Heippa, mahtuuko vielä mukaan? Muutaman viikon olen ketjua silmäillyt, mutta aina puhelimella niin en ole jaksanut alkaa kirjautumaan kun jostenkin niin kamalan hankalaa muka.
Kolmatta lasta odotetaan, isommat lapset ovat 6-v. poika ja 3-v. tyttö. Viikkoja nyt 8+1 (ehkä? Ar-ultrassa vastasi 2 päivää pienempää, mutta en nyt ole varma muutetaanko tuota LA:ta vai ei. En sitten muuta kun on kivempi olla muka pidemmällä
). Synnytän varmaankin Jorvissa - taidan olla porukan ainoa? Kakkosta odottaessani asuttiin vielä Helsingin puolella ja synnytin Kättärillä, silloin oli iso porukka samaan aikaan samassa paikassa ja meillä oli kanttiinitreffitkin uusien kääröjen kanssa
. Menisin mielelläni taaskin sinne Kättärille, mutta ehkä se olisi vähän hölmöä ehdoin tahdoin matkustaa pidemmälle kun Jorvi olisi tossa ihan hollilla.
Pahoinvointi on mulla aika lamaannuttavaa, ollut jo pari viikkoa. Nyt kävin hakemassa ne Postafenit ja olen ottanut puoli tablettia päivässä. Vähän epäröin lääkkeiden syöntiä raskaana, mutta toisaalta heti kun yritin olla ilman niin meni ihan kamalaksi olo. Olen lasten kanssa nyt kaksin lomalla kun mies töissä niin ei senkään takia voi viettää koko kesää pää pöntössä. Väsymys sen sijaan on ihan kuin vähän helpottanut jo! Mulla oli ummetusta ihan alussa, viikot 4-6 ja nyt vaihtunut vaiva toisin päin. Tuosta
ummetuksesta melkein arvasinkin, että raskaana ollaan kun en kärsi siitä vaivasta muuta kuin raskaana, mutta raskaana yleensä sitten senkin edestä. Huoh. Mitään apua en ole siihen keksinyt, muuta kuin synnyttäminen, valitettavasti.
Myös kunto on jotenkin ihan romahtanut nyt. Tykkään käydä juoksemassa, ja olen nyt kevään ja kesän juossut paljon yhtä tiettyä kympin lenkkiä. Tunti siihen yleensä on mennyt, vähän alle tai yli päivästä riippuen. Paitsi kun toissapäivänä yritin, niin ei yhtäkkiä tullut juoksusta yhtään mitään! Ähisin ja puhisin ja jouduin kävelemään ison osan matkaa. Mahaankin alkoi sattua. Oikaisin ja matkaa tuli vaan 7,5km ja silti meni se tunti... Toivottavasti ei nyt näin alussa joudu ihan sohvaperunaksi rupeamaan, mä kun olin niin päättänyt, että tässä raskaudessa yritän pitää itseni kunnossa.
Miten muilla urheilut sujuvat?
Kertomisesta - meidän lähipiiristä tietää jo moni, oikeastaan vähän ahdistaa, että niin moni. Tämä kesä on vaan sellaista aikaa, että tulee nähtyä sukulaisia normaalia enemmän ja kavereillekin jää helposti "kiinni" kun joutuu lasiin sylkemään. Sitten tuli sellainen olo, että kun niin moni tietää niin olisi jotenkin epäreilua kun osa on pimennossa. Äidille kertomista jännitin kun tiedän, että se ei ainakaan ilahdu. En edes tajua miksi, se vaan on jotenkin niin negatiivinen ihminen, että kaikki sellainen, mistä on mahdollisesti jotain vaivaa on huono juttu. Miettii sellaisia asioita, kuin että mitä ne mun töissä sanoo tai miten mahdutaan mökille nukkumaan. Olisi ollut kiva kun olisi edes onnitellut, mutta ei. Noh, pillitin tätä yhden päivän ja päätin sitten, että olkoon. Miehen vanhemmat ei vielä tiedä, asuvat Englannissa ja ollaan sinne kuun lopussa menossa niin kerrotaan mieluummin kasvotusten kun kerta voidaan. Niille on kiva kertoa, varmasti ovat iloisia
.
Oho, tulipa romaani heti alkuun, selkesti oli jo aikakin liittyä mukaan!
.
Hurjasti onnea teille kaikille hienoista ultrakuulumisista, toivottavasti ei enää joudu kukaan porukasta poistumaan
.
