Helmikuun helmiäiset 2016 *heinäkuussa*

Täällä käyty tänään aamusta ensimmäisessä neuvolassa. Kaikki meni hyvin, hemoglobiinit vain tosi alhaalla (104), ei ihme että on väsyttänyt aikalailla. Kiltti neuvolantäti suostui myös kuuntelemaan sydänääniä mutta painotti kyllä kovasti, että mikäli näillä viikoilla kuuluu heidän laitteellaan, on tosi harvinaista. Kuulemma normaalia on, että vasta vk 12 alkaa kuulumaan.
Jokatapauksessa hetken haeskelun jälkeen, siellähän se pikkuisen sydän pamppaili oikein kuuluvasti. Sykkeet oli muistaakseni 164, mikä kuulemma normaali. Oli kyllä ihanaa

Nyt ensi viikolla seulontaverikokeeseen ja sitä seuraavalla viikolla jo np-ultra. Jestas, että aika menee nopeesti

 

Täälläkin ensimmäinen neuvola tänään käytynä, viikkoja 8+3.
Lähinnä jutteluahan se oli (vaikka näin unta ja siellä tapahtui kyllä vaikka ja mitä ). Neuvolatäti yritti myös omasta ehdotuksestaan kuunnella sydänääniä mutta arveli ettei vielä, ja näinhän siinä kävi. Ei auta odottaa kun ultraan joka on oletettavasti n kk päästä (ei ole tullut aikaa vielä). Parin viikon päästä pitäisi käydä verikokeissa + viemässä pissanäyte, seuraava neuvola varattiin elokuun loppuun.
Olin kyllä varautunut että joudun myös sokerirasitukseen jo alkuvaiheessa koska sukutaustaa + itsekkin muutaman kerran käynyt seurannassa + kerran rasituksessa (josta puhtaat paperit), mutta neuvolatädin sijaisen mielestä ei näillä tiedoilla tarvetta kun ei ole ylipainoa tms.

Alan myös epäillä että vointi on jotain psyykkistä Kertaakaan ei ole siis tarvinut oksentaa, lähinnä voimaton olo. Nyt on sentään jo ruoka uponnut, pienemmässä määrässä tosin kun normaalisti, suolaiset herkut kyllä uppoaa. Pää aikaa kyllä kaivata liikuntaa/ulko ilmaa.
Vkl olin reissussa ja kaikki meni hyvin, kunhan söin säännöllisesti. Ma+ti työpäivät meni ok napostellessa mutta kotiin päästyä iski väsymys ja heikotus enkä liikkunut kuin sohvalta jääkaapille/vessaan. Eilen olin kaverilla kylässä ja olo pysyi hyvänä. Eli kun ei ole "pakko" tehdä mitään niin se sohva vaan kutsuu. Voi mies parka (ei siis myöskään tod tee mieli mitään sänkypuuhia).

Täällä yritetään pitää salassa ultraan asti, sitten kerrotaan pikkuhiljaa (tosin riippuen ultran ajankohdasta saatan jo esimiehelle kertoa ennen kun jään lomalle). Veikkaan kyllä että kun asia paljastuu monet osaa yhdistellä asioita napostelu, ei niin ahkera yhteydenpito kavereihin/sukulaisiin jne

 

Tervetuloa uusille!

helmimammuli kiva saada tältäkin alueelta porukkaa tänne Olette kyllä kokeneet liian paljon menetyksiä

urheilusta käyn salilla 3-4krt viikossa ihan normaalisti. Välillä tekee tiukkaa lähteä, mutta aina hyvä mieli kun saa sitten kammettua ittensä sinne. Se vaan on inhottavaa kun raskaana ollessa tuppaa hengästyttämään niin nopiaa Välillä tuntuu että kesken liikkeen happi loppuu kesken. Lisäksi käyn lenkkeilemässä, mutta juoksulenkit jätin pois just ton hengästymisen vuoksi

karhukopla onnea sydänäänistä

 

Tervetuloa uusille!

Urheiluasiaan en oikeen voi ottaa kantaa.. Oon tosi laiska liikkumaan ja liikunta koostuukin lähinnä siivoilusta, pihahommista ja lasten kans touhuamisesta. Kuukauden päästä kyllä alkaa esikoisen kuskaaminen eskariin suurimmaksi osaksi kävellen tai pyörällä, niin sitten saa liikuntaakin vähäsen. Mulla iskee liikuntapiikki yleensä silloin kun peilikuva ei enää miellytä, eikä siihenkään varmaan pitkä matka oo
Mutta en oo kyllä vielä huomannut että hengästyisin nopeampaa, tosin astmalääkityskin varmaan vaikuttaa siihen. Yleensä mulla on hengästyminen alkanut vasta sitten kun kohtu alkaa painaa keuhkoja läjään.

Eilen seksin jälkeen iski aivan järkyttävä alavatsakipu enkä pystynyt edes liikkumaan on kyllä ennenkin kohtu kovettunut peittojen heiluttelun jälkeen, mutta ei se kipeää ole käynyt.. eli kun vihdoinki alko libido palailla niin alan pitää jalat ristissä ton kivun pelossa

Argh, ylihuomenna ois hautajaisiin meno eikä ainoat potentiaaliset vaatteet enää istukaan varsinki sukkahousut saa mahan näyttämään lähinnä lihoneelta..

IMN 10+1

 

Puuh, kävin äsken lounaalla ja söin siis vain kevyesti leipää mutta taas olo huononi. Sen olen tämän viikon aikana huomannut että kun vähän enemmänkin syö (enemmän kuin pari suolakeksiä) niin tulee tukala olo :/

 

Mulla alkaa oma olo helpottaa pahoinvoinnin kanssa. Tänään on tarvinnut vain kolmesti oksentaa.

Dopplerkin tuli eilen postissa ja tänään sain sydänäänet kuuluviin

Nassuressu ja papu 9+4

 

Nassuressu jee! sait kyllä sydänäänet tosi aikaisin kuuluviin.
Toivottavasti se munkin tilaamani doppler saapuisi pian ja pääsisin ääniä etsiskelemään.

Jostain olin lueskelevinani, että sikiön sykkeestä voisi arvailla vauvan sukupuolta. Oliko tästä kenelläkään mitään tietoa?
Todennäköisesti ihan huuhaata mutta olisihan se hauska arvuutella.

Olen kyllä aikas varma, että meidän vaavi on poika. Molemmat tullaan miesvoittoisista suvuista niin todennököisyys taitaa olla aika vahvasti siihen suuntaan.

 

Olin kyllä yllättynyt miten aikaisin löysin vaikka on tuota vararavintoa tuossa. En todella odottanut kuulevani muuta kuin suolen möyryämistä ja omaa sykettä

Noista sykkeistä, alhainen (alle 150) syke poika ja korkea (yli 150) niin tyttö. Mutta en tiiä onko noihin niin luottoa.

 

Kivaa, kun ollaan saatu uusia tänne, tervetuloa! Toivotaan todellakin, ettei enää kukaan tipu matkasta...

Syömisestä sanon omasta puolestani sen, että syön noin 1,5-2h välein jotain. Oli se sitten viinirypäleitä, valmisruokaa pikkunokare, näkkäri, jogurtti yms., niin jotain täytyy muistaa syödä. Ennen kuin tulee se huono olo. Eilen nukuin vahingossa 1,5h päikkärit tyytyväisenä, mutta herätessä iski heti pahoinvointi. Ja kun se huono olo iskee, ei se lähdekään heti syömisen jälkeen pois!

Hyvän(lue=siedettävän) olon aika menee kylppäriremontin suunnitteluun, ja hommat alkaa huomenna. Muutetaan siksi aikaa miehen vanhempien luo, joten kertomistakaan ei voida enää pitkittää. Ja hyvä vaan, alkaa salailu jo kyllästyttää. Kerrotaan lähipiirille, ja muille kun eka kolmannes on onnellisesti ohi.

Urheilusta olen nyt laistanut viimeiset kaksi viikkoa, energia ei yksinkertaisesti ole riittänyt muuhun muin lyhyisiin iltakävelyihin ja kotiloiden keräilyyn. Heti kun väsymys/pahoinvointi ymmärtävät vähentyä, palaan salille ja jumppatunneille. Pelkkä kotona kökkiminen alkaa sekin jo tympiä.

Oletteko huomannut makuaistin muutoksia? Minulta jäi kahvit juomatta jo 5.viikolta lähtien, pullasta maistan vain hiivan, ja rasvaiset ruoat jo haisevatkin niin kamalilta, että olen pysytellyt niistä kaukana. Kaikki raikkaat ja kylmät jutut menee, ja sellaiset simppelit lohturuoat, kuten jauhelihakastike/lihapullat ja perunat. Jatkuvalla pahoinvoinnilla on kyllä varmasti osansa syömismuutoksiin...

Ja onnea iloisista sydänääniuutisista! Me odotellaan vielä 10.viikolle (rv 9+0) asti ekaa neuvolakäyntiä, ja ultraan pääsen vasta n.14.viikolla..

 

Jaa meillä ainaki kaikilla vaihdellu sykkeet sen mukaan miten on masussa liikkunut kuuntelun aikana
Sit sanotaan myös että pojan sykkeet kuulostaa niinku juna liikkuis ja tytön sykkeet kuulostaa hevosen laukalta

 

Karhukopla Mun käsittääkseni poikien syke on monesti matalampi kuin tyttöjen (alle 140), mutta tääkin on tietenki uskomus Meillä ainakin ollut juuri päinvastoin

Mullakin on pahoinvointi alkanut helpottaa, vaikka välillä on kyllä vaikeampia (aamu)päiviä. Eilen illalla otin ekaa kertaa käyttöön pahoinvointirannekkeet ja on niistä ehkä jotain apua ollut. Oon kyllä aika skeptinen niiden suhteen lähinnä oon saanu ranteeni kipeiksi näistä mulla ainakin on nuo jänteet niin kireät ja lähekkäin että tuo mötikkä on aivan liian suuri. Jos näille kuitenkin antais muutaman päivän aikaa todistaa tehonsa

Ummetus katosi samantien kun jätin eilisen ja tänpäiväisen vitamiinin ottamatta! Pitäisi siis varmaan etsiä valmiste jossa ei ole rautaa..

 

Hei,

Josko nyt vihdoin uskaltaisin liittyä mukaan. Jonkin aikaa olen jo seuraillut, mutta jostain syystä (harvoin tietokoneella) on jäänyt sitten kirjoittamatta. Esikoista miehen kanssa odotellaan, eli kaikki on uutta, jännittävää ja vähän pelottavaakin. Jännitän kovasti sitä, että tämä meneekin kesken, vaikka keskenmenoja ei ole minulla ollut.

Plussasin siis 12.6. ja digitesti näytti tuolloin Raskaana 3+. Vau.fi-sivuston laskurin mukaan la olisi 7.2., mutta neuvolatädin mukaan la olisi jo 2.2. En tiedä huomioitiinko neuvolassa mun vähän pidempi kierto (normaalisti noin 36 päivää). Eka neuvola oli siis tasan viikko sitten, jolloin neuvolan mukaan viikkoja 9+2. Dopplerilla ei sydänäänet kuulunu, mutta siellä oli onneksi jokin aataminaikainen ultra, jolla sitten tarkistettiin, että elämää on ja oikeassa paikassa. Sydän sykki Oli kyllä neuvolatädin mielestä vähän pieni tuohon 2.2. la:aan nähden, että ehkä luotan ennemmin tuohon 7.2. Hedelmöitysajankohtaa kun en osaa sanoa, kun meidän piti yrittää vasta seuraavasta kierrosta, mutta toiveet kuultiinkin jo aikaisemmin Tällä viikolla tuli sitten jo kutsu np-ultraan, mutta se on vasta kuun viimeinen päivä, meni mun mielestä aika kauas.Mutta eiköhän siellä sitten tuo la:kin tarkennu.

Rinnat on ollu heti alusta asti tosi arat, ei tee kovin paljoa mieli hyppiä ja juoksennella. Oksentaa ei oo tarvinnu, mutta huono olo vaivaa etenkin aamuisin ja joskus senkin jälkeen kun on syöny. Ja nälkä on tullessaan aika totaalinen. Ruokaa on saatava heti, tai olo menee todella heikoksi. Töissä vähän hankalaa Lisäksi huomaan, että musta on kuoriutunu oikea hormonihirviö. Ärsytys tulee tosi helposti ja sitten taas jos jokin asia harmittaa niin hullu itkukohtauskin on melko herkässä

Tähän mennessä ollaan kerrottu mun vanhemmille ja sisaruksille, miehen vanhemmille kerrotaan varmaan sitten kun nähdään niitä kasvotusten

LA 7.2.2016*1. lapsi*26 v.*SeKS

 

Tervetuloa uusille!

Sydänäänet mulla on aina saatu kuuluviin rv8-9, nytkin olisi ollut luotto että ne kuuluu mutta kun ei neuvolaan päässyt noilla viikoilla niin odottelen sitten sinne tasan kymppiviikolle. Onneksi pääsen ultraan maanantaina kurkkamaan mitä siellä näkyy, toivottavasti tämä olisi hiukan mukavampi kerta..

Oma olo tosi väsynyt. Väsyttää niin paljon ettei mitään rajaa. Nukun, herään verestävin silmin, nukun uudestaan, ja nuokun loppuillan kunnes pääsen takaisin nukkumaan. En muista tämmöistä väsymystä kokeneeni aikaisemmin.

IMN Mulle ei sopinut nuo rautalisät ollenkaan, samat ongelmat kuin sulla. Mulla on aina matala hemppa, vaikken olisikaan raskaana, näin ollessa se tippuu vaarallisen alas, joudun varmaan syömään lisiä tälläkin kertaa..

 

Mulla on aika paljon muuttunut makuaisti. Osittain varmasti pahoinvoinnin takia, kun oikein mikään ei maistuisi. Mullakin tuli stoppi kahvin juonnille jo kolme viikkoa sitten ja ruisleivän syömisen oon lopettanu, koska se aiheutti närästystä.

Raskaudesta ollaan kerrottu muutamalle lähimmälle ihmiselle. En jaksaisi peitellä kaikilta tätä olotilaa (eikä se olisi edes mahdollista). Muilta saan toivottavasti pidettyä tämän salassa np-ultraan asti. Saa nähdä onnistuuko se, koska toisinaan vatsa turvottaa niin paljon ettei sitä peitellä millään.

manskuliini 9+0

 

Liikunnasta sen verran, että mulla ainakin on vaikeutunut huomattavasti. Kympin lenkillä huomaan aina jossain vaiheessa käveleväni, ja aikaa kuluu kauemmin. Viikonloppuna meen juoksemaan puolimaratonin, ja voin nyt jo arvata että on pakko keskeyttää.

Pelkään holtitonta lihomista raskauden aikana, ekasta lihoin 17 ja tokasta 14 kiloa. Nyt yritän liikkua kaiken mitä voin, jotta ei tulis niin tukalaa. Ehkä liitoskivut, selkäkivut ja jalkojen puuttumiset ei ois niin pahoja jos painoa tulis vähemmän. Imettäessä se on lähtenyt, mutta ahdistanut silti. Vikan kolmanneksen oon luultavasti kipujen takia liikuntakyvytön.

Olen kertonut tasan yhdelle kaverille, kun kaipasin tukea vahinkovauvaan suhtautumisessa. Parille muulle kerron heti kun tavataan. Jos meen alkuraskauden ultraan ja siellä on joku, kerron vanhemmilleni, muutoin saavat odottaa np-ultraan, kuten kaikki muutkin. Töissä kerron vasta kun kysytään. Kukaan ei odota meiltä enää vauvauutisia, joten en usko kovin monen arvaavan. Toisaalta maha varmaan pullahtaa aika pian, ja säkkeihin pukeutuminen on tietysti epäilyttävää.

En osaa ihan täysillä iloita vielä tästä raskaudesta, vaikka tietty on ihanaakin. Oli liian yllättävää, ja taloudellisesti on järjetöntä tehdä tähän tilanteeseen vielä yksi lapsi. Oma ja miehen jaksaminenkin mietityttää, ei olla enää kovin nuoria. Kaksi vilkasta poikaa vie energiaa, ja kolmas tähän ei mitenkään helpota... Poikaolo on, koska raskausoireet aivan samat kun aiemmissakin. Jotenkin kaikella on tapana järjestyä, varmaan pitäisi jo jättää järjen ääni kuuntelematta ja luottaa tunteisiin!

Ainiina, la 28.2., 3.lapsi, 35v, KOS

 

Tänään kävin ekassa neuvolassa ja kaikki mittaukset näytti ihan hyvältä.
Np-ultraan olis vielä kuukauden päivät, tuntuu ihan ikuisuudelta! Me kun ei raaskita kyllä käydä yksityisellä ennen sitä kurkkaamassa, kun ei oo vuotoja tai hälyyttäviä kipuja ollut,vaan normaaleja tuntemuksia ja vähän pahaa oloa.

Iltapäivällä oli myös palaveri esimiehen kanssa, ja helpotus oli suuri kun hän vakuutti että kyllä minulle jotain korvaavaa työtä löydetään, kun en voi enää elokuun lopussa lomilta palata kauppaan vartijan tehtäviin. Lupasi alustavasti siirron toiseen työkohteeseen ja sitten vielä kevennettyjä töitä loppuvuodeksi toimistolta jos siihen on tarve. En voisi olla tyytyväisempi!

Me ei olla vieläkään kerrottu sukulaisille, varmaan sitten ultran jälkeen kun on varmuus että siellä on joku (tai jotkut) ja on kuva mitä näyttää.
Tosi olen menossa äitini kanssa serkkutytön rippijuhliin sunnuntaina ja mietin että pitäisikö äidille paljastaa silloin, jos tulee vaikka kirkossa huono olo, niin ei ihmettele. Muille en juhlissa kuitenkaan ajatellut kertoa, se ei ole minun juhlapäiväni.

Kahviaddiktina oli kamalaa huomata että kahvin juomisesta tulee huono olo, yhden kupin päivässä pystyn juomaan, mutten enempää. Teetä olen juonut sitten iltaisin, nyt varsinkin kun meinaa flunssa iskeä ja kurkku on kipeä.

Wendys & booris 8+2

 

Ainiina mulla on vähän samanlaisia tuntemuksia. Meillekki tää tuleva vauva oli ylläri. Vanhimmat on lapset on koulussa nuorimmainen täyttää 10kk, jonka piti pysyä nuorimmaisena...Kyllä me ollaankin tätä asiaa puitu ja juteltu läpi. Just taloudellinen tilanne huolettaa ja jaksaminen myös. Neuvolaankin sain soitettu vasta reilu kaksi viikkoa plussan jälkeen

 

Seinka, mä oon vielä uskaltautunut futistreeneihin ja juoksu tuntunut ihan ok:lta. Ehkä yhdet tai kahdet treenit uskallan käydä ja sit jätän lajin hetkeks. Muuten mun liikunta onkin hyötyliikuntaa, koiran kanssa kävelyä päivittäin,mpiha hommia yms.

Määki voisin kokeilla tuota doppleria, josko sieltä sykkeet löytyis.

Ainiina, ettehän te vielä mitään vanhuksia oo Niinkuin sanoit, asioilla on tapana yleensä järjestyä parhainpäin. Tsemppiä sinne ajatusten keskelle.

Olo alkaa pikkuhiljaa normalisoitumaan. Heikotus iskee, jos ruokailuväli venyy liiaksi, mutta enää ei oo niin minuutin tarkkaa. Lyhyemmät päiväunetkin helpotti väsymystä eli enää en oo niinkuin nukkuneen rukous makeaa ei edelleenkään tee mieli, mutta silti sitä syön.

Alisa & Hippu 9+6

 

Pakko nyt vaan purkaa että jotenkin tämän kanssa pelottaa että onko se matkassa vai ei ja sykkiikö sydän vai mikä on tilanne. Väsymys on kyllä ihan kamalan suuri varsinkin aamuisin (pahentunut vain) ei jaksaisi nousta edes ylös ja työpäivät menee jonkinlaisessa "horroksessa", olisiko hemoglobiini liian alhaalla? normi mulle on se 140-145..selviää varmaan tuokin sitten maanantaina. Ja sitten on ollut kyllä sellaista jännää menkajomotuksen tyylistä oloa ja tuntemusta, ja tietty väliiin tulee yökötyttävät ja etovat tunnetilat. Oletteko mitä kautta/miten käyneet noissa ultrissa? Kun ajattelin vaatia maanantaina neuvolassa että kattovat edes jonkin näkösellä laitteella että onko siellä elämää vai ei ja missä se siellä köllii, kun kuitenkin nt-ultraan olisi vielä paaaljon aikaa + että ajaisin sen takia Jyväskylään asti jonne on matkaa meiltä reilu 100km yhteen suuntaan eli koko päivähän siellä mulla menisi, joten enkö nyt oo ihan oikeutettu tuohon tietoon että mikä se realistinen tilanne sitten on Turhaan varmaan murehdin mutta noh..huokaisen sitten vasta ensimmäisen kerran kun vauva on sylissä asti

Mymmeli/88 & pikku-myy/eino 6+5

 

Sykkeet: Alussahan ne on korkeammat kaikilla, meillä on tytöillä ollut aluksi 164-> sitten 152-> pojalla aluksi max. 156, sitten tipahtanut 132-146 sykkeiksi. Nyt kuultiin neuvolassa jo sykkeet (9+4), mutta tuo Aatamin aikainen laite ei lukemia näytä..

Olot alkaa helpottamaan, aamuisin saa jo kupin kahvia alas (ennen saattoi päivässä mennä 6-8 kuppia), nyt jaksaa taas jo koirankin kanssa lenkkeillä, joten kai se "seesteinen ja ihana" keskiraskaus on vielä mahdollinen

 

Ainiina Höpö höpö! mä oon sun kanssa samanikäinen enkä tunne itseäni vanhaksi. Kolmas lapsi on vielä haaveissa kun saan kakkosen vaan ensin ulos. Musta tuntuu että nyt jaksan paremmin mitä olisin 10 vuotta sitten jaksanut. Ainakin ikä tekee mulla sen että prioriteetit täysin erilaiset kun nuorempana. Enkä tarkoita tällä että nuoret äidit olis jotenkin huonompia vaan koen että itselle äitiys juuri tässä iässä on sopivin.

Oon käynyt lueskelemassa mutta olojen takia en oo oikeen jaksanut kirjoitella. Tuntuu että oksettaa nyt enemmän kun viikko sitten.. Toivottavasti kaikilla alkaa olot helpottaa pian. Seesteinen keskiraskaus olis ihana. Oon muuten ihan unohtanut miltä ne repäsykivut tuntui.. Pari kertaa yöllä ihan säikähtänyt kun kääntänyt kylkee ja Auutss Väsymys on kyllä ihan järkkyä, oon mennyt välillä nukkuu jo kuudelta .

Sniff ja hernis rv 7+4 (neuvolan mukaan 7+5)

Mulle vois muuttaa LA 21.2 (neuvolatäti laski erilailla kuin ite, np-ultrassahan se sit ratkeaa lopullisesti)

 

Sykkeistä meillä piti paikkansa tämä et pojalla matalemmat kuin tytöllä. Samoten vatsan muoto oli myös et kun tyttöä odotin niin oli tyttömaha ja pojalta poikamaha en niihin usko mut näitten kohalla pitänyt kyllä niin paikkaansa

Minä voisin mielelläni hypätä jo sinne viikoille 12+. Ahistaa tämä jatkuva etova olo ja väsymys. En muista et ois näin jatkuvaa etovaa oloa ollut aikasemmista. Tosin aikasemmin olin töissä et en tiiä unohtiko sen sillon ja nyt on taas aikaa keskittyä pahaan oloon.

ankas 8+5

 

Onko kukaan muu yhtä kova stressaamaan ku minä?
Nimittäin tällä hetkellä on sellanen epäilys/pelko onko kaikki hyvin, kun pahoinvointi on yhtäkkiä viime päivinä helpottanu selvästi. Ei kai tässä vaiheessa (7+6) muuten pitäis? Kun aattelee et viime viikonloppuna eto ihan koko ajan ja oksentelinkin aika reilusti, niin nyt en oo enää oksentanu ja olo muutenki välillä jopa lähes normaali. Ihan hullunkurista, koska sitä oloa ei yhtään oo ikävä! Mut mikä tän oikein selittäis? :|

 

Sykkeiden perusteella (164) sekä kuullun "laukkaäänen" perusteella vaikuttaisi, että meille olisi tulossa tyttö.
Itse en jotenkin osaa mieltää vauvaa vielä kummaksikaan sukupuoleksi, kun edelleen on ajoittain semmoinen epätodellinen olo. Että onkohan tuolla ketään ja voiko tämä tosiaan tapahtua meille.

Eilen oli taas aivan kammottava olo työpäivän jälkeen. Jotenkuten jaksan tsempata töissä sen 8h mutta kun kotiin pääsen on väsymys aivan kamala ja usein öklö-olo selkeästi pahenee iltaa kohti.
Olin niin suunnitellut suuntaavani vihdoista viimeinen taas salille tällä viikolla mutta uhkaavasti näyttää siirtyvän ensi viikkoon.

 

Onko kukaan muu yhtä kova stressaamaan ku minä?
Nimittäin tällä hetkellä on sellanen epäilys/pelko onko kaikki hyvin, kun pahoinvointi on yhtäkkiä viime päivinä helpottanu selvästi. Ei kai tässä vaiheessa (7+6) muuten pitäis? Kun aattelee et viime viikonloppuna eto ihan koko ajan ja oksentelinkin aika reilusti, niin nyt en oo enää oksentanu ja olo muutenki välillä jopa lähes normaali. Ihan hullunkurista, koska sitä oloa ei yhtään oo ikävä! Mut mikä tän oikein selittäis? :|

Mulla oli helpotti juuri noihin aikoihin tosi paljon ja oireet väheni selkeästi. Viikon verran sitä kestikin ja sitten ne taas tulivat takaisin.
Lääkäriltä tuosta kyselin ja kuulemma aivan normaalia että oireet ja niiden vahvuus heittelee rajustikin.
Kuulemma usein hormoonimuutokset tulevat ns. piikkeinä ja keho tottuu niihin taas pikkuhiljaa, kunnes tulee uusi piikki.

Joten, mikäli kipuja ja kunnon vuotoa ei ole, uskoisin kaiken olevan hyvin