Hurjaa, että täällä jo jakaannutaan! Ootan kovasti synnytyskertomuksia. Onnea koitokseen
Heba!
Aika se suorastaan lentää, kun on loma alkanut. Joka päivällä on jotain ohjelmaa, ja hyvä niin, en kestäis olla vaan kotona kun vielä on mahdollisuus mennä viilettää (lue:taapertaa...). En ole edes tänne ehtinyt tulla lukemaan tai päivittämään kuulumisia.
Olin keskiviikkona neuvolalääkärissä
synnytystapa-arviossa, ja tyyppihän tuntui olevan ihan oikeinpäin tuolla, lääkärikin käsikopelolla oli sitä mieltä, että pää on jo laskeutunut lantioon ja kiinnittynytkin sinne. Noh, etsi sitten sydänääniä, joita ei löytänyt sieltä mistä ajatteli. En huolestunut, sillä tunsin pienen liikkeitä kuitenkin vähän väliä. Sydänäänet sitten vihdoin löytyi toiselta puolelta mahaa, ja pian katsottiin vielä ultralla asentoa tarkemmin. Ja tämä pojan retale on tuolla EDELLEEN poikittain, peppu on tipahtanut lantioon.
Pikkanen on siis ollut aika lailla koko raskauden poikittain, mutta viime viikonloppuna oli sellaista mylläystä mahassa, että ajattelin käännöksen tapahtuneen. Jalat potkii kuitenkin ylöspäin ja hikka tuntuu alavatsalla. Mutta ei, hän on poikittain eikä todellakaan kiinnittynyt mihinkään asentoon vielä.
Nyt oottelen käskyä äitipolille ja kääntöyritykseen, ens viikolla varmaan yritetään.
Viikkoja nyt kasassa 35+4. Harkkasupistuksiakin on, joista lääkärillekin mainitsin, mutta kohdunkaula on vielä täysin "epäkypsä" ja kiinni, niin ei ollut huolissaan.
Ärsyttävä tilanne, kun voi olla, etten pääse synnyttämään ollenkaan, vaan vauva leikataan ulos. Jos nimittäin on yhtään naftit paikat, niin en kyllä ensimmäistä halua puskea väärinpäin ulos. Ja kyllähän se pieni järkytyskin oli, kun asia todettiin. Ihan kuin se maaliviiva skipattaisiin, tai se mihin koko raskaus tähtää, otetaan pois ja päädyn leikkauspöydälle. Huoh.
Muuten alkaa täällä olla tavarat hankittuna ja odottelen jo kovasti paluuta normaalimpaan olotilaan, vaikkakin elämä muuten meneekin mullin mallin.