiheet on olleet mulla ihan keskivertonopeita, 10-15min, mutta tuntuneet puolet lyhyemmältä ajalta.
Niin, se miehen rooli synnytyksessä. Lähinnä ojentelee mulle tavaroita; vettä, välipalaa, nenäliinoja, puhelinta jne. Hieroo selkää, istuu vierellä, mitä ikinä nyt keksinkään pyytää. Mies on onneksi tajunnut, että minä olen sen muutaman tunnin siinä kaiken keskipisteenä, eikä maailmassa tapahdu sillä hetkellä mitään muuta. En kyllä oo kauheasti mitään silittelyjä ja muita tarttenut (paitsi piikkien ilmestyessä näköpiiriin..), vaan lähinnä seuraa ja taustatukea. Jutellaan niitä näitä kuten milloin tahansa muulloinkin, mitä nyt välissä vähän supistaa ja sen jälkeen taas jatketaan juttua..

Ja onhan ne ensihetket vauvan kanssa ihan korvaamattomia Tyttö oli parin minuutin ikäinen kun mies palasi takaisin saliin äitin lihamurekkeiden ääreltä Mutta ensihetkiä ne oli nekin kun vauva oli vielä ihan "tuore" ja minäki vielä tirauttelin onnenkyyneleitä Jokainen tietenkin tavallaan, tässäkin asiassa

 

Surusilmä, nyt vaan hyvä käsihygienia, jospa suhun ei tarttuis. Tuo on kyllä vihonviimenen tauti mikä voi olla

Meillä mies on istunu "nurkassa" mun toiveen mukaan koko avautumisvaiheen ajan, ponnistusvaiheessa sitten pitänyt kädestä kiinni

Kävin Tänään neuvolassa, sf-mitta senkun kasvaa ja kasvaa. Huitelee jo 37cm kohdilla terkka kyllä tuumas, että vauva olis laskeutunut, mutta ei kiinnittynyt kunnolla vieläkään. Mietinkin, että eikö tuon sf-mitan pitäis rauhoittua, kun vauva laskeutuu?
Pissassa oli aavistus proteiinia, mutta ei kuitenkaan edes yhden plussan verran. Sain tikkuja kotiin, joilla stiksata, niin nähdään oliko väärä hälytys. Päänsärystä ja lievästä jalkapohjien kutinasta jouduin myös huomenna verikokeisiin, jossa katotaan maksa- ja sappiarvot. Pikku hiljaa alkaa kyllä synnytys houkuttaan, jos tää kroppa ei enää jaksa tätä raskautta noh, ehkä turhan negatiivista ajattelua, mutta kun väsyttää ja hemppakin oli laskenu 109 rsudan syönnistä huolimatta, nii vi*uttaahan tää

Huomenna uus päivä.

 

Mullakin muuten oli proteiinit plussalla eilen.. siihen ei kuitenkaan oikein reagoitu mitenkään, vaikka onkin sitä raskausmyrkytystaustaa Mutta toisaalta kaikki virtaukset oli ok, eikä muita oireita oo ollu. Ja mitäpä tolla väliä kun kuitenkaan enää korkeintaan viikko jäljellä synnytykseen..

Kantapalvelussa, mun pakkomielteisessä tiedonlähteessä, oli taas semmosta tietoa mitä lääkäri ei mulle ääneen kertonut. Pää on kiinnittynyt ja kohtu todella siron kokoinen. Muut mitat on 10% käyrällä vartalomittaa lukuunottamatta, joka on 2% käyrällä. Samoja käyriä meni esikoinenkin, joka oli syntyessään siis sen vajaat 2,8kg. Silloin käynnistys oli samoilla viikoilla kuin nytkin. Iski taas vasten kasvoja, että kuinka pieni ruipelo sieltä on tulossa.. eihän siihen uskalla koskeakaan ettei mee rikki..

 

Imn ei tippatelineen kanssa sinne suihkuun pääse..

Mulla on ihan ok kokemus lääkkeellosestä käynnistyksestä kun lopulta ne tabut sai mulla synnytyksen käynnistymään ihan luonnollisesti. Mutta kyllä määki tykkään siitä jokohan se huomenna syntyy arvailusta ja siitä että alun saa olla kotona

Imn meillä on varmaan aika samankokiset lapset tulossa ku näytti aiemmatki olleen mulle ei vaan ikinä oo annettu tuommosta diagnoosia erityisen pienestä lapsesta.mutta onhan se pieni jos viikolla 42 on 3060g.. ne on kyllä niin pieniä nup kolmikiloiset että toisaalta mää toivoisen semmosta joka olis lähemmäs 4kg mutta se synnytyspuoli onki sitte asia erikseen ja sitte ku on niin kirppu niin on kokoajan syömässä..

 

Semmonen nelokilonen vonkale ois kyllä niin paljon helpompi käsitellä, pukea jne. Ja meidänkin kirpuilla on ollut aivan valtava ruokahalu ja syöttövälit melko lyhyitä ekat kuukaudet.. mutta tosiaan se synnytyspuoli kyllä se 33cm pipo on iha sopiva..
Meillä ei siis suoranainen ongelma oo tuo lapsen paino, vaan epäsuhta vartalomitan ja muiden mittojen välillä, toisin sanoen miksi vauva on laiha. Ja sekin on kyllä yks arvoitus että miksi nää mun tehtaan tuotokset lopettaa aina kasvun siinä rv36 paikkeilla.. itte laitan perinnöllisyyden piikkiin, pieniä ollaan oltu kaikki muutki.

Ainiin, erehdyin minäki eilen kattomaan one born every minutea ois jo ilta niin pääsis jatkamaan..

 

Meillä mies jää nyt kotiin valmiustilaan reissuhommista, jää vähän lähemmäs hommiin niin on sitten ainakin yöt kotona jos lähtö tulee, yksin kun en lähde mihinkään

Näin kanssa taas synnytys unta, tähän asti on syntynyt aina poika mutta nyt syntyi tyttö. En kyllä malta odottaa nähdä kumpi sieltä tulee

Tänään poksuu sitten rv 37, ajattelin että näin pitkälle en pääse. Tänään saan sitten ruveta hommiin, matot ulos ja siivousta ja jos vielä vähän kantaisi puita sisälle. Eikä haittaa vaikka alkaisi supistelemaan, vauva on nyt tervetullut tosin huomenna ei sitten pääse liitoskivuilta kävelemään mutta ei haittaa

Kaikille hyviä vointeja viimeisiin viikkoihin, älkää tulko oksutautiin, toivottavasti kaikilla synnytys käynnistyy itsestään ja vauvat kääntyy pää alaspäin

 

mä haluaisin käynnistyksen kun siinä saan olla valmiiksi turvallisesti sairaalassa mulla on vesien menosta alkanut aina etenemään vauhdilla ja viimeisen kanssa kävi niin että kun kalvot puhkes niin alko järkky ponnistustarve ja kätilö vaan hoki älä ponnista, mut eihän sille mitään voinut, sama kun kiellettäis oksentamasta kun on jo matkalla 2 min merkattiin ponnistusvaiheeksi ja kätilö sai 1 hanskan käteen, et mä pelkään synnyttäväni kotona tai matkalla. Mulla vauva kasvaa yläkäyrillä ja se nelikiloinen oli arvio täysaikaisena, eli hyvin siinä samoissa missä edellisetkin kasvanut. Nyt oli tullut lunta 20 senttiä, pitäisköhän lähtiä kolaamaan jos sais suppareita aikaiseksi ennenkun isäntä kerkiää traktorin kans, sais pojille lumimaja kasan

 

Kyllä mulla oli päälle 4kg pojan kanssa työ ja tuska että sain pukerrettua ulos. Väliliha jouduttiin leikkamaan kun ei tullut pää ulos muuten, olisi kuulemma revennyt ilman toimenpidettä.. Tuon ansiosta syntyi tosi nätisti ja paraneminen oli siistiä ja suhteellisen nopeaa.
Ponnistusvaihe tuntui tosin kestävän ikuisuuden oiskohan menny jotain 20min siinä touhussa :/


Nyt odotan jännityksellä maanantain ultraa ja painoarviota, toivon sormet ristissä että tytsy olisi hiukan sirompi

Musta tuntuu että liikkeet on vähentyny hurjasti, liikkuuko muilla vielä vauvat aktiivisesti?

 

No nyt sain itseni ulkoistettua lenkille. Ihanaa raitista ilmaa, väärät hanskat sattu käteen. Olikin aika kylmä..

Surusilmät, täällä on liikkeet myös hidastuneet. Ei tule enää jalkapohja tai polvi kyljestä ulos.

Aika siroja vauvoja meilläkin ollut. 38-40 viikoilla syntyessään olleet 2,9-3,1kg. Pitkiä ja hoikkia, geeneissä siis.

Oikein mukavaa viikonloppua! Ensviikolla ollaan taas lähempänä H-hetkeä..huiii..

 

Mullakin liikkeet väheni tossa muutama viikko sitten vähitellen. Nyt sitten taas tulee kantapäät kyljistä läpi ja pylly heiluu puolelta toiselle. Minkä lie energiapiikin yhtäkkiä saanut Mutta nyt on selkeesti liikkeissä havaittavissa enemmän jonkinlaista päivärytmiä; sillon ku liikkuu niin liikkuu kans kunnolla ja pitkään, jonka jälkeen on muutaman tunnin ihan hiljaista.

 

Noniin. Rv36+5 Terkkuja lääkärineuvolasta. Ultran mukaan vauva on pitkä ja tän hetkinen painoarvio 3150g. Syntymäpaino arvio hieman vajaa 4kg. Kohdunkaulaa jäljellä 3cm ja paikat hyvin visusti kiinni. Normaalia elämää saa jatkaa ja ei tartte rajottaa mitään toimintaa. Siinä positiiviset.
No... Sitten ne vähän huonommat. Proteiinia pissassa 1+, paineet koholla ja turvotusta, jonka takia paino on noussu reippaan 1kg viikossa. Sain kotia pissatikkuja ja nyt sit seurataan kerran päivässä niitä. Ja jos 2+ siirtyy tai tulee muuta oiretta olossa, niin synnärille soittoo vaan.

 

Liikkeistä, tämä vaavi on kyllä sellanen, että se pitää pari päivää aina hiljaiseloa ja sitten liikkuu enemmän. Nytkin koko päivän ressannu liikkeitä, mut onneks niitä on kuitenkin tullut.

Mulla ponnistusvaiheet olleet pitkiä, eka 1h4min ja toka varmaan 32min. Tytöt kuitenkin olleet pieniä, joten toivon, että tää ei oo mikään jätti, ku muuten se ei tuu pihalle. Molemmista jouduttu välilihaakin leikata, että tulisivat patemmin. Eli mitään jättiä tällä kropalla ei synnytetä. Odotan kyllä hirmusti ens keskiviikon painoarviota äippäpolilla.

Näin viime yönä ekan vauvaunen. Se olikin sitten ihan järkky painajainen, jossa vauva kuoli, kun hoitaja teki hoitovirheen Kauheeta oli jatkaa unia tuon jälkeen, kun ne kuvat pyöri todellisina silmien edessä. Tähän kyllä varmasti vaikutti, kun katoin sitä ihon alla ohjelmaa, jossa perhe menetti masuvauvansa.

 

Tässä vielä masukuvaa eiliseltä, ehkä se on vähän tippunu?

 

Hyvin valvottu yö taas takana. Mulla täytyy siis ottaa se nukahtamis-apu tabletti 8-9 aikaan koska uni ei vielä kahdeltakaan ole tullut..
Siinäpä sitten ajankuluksi katselin kalenterista että milloin on se täysikuu ja googlailin juttuja synnytyksistä juuri tuona aikana
Viikon päästä sunnuntaina elikkäs 24.1. on täysikuu, ei muutakuin tehdään synnärit ruuhkaisiksi
Luetun mukaan lapsivedet menevät useammin juuri täydenkuunaikaan ja kiireellisiä umpisuolipotilaita myöskin on enemmän liikkeellä silloin! En tiedä teistä, mutta minä kuuhulluna uskon tähän ihan täysin!

Alisa_84 ihana masu, aika alhaalla on!
Mies on nauranut mun masulle. Se on just sillä korkeudella että kun keittiössä touhuaa masu on just tason päällä. Eli luutuan masulla Mutta eipä ole rajoittanut kun työasento säilyy hyvänä!
Nyt se on kyllä laskeutunut koska maha ottaa kiinni ja joutuu kyyristelemään..

 

Minäki oon alkanu uskoa noihin täysikuuhommiin kun tajusin että nukun täydenkuun aikaan aina levottomammin. Eli jos käynnistys on perjantaina niin sitte sunnuntaina oon umpparipotilaana

Kerroin sillon aikasemmin että äidilleni luvattiin palkalliseksi vapaaksi mun synnytyspäivä. No, sattuipa niin että äitillä on leikkaus tuona päivänä.. lapset pääsee onneksi toiseen mummolaan pe-la. Ollaan äitin kans sitten samaan aikaan OYSissa, vähän erilaisissa saleissa vaan ja mamma taitaa olla jo leikkauksesta herättyään viisinkertainen mummo kyseessä on ihan päiväkirurginen leikkaus, joten äiti pääsee näkemään uuden tulokkaan ihan tuoreeltaan kunhan tolpilleen pääsee

Eilen ja tänään on tullu tosi vetistä valkovuotoa ja oonkin miettinyt että mistä sitä tietää onko se lapsivettä.. lakmuspaperia vois kyllä pyytää maanantaina neuvolasta. Supistellukki on melko kivasti

NassuRessu Toivottavasti protskut ei lähe nousuun. Mulla on nyt ollu päänsärkyjä ja näköhäiriöitä (kuten yleensäkin mutta erilaisena) ja oon miettinytkin että oisko ne keskiviikkoiset proteiinit sittenkin enteilly jotain..

Alisa Munkin masu roikkuu samalla tavalla, ellei pahemminkin pitää laittaa tänään kuvaa jos muistan.. ei tää enää mikään nätti ja pinkeä pallo oo

 

Kuujutuista: No mää voisin sit synnyttää tuossa 22.2 se oliski hauska synttäripäivä.ja sinällään ihan mahdollinenkin kun 18.pv on se ronkkimisultra

Me nyt sit vaihdetaan se nimi ku alko vaivaan se serkun lapsen samannimisyys niin paljon.nyt pitää tehdä pieni sopeutuminen päässä tähän uuteen nimeen, mikä siis saatiin päätettyä tänään

Imn tuleekohan sun äitis samaan leikkaussaliin missä mää oon harjoittelussa pitää kuikuilla sinne osastollepäin ohimennessä kans, jos vaikka vahingossa näkisin sinutki D

 

Maalis Mullaki kävi mielessä että ootkohan siellä avustamassa Kaverilla oli kans vasta leikkaussaliharjottelujakso ja sattui avustamaan toisen kaverin pojan leikkauksessa.. Pieni maailma


Mutta tässäpä sitä pötsiä eiliseltä, eli rv37+2. Hyvän kokone on siihen nähen että sf-mitta menee alakäyrällä ja vauva senkin alapuolella. Mun kohdunkannattimet taitaa olla historiaa