Helmikuun helmiäiset 2016 *heinäkuussa*

Mulla kyllä imetys ois muuten onnistunut, mutta mitään apua en tuohon vauvan pulautteluun saanut. Minäkin tarvitsin rintakumia ja sellaisen sainkin silloin heti osastolla ja kotiin ostin omat. Nyt ajattelin että helmikuussa, tai milloin sitten syntyykin, niin otan omat kumit mukaan sairaalaan. Kyllä poju sai sitten muutaman päivän päästä otteen ilman rintakumiakin.

 

Ainiin ja jäkkisuppareista. Mä en ees tiedä mitä ne on esikoisen jälkeen niitä oli ihan vain pari, mutta ei ne ollu kivuliaita.

 

Meillä on sitteri ollut tosi kovalla käytöllä. Lapset on aloittaneet kiinteiden syömisen jo 3-4kk iässä (juuri tuon pienikokoisuuden vuoksi) ja sitteri on mennyt ekasta syöttötuolista kun oikeassa ei oo vielä saanut istua. Kuopuksella oli "vauvanlaskupaikkana" myös leikkimatto jo jostakin kuukauden parin ikäisestä lähtien. Se oli kyllä tosi mieluisa, voisi pyytää taas ristiäislahjaksi

Pinnasänky myös on ollut käytössä. En uskalla nukkua vauvan vieressä, enkä haluaisi totuttaakaan lasta siihen. Kahden, ja varmasti vielä kolmenkin lapsen kanssa se parisuhteen yhteinen aika meinaa rajoittua aikalailla iltaisin sänkyyn leffaa tai sarjoja katsellen, enkä silloin halua ketään meidän väliin

Iik, vähän reilu vuorokausi ultraan nyt se jännitys sitten iski.

 

Meilläkin sitteri on ollut käytössä ja toimittanut syöttötuolin virkaa aluksi. Sitten meillä oli bumbo tarjottimella, jossa harjoitteli sormiruokailua aluksi, ennenkun osasi istua. Mutta se oli loppuusa niin vähällä käyröllä, et saa nähhä myynkl sen pois tuolta.

Pinnasänky mrilläkin oli tarpeellinrn, alusta asti vauva nukkui omassa sängyssä ja sitten kun alkoi nukkua yöt suht hyvin niina siiirtyi omaan huoneeseen. Pinnasänky on vielä tallessa ja saa ootella vauvaa. Ei ole meidän oma, vaan kaverilta lainassa ja saadaan pitää tämän tulevankin vauvan aika se meillä

 

Meillä laskettu aika 8.2. Inseminaatiohoidosta alkanut eka raskaus ja viikkoja 12+4. NT ultrassa oltiin muutama päivä sitten ja se oli normaali, niskaturvotus vain 0,9. Pari päivää myöhemmin soitettiin ja veriseulan perusteella jatkotutkimuksiin, todennäköisyys 1:230. Kävin eilen verinäytteellä ja nyt pitäisi odotella 1-2vko tuloksia. Todella huolestuttaa, piinaviikko tulossa

 

Voi Am80 Jospa olisi vain väärä hälytys ja terve pienokainen olisi tulossa *hali*

 

Imetyksestä: Esikoista imetin 1,5 vuotiaaks, jolloin tyyppi hylkäs tissin ite, kun ilmeisesti maistoi, että pikkusisko on masussa. Toista imetän varmaan yhtä pitkään, ainakaan tyttö ei oo vielä alkanu moittimaan salamatkustajan aiheuttamista makumuutoksista. Boobin imetystopit on ollu tosi kovalla käytöllä. Voin suoitella niitä lämpimästi!

Jälkisuppareista: Jep, toisen jälkeen tuli ihan tuntuvia juilasuja. Ei niitä onneks pitkään tuu.


Vauvatarvikkeista: Sitteri oli tarpeellinen toisen kohdalla, eka ei niinkään viihtyny. Bumboa meil on käytetty ihan hirmusesti, erityisesti siks, että se oli tosi hyvä apu uimahallireissuilla. Ihan pienenä oon molempien kans käyttäny pitkää trikooliinaa ja isompana Manducaa, kummastakaan en luovu. Onhan noita... Sen tietää vaan kokeilemalla, mikä itelle sopii.

 

Joo,nuo on kyllä tosiaan kaikilla omat hyväksi koetut ratkaisut ja periaatteet..parisuhteesta kannattaa pitää huolta ja muistaa että vaikka väsyttää niin seksiä ei saa unohtaa ja puhun nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä jos vauva samassa huoneessa ahdistaa niin aina on Se sohvakin niitä "leffailtoja" varten.

 

Am80 kovasti jaksamista piinaavaan tilanteeseen. Toivon todella, että olisi vain turha hälytys ja että saisitte vastaukset nopeasti.

Onko teillä muilla ollut vielä tissikipuilua? Mulla on ollut oikeastaan koko raskauden ja nyt viimeiset pari viikkoa kipua on ollut lähinnä öisin. Nyt viimeyönä sekin tuntui selkeästi helpottaneen.
Kysynkin teiltä, joilla jo ennestään on takana raskauksia, onko normaalia että tissikipu nyt vähenee ja tuleekohan se takaisin taas jossain vaiheessa?

 

Tissikipu tuntuu täälläkin yleensä iltaisin ja öisin, eli kyllä se vähenee. Takaisinkin se tulee, viimeistään kun olet synnyttänyt ja maito nousee kohisten. Joillain tissikipu on koko raskauden ja osalla vain alussa.

 

Tissikipu oli ihan eka raskausoire mulla. Nyt on alkanut vähentyä. Viimistään maidon noustessa se sitten palaa..

Am80 Paljon tsemppiä teille onneksi tuokin todennäköisyys on vielä pieni, vaikka varmasti kyllä säikyttää..

Tuo maaliksen kommentti parisuhteen ylläpidosta on kyllä täysin totta.. meilläkin on ollut niitä vaiheita kun seksi ja läheisyys yleensäkin on jäänyt vähemmälle syystä tai toisesta. Varsinkaan alkuraskaudessa mulla ei ollut minkäänlaisia haluja, mutta kun miehelle siitä kerroin niin ei tullut mitään paineitakaan. Joillakin on synnytyksen jälkeen pidempi kuiva kausi ja siitäkin kannattaa puhua jo etukäteen. Mulla ei kyllä tota ongelmaa oo ollut, vaan parin-kolmen viikon jälkeen oon jo lämmenny

Raskaanaolevaa ei sais päästää ruokakauppaan kaapissa oottaa kaikenmaailman donitsit, marjat, tuoremehut, suklaat ja punajuuret

 

Liikkeistä: useamman päivän ajan on välillä tuntunut liikehdintää alavatsalla. Haluaisin uskoa että vauva se siellä heiluu. Esikoisesta tunsin liikkeet n. 18 viikolla ja nyt on vasta viikko 13+2 menossa.

Jälkisupistuksista minulla ei ole tietoa. Kun pääsin synnytyssaliin ja sain luvan ponnistaa niin sen jälkeen en tuntenut yhtään supistusta, en kipuna enkä paineena. Ja lääkitystä ei ollut ollenkaan kun loppu avautuminen oli niin nopea. Saa nähdä kuinka nyt käy..

Imetys lähti hyvin käyntiin, maitoa tuli suihkuamalla niin että ekaa rintaa syöttäessä toisessa oli pakko olla maidonkerääjä ettei vaatteet kastuneet. Sitten 3 kk:n kohdalla maidon tulo hieman hidastui ja suihkuamiseen tottunut vauva aloitti rintaraivarit. Huusi kurkkusuorana eikä suostunut ottamaan rintaa suuhun vaikka maitoa olisi tullut jos vain olisi aloittanut imemään. Tuttipullo oli onni ja autuus kun maito tuli vauhdilla. Parissa viikossa imetys loppui kokonaan kun maidon tulo väheni ja vauva ei suostunut syömään kuin täpötäydestä rinnasta. Pumppaamaan en yksinkertaisesti jaksanut käydä, pullorumbassa oli tarpeeksi. Ja korvikkeen sai lämmittää mikrossa mikä oli hyvä koska vauvalle tuntui olevan liian pitkä aika odottaa se 20 sek mikrossa plus istumaan käyminen.

Sitteri meille hankittiin vasta kun aloitettiin kiinteiden syöttö. Nyt toisen kohdalla varmaan enemmän käytetään vauvan laskupaikkana ettei niin helposti jää isomman jalkoihin.

Palattiin eilen mökiltä missä on vain ulkohuussi. Ai miten mukavaa onkaan kun on vessa ihan vieressä! Huussiin asti en jaksanut yöllä lähteä ja voitte uskoa että aamulla oli kupla otsassa! Sateisina aamuina sai kirjaimellisesti juosta vessaan kun rakko täynnä kuunteli ropinaa.

Ensi viikolla alkaa työt, onneksi muutaman kuukauden päästä jo pääsee äippälomalle! Vauvauutiset julkistettiin kaikille kun suvun kesäjuhlissa en jaksanut alkaa selitellä mitään ympäripyöreää. Kaikki suhtautuivat hyvin ja onnittelivat kovasti.

 

hattisvattis Mullakin tuntui ekasta liikkeet rv18 ja tokasta rv13 eli hyvinkin voi olla liikkeitä joita tunnet. Minäkin täällä jo malttamattomana odottelen hipaisuja on hauskaa miten sitä ekan raskauden jälkeen herkistyy kropalleen ja kaikille tuntemuksille. Esimerkiksi oviksen oon bongannut tuntemusten perusteella vasta ekan lapsen synnyttyä.

Mulla noita jälkisuppareita kesti monta viikkoa.. ja vetivät kovuudellaan tosiaan lattialle kippuraan.

 

Eli mielenkiinnolla jään odottelemaan katoaako tuo tissikipu nyt kokonaan ja jännäilen sitten milloin se palaa takaisin.

Onko teillä muilla ollut millaisia mielihaluja ruoan suhteen?
Tuntuu, että voisin tällä hetkellä elää pelkästään tuoreilla marjoilla ja hedelmillä. Yleensä olen tosi perso makealle mutta nyt karkkia ei ole juurikaan tehnyt edes mieli. Toisaalta, parempi toki näin päin

 

Itse oon luullut, että kaikilla on sitteri! Kavereilla on kaikilla ja se toimii loistavana lapsiparkkina, kun pitää esim. laittaa ruokaa tai itse ehtiä syömään. Tai näin ainakin oon aina ajatellut, vaikka ei aiempia lapsia vielä olekaan.

Mielihaluja ei oikein ole, mutta helpoiten menee alas appelsiinimehu ja hedelmät. Muuten saa aika lailla pakottaa itseään syömään.

Am80, muista että riskisuhteessa 1:280 on 279 tervettä! Tsemppiä odotteluun!

 

Hitto soikoon, liitoskivut, ei kai ne voi vielä alkaa? Tänään nimittäin kävellessä lenkillä tuntui ihan niiltä.
Esikoisen aikaan mulla oli ne pahimmillaan ennen rv 20 ja jatkui sinne rv 26 asti noin, sen jälkeen ei ollut. Yleensä ne on riesana juurikin myöhemmässä vaiheessa, meikäläinen kärsi etukäteen..

 

Hihi, nyt niitä hipaisuja sitten alko tuntumaan kun maltoin hetkeksi asettua aloilleni kuulostelemaan

 

ruokahimoista:mua koukuttaa just nyt kaikki neutraalit maut.joka päivä syön tuota kaurapuuroa voisilmällä ja maustamatonta jugurttia ja omenapaloja.edelleen kaikki lämminruoka tuppaa ällöttään raskaudellaan,tulee syötyä paljon salaatteja

 

Mulla on kans noi marjat, hedelmät, jäätelö, tuoremehut.. kaikki raikas. Välillä kyllä tulee sellaisia hetkiä että on pakko saada jotain lihaakin, esimerkiksi leipää ja leikkelettä päälle. Lämmin ruoka kyllä menee alas, mutta huomattavasti pienempinä annoksina kuin ennen. Ja edelleen päällimmäisenä himona on se jäävesi

 

Tuplarattaista:kesä-heinäkuun vauva lehdessä näyttäis olevan 12 eri tuplat testissä

 

Nyt on ihan pakko avautua.. Ens viikolla kun nt-ultra on ohi niin mun on tarkoitus kertoa mun ystävälle raskaudesta. Pelottaa hänen reaktio, koska esikoisen aikana hänen reaktio oli: " etkö yhtään ajattele, pilaat mun elämän." - lyhyesti sanottuna.
Joten luonnollisesti pelkään tämän toisen raskauden kertomista todella paljon.. Olemme tällä hetkellä tekemisissä ja jotenkin hyvissä väleissä, mutta tuntuu aina että hän on jotenkin nihkeä kun otan esikoisen mukaan jos käymme esimerkiksi kahvilla.

Oon yrittänyt miettiä että miten sen sanon hänelle ja pelottaa jos hän alkaa taas syyttelemään elämänsä pilaamisesta.
Ikää tosiaan hänellä ja minulla 21 vuotta, jos sillä on jotain merkitystä.

Ja kerrottakoon tähän samaan syssyyn että hän teki joskus keskustelun aloituksen 4kk esikoisen syntymän jälkeen missä kirjotti mm: ystäväni sai lapsen puoli vuotta sitten. Lapsella on isä ja äiti, mutta silti äiti ei saa ollenkaan omaa aikaa. Olen joutunut puhumaan äidin kanssa kakkavaipoista ja puklusta. -siinä muutamia lauseen pätkiä mitä tekstissä luki. Hän toivoi vastauksia missä häntä autetaan ymmärtämään minun käytöstä sille etten jaksa lähteä mm viihteelle tai kahville ilman vauvaa ja miksi olen niin välinpitämätön. Olen aina ollut itse huono laittamaan tekstiviestiä, eikä se ole ennen ystävää haitannut joten hän kysyy useimmiten että milloin nähdään. Mutta aloituksessaan hän ei maininnut sitä että poika oli tosiaan silloin 4kk, ei suostunut juomaan pullosta, ja että meillä isi oli viikot reissutyössä esikoisen ollessa vasta kuukauden. Enkä koskaan puhunu hänelle vaipoista tai puklusta, vatsavaitoista kerran mainitsin. - ystäväni tiesi tämän ja silti kertoi asioita väärin keskustelussa..

Mutta tosiaan, jännittää hirveän paljon kertoa asia ystävälleni...

 

Moikka, vieläkö mahtuu mukaan? Jonkin aikaan olen täällä käynyt lukemassa viestejä, mutta en ole uskaltanut liittyä. Viime viikolla varhaisultrassa käyty, jossa kaikki hyvin. Aiemmin takana keskenmeno, minkä vuoksi olen hieman varovainen tämän raskauden suhteen. Mutta suurella innolla odotamme esikoista

La 24.2.15 PRS/1.lapsi/28v/Tyks

PRS 10+1

 

Tervetuloa PRS ja onnea raskaudesta. Kaikki menee varmasti hyvin .

 

Tähkä Mulla oli tuommonen kaveri joka sai lähinnä vaan pahan mielen aikaseks mulle ja monelle muullekin.. tajusin sitten että jos jonkun ihmisen sanomiset ja tekemiset rajoittaa jo mun yöunia kun jään iltaisin niitä vatvomaan, niin miksi ihmeessä ees annan koko ihmisen olla osa mun elämää. Lopetin yhteydenpidon eikä oo hänestäkään kuulunut puoleen vuoteen. Toisaalta harmittaa kun oli kuitenkin melko läheinen kaveri ja tunnettu monta vuotta..

 

voi apua, kohta auton nokka kohti NT ultraa. Miten voikin jännittää näin paljon Tähkä94 jo on kummallista jos ystäväsi ei ymmärrä että ihmiset rakentavat elämänsä kuten itse haluavat, eikä miten se nyt ystävän kuvioihin sopii. Ystävän tulisi iloita vauvauutisista eikä pitää lasta oman elämänsä haittatekijänä