Helmikuun helmiäiset 2016 *elokuussa*

Supistukset täällä on vaivannu nyt viikon verran Ja niinkun joku kuvaili, niin kipua ei ole mutta jonnekkin tuonne kohdunsuulle "nipistelee".

Ja niinkuin IMN sanoi, parisuhdettakin pitäisi hoitaa samalla tavalla kuin molemmille omaa aikaa. Eiköhän tämä tästä...

 

Täälläkin nt-ultrassa käyty. Kaikki hyvin onneksi, lukemat hyvät ehkä sitä nyt uskaltaisi jotain pientä jo ostella ja rentoutua hetkeksi

Laskettu aika siirtyi 19.2, mennään hieman pidemmällä mitä aluksi luultiin. Joten mulle voi vaihtaa
LA 19.2.15

 

Yllätin itteni stressaamasta synnytystä ja googlettamasta synnytysten kestoja.. jo NYT! Mun mielestä synnyttely on ihan kivaa hommaa ja aina oon hyvillä mielin lähtenut ja palannut synnärille. Mutta, mulla eka synnytys kesti 9,5h, eli ihan keskivertonopea, mutta seuraava kestikin vain 3h. Molemmat vieläpä käynnistettyjä sekä epiduraalilla helpotettuja, joiden molempien pitäis lähinnä hidastaa toimitusta. Jälkimmäinen meni suurinpiirtein näin:
Klo 11 Lähdettiin sovitusti sairaalaan käynnistykseen. Matkalla supisteli jonkin verran. Perillä olin auki 3cm, kuten viikon takaisessa neuvolassakin.
Klo 13 Lääkäri päätti puhkaista kalvot tukemaan luonnollisia supistuksia. Muita käynnistystoimenpiteitä ei tehty. Tästä aloitettiin ajanotto.
Klo 15 mennessä supistukset loppuivat kuin seinään, mutta sain silti epiduraalin. Olin auennut vain neljään senttiin. Aloin nukkumaan, päästin miehen syömään ja kätilö sanoi että seuraillaan tunnin ajan ennen kuin laitetaan oksitosiini tippumaan.
Klo 16 heräsin hirveään ponnistuksen tarpeeseen. Hälytin kätilön huoneeseen, joka teki sisätutkimuksen ja olinkin jo täysin auennut.
Klo 16:16 tyttö syntyi.
Klo 16:20 mies palasi syömästä en luonnollisestikaan ehtinyt ilmoittaa hälle mitään. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen

Mietin vain että kuinka nopeaa tää sitten tulee, kun tulee, ja osaanko edes lähteä ajoissa sairaalaan.. on tietenkin suuri todennäköisyys että tääkin käynnistetään vaikka toisin tahtoisinkin.
Miten siis teillä useamman kerran synnyttäneillä on synnytysten kestot lyhentyneet (/pidentyneet)? Monilla tuntuu puolittuneen.. mullahan vois laskea että jos eka oli 9h, toka 3h, niin kolmas ois tunnin mutta kroppahan ei oo kello..

 

Imn mulla välillä samanlaisia mietteitä... Kiva kuulla etten oo tässä ketjussa ainoa Ekalla kertaa en edes tajunnut että synnytys oli käynnissä, niin ehdin olla sairaalassa noin tunnin kun lapsi jo syntyi... mutta siis eka synnytys merkattiin kestäneeksi 8 tuntia. Ja toka kesti 5 tuntia. Nyt pelkään sitä, että synnytän tän kolmannen kotiin :/ Koska mitä jos mies on töissä kun synnytys alkaa(voi apua oikeesti ), pitää saada joku katsomaan lapsia, jotta voin itse lähteä sairaalaan... Apua! Onneksi sinne on vielä puoli vuotta, ennen ku synnyttäminen on ajankohtaista
Asiaa ei lohduta se että ponnistusvaiheet on kestäneet ekassa 4 minuuttia ja tokassa 2! Uskon vakaasti että kolmonen tipahtaa maailmaan aika nopeasti ei hitsi, en halua synnyttää matkalla sairaalaan :/ xD
eipähän toivon mukaan tarvii kauan aikaa viettää synnytyshuoneessa

Oioioi, 15 ja puoli tuntia ultraan!

Viii 13 POKS

 

Oon kans miettiny tuota että jos sattuu syntymään arkipäivänä niin mies on töissä.. miehen isä kyllä on päivät kotona mutta hällä ei oo autoa, joten hoitajatkin on kiven alla. Onneksi äitini pääsee lähtemään töistä heti kun tarvii ja on ennenkin ottanut mun laskettujen aikojen tienoille viikon vapaata nyt tietenkin äidin terveys on kysymysmerkki.. käynnistyksissä on ollut se hyvä puoli että mies on voinut ilmoittaa etukäteen töihin aloittavansa isyysloman heti käynnistyspäivästä ja isovanhemmat on ehtineet sopia hoitoasiat keskenään. Mulla on ollut sellaisia kauhuskenaarioita että synnytän kotiin kylppäriin.. toivottavasti en.

Sitten oon kans miettinyt tuota esikoisen eskaria.. eskari kun on nyt osa perusopetusta ja pois ei ollakaan ihan noin vain. Mutta kai he sen verran joustaa että jos on kovat pakkaset enkä voi heti vauvan kans lähtä kävellen viemään poikaa eskariin, niin voi olla pois sen aikaa kuin tarvis.. ei eskarilaista kuitenkaan voi päästää yksinkään kulkemaan.

Voi herräisä, miks stressaan tämmösiä jo nyt eiköhän ne asiat järjesty.

 

ninami: mulla on Se lääkärineuvolahommeli heti ultran jälkeen eli oliskohan jo 14.rv täynnä

 

heh,mulla on ihan sama kokemus mun ekadta synnytyksestä ku oli annettu epiduraali ja nukahdin.heräsin siihen että oli "ihan hirvee olo" eli ei aavistustakaan mikä vikana niin kätilö tuli sisään ja tokas että täältähän ollaan jo tulossa ekan synnytyksen kestoksi on taidettu laskea 14h mikä johtuu siitä että sitä alettiin käynnistään mitta sitten supistukset jatkuikin ihan ittekseen.
toisen synnytyksen kestona taitaa olla 4h.joka supistuksella mietin kotona että nyt pitää lähtee ja samantien ku supistus oli ohi ajattelin että eihän tässä nyt vielä oo kiirettä olin sit 7cm auki ku pääsin saliin.se synnytys meni ilman puudutuksia,en aio kokeilla toiste..

niin kai Se yleensä suunnilleen on että ekaan synnytykseen verrattuna toisen synnytyksen aika puolittuu ja lapsi painaa 500g enemmän jos samoilla viikoilla syntyy.mutta missään ei ikinä puhuta kolmannesta mitään en esim haluais tuohon 3,8kg sitä 500g lisää...

 

Niinpä, kolmannesta ei ikinä puhuta missään mitään! Onkohan se niin ettei kolmannen jälkeen ja siitä eteenpäin enää muista esikoisen synnytystä en enää muista minäkään tarkkaan, pitäisi kai kaivaa synnytyskertomus jostain esiin..

 

500g? 500g??! 500!!!!? Juuuu en synnytä Esikoinen paino 3980g.

 

Hei, voisikohan joku vinkata facessa Eealle, että laitoin täällä viestiä faceen liittymisestä? Nyt uskaltaa sinne liittyä kun on ultrakin takana

 

IMN, omastakin mielestä hääleikit yms. morsiamenryöstöt on ällöjä, mutta kannattaa jokin punainen lanka olla ohjelmassa, niin ihmiset ei ala haukotella. Ja ainakin joku seremoniamestari, joka kertoo mitä tapahtuu ja millon. Ei sitten puolet vieraista ole kateissa kun kakkua leikataan. Omalla painollaan se päivä ja juhla menee, teille tulee varmasti hienot häät.

Meillä on tänään nt-ultra, parin tunnin päästä! Onhan tätä odotettukin. Toivottavasti on kaikki kunnossa tuolla.

Itse en ole synnytystä ajatellut muuten kuin kivun kannalta. Kun ei voi tietää miten reagoi pitkäkestoiseen kipuun, niin toiveajattelen, etten ihan 24h joudu kärvistelemään. Monet on kyllä sanoneet, että seuraavat kerrat on nopeampia, kun lantio yms. paikat on jo kerran synnytyksen kokeneet. En jotenkin jaksa uskoa, että kolmatta synnyttäessä ei ehtisi sairaalaan asti, tai että vauva olisi joku järkäle. Tai no, mikäs minä ensisynnyttäjänä olen mitään sanomaan.

 

Huhhei, hammaslääkäri takana tälle aamua ja vaan kerran tarvitti yökätä oon muutenkin herkkäkurkkuinen hammaslääkärissä mutta nyt saa jo kotona yökkiä hampaita pestessä... Tilanteen pelasti ymmärtäväinen lääkäri ja hoitaja, joista en suostu luopumaan, muille en mene! Me saatiin vielä ilmaiset ajat suuhygienistillekin, sekä minä että mies, edes joskus saa antaa positiivista palautetta oman kunnan palveluille

Täällä alkaa kans maha pönkäämään näkyville, onneks ei tartte sitä enää keltään piilotellakkaan, tämä kun ei enää näytä normaalilta läskipömppikseltä mihin oon tottunu vajaan viikon päästä seuraavaan neuvolaan ja enää 3 viikkoa ja pari päivää töitä ennen lomaa

Karmaliini rv 14+1

 

Olin juuri ultrassa ja pikkuisella kaikki hyvin <3 no nyt voin vihdoin uskaltaa ajatella että meille tulee vauva! Voi rakkaus <3
kun ultraaja aloitti ultraamisen ja vauva näkyi niin huudahdin heti ihan onnessani että siellä on joku ;D <3

 

Hei!
Mun viikko on alkanut ihanasti, olen odotellut milloin alkaa tuntumaan liikkeitä niin nyt niitä tuntuu paljon!
Luulen, että kun tuo mahan hirvittävä turpoaminen/ilmavaivat ja ummetus helpotti niin lapsukainenkin mahtuu paremmin mylläämään
Eilen jouduin nostamaan yllätten vähän raskaampaa niin taisi pikkunen kunnolla säikähtää ja teki kärrynpyörät. Tuntui ihan iso muljahdus!
Nytkin kokoajan tuolla navan oikealla puolella tuntuu tökkimistä ja tuuppimista. Ihanaa
Täytyy lukea teidän kuulumiset tarkemmin, oli ihan pakko käydä kertomassa ilouutiset ensin

Laurelii 14+4

 

Sokerirasitus käytynä ja olihan pahaa litkua, kysyinki et onko resepti vaihtunu 7 vuodes ku ei tää viimeksi näin kamalaa ollut, naurahtivat ja sanoivat et 7 vuodessa on muuttunu monta kertaa onneksi arvot oli reippaasti alle rajojen eikä tarvi pistellä, otin samalla lääkärin noiden supistusten takia ja ei ainakaan oo vaikuttanu kohdunkaulaan, eikä oo tulehduksia, pissanäyte nyt jäi vielä tsekattavaksi, kirjoitti ens viikon sairaslomaa ja käski levätä ja ottaa yhteyttä jos jotain muuttuu. Tänään tuli doppleri, sorruin tilaamaan kun näitä supistuksia oon pelännyt ja siellä se sydän laukkasi, huojentavaa ja hassu juttu että tunsin liikkeetkin nyt kun kuulin dopplerista aina liikahdus suhinan

 

Saa nähä kuka meistä sitten virallisesti on se ensimmäinen synnyttäjä. Mua vähän pelottaa kun itse täytän 27.1, että toivottavasti vauva ei ihan samoina päivinä syntyis. kuulostaa varmaan kauhealta kun näin toivon, mutta haluan että voin omia syntymäpäiviä viettää rauhassa ;D vaikka aikas lähelle se menee todennäköisesti. Aluks mulla oli la 27.1, mutta ultran jälkeen muuttui Minä itse ja veljeni ollaan kaikki synnytty tasan 5 pv jälkeen lasketunajan.

 

Mulla oli esikoisen la appiukon synttäreiden aikoihin ja tokan taas miehen siskon synttäreiden aikaan. V*ttu että ois ärsyttänyt jos meidän lapsista ois tullu heille jotkut "synttärilahjat" EI, ne on mun (meidän ) vauvoja, eikä niitä kukaan omi lahjapaketeikseen
Nyt lähimpänä laskettua aikaa on veljentytön synttärit, mutta tuskin syntyy kahta viikkoa etukäteen

 

Nt-ultra onnellisesti takana, olihan jännä paikka.

Lähinnä jännitti sen takia, että mies oli paikalla ja hipsin tutkimuspöydälle ilman housuja jalkoja levittelemään. Miten tuommoinen voikin jännittää noin paljon?

No, joka tapauksessa, kaikki oli pienellä hyvin. Nt-arvo jopa 0,8mm eli ei minkäänlaista riskiä downiin. Toki nämä on vain todennäköisyyksiä, mutta helpotti kuitenkin mieltä. Kooltaan vastasi 12+1, kun menkkojen perusteella nyt on menossa 12+3. Laskettua aikaa ei lähdetty muuttamaan.

Toivottavasti ette nyt pidä minua ihan outona, mutta olin näkevinäni pienen pojan alun, ja ensimmäinen ajatukseni oli, että voi ei, haluan tytön. Kätilö ei tietenkään vielä ottanut mitään kantaa sukupuoleen, mutta netin verrokkiultrausvideoita katselleena luulen odottavani poikaa. En jotenkin näe itseäni pojan äitinä, eikä minulla ole hajuakaan hyvistä poikien nimistä, tyttöjen nimiä kyllä löytyisi..

Kuulostaakohan tämä ihan epänormaalilta, olla pettynyt jos vauvan sukupuoli ei olekaan se minkä toivoisi? Lähipiirissäni on kyllä ihania tyttö- ja poikalapsia ja uskon vauvan syliin saatuani ihastuvani korvia myöten, oli kumpi tahansa. Nyt inhottaa, kun ensimmäinen tuntemukseni tuosta poikaepäilystä on pettymys. Eihän sitä vielä varmaksi tiedä, ja vauva on kuitenkin terve!

Tänään on myös pitkästä aikaa ensimmäinen päivä, kun en ole oksentanut! Jei!

 

Sitruunapippurina, mun mielestä ihan inhimillistä tuntee tuollanen pettymyksen tunne. Varmasti monella on toive sukupuolesta, mutta harva siitä uskaltaa puhua ääneen. Varsinkaan siitä pettymyksestä, jos sieltä annetaan päinvastasta lupausta. Uskon kuitenkin, että jokainen rakastaa lastaan lopulta ihan yhtä paljon, oli kumpi tahansa

Mä ultrassa vedin jo housut alas ja kätilö nauro, et pidä jalassa vaan ettei tuu kylmä Meillä siis ultrattiin vatsan päältä.

 

sitruunapippurina Et varmasti oo ensimmäinen etkä viimeinen joka tuntee huonoa omaatuntoa kun pettyy sukupuoleen. Äitini oli monta vuotta toivonut tyttöä ja kun lääkäri oli vahingossa möläyttänyt että on toinenkin poika tulossa, oli äiti itkenyt asiaa monta päivää (luuli että lapsiluku olisi täynnä). Eihän hän poikaansa ollut pettynyt, vaan siihen ettei saanut tyttöä Ja sun kohdallahan tää on vasta epäily, joten kaikki on mahdollista

Meilläkin ultrattiin vatsan päältä. Mies on kyllä jo kaiken nähnyt kahdessa synnytyksessä, lukuisilla lääkäri- ja äitipolireissuilla ja ihan.. muutenkin ei siis enää vaivaa vedellä housuja kinttuihin kolmannen osapuolen läsnäollessakaan. Silloin mies kyllä on silmä tarkkana jos lääkäri sattuukin olemaan mies

 

Mä oon pettynyt sukupuoleen jo kahdesti... Ekassa raskaudessa oli niin vahva tyttöolo, että tunsin itseni ihan petetyksi kun olikin poika. Pettymys kesti ehkä puoli minuuttia. Tokaa odottaessa halusin tytön, kun poika jo oli. Sillä kertaa pettymystä piti sulatella hetki kauemmin. Kahden pojan jälkeen voi arvata, kumpaa toivon... On nämä pojat toisaalta niin ihania, että ei se kolmas ehkä olis huono vaihtoehto. Hetkellinen pettymys on ihan inhimillistä, ongelma on vasta se, jos olo ei tunnu menevän ohi. Ja tietenkin... tärkeintä että on terve!

 

Maalis15 Jos mä oikein muistan niin neuvolassa sanottiin että nuo lääkärikäyntejä olisi vaan kaksi ja eka olisi aika myöhään eli luulen että se varataan seuraaval käynnillä syyskuussa.

Voi vimpula. Kävin omakannassa kattomassa nuita labrojen tuloksia.. Voi mikä huoli nyt on ku en kaikista saaanut selvää mitä tarkoittaa, olen nyt varma etten ookkaan raskaana, että olen keksinyt koko asian Teinkin hätäpäissäni sitten testinkin vielä plussahan se näytti

Luulin jo selvinneeni huonovointisuudesta mutta pah! Tänään koko päivän yököttänyt

Tuosta sukupuolesta, kovasti toivottaisiin poikaa kun tyttöjä jo on, pieni pettymyshän se on jos ei tule mutta samapa tuo kunhan on terve

ninami & pätkis 11+5

 

Heba, jos ne supistukset ei oo säännöllisiä, tyyliin 5min välein, ja muutu kivuliaiks, niin eiköhän kaikki oo hyvin. Jos oikein vaivaa, niin soita neuvolaan.

Imn, täällä vähän sama tilanne, paitsi ollaan miehen kans oltu kohta 16v yhessä (yli puolet elämästäni), joista 6v kihloissa. Omakotitalo, koira ja kolmas lapsi tulossa. Häitä todin ei edes suunnitella

Hääjärkkäilyistä, mun mielestä mun kaverilla meni tosi kivasti häät, kun hekään eivät halunneet mitään leikkejä jne. Heillä tais olla kirkko vasta klo:16.00 ja hääpaikalla oltiin n. 17.00. Sitte melkeen heti ruuat, hääpuheet, kahvit ja iltatanssit + iltapala. Oikein kivasti meni ja kukaan ei haukotellut

Synnytyksen kestot, eka ja toki aikalailla saman mittaiset eli ei siis lyhentyneet. N. 13h. Eka lapsi painoi 3100 ja toka 3400g.

Täälläkin toivottaisiin poikaa, kun tyttöjä jo on kaksi, uskon, että pettymys on hetkellinen, jos näin ei olekaan.

Hui, huomenna vaihtuu jo rv 15, enää n. 5viikkoa rakenneultraan

Tervetuloa uudet ja lisää ihania ultrakuulumisia ollaan saatu!

 

kyllä määki oon pettyny jos Tää ei oo tyttö ku oon jo päättäny että olis mut sit Se pettymys siinä hetken päästä menee ohi ja sitä vähitellen alkaa rakentamaan mielikuvaa omasta pikkupojasta.se kuuluu asiaan minusta.sitä joutuu tavallaan kuvitteleen sen vauvan uusiksi jos on jo mielessä ehtiny kuvitella tai toivoa sitä toista sukupuolta.

pikkupojat on muuten aivan ihania!! Ei sitä uskokaan ennen kuin sen oman pojan saa.minusta tietyllä tapaa suorempia ja selkeämpiä ku tytöt ja meillä ainaki ihan hirmu kova halailija ja pussailija tuo pian 4v ollut aina <3 ja onhan ne niin söpöjäki.en ikinä anna tuota kenenkään tytön vietäväksi kyllä

edit.mää kyllä veikkaan että tuo poitsu saattais haluta sitä pikkuveljeä...

 

Alisa Kiva kuulla ettei ohjelmattomat häät oo olleet tylsät Meillä tosin ei edes tule olemaan tanssia, koska potentiaalisia tanssijoita on mun lisäksi.. öö, yksi? Ja muutenkin vieraat on suurimmaksi osaksi vanhempia sukulaisia, jotka tuskin mitään extreme-benjihyppyjä lauantai-iltaansa kaipaakaan
Me mentiin kihloihin puolen vuoden seurustelun jälkeen, eli 6,5 vuotta sitten, ja silloin isäni sanoi että älkää sitten hoppuilko sen naimisiinmenon kanssa tosin ihan vitsinä, he kun on äidin kans olleet yli 30 vuotta kihloissa

Mua on alkanut kauheasti jännittää tän tulevan lapsen persoona. Meidän lapset on kaks aivan ääripäätä; poika on fiksu ja rauhallinen, todella oppimishaluinen ja kiinnostunut kaikesta, sellainen kaikkien kaveri. Tyttö taas on temperamentinen, voimakastahtoinen, äkäinen ja äänekäs, sekä hakeutuu huomion keskipisteeksi. Ja neiti on kans välillä vähän.. höppänä Hauska nähdä millaiseksi tää uusi tulokas kasvaa