Onnea Civindal! Uskon, että leikkaus sujuu hyvin ja vauvanne aloittaa pitkän toipumisen tiensä.
Ja Tarpalle tsemppiä. Hyvä, että sykkeet on normaaleja ja olette seurannassa. Tarvittaessa vauva on puolessa tunnissa tässä maailmassa.
Miehistä olette puhuneet. Meillä se olen minä se possu. Mies siivoaa ja laittaa tarvittaessa ruokaa (siitä se ei kyllä yhtään tykkää, mutta tekee jos on pakko). Pappani luona vieraillessa minä katan kahvipöydän ja mies tiskaa kahvittelun pois. Ja pappa on tyytyväinen, kun näkee, että työnjako toimii. Ainut, missä olen "parempi", on vaatteiden korjaaminen pois. Miehellä on yläkerrassa kaiteella sellainen vuori vaatteita, jotka minusta kuuluisivat kaappiin. Mutta en puutu, kun eivät ne tiellä ole ja omatpahan vaatteensa rypistyvät. Ei ne minua varsinaisesti häiritse, kunhan hiukan sotkuiselta näyttää se kasa. Vauvan vaatteet ja -tarvikkeet on olleet minun alaani, meilläkin miestä pelottaa niiden pienuus. Parka pelkää katkaisevansa vauvalta sormen, kun alkaa sovittamaan pikkuisia tumppuja käteen aikanaan :heart: Eli en vaihtaisi miestäni minäkään. Ai niin. Kahvinkeittimen se tuppaa unohtamaan päälle.
Painonihan on noussut hulppeat 17,2 kiloa, joka sen laskurin mukaan on noin kolme kiloa liikaa. Mutta mies siihen vain tuumasi, että siinä on meillä sitten yhteinen projekti, kun sen aika tulee. Minä hänelle kelpaan näin ja hän kyllä lupasi auttaa ja tukea laihdutuksessa.
Tää lähtee viikonlopun viettoon. Mies on kohta kotona eikä minun tarvitse kökkiä kotona yksin ennen maanantaita. Ihanaa...
Ja Tarpalle tsemppiä. Hyvä, että sykkeet on normaaleja ja olette seurannassa. Tarvittaessa vauva on puolessa tunnissa tässä maailmassa.
Miehistä olette puhuneet. Meillä se olen minä se possu. Mies siivoaa ja laittaa tarvittaessa ruokaa (siitä se ei kyllä yhtään tykkää, mutta tekee jos on pakko). Pappani luona vieraillessa minä katan kahvipöydän ja mies tiskaa kahvittelun pois. Ja pappa on tyytyväinen, kun näkee, että työnjako toimii. Ainut, missä olen "parempi", on vaatteiden korjaaminen pois. Miehellä on yläkerrassa kaiteella sellainen vuori vaatteita, jotka minusta kuuluisivat kaappiin. Mutta en puutu, kun eivät ne tiellä ole ja omatpahan vaatteensa rypistyvät. Ei ne minua varsinaisesti häiritse, kunhan hiukan sotkuiselta näyttää se kasa. Vauvan vaatteet ja -tarvikkeet on olleet minun alaani, meilläkin miestä pelottaa niiden pienuus. Parka pelkää katkaisevansa vauvalta sormen, kun alkaa sovittamaan pikkuisia tumppuja käteen aikanaan :heart: Eli en vaihtaisi miestäni minäkään. Ai niin. Kahvinkeittimen se tuppaa unohtamaan päälle.
Painonihan on noussut hulppeat 17,2 kiloa, joka sen laskurin mukaan on noin kolme kiloa liikaa. Mutta mies siihen vain tuumasi, että siinä on meillä sitten yhteinen projekti, kun sen aika tulee. Minä hänelle kelpaan näin ja hän kyllä lupasi auttaa ja tukea laihdutuksessa.
Tää lähtee viikonlopun viettoon. Mies on kohta kotona eikä minun tarvitse kökkiä kotona yksin ennen maanantaita. Ihanaa...