Helmikuun helmiäiset 2016 *Tammikuussa*

Hohhoijjaa..
Käytiin eilen kaupoilla ja illalla olo oli kyllä sen mukainen että autossa istuttu ja siihen päälle noin tunti kiertelyä kaupassa. Enpä muista milloin oliski ollu niin kamala olotila, tuntu että maha repeää kahtia ja harjoitussupistuksia tuli enemmän ja vähemmän kivuttomasti koko loppuillan.

Ja tää unettomuus, vähän väliä vaihtanu asentoa, niskaa särkee niin että siihenkin oikein heräsin.. Ostettiin eilen uudet tyynyt, joten johtuisko nyt sit siitä tää huonosti nukuttu yö.

Eipä tää unettomuus muuten haittaa mut tuppaa tuleen hirvee nälkä ku yöllä joutuu oleen hereillä.

 

Mäkin just tulin neuvolalääkäriltä! Verenpaineet ja pissa ok, oma paino noussu 9kg. Sf-mitta 33,5.. Että yläkäyrällä edelleen. Mitään painoarviota en saanu vaikka sitä kovasti odotin, tietysti iso koko sf-mitan takia pelottaa kun kuulemma lapsivettä ainakin normaali määrä (eli ei selity sillä?). Sisätutkimuksessa lääkäri sano et pää tuntuu hyvin mut vähän heiluu vielä, eli ei ihan kiinnittyny. Onko se kuitenkin suht alhaalla jo, jos sen tuntee? Muuten ei ihmeellisiä muutoksia, kohdunkaulan ulkosuu sormelle auki. Nää ei sano mulle oikein mitään Noh, kaikki hyvin kuitenkin. Tää äippäloma tekee kyllä oikein sellasen odotusfiiliksen, et TULISPA JO! Vaikka valmistelut yhä puolitiessä, joten sen puoleen ei tartteis oikeesti ihan vielä..

 

Fiona Mun mielestä ensisynnyttäjälle se on aina eteenpäin jos paikat aukee minkään vertaa siitä voi ehkä jo jotain päätelläkin.
Uudelleensynnyttäjällä se kun ei kerro mitään, mulla esimerkiks tää loppuunkulutettu kohdunsuu oli jo rv16 ulkosuu sormelle auki.. vähän turhauttavaa kun mikään avautuminen tai kypsyminen ei ikinä tarkoita tilanteen edistymisen kannalta mitään

Täällä on aamulla herätty jo puoli viis viemään mies töihin. Mieluummin herään kolmea tuntia aikasemmin että saan auton päiväksi kuin kävelen tuolla pakkasessa kotiin tullessa sitten aattelin nukkua vielä hetken kun lapset katsoi lastenohjelmia, mutta alkoikin sitten supistella.. mietin jo että ei voi olla näin huono tuuri, että synnytys käynnistyy just sillon ku mies on ilman autoa töissä. Sen varalle ei oo mitään suunnitelmaa no, eipä ne supparit sitten kestäny kuin korkeintaan tunnin, koska jossain vaiheessa sain vielä nukahdettuakin.

Mää taian vaihtaa pinniksen petivaatteet.. löysin kivemmat ku nuo mitkä aiemmin laitoin

Ei kai Maalis vaan oo jo ponnistamassa ku ei oo vähään aikaan ollu linjoilla?

 

Täällä alkais jo vähitellen riittämään tämä raskaana olo. Maha on viime päivinä ollut jatkuvasti jotenkin raskas ja kireä. Iltaisin joko vauva potkii mahan pinkeäksi tai sitten supistaa. Lattiatasolle jos pitää mennä niin ylös ei meinaa päästä. Ja tuon pojan kanssa pitää vähän väliä mennä lattialle milloin mistäkin syystä. Toissa iltana jo mietin että olisko nää jo NIITÄ supistuksia mut ei ollut ei.

Huomenna on taas ultra niin saa tietoa tilanteesta. Vaihteeksi en taas tiedä miten päin vauva on kun viime yön sekä minä että vauva käännettiin kylkeä vähän väliä. Oli jo pitkään minusta pää alaspäin (siis jopa viikon! ) niin ottaa päähän jos nyt taas kääntyi perätilaan. Ei tässä oikein uskalla edes toivoa synnytyksen alkamista kun on täysi arvoitus miten puolin vauva milloinkin on. Että olkaa vaan tyytyväisiä kellä vauva on aloillaan ja ajoissa laskeutunut, täällä poksuu tänään viikko 38 ja vieläkin myllätään ympäriinsä!!

 

Mullakin oli lääkärineuvola mutta en saanu siitä akasta yhtään mitään irti. Vahtas vaan tietokonettaan ja katto sykkeen. Näytteen otti alapäästä ja sano lopuks että kaikki hyvin. Ei edes ultrannu, saatika antanut kokoarvioo. Petyin kyllä niin, olin jotenkin oottanu niin paljon tolta käynniltä. Hajoon kyllä tähän raskauteen. Niin toivoton olo vaivoineni vaikka en varmasti oo ainut jolla niitä on. Sen sain siltä lääkäriltä kiskottua että synnytyksestä ei tietookaan, senkin sanoi nauraen. argh! Aamu alkoi siis pillittämisellä vaikka viikot vasta 36+2 ja pitäis olla tyytyväinen että kaikki on hyvin niin silti sitä jo niin oottaa että vaivat loppuis ja sais nyytin käsiin.

 

Mulla vaikka edellisestä raskaudesta on vaan 2v niin paikat on viiisusti kiinni. Pyh... Eikä ees supisteluista ja puukoniskuista kohdunsuulla oo ollu mitään hyötyä. Ehkä tässä mennään taas yliajalle. eihän tässä ois ku reipas kaks viikkoo laskettuun, mut oo aika sata varma ettei t tuu vielä toviin

 

Hyvänen aina ku monet on jo lähellä vauvan syntymää/laskettua aikaa . Itelle se tuntuu vielä jotenki kaukaiselta .

 

Joo mustakin hullua et porukka meinaa täällä kohta synnyttää! Ja ihanaa samalla Jotenkin luulen että oon ite viimesten joukossa, no laskettu aikakin loppukuusta vasta.

Helmijenni, mulle jäi sama fiilis lääkärikäynnistä. Tai odotin enemmän.. En sit tiiä edes mitä. Sitä kokoarviota nyt ainakin vaikka sit käsikopelolla vaan. Mut ei suostunu sanoo mitään, paitsi jotenkin hirveen ympäripyöreesti et "vaikuttais ihan suunnilleen viikkoja vastaavalta". Ok?

Kääks äsken jo säikähin oliko jotain supistuksia. Ensin tuli sellasia vihlasuja nivusiin ja etureisien puolelle, että pelotti lähteekö jalat alta. Sen jälkeen selän ja vähän mahankin puolella sellasta kevyttä polttelua. Tosin samalla mahassa kävi aika villi potkiminen, et oisko vaan osunu johonkin hermoon. Alkaa tää jännäks käymään silti pikku hiljaa

 

Onko kellään kokemusta ballonki-käynnistyksestä? Eilen neuvolassa puhuttiin siitä, mutta ois kiva kuulla ihan käytännön kokemuksia tai vaikka kuulopuheita.. siinä ois kuitenki se hyvä puoli että sen kans pääsis kotiin odottelemaan. Vai oiskohan se ihan järjetöntä lähtä kotiin, kun edellinen synnytys oli niin nopea

 

Ahkera lukija, mutta harvinaisen laiskaksi käynyt helmikuinen kirjoittelija ilmottautuu..

Täällä oli kanssa tänään 35+5 lääkärineuvola. Pieni pettymys oli täälläkin, kun olin ajatellut ultrausta ja painoarviota, mutta tulikin vain käsin tehty tutkimus alakautta ja vatsanpäältä.. Lisää pettymystä toi se, että kanavat oli tallella ja paikat visustu kiinni, että eihän tämä muru halua syntyä ikuna, vaikka äiti olisi jo valmista kauraa.. Kokoarvio oli "siro, kuten aiemmatkin" eli esikko ollut 3000g ja kakkonen 3100g. Tämä oli ihan plussaa, kun noilla siroilla synnytykset ollut niin helppoja..

IMN, mulla kakkonen käynnistettiin ballongilla. Silloin 40+1 oli jotain sentin auki ja paikat pehmennyt. Ballonki laitettiin osastolla paikalleen, menin kotiin, ihan vielä normaalisi kävin illalla saunassakin, eikä ballonki saanut aikaan mitään kummempia supistuksia. Vähän omituiselta se tuohon reiteen teipattuna tuntui.. Sitten seuraavana aamuna synnärille, auki 3senttiä ja oksitoniinitippa käteen ja 1,5 tuntia niin tyttö olikin sylissä.. Eli mulla on ihan ok kokemus tuosta tavasta käynnistää..

Isoimmat kamat alkaa olla paikoillaan, eipä tässä tarvinnut muuta kuin vaatehuonetta tyhjentää.. Pienet hankinnat kuten vaipat, rasvat ja liivinsuojukset olis tässä tarkotus kantaa kaupasta kotiin piakkoin..
Yksi isompi hankinta eli uusi Itkuhälytin vielä tekemättä, koska en osaa päättää.. Nabby kiinnostaa kaiken muun paitsi hinnan puolesta.. Mutta meillä on nukutettu pitkään (reilu 2v) pihalla päikkäreitä, eli tarpeellinen hankita tuo on..

Omasta olosta sen verran, että päivittäin supistelee kipeästi ja lonkat ohan pirun kipeitä öisin, eli yhtä asennon vaihtoa on.. Olo on notkea kuin rautakangella ja mieli kovasti odottaa vauvaa (jonka sukupuolta emme siis tiedä) syliin... Menettämisen pelko on seurannut tiiviisti koko raskautta, mutta onneksi pieni on ahkera liikkuja.. Eli lyhyesti voidaan tiivistää, että vauva-aika ihanaa, raskausaika ei mua varten..

Voi tosiaan, pian ensimmäiset onnekkaat saavat jo vauvan syliin!! Vai onko totta, että joku faseen kadonnut on jo aloittanut???

 

Jhui, on se jännää, miten porukka alkaa jakautuun pian vaikka ite oon alkupäässä, niin yhtään ei oo sellanen olo, että tässä nyt yhtään mihinkään lähettäis. Joka päivä ootan lähtöä ja synnytyskertomuksia luen harvasen hetki, mut mitään uutta kropassa ei oo tapahtunut. Tänä aamuna koiran kanssa ulkoillessa oikein mietin, että mun kävelyvauhti vain loppua kohden kiihtyy. Alamahaa kiristelee, mut ei se vauhtia hidasta..

Nyt on parina iltana ollu tosi huonoa oloa ja sellasta mahalipua/nipistelyä. Ei siis mitään supistuksia. Inhottava tunne ja mää saan siitä kauheen ressin, että mikä on vialla kun noin kipuilee

Tänään aloitin pienten vaatteiden, patjojen, vaunun suojusten ym. pesun. Jospa niitä pieniä vaatteita pikkuhiljaa laittais kaappiin ja etsis myös ne kotiintulo vaatteetkin Sairaalakassia enkä tyttöjen yökylä kassia oo pakannu, jospa huomisen jälkeen kattois mikä on alapään tilanne, niin etenis sitten sen mukaan.

 

Faceryhmässä on jo kaksi syntynyttä

 

Mulla on kanssa aivan turhautunut olo. Kotona kökkimistä ja odottelua. Laskettuun aikaan vielä hieman yli kolme viikkoa ja oon jo pari viikkoa ollut aivan kyllästynyt tähän raskaana olemiseen. Vaikkei varsinaisia ns. oikeita vaivoja olekaan, on liikkuminen hankalampaa, syömistä pitää miettiä, selkä kolottaa, nukkuminen pätkittäistä, maha tiellä jne. Kaikkia tavallisia vaivoja. Potkutkin ovat sen verran napakoita, että tekevät kyllä kipeää paikoin.

Painoarviosta en olisi kyllä halunnut tietääkään, arviota 3800-4000g laskettuna aikana. Olisin voinut vaan omassa mielessä pitää mielikuvaa 3,5kg vauvasta, joka mahtuu hyvin. Hieman oikeastaan harmittaa, että antoi mitään arviota. Käsiarvio kun on kovin epätarkka ja itseä vaan enemmän stressaa tuo ajatus suurehkosta vauvasta.

Tulis jo vaan se synnytys, että pääsisä kärsimään siitä seuranneista vaivoista... Menis tääkin eteenpäin.

TuleJo 36+5

 

Ihan on samat mietteet täälläkin, sais jo syntyä että pääsis käsiksi normaaliin elämään Harrastukset jo mielessä!!
Miksi ihmisillä ei voi ennakoida synnytystä. Hevosilla tulee ns. vahatulppa nännien päähän 1-2 pv ennen, norsuilla tietty-hormonitaso laskee nollaan ja siitä menee 2-3pv, koirilla ja sioilla alkaa kans tulemaan maitoa ennen synnytystä. Ihmispolot joutuu viikkotolkulla ihmettelemään ja stressaamaan. Meneekö vedet vai alkaako supisteluilla..
Päätinkin eilen että olen niin kyllästynyt odottelemaan mitään merkkejä että en aio enää ootella. Sittenpähän syntyy ku syntyy ja joko kerkeen synnärille tai en. Luulis ettei enää neljännen kohdalla jaksais stressata..

 

Sofille kiitos! kiva kuulla positiivisiakin kokemuksia ballongista kun googlaamalla löytyy vaan enimmäkseen huonoja kokemuksia. No, vielä kolme yötä ja nähdään että mihin tapaan lääkäri päätyy kalvojen puhkaisu ois kyllä edelleen se mieluisin, "tuttu ja turvallinen".

Nyt alkaa jo perjantai olla turhan lähellä vaikka toisaalta olo tähän raskauteen on jo melko kypsä, mutta toisaalta tuntuu etten vielä oo valmis tän loppumiseen.. syksy oli niin täynnä kaikkea draamaa ja häslinkiä, että raskauteen ehti kunnolla keskittymään vasta joulun jälkeen. Toisaalta tuntuu kuluneen jo ikuisuus, toisaalta taas kuin ois ollu raskaana vasta kuukauden tai pari.

 

Ihan samoilla fiiliksillä tääläkin, turhautunut ja kyllästynyt olen tähän raskauteen. Harjotus supistuksia tulee välillä ikäviäkin ja painetta ja sun muita tuntemuksia alapäässä mut en jaksa edes uskoa et mitään sen kummempaa kypsymistä ois tapahtunut. Limatulppaa odotan et vähän antas edes viitteitä siihen suuntaan. Ens maanantaina ois äitipolille painoarvioon meno et sillonpa tuo selviää onko mitään tapahtunut.

Ballongilla mulla käynnistettiin edellinen ja ihan ok kokemus oli. Ainoastaan sen laitto kävi mulla jostain syystä tosi kipeää ja kipeitä supistuksia tuli monta tuntia mut iltaan myöten helpotti, valitettavasti. Aamulla otettiin pois, olin sen 4cm auki, oisin päässyt heti saliin kalvojen puhkasuun mutta siel oli ruuhkaa niin jouduin odottamaan. Se ronkkiminen aiheutti supistuksia ja menin siin odotellessa ravaamaan portaita niin säännöllisiksi muuttu joskus puolen päivän aikaan ja kolmelta vaadin jo lääkkeitä. Sali oli onneksi jo vapaa ja pääsin sinne. Poika synty 18.50. En onneksi tarvinut tippaa et omat supistukset riitti. Et jos pitää taas käynnistää niin se ballonki ois ihan jees paitsi välimatkan takia ei pääse kotia niin joutuu sielä sairaalassa kökkimään et paljon mieluummin sais käynnistyä ittekseen.

Kotiin tulo vaatteita olen kans miettinyt ja meinasin et pärjää bodylla, potkuhousuilla, fleecepuvulla, villasukilla, villatumpuilla, kypärälakilla, villamyssyllä ja kaukalossa on eisbärchenin pussi. Jonku huovan voisin varata jos ihan kauhia pakkanen ja toppatumput. Parin tunnin automatka niin herkästi tulee kuuma. Tosin itseni tuntien pakkaan varuiksi sitä sun tätä matkaan et varmasti pärjää

Ankas 36+2

 

Hah,en todellakaan oo synnyttämässä! Eihän mulla oo ees äitiysloma alkanu vielä.. ihan ylivilkas tapaus tuolla mahassa edelleen,mukavaa että ilmoittelee itestään.jos helmikuun puolella synnytän niin oon iloinen,meillä ei oo ikinä äiti tai kukaan meistä tytöistä synnyttänyt kovinkaan montaa päivää ennen laskettua aikaa.enemmän on mennyt yliajalle.

Jonku ahdistuksenkin oon onnistunu tähän loppuvaiheeseen kehittään tästä vauvasta ja koko raskaudesta.toivottavasti menee ohi..yritän järkeillä asioita mutta ei tunnu auttavan.niin moni asia tulee muuttumaan ja tää vaikuttaa niin moneen ihmiseen tämmöisissä uusperhekuvioissa että jotenki sit murwhtii sitäki ettei vaan jotenki sotke kaikkien elämää..

 

Maalis Sitä mää mietinki että et kai ny vielä meinaa rykästä
Mulla on ollu välissä samanlaisia ahdistusfiiliksiä vauvan ja sen myötä tulevien muutoksien suhteen koko raskauden ajan, vaikkei meillä minkäänlaisia uusperhekuvioita olekaan. Juurikin tuo että sotkenko nyt tällä kolmannen lapsen hankinnalla lasten ja koko perheen elämän ja muuta ihan turhaa.. onko tää kolmas nyt muilta lapsilta jotenkin pois, riittääkö aika, syli ja jaksaminen kaikille jne. Ja etenkin että miks alan tähän rumbaan taas uudelleen, just kun kuopuskin on jo niin mukavassa iässä. Muistan kyllä samanlaisia ajatuksia jo edellisestäkin odotukselta. Mutta kaipa se on normaalimpaa stressata ja jollain tapaa pelätä uutta elämänvaihetta, kuin olla pelkäämättä ollenkaan.

 

Oonko mä ainut jolle tää raskaana oleminen on vieläkin ihan ok? Ei nyt oo tarkotus leveillä hyvällä voinnilla ja tietty kuukauskin vielä laskettuun aikaan. Tuntuu vaan, että mulle se alkuraskaus oli kaikkein vaikeinta. Oli kova pahoinvointi ja sopeutuminen tulevaan elämänmuutokseen pelotti ja ahdisti. Oli myös alkuun vaikee höllätä ja hyväksyä tää tila kropassa, kun normaalisti oon aika himoliikkuja ja muutenkin helposti suoritan asioita. Pitikin yhtäkkiä osata ottaa rennommin ja hyväksyä, ettei jaksa ja pysty tekee kaikkea niinku ennen. Nyt alkaa vasta tuntua et alan olla oikeesti sopeutunu! Elämä tuntuu aika seesteiseltä ja ootan oikeesti innolla tulevaa. Ei ahista se etten pääse juoksulenkille tms, oikeestaan vapauttavaakin kun tän mahan kanssa on lupa vaan olla Tulipas avautuminen. Mut vannon, että niitä huonoja päiviä tulee vielä ja sillon varmaan kiroon taas koko homman.. Tsemppiä teille kaikille olojen kanssa painiskeleville, kuitenkin loppusuoralla ollaan ja pian se on ohi joka tapauksessa! Ihana palkinto odottaa jokaista

 

"Kiva" kuulla etten oo ainut ketä ahdistaa tuleva vauva-arki. Just etenkin se että riittääkö se rakkaus ym kahdelle. Ja se että tunteeko esikoinen itsensä "hylätyksi" kun yhtäkkiä äiti onkin muutaman päivän poissa ja kun tulee kotiin, onkin mukana joku. Kauheita tällaiset ajatukset mutta toisen kautta ajateltuna sisarukset on kuitenki itselle ollu rikkaus, hyvät välit edelleen veljeen ja hänen perheeseen, (pikkusisko kuoli yli kymmenen vuotta sitten).

Pikkuhiljaa oon alkanut oleen sinut sen asian kanssa että esikoinen joutuu mahdollisesti olemaan hoidossa yön synnytyksen aikana, se asia ei enää niin ahdista. Varmasti laitoksella hormonihuuruissa olen eri mieltä.

Mut pakko kyllä sanoa iso kiitos kaikille tässä "ryhmässä" olijoille aktiivisuudesta, tuesta ja vuodatuksien kuuntelusta ym.

 

Tähkä Tää kuulostaa varmaan tosi kliseiseltä, mutta sanompa kumminkin tokaa oottaessa mietin just tuota että miten sen rakkauden saa jaettua kahdelle lapselle, mutta heti neidin synnyttyä tajusin ettei sitä rakkautta tarvitse jakaa, vaan se tuplaantuu
Muakin helpottaa vähän tuo ajatus siitä minkälainen rikkaus sisarukset tulevat toisilleen olemaan. Multakin kuoli isoveli 8 vuotta sitten ja se on opettanut arvostamaan sisaruksia ja perhettä yleensäkin enemmän.

 

mää muistan et esikoisesta ei tullu tämmöstä oloa paitsi sitten kun supistukset oli alkanu niin mää muistan ajatelleeni että enhän mää ees jaksa katella lapsia Sitte KU ne on koululaisia! mistä lie sekin ajatus siihen tuli mutta mieleen Se on jäänyt.niin ja hyvin oon jaksanu tuota mun pikku koululaista katella

tokassa mietin paljo kans tuota että miten Se esikoinen ja hirveän sääliksi kävi.ja kyllä minä muistan alun riittämättömyyden tunteen sit ku vauva oli syntynytkin. Mutta Se meni ohi ja oli ihanaa huomata heti alusta Se sisarusten välinen yhteys. Vauvan nukkuessa Sitte touhusi paljon esikoisen kanssa ja esikoinen sai muutenki kyllä ihan varmasti tarpeeksi ekstrahuomiota

nyt on sitten taas eri huolet..

 

Totta,totta. Miksei itselle tullu edes mieleen ettei sitä rakkautta tosiaan tarvitse jakaa..

 

Mustakin täällä vertaistuki on ollu korvaamatonta. Ja vaikka meilläkin monella elämäntilanteet erilaset, niin tää raskaus kuitenkin yhdistää ja yllättävän samoja asioita näköjään mietitään

Hei voisko joku pitää mulle anatomian oppitunnin? Mitä siellä kohdunsuulla oikein tapahtuu ennen synnytystä/synnytyksessä? Tai lähinnä mietin et häviääkö se kohdunkaula eka ja sit se sisempi kohdunsuu alkaa avautua, ja siitä puhutaan kun puhutaan et ollaan vaikka 4cm auki? Vai voiks sitä kaulaa olla jälellä vielä ihan lopussakin ja kohdunsuu silti avautua? Kiitos ja anteeksi, jos oli liian huvittavaa

 

Terkkari just tänään mulle selitti et yleensä ensisynnyttäjät hävittää sen kohdun kaulan ja sit avautuminen pääsee kunnol vauhtiin mut voi just kestää tunteja tai jopa päiviä. Uudelleen synnyttäjillä harkkasuppailut ym. valmistaa koko alakertaa ja samalla kun kohdunkaula lyhenee niin moni avautuu. Niinkuin täälläkin moni on kertonut. Ne käy niinkun samaan aikaan ja siksi usein toinen tulee hieman ekaa nopeammin. Aina on poikkeuksia ja tää koski supistuksilla alkaneita synnytyksiä.