Tänään lähtee käyntiin rv 28! Kymmenen lyhyttä viikkoa, ja pieni saa omasta puolestani syntyä.
Kysyin neuvolasta mitä sydämentykytykset ja pidemmät hengästymiset mahtaisivat olla, mutta eipä siellä osattu sen kummemmin niihin sanoa mitään. Rauta-arvot tarkistettiin, oli 114 (pudotusta alusta vain n.30 yksikköä, mikä olikin yllättävän hyvä) ja paineet 103/66, joten kaikki niiden osalta kunnossa.
Painoa oli tullut +9kg! Siirryin seuraavalle kymmenlukemalle, ja tämäkös hirvittää.
Päätin sillä hetkellä, että ylimääräinen herkuttelu saa luvan jäädä. Vauva mitään karkkia tarvitse, ja painon pudottaminen on ainakin vähän helpompaa sitten aikanaan. Lapsivettä tosin on kuulemma paljon, joten toiveajattelen muutaman kilon jäävän synnärille.
Uni kyllä maistuu täällä, en ole vielä kertaakaan herännyt raskausaikana yöllä vessaan tai muutenkaan. Ainoastaan kissojen takia olen joutunut heräilemään. Väsymystä tosin ei tuo uni näyttäisi poistavan, jos yhtään lohduttaa.
Aamulla kun herää, niin sitten täytyy kyllä mennä heti, kun vauva painaa rakkoa jo niin paljon. Muistan kyllä ihan alkuajoilta (rv 4-7), että pissahätä oli aina todella kova, meinasi tulla housuunkin pari kertaa. Tämä alkoi jo ennen kuin raskaus varmistui, mutta lakkasi sitten tokan kuukauden alussa.
Onko muilla vauva nyt/ollut poikittain mahassa? On nimittäin tukala olo näin päin. Pieni on ollut omasta mielestäni koko raskauden ajan näin, vaikka pyörinää onkin ollut paljon. Jalat potkii sisälle- ja alaspäin ja päätä työntää mahanahasta suurin piirtein läpi väillä. Huoh. Tajuaisipa jo kääntyä alaspäin, olisi enemmän tilaa meillä molemmilla.
Vieläkin mahan venyminen aiheuttaa kipua ja ongelmia. Otin tarkoituksella viikonloppuna rauhallisemmin, mutta kahden pyykkikoneellisen pesun sekä keittiön siivoamisen jälkeen maha ilmoitti kovenevalla kivullaan, että vaakatasoon siitä. Yöunet yleensä auttaa tähän, mutta tänään heti aamusta jomotti ylävatsaa. Ei ole saikulle jääminen kaukana kun pelkkä pystyasennossa oleminen on tuskallista.
Ainiin, joku kysyi parisuhteesta. Meillä jäi nuo petipuuhat aika aikaisessa vaiheessa jatkuvan hiivatulehduksen takia, ja nyt mies ei halua satuttaa, kun olen kuulemma koko ajan niin vaivainen ja mahaa kiristää. Ei ole kyllä ollut halujakaan kummallakaan pitkään aikaan, enemmän sellaista läheisyyden ja sylikkäin olemisen aikaa ollut tämä meille. Näinköhän sitä edes osaa enää kun joskus hommiin ryhdytään?
Mitäs muuta? Ikea-reissua odotellen, sieltä hankitaan vaikkajamitä vauvalle.