Neuvolassa tosiaan kyllä ohjeistetaan, mikäli on tarvetta soittaa ambulanssi jossain tilanteessa
Mulla ei onneksi oo epiduraali hidastanut synnytyksiä, pitemminkin päinvastoin. Kai se kivuttomuus on jotenkin auttanut rentoutumaan ja supparit on saaneet paremmin tehdä tehtävänsä. Viimeksi laitoin heti epiduraalin saatuani päikkäreille, avauduin siinä nukkuessani tunnissa 4cm->10cm ja heräsin ponnistamaan. Ekasta en muista tarkalleen, mutta n. 2-3h epiduraalista sain alkaa ponnistamaan.
Maalis Muistelen, että ainakin vielä muutama vuosi sitten OYSissa ammetta käytettiin vain kivunlievityksenä, eli sinne ei jääty pusertamaan. Mulle kelpais tuo kyllä ihan kivunlievitysvaihtoehtonakin, mutta toisaalta jos tää nopeaa tulee, niin tuskin ehtisin siellä kauaa lillua. Mua on lisäksi paleltanut aivan perhanasti aina ponnistusvaiheen jälkeen, enkä usko että se ammeesta märkänä nouseminen ainakaan auttaisi asiaa
Ekassa synnytyksessä pyysin päästä ammeeseen, mutta koska kohdunkaulanpuudutteen laittaminen ei ollut aiemmin onnistunut, oli kätilön kommentti melko töksähtävä; "Jos kerran on niin kauheat kivut ettet puudutteen laittamisen vertaa voi olla paikallas, niin tuskin on ammeestakaan mitään apua"
Jäi ketuttamaan.. Mulla kuitenkin kuuma vesi auttaa aina kipuun kuin kipuun ja nykyäänkin oon käyny pitkin päivää kuumassa suihkussa helpottamassa selkäkipuja.
Mulla meinas eilen jo iskeä paniikki kun kohdunsuulla alkoi tuntua kalvojen puhkaisusta tuttua rutinaa. Siis sitä kun lääkäri sillä koukulla raaputtaa kalvoja rikki. Nousin melko nopeaa sängystä, että nytkö ne vedet jo hulahtaa
Mutta kai se vauva siellä vain jotain möyrysi päällään.. Tuntui kyllä melko ilkeältä ja siitä asti on tuntunut sellaisia salamaniskun tapaisia viiltäviä kipuja koko toosassa.
Tän päivän suunnitelmana ois pestä punkka ja kylpytuki ja ehkä katella jo sitä sairaalalaukkua valmiiksi. Viikkoja tosin vasta 35+5, mutta parempi liian aikaisin kuin liian myöhään
On vaan tosi vahva tunne, ettei tää vauva enää kauaa yksiössään viihdy. Mutta katotaanpa vaan, kolmen-neljän viikon päästä oon käynnistettävänä
En elättele turhia toiveita siitä luonnollisesti käynnistyvästä synnytyksestä, vaikka sairaalaanlähtöä ja lastenhoitojärjestelyitä stressaankin,