Mie stressaan kans ihan hulluna.. En tiä miten pysyn järjissäni ens viikon ultraan saakka. Oireet vaihtelee kovasti.. Välillä tuntuu, ettei oo muuta ko heikko olo.
Helmikuun helmiäiset 2016 *heinäkuussa*
- Viestiketjun aloittaja Kiehinen
- Ensimmäinen viesti
määkään en oikein osaa iloita tästä raskaudesta kun tämä tulee uuteen suhteeseen eikä vielä edes asuta yhdessä.joka toinen päivä on Semmonen olo että kaikki onnistuu mut joka toinen päivä tunnen esim. Hirveetä syyllisyyttä aiemman liiton lasten vuoksi,enkä oikein edes tiedä että miksi.kyllä varmasti nekin tykkää pikkusisaruksesta ja lapset tykkää mun uudesta miehestäkin.jos jollakin on vinkkejä tähän ahdistukseen niin todella mielelläni otan vastaan...
Minä oon kans stressanu. Tosin nyt oon yrittäny ottaa erilaisen asenteen, sillä muuten tää odotus menis ihan pilalle ja sen jälkeen vauva aika: ensin että onko siellä ketään ylipäätään tai meneekö kesken; sit uudestaan että tapahtuuko jotain, onko vauvalla kehityshäiriö, kuoleeko kohtuun; miten synnytys, joutuuko hätäsektioon, syntyykö ennen aikaisesti, kuoleeko synnytyksessä; käykö kätkytkuolema, löytyykö joku kehityshäiriö myöhemmin ym ym pelot siitä eteenpäin.
Pelkoja siis on ja tulee olemaan koko ajan tästä eteenpäin, varsinkin kun on esikoinen kyseessä. Yritän vaan pitää ne taka-alalla, koska mä nyt vaan en halua pilata tätä stressaamalla ja pelkäämällä kaikkea, kun koko vuoden yrityksen ajan aina mietin miten yritän nauttia siitä odotusajasta ja kasvavasta mahasta täysillä..
Pelkoja siis on ja tulee olemaan koko ajan tästä eteenpäin, varsinkin kun on esikoinen kyseessä. Yritän vaan pitää ne taka-alalla, koska mä nyt vaan en halua pilata tätä stressaamalla ja pelkäämällä kaikkea, kun koko vuoden yrityksen ajan aina mietin miten yritän nauttia siitä odotusajasta ja kasvavasta mahasta täysillä..
Tänään oli eka neuvola. Yli tunti siellä meni, vaikka mitään erityistä ei ollutkaan. Mitään sydänääniä ei kuunneltu, ei kai näillä viikoilla vielä voisikaan! Alkuraskauden ultran varasin ensi viikolle. Onko siellä ketään, siitä tiedosta voi vähän maksaakin.
Eihän 35-vuotias tosiaan mikään ikäloppu ole, mutta tunnen itseni vähemmän energiseksi kun vaikka 10 vuotta sitten. Jollain täällä oli viisikin lasta, itse en jaksaisi. En kyllä ole koskaan ollut erityisen lapsirakaskaan, meillä se on mies jolla on vauvakuumetta. Toisaalta iästä on mun kohdalla se plussa, että stressi ja suorituspaineet on aivan toista luokkaa kun oli aiemmissa raskauksissa. Nyt voi vaan antaa mennä, hyvin äitiys sujuu.
Mullakin on kuvotus vähentynyt, vaikka viikkojen puolesta pitäis vasta pahentua. En muista miten on aiemmin mennyt. En heti kuitenkaan keskenmenoa olis miettimässä.
Täällä oli jotkut hommanneet niitä dopplereita. Mulla ei oo koskaan sellasta ollut. Mutta neuvolakerrat on vähentyneet niin paljon, että en tiedä tuleeko tarve kuulostella vauvaa enemmän. Oletteko kokeneet ne hyödyllisiksi? Onko halvimmat silkkaa roskaa, vai toimiiko? Mitään erityisominaisuuksia ei tarttis.
Niin se on, että huoli (onneksi myös ilo) lapsesta alkaa positiivisesta raskaustestistä, eikä varmaan lopu koskaan!
Eihän 35-vuotias tosiaan mikään ikäloppu ole, mutta tunnen itseni vähemmän energiseksi kun vaikka 10 vuotta sitten. Jollain täällä oli viisikin lasta, itse en jaksaisi. En kyllä ole koskaan ollut erityisen lapsirakaskaan, meillä se on mies jolla on vauvakuumetta. Toisaalta iästä on mun kohdalla se plussa, että stressi ja suorituspaineet on aivan toista luokkaa kun oli aiemmissa raskauksissa. Nyt voi vaan antaa mennä, hyvin äitiys sujuu.
Mullakin on kuvotus vähentynyt, vaikka viikkojen puolesta pitäis vasta pahentua. En muista miten on aiemmin mennyt. En heti kuitenkaan keskenmenoa olis miettimässä.
Täällä oli jotkut hommanneet niitä dopplereita. Mulla ei oo koskaan sellasta ollut. Mutta neuvolakerrat on vähentyneet niin paljon, että en tiedä tuleeko tarve kuulostella vauvaa enemmän. Oletteko kokeneet ne hyödyllisiksi? Onko halvimmat silkkaa roskaa, vai toimiiko? Mitään erityisominaisuuksia ei tarttis.
Niin se on, että huoli (onneksi myös ilo) lapsesta alkaa positiivisesta raskaustestistä, eikä varmaan lopu koskaan!
Mua on kans jonkin verran stressannut juurikin nuo lummphin luettelemat asiat. Jokaisen kohdalla vaan stressaa enempi, kun ajattelee että on jo niin ja niin monta onnistunutta raskautta, että voiko vielä tääkin mennä yhtä hyvin. Vaikkei ne edellisetkään oo ihan oppikirjojen mukaan menneet ja kaikenlaista on mahtunut matkaan, mutta aina voi mennä enemmän pieleen 
synnytystä ja siihen liittyviä mahdollisia komplikaatioita en pelkää, mutta enimmäkseen noita kehityshäiriöitä..
synnytystä ja siihen liittyviä mahdollisia komplikaatioita en pelkää, mutta enimmäkseen noita kehityshäiriöitä..Sniif, mullakin repäsykivut yöllä oikein herättää, niin hurjilta tuntuvat. Onneks nyt ei oo moneen yöhön ollu.
Fiona, täällä yks stressaaja. Mulla on lähes aina joku asia mistä ahistun ja mitä pelkään Kyllä tuo oireiden vaihtelu voi olla normaalia, niinkuin muutkin on todennu.
Maalis, mulla ei täysin vastaavaa kokemusta, mutta samantyylisiä ajatuksia kävin läpi kakkosta odottaessa. Koin syyllisyyttä esikoisen puolesta, kun joutuu jakamaan huomion ym. Vauvan synnyttyä, ei saa olla enää ainokainen jne.. Kävin paljon erilaisia ajatuksia läpi enkä osannut heti iloita toisesta raskaudesta, vaikka vauva oli hartaasti toivottu. Pikku hiljaa raskauden edetessä nämä asiat unohtui eivätkä vaivanneet enää. Uskon, että nuo asiat on käytävä mielessä läpi, jotta ne ei ala "kummittelemaan" myöhemmin. Tsemppiä!
Huh, tänään pyörähti uus kummenluku, 10+0, tuo kuulostaa jo paljolta! Saman verran niin on puoliväli. Sinne tosin tuntuu olevan ikuisuus..
Fiona, täällä yks stressaaja. Mulla on lähes aina joku asia mistä ahistun ja mitä pelkään
Kyllä tuo oireiden vaihtelu voi olla normaalia, niinkuin muutkin on todennu. Maalis, mulla ei täysin vastaavaa kokemusta, mutta samantyylisiä ajatuksia kävin läpi kakkosta odottaessa. Koin syyllisyyttä esikoisen puolesta, kun joutuu jakamaan huomion ym. Vauvan synnyttyä, ei saa olla enää ainokainen jne.. Kävin paljon erilaisia ajatuksia läpi enkä osannut heti iloita toisesta raskaudesta, vaikka vauva oli hartaasti toivottu. Pikku hiljaa raskauden edetessä nämä asiat unohtui eivätkä vaivanneet enää. Uskon, että nuo asiat on käytävä mielessä läpi, jotta ne ei ala "kummittelemaan" myöhemmin. Tsemppiä!
Huh, tänään pyörähti uus kummenluku, 10+0, tuo kuulostaa jo paljolta!
Saman verran niin on puoliväli. Sinne tosin tuntuu olevan ikuisuus..Täällä kans, pirittt 20v LA 6.2.2016 LKS (Lapin keskussairaala)
1. raskaus, viikot 9+3 (vauva.fi-laskurin mukaan)
Tilanne on vaikea, olen seurustellut noin vuoden verran nykyisen poikaystäväni kanssa ja alkuvuodesta jouduin lääkärin määräyksestä jättämään pillerit 1-2 kuukaudeksi kun oli ongelmia maksa-arvojen kanssa. Että näin siinä pääsi käymään...
Poikaystävä oli sitä mieltä että me ei olla valmiita tähän.
Neuvolassa olen käyny itkemässä tilannetta, samoin 2 kertaa lääkärissä joista jälkimmäisellä kerralla (1.7) oli ultra ja siellä näkyi n. 8 viikkoinen alkio.
Jouduin semmoiseen tunnekuohumyrskyyn etten älynnyt edes ultrakuvaa ottaa mukaan
Totesin silloin että missään nimessä en pysty aborttia tekemään.
Vielä en ole poikaystävälleni saanut sitä sanotuksi, hän kun on suomalainen mies "ei puhu, eikä pussaa"-tyyppiä
Joko jää tai lähtee, kumpaakaan en voi häneltä vaatia, kumpaankaan en voi häntä pakottaa, mutta itselle tilanne on henkisesti raskas.
1. raskaus, viikot 9+3 (vauva.fi-laskurin mukaan)
Tilanne on vaikea, olen seurustellut noin vuoden verran nykyisen poikaystäväni kanssa ja alkuvuodesta jouduin lääkärin määräyksestä jättämään pillerit 1-2 kuukaudeksi kun oli ongelmia maksa-arvojen kanssa. Että näin siinä pääsi käymään...
Poikaystävä oli sitä mieltä että me ei olla valmiita tähän.
Neuvolassa olen käyny itkemässä tilannetta, samoin 2 kertaa lääkärissä joista jälkimmäisellä kerralla (1.7) oli ultra ja siellä näkyi n. 8 viikkoinen alkio.
Jouduin semmoiseen tunnekuohumyrskyyn etten älynnyt edes ultrakuvaa ottaa mukaan
Totesin silloin että missään nimessä en pysty aborttia tekemään.
Vielä en ole poikaystävälleni saanut sitä sanotuksi, hän kun on suomalainen mies "ei puhu, eikä pussaa"-tyyppiä
Joko jää tai lähtee, kumpaakaan en voi häneltä vaatia, kumpaankaan en voi häntä pakottaa, mutta itselle tilanne on henkisesti raskas.
Alkuun alavatsaa nipisteli ja tuntui niinku lantioluut halkeaa navasta persauksiin asti. Ajattelin että tulee pirun kivuliaat menkat. Samoin rintoja aristi ja olin sitä mieltä että kyllä ne menkat sieltä on tulossa mutta ei...
Sitten tuli kauhea suklaanhimo, vaikka kovin kauheasti en suklaata normaalisti syö. Se meni muodossa kuin muodossa (keksit, patukat, vanukkaat, mousset...)
Huomasin pari viikkoa sitten, että tissit on kasvanu ihan järjettömän paljon. Kaikki rintsikat puristaa vaikka joissaki on ollu vähän "ylimääräistä" tilaa ennen.
Ja nyt enimpänä vaivana on paha olo. Kertaakaan en ole oksentanu, mutta koko ajan etoo. Syödessä, nälkäisenä, kahvikupin jälkeen, aamulla, illalla. Ja silti koko ajan on pakko syödä jotain
Sitten tuli kauhea suklaanhimo, vaikka kovin kauheasti en suklaata normaalisti syö. Se meni muodossa kuin muodossa (keksit, patukat, vanukkaat, mousset...)
Huomasin pari viikkoa sitten, että tissit on kasvanu ihan järjettömän paljon. Kaikki rintsikat puristaa vaikka joissaki on ollu vähän "ylimääräistä" tilaa ennen.
Ja nyt enimpänä vaivana on paha olo. Kertaakaan en ole oksentanu, mutta koko ajan etoo. Syödessä, nälkäisenä, kahvikupin jälkeen, aamulla, illalla. Ja silti koko ajan on pakko syödä jotain
Täälläkin yksi stressaaja, jos ei ole tullut jo selväksi. Uusintaultra maanantaina
Mulla on toista päivää paha olo, ihan mahtavaa! Vaikka ei tää silleen mukavaa ole mutta tosi positiivista ja oon iloinen että oireita löytyy, ehkäpä siis masussa tosiaan kasvaa jotain..
Ss ja Piilokas rv 9+0
Mulla on toista päivää paha olo, ihan mahtavaa! Vaikka ei tää silleen mukavaa ole mutta tosi positiivista ja oon iloinen että oireita löytyy, ehkäpä siis masussa tosiaan kasvaa jotain..
Ss ja Piilokas rv 9+0
Mä taas aattelen tässä kakkosen kohdalla niin että takana on niin monta epäonnistunutta raskautta että todennäköisyydet että kaikki menee hyvin on mun puolella. Ja kun siihen ei voi vaikuttaa että miten käy. Esikoisen kohdalla pelkäsin koko raskauden että jotain sattuu. Elin hillittömässä stressissä. Harmittaa kun en osannut tarpeeksi silloin nauttia pelkojen takia. Mun neuvo esikoista odottaville on yrittäkää nauttia raskaudesta mahdollisimman paljon ja olla miettimättä mikä vois mennä pieleen (vaikka se ei ookkaan helppoo).
Pirittt tsemppiä tilanteeseen. Ihanaa että olet vaikeasta tilanteesta huolimatta päättänyt pitää lapsen. Mulla oli esikoisesta ihan hillitön suklaahimo heti alusta, että oisko sullekin poika tulossa.
Nyt en yhtään osaa arvata kumpi masussa asustaa. Toivon vähän tyttöä, mutta miehen kanssa molemmilla semmoinen olo että meidän lapset tulee olemaan vaan poikia. Aika näyttää... Olot on kyllä ihan erilaiset kuin pojasta oli. Et jospa siellä sit oliskin prinsessa..
Tekis mieli liittyy jo faceen. Onko teitä jo paljon siellä?
Pirittt tsemppiä tilanteeseen. Ihanaa että olet vaikeasta tilanteesta huolimatta päättänyt pitää lapsen. Mulla oli esikoisesta ihan hillitön suklaahimo heti alusta, että oisko sullekin poika tulossa.
Nyt en yhtään osaa arvata kumpi masussa asustaa. Toivon vähän tyttöä, mutta miehen kanssa molemmilla semmoinen olo että meidän lapset tulee olemaan vaan poikia. Aika näyttää... Olot on kyllä ihan erilaiset kuin pojasta oli. Et jospa siellä sit oliskin prinsessa..
Tekis mieli liittyy jo faceen. Onko teitä jo paljon siellä?
Sniff on siellä melkein kolmisenkymmentä, tervetuloa
Pirittt tsemppiä ja voimia sulle. Ihana että olet päässyt tilanteesta juttelemaan, eikä ole tarvinnut yksin miettiä asioita. Eikä kannate tehdä päätöksiä joihin ei ole valmis ja joita ei itse usko oikeiksi. Uskon, että niitä tulisi aina katumaan ja miettimään <3
Hui mulle on iskeny nyt viime päivinä myös hillitön pahoinvointi. Aamulla ensimmäisenä herää kun tuntuu että laatta lentää Samoin väsymys on jotain järkyttävää.
Pirittt tsemppiä ja voimia sulle. Ihana että olet päässyt tilanteesta juttelemaan, eikä ole tarvinnut yksin miettiä asioita. Eikä kannate tehdä päätöksiä joihin ei ole valmis ja joita ei itse usko oikeiksi. Uskon, että niitä tulisi aina katumaan ja miettimään <3
Hui mulle on iskeny nyt viime päivinä myös hillitön pahoinvointi. Aamulla ensimmäisenä herää kun tuntuu että laatta lentää
Samoin väsymys on jotain järkyttävää.Onneksi minulla on kuitenkin mahtava äiti, joka odottelee tätä pienokaista jo onnesta soikeana. Hänelle 12. lapsenlapsi
Nuorimmalla isosiskollani on LA syyskuun puolivälissä.
Paras ystäväni tietää myös raskaudesta ja siitä, että aion pitää tämän. Hän tukee minua täysillä vaikka ei itse ole koskaan samassa tilanteessa ollutkaan.
Nuorimmalla isosiskollani on LA syyskuun puolivälissä.
Paras ystäväni tietää myös raskaudesta ja siitä, että aion pitää tämän. Hän tukee minua täysillä vaikka ei itse ole koskaan samassa tilanteessa ollutkaan.
Heipat vaan kaikille! Ei ole yhtään ehtinyt tänne kirjottelemaan, mutta nyt vihdoin on sellainen tovi!
Onnea kaikille ultrista ja sydänäänistä, samoin pahoittelut menetyksistä!
Itsellä oli tosiaan eka neuvola tuossa maanantaina. Siellä nyt ei mitään ihmeellistä ollut, minulla ei alkanut edes sydänääniä kuuntelemaan... Hemoglobiini oli 123, mikä ilmeisesti raskaana ollessa on vielä ihan ok (ja mulla on aina ollu suht matala), sanoi vaan, että sitä tarkkaillaan koko ajan ja että jos nainen EI ole raskaana, on anemian raja tuo 120. Että kai se sitten nyt on eri, kun ihan asioikseen mainitsi.
Olettekos muuten muut saaneet ekalla käynnillä jo raskaustodistuksen sitä äitiyspäivärahaa varten vai saako sen vasta ultran jälkeen? Aloin yhtäkkiä miettimään, kun en sitä saanut, että siinähän on joku raja, milloin se pitää olla hankittuna, että ylipäätään saa niitä korvauksia.
Olot on täällä vaihtelevat, nyt on taas muutaman päivän ollut aika huono olo, oksentanut en ole vieläkään. Väsymys on myös kamala, pahenee vaan päivä päivältä ja tuo turvotus on ihan järkyttävää. Tosin, neuvolassa kun punnittiin, niin oli tullut jo 3,5 kiloa lisää (sillon viikot 8+4), vaikka ihan normaalisti olen syönyt, hedelmiä ehkä lisäksi enemmän ku yleensä. Että ei kai se ihme ole, jos on myös turvonnut olo. Tänä viikonloppuna ajattelin käydä vaatekaapin läpi ja viskoa varastoon kaikki vaatteet, mitkä ei mene enää päälle (eli ehkä n. 90%). Hyvin on onneksi löytyny sellasia paitoja, missä on leveä helma ja muutamat sporttipökät oon myös hankkinu, missä ei vyötärö kiristä. Kai se on kohta jo täälläkin suunnattava sinne mammavaateosastolle.
Nyt sitten vain odotellaan ultraa, joka on 31.7. Mies on valitettavasti tuolloin reissussa, mutta onneksi äiti lupasi tulla tuolloin käymään ja tulee mukaan, niin ei tarvitse ihan yksin ihmetellä.
Onnea kaikille ultrista ja sydänäänistä, samoin pahoittelut menetyksistä!
Itsellä oli tosiaan eka neuvola tuossa maanantaina. Siellä nyt ei mitään ihmeellistä ollut, minulla ei alkanut edes sydänääniä kuuntelemaan... Hemoglobiini oli 123, mikä ilmeisesti raskaana ollessa on vielä ihan ok (ja mulla on aina ollu suht matala), sanoi vaan, että sitä tarkkaillaan koko ajan ja että jos nainen EI ole raskaana, on anemian raja tuo 120. Että kai se sitten nyt on eri, kun ihan asioikseen mainitsi.
Olettekos muuten muut saaneet ekalla käynnillä jo raskaustodistuksen sitä äitiyspäivärahaa varten vai saako sen vasta ultran jälkeen? Aloin yhtäkkiä miettimään, kun en sitä saanut, että siinähän on joku raja, milloin se pitää olla hankittuna, että ylipäätään saa niitä korvauksia.
Olot on täällä vaihtelevat, nyt on taas muutaman päivän ollut aika huono olo, oksentanut en ole vieläkään. Väsymys on myös kamala, pahenee vaan päivä päivältä ja tuo turvotus on ihan järkyttävää.
Tosin, neuvolassa kun punnittiin, niin oli tullut jo 3,5 kiloa lisää (sillon viikot 8+4), vaikka ihan normaalisti olen syönyt, hedelmiä ehkä lisäksi enemmän ku yleensä. Että ei kai se ihme ole, jos on myös turvonnut olo. Tänä viikonloppuna ajattelin käydä vaatekaapin läpi ja viskoa varastoon kaikki vaatteet, mitkä ei mene enää päälle (eli ehkä n. 90%). Hyvin on onneksi löytyny sellasia paitoja, missä on leveä helma ja muutamat sporttipökät oon myös hankkinu, missä ei vyötärö kiristä. Kai se on kohta jo täälläkin suunnattava sinne mammavaateosastolle. Nyt sitten vain odotellaan ultraa, joka on 31.7. Mies on valitettavasti tuolloin reissussa, mutta onneksi äiti lupasi tulla tuolloin käymään ja tulee mukaan, niin ei tarvitse ihan yksin ihmetellä.
Pirittt, onpas sullakin vaikea tilanne. Harmi, jos poikaystäväsi ei halua kantaa vastuuta lapsesta. Toisaalta, jospa hän sulattelee asiaa pidempään ja suopuu sitten ajatukseen. Hybä, että olet neuvolassa puhunut asiasta, koita saada poikaystäväsikin sinne mukaan. Tsemppiä! Ihana kuulla, että äitisi on tukena
Pikkuruusunen, sen todistuksen saa sitten myöhemmin. Oliko peräti vasta rakenne uä jälkeen?
Voi jestas, eilen menin kaivamaan dopplerin kaapista ja yritin kuunnella sydänääniä, mutta mitään ei kuulunut. Ei myöskään tänään. Nyt onkin ihan hirvee stressi, että onko siellä elämää. Tokassa raskaudessa onnistuin kuulemaan jo rv 9+ jotain ja nyt ei kuulunut vaikka on jo enemmän. Yritän nyt sitten lohdutella itseäni, ettei ne välttämättä kuulu vielä... Eli stressaajat, älkää kuunnelko ennenkuin on ihan varma, että sieltä jotain kuuluu omat sykkeet löysin, mutta siinä kaikki
Alisa&hippu 10+1
Pikkuruusunen, sen todistuksen saa sitten myöhemmin. Oliko peräti vasta rakenne uä jälkeen?
Voi jestas, eilen menin kaivamaan dopplerin kaapista ja yritin kuunnella sydänääniä, mutta mitään ei kuulunut.
Ei myöskään tänään. Nyt onkin ihan hirvee stressi, että onko siellä elämää. Tokassa raskaudessa onnistuin kuulemaan jo rv 9+ jotain ja nyt ei kuulunut vaikka on jo enemmän. Yritän nyt sitten lohdutella itseäni, ettei ne välttämättä kuulu vielä... Eli stressaajat, älkää kuunnelko ennenkuin on ihan varma, että sieltä jotain kuuluu omat sykkeet löysin, mutta siinä kaikki Alisa&hippu 10+1
Raskaustodistuksen saa vasta joskus puolivälin jälkeen kun kelan asiat on ajankohtaisia ja usein lääkäri lähettää sen suoraan kelalle. Tuo aikarajahomma on niin, että kelan tukiin ei ole oikeutettu mikäli ei ole käynyt neuvolassa (lääkärillä?) olikos siihen mennessä kun raskaus on kestänyt 154 päivää.
Mieheni siskolla on juuri sellainen tilanne että hakeutui neuvolaan vasta lähempänä puoltaväliä. Todennäköisesti saa kuitenkin kehitystasonsa vuoksi jonkinlaisen lausunnon lääkäriltä kelalle..
Mieheni siskolla on juuri sellainen tilanne että hakeutui neuvolaan vasta lähempänä puoltaväliä. Todennäköisesti saa kuitenkin kehitystasonsa vuoksi jonkinlaisen lausunnon lääkäriltä kelalle..
Tervetuloa Pirittt mukaan odottamaan. Ihana että sinulla on siellä tukea, vaikka poikaystäväai ei ole ihan varma asiasta.
Voi äiti, minusta tuntuu että kuolen tähän pahoinvointiin ja oksentamiseen. Just söin iltaoalan turhaan, kun pönttöä piti halata. Sama on ollu kaikille ruuille tänään. Varmaan ensi viikolla soiteltava neuvolasta aoua ja tuon esikoisen neuvolalääkäri on loppuviikosta josta saattas saaha jotain pahoinvointilääkettä. Tämä on ihan hirveetä. Vaikka esikoisenkin odotusaikaan oksensin, mutta nyt tämä on paljon pahempaa. Ei puhettakaan, että töissä pystyisi olemaan toisin kuin viime raskaudessa.
Pakko lähtee nukkuu.
Huomenna poksuu viikot!!
Nassuressu ja papu 9+6
Ihana että sinulla on siellä tukea, vaikka poikaystäväai ei ole ihan varma asiasta.Voi äiti, minusta tuntuu että kuolen tähän pahoinvointiin ja oksentamiseen. Just söin iltaoalan turhaan, kun pönttöä piti halata. Sama on ollu kaikille ruuille tänään. Varmaan ensi viikolla soiteltava neuvolasta aoua ja tuon esikoisen neuvolalääkäri on loppuviikosta josta saattas saaha jotain pahoinvointilääkettä. Tämä on ihan hirveetä.
Vaikka esikoisenkin odotusaikaan oksensin, mutta nyt tämä on paljon pahempaa. Ei puhettakaan, että töissä pystyisi olemaan toisin kuin viime raskaudessa. Pakko lähtee nukkuu.
Huomenna poksuu viikot!!
Nassuressu ja papu 9+6
Mä uskon Pirittt, että se poikaystäväkin siitä kypsyy asian tiimoilta, ottaa vaan aikansa. Ja jos ei niin sitten ei, asioilla on tapana kuitenkin järjestyä.
Mä kanssa stressaan kaikenlaista, mutta toisaalta olen oppinut jo ajattelemaan, että eipä mun stressaamiseni asioita muuta, ja jos jotain menee pieleen niin sitten menee. Täytyy vaan toivoa. Kaikkiin seulontoihin osallistun kyllä ilman muuta.
Täällä kanssa edelleen paha olo. Harmittaa kun kesä menee yökkäillessä. Hae NassuRessu apteekista sitä Postafenia ja kokeile, mulla ainakin auttaa jonkin verran!
Turvotuksesta kärsin myös, ainakin iltaisin. Vaa'alla en ole viitsinyt käydä... Syömiset on pysyneet aika lailla samassa kuin normaalisti, mutta liikunta vähentynyt hurjasti, kun en vaan jaksa. Ja jos jotain teen, vaikka lenkillä käyn, niin olen sen jälkeen ihan pelistä pois loppupäivän, paha olo ja väsy.
Valivali... nyt just en todellakaan nauti tästä olotilasta!
Mä kanssa stressaan kaikenlaista, mutta toisaalta olen oppinut jo ajattelemaan, että eipä mun stressaamiseni asioita muuta, ja jos jotain menee pieleen niin sitten menee. Täytyy vaan toivoa. Kaikkiin seulontoihin osallistun kyllä ilman muuta.
Täällä kanssa edelleen paha olo
. Harmittaa kun kesä menee yökkäillessä. Hae NassuRessu apteekista sitä Postafenia ja kokeile, mulla ainakin auttaa jonkin verran!Turvotuksesta kärsin myös, ainakin iltaisin. Vaa'alla en ole viitsinyt käydä... Syömiset on pysyneet aika lailla samassa kuin normaalisti, mutta liikunta vähentynyt hurjasti, kun en vaan jaksa. Ja jos jotain teen, vaikka lenkillä käyn, niin olen sen jälkeen ihan pelistä pois loppupäivän, paha olo ja väsy.
Valivali... nyt just en todellakaan nauti tästä olotilasta!
Hei, onko muut huomanneet, että hajuaisti olis muuttunut tarkemmaksi?
Huomaan, että ennen varmaan olen ollut ihan hajuaistiton koska nyt haistan kaikenlaisia hajuja
Pellavaverhot alkoi tuoksumaan voimakkaalle ja oli pakko pestä ne.
Koirilla haisee hengitys ja muutenkin tuntuu että niiden haju yököttää..
Kumpparit haisi eteisessä tosi pahalle, siis kumille..
Hajuvedet ällöttää, oma suosikki myös..
Hajuista tulee paha olo, että herkkänä ollaan..
Iltaisin alkava vatsanturvotus on jotain käsittämätöntä. Vatsa on kuin rumpu..Cuplatonit kokeiltu, Laxogas kokeiltu ja ei oikein auta. Aattelin tänään pitää ns. paastopäivän ja syön todella kevyesti.
Ratsastus on nyt pakko lopettaa tältä erää. Alamaha menee kipeäksi, harmi vain koska nyt joudun etsimään hevoselle mammaloman ajaksi uuden kodin.
Tyttöolo on jotenkin vahvistunut, erilainen alku kuin poikia odottaessa..
Laurelii ja pikkumuru 10 tasan.
Huomaan, että ennen varmaan olen ollut ihan hajuaistiton koska nyt haistan kaikenlaisia hajuja
Pellavaverhot alkoi tuoksumaan voimakkaalle ja oli pakko pestä ne.
Koirilla haisee hengitys ja muutenkin tuntuu että niiden haju yököttää..
Kumpparit haisi eteisessä tosi pahalle, siis kumille..
Hajuvedet ällöttää, oma suosikki myös..
Hajuista tulee paha olo, että herkkänä ollaan..
Iltaisin alkava vatsanturvotus on jotain käsittämätöntä. Vatsa on kuin rumpu..Cuplatonit kokeiltu, Laxogas kokeiltu ja ei oikein auta. Aattelin tänään pitää ns. paastopäivän ja syön todella kevyesti.
Ratsastus on nyt pakko lopettaa tältä erää. Alamaha menee kipeäksi, harmi vain koska nyt joudun etsimään hevoselle mammaloman ajaksi uuden kodin.
Tyttöolo on jotenkin vahvistunut, erilainen alku kuin poikia odottaessa..
Laurelii ja pikkumuru 10 tasan.
Mä en oo osannu liiemmin stressata tässä raskaudessa, kun on raskausoireita riittänyt. Tottakai vähän jännittää varsinkin ultra, kun mitään varmistusta masuasukin voinnista ei ole.
Oma vointi on ollut kolme päivää oksentelun suhteen parempi. Ehdin jo vähän iloita että jospa elämä voittaa kuitenki. Tänään on sitten iskenyt järkyttävä väsymys.
Laurelii, hajuaisti on täälläkin herkistynyt. Ei kyllä yhtä paljon kuin esikoisen raskaudesta.. Silloin olin oikea vainukoira. Hauskaa miten oireet voi vaihdella raskaudesta toiseen.
manskuliini 9+3
Oma vointi on ollut kolme päivää oksentelun suhteen parempi. Ehdin jo vähän iloita että jospa elämä voittaa kuitenki. Tänään on sitten iskenyt järkyttävä väsymys.
Laurelii, hajuaisti on täälläkin herkistynyt. Ei kyllä yhtä paljon kuin esikoisen raskaudesta.. Silloin olin oikea vainukoira. Hauskaa miten oireet voi vaihdella raskaudesta toiseen.
manskuliini 9+3
Hajuaistin yliherkkyys on välillä HYVIN raivostuttavaa, tuntuu ettei kestä mitään hajuja... Ja lisänä herkkänenäisyyden kanssa on tullut myös herkkäitkuisuus. Aivan tyhmistäkin asioista saa nieleskellä itkua, ettei näytä aivan kahjolta esim. töissä, kun asiakas saa sanomisillaan herkistymään
Ja lisänä herkkänenäisyyden kanssa on tullut myös herkkäitkuisuus. Aivan tyhmistäkin asioista saa nieleskellä itkua, ettei näytä aivan kahjolta esim. töissä, kun asiakas saa sanomisillaan herkistymään Mulla myös on hajuaisti ollut herkillä jo alusta saakka. Nää vanhat tutut raskausällötykset kuten jauheliha, rasva, tilli jne. Näin viime yönä untakin jostain pahan hajuisesta ötökästä ja vieläkin yököttää ajatus siitä
Itkuherkkä oon myös ollut mutta toisaalta siihen itkuun on tässä nyt ollut syytäkin..
Turvotus on tuntunut nyt helpottaneen ja jäljellä on enää tasaisen kova pikkukumpu iltaisin kuitenkin hieman turpoaa..
Eilen oltiin hautajaisissa enkä jäänyt yhdellekään sukulaiselle kiinni kiitos kyllä kuuluu osittain muotoileville sukkahousuille
Pahoinvointirannekkeista ei tunnu olevan mulle mitään apua.. eilinen tunnin automatka tuntui viideltä tunnilta ja vaikka oisin saanut tänään nukkua pitkään niin oli pakko nousta kahdeksalta syömään..
Oon myös huomannu ettei maha vedä enää niin paljoa kuin ennen. Pystyn syömään vain pieniä annoksia kerrallaan, mutta tihein aikavälein. Mutta se kai on suosituskin..
Väsymys on ollut nyt muutaman päivän aivan kamalaa.. eilen menin puoli yhdeksältä sänkyyn ja silti nukuin äsken vielä tunnin päikkäritkin. Vielä kolme tuntia niin pääsee yöunille
IMN 10+4
Itkuherkkä oon myös ollut mutta toisaalta siihen itkuun on tässä nyt ollut syytäkin..
Turvotus on tuntunut nyt helpottaneen ja jäljellä on enää tasaisen kova pikkukumpu
iltaisin kuitenkin hieman turpoaa..Eilen oltiin hautajaisissa enkä jäänyt yhdellekään sukulaiselle kiinni
kiitos kyllä kuuluu osittain muotoileville sukkahousuille Pahoinvointirannekkeista ei tunnu olevan mulle mitään apua.. eilinen tunnin automatka tuntui viideltä tunnilta ja vaikka oisin saanut tänään nukkua pitkään niin oli pakko nousta kahdeksalta syömään..
Oon myös huomannu ettei maha vedä enää niin paljoa kuin ennen. Pystyn syömään vain pieniä annoksia kerrallaan, mutta tihein aikavälein. Mutta se kai on suosituskin..
Väsymys on ollut nyt muutaman päivän aivan kamalaa.. eilen menin puoli yhdeksältä sänkyyn ja silti nukuin äsken vielä tunnin päikkäritkin. Vielä kolme tuntia niin pääsee yöunille
IMN 10+4
Hei mikä se pahoinvointilääke oli? Onko se turvallinen käyttää, ettei mitään vaikutuksia sikiöön? Mulla alkaa tulla jo korvista ulos tää paha olo. Tässä raskaudessa ei nää rannekkeetkaan auta yhtään. Ainut mikä auttaa niin nukkuminen (vaakatasossa olo), mutta enhän mä voi koko päivää nukkuu kun pitäis töissä käydä ja lapsen kanssa jaksaa olla.
Herkistynyt hajuaisti ei tosiaan auta tilanne. Tänään ulkona joku kasvi/kukka haisi ihan sian paskalle. Mikään mistä oon tykännyt ennen ei maistu hyvälle, elän varmaan nyt sit banaanilla ja jugurtilla.
Tästä tuli nyt tämmönen valitusvirsi, sori. Mieskin on varmaan ihan kypsä jo tähän mun kitinään. Tätä pahoinvointia pitäis pystyy jakaa isällekin...
Tänään poks 8+0
Sniff ja hernis
Herkistynyt hajuaisti ei tosiaan auta tilanne. Tänään ulkona joku kasvi/kukka haisi ihan sian paskalle. Mikään mistä oon tykännyt ennen ei maistu hyvälle, elän varmaan nyt sit banaanilla ja jugurtilla.
Tästä tuli nyt tämmönen valitusvirsi, sori. Mieskin on varmaan ihan kypsä jo tähän mun kitinään. Tätä pahoinvointia pitäis pystyy jakaa isällekin...
Tänään poks 8+0
Sniff ja hernis
Onko muut muuttuneet ailahteleviksi hormoonihirviöiksi? Mun mielialavaihtelut on jotain ihan käsittämätöntä. Ihan kamalaa. Sääliksi käy ihmisiä lähelläni.
Finnit. Kellään muulla? En muista koskaan että olisi raskaana iho näin pahasti kukkinut, joten mulle tuli tyttöolo, lisäksi meille povasi ennustaja aikanaan tyttöä vuodelle 2016.
Pahoinvointi jatkuu lievänä aaltoiluna edelleen, aamuisin sekä ennen lounasta yleensä pahimmillaan..
Massu pomppasi tänään illasta sellasella turvotuksella esiin, aamulla oli sievä kumpu mutta töissä iltapäivällä piti aukaista nappi sekä vetskari etten kuollut siihen paikkaan. Taidan lähtee ostamaan parit mammafarkut..
Huomenna olisi illasta ultra!
Sääliksi käy ihmisiä lähelläni.Finnit. Kellään muulla? En muista koskaan että olisi raskaana iho näin pahasti kukkinut, joten mulle tuli tyttöolo, lisäksi meille povasi ennustaja aikanaan tyttöä vuodelle 2016.
Pahoinvointi jatkuu lievänä aaltoiluna edelleen, aamuisin sekä ennen lounasta yleensä pahimmillaan..
Massu pomppasi tänään illasta sellasella turvotuksella esiin, aamulla oli sievä kumpu mutta töissä iltapäivällä piti aukaista nappi sekä vetskari etten kuollut siihen paikkaan. Taidan lähtee ostamaan parit mammafarkut..
Huomenna olisi illasta ultra!