Helmikuun helmet 2014 *helmikuussa* - meidän kuukausi!

tanne syntyi tanaan 16.2 pieni tytto. supistuksia tuli monta paivaa ja eilen alkoi olla kipeitakin. yolla lahdettiin sairaalaan ja pitkahkon synnytyksen jalkeen saatiin maailman paras palkinto :b)

onnea muilekin vauvan saaneille ja tsemppia viela odottaville. h hetki voi olla kasilla koska vaan.

merile

 

ja mittaa meidan neidilla oli 51 cm ja 3800 g.

 

Onnea merile

 

Onnea Merile! :flower:

 

Onnittelut kaikille vauvan saaneille!

Täällä ei merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, tai no supistelee, mutta ei kipeästi. Laskettu aika huomenna, mutta menee varmaan maaliskuulle.

Rupesi tänään ahdistamaan mahdollinen käynnistys. Vielähän aikaa on, mutta luulen, että sinne mennään ja en kyllä millään haluaisi. Toivottavasti lähtisi pian itsekseen tulemaan.

 

Onnea katrinainen, merile ja Vilja-Maaria <3!

miss_piggyn pojalle paranemisia, toivottavasti pääsette kotiin pian!

Täällä lämmitetään sauna ja sit onki lätkän vuoro. Jospa sauna sais jotain aikaseks

 

Täällä mäyskytän karkkia ja kohta herkutellaan ukon tekemillä tortilloilla Huomenna oiskin siivouspäivä ja ehkä imetysliivien ostoa jos kunto kestää
Neuvolaan taas keskiviikkona ja varmaan sitä seuraavalla ja sitä seuraavallaki viikolla. Tänään ollut totaalisen laiska ja tukala olo. Maha painaa ja jalat kipeät... Hengästyttää ja kiukuttaa No alle kuukausi enää

 

margaretalla tismalleen samat suunnitelmat kuin täälläkin.

 

Onnea Kaikille vauvautuneille! :flower: Sieltä ne tulla putkahtelee...

Me päästiin 10.pvä kotiin sairaalasta, sen jälkeen oonki vaan kotona ressannu onko tuo lapsi keltanen vai ei ja pitääkö käydä vastaanotolla kontrollissa vai ei ti ja ke otettiinkin kontrollit ja ne oli vähän niinkuin noususuuntaiset, poika ollut tänään todella torkku ja naamastaan "väritön"... taidan lähteä vielä hysterisoimaan tonne päivystykseen illan päälle. Huolestuttaa vaan niin paljon pikkusen puolesta :/ Oltiin synnytysosastolla 1vuorokausi jo sinivalohoidossa josta pikkanen ei tykänny yhtään niiden "lasien" takia, inhottaa jo valmiiksi jos joudutaan viemään toinen sinne uudestaan.

EMY06 ja Äkkänä 11pvää

 

Meille syntyi ihana tyttö ma 10.2. klo 6.24, 3225 g ja 50 cm, rv 41+0. Supistukset alkoivat ihan tyhjästä sunnuntaiaamuna klo 05 ja tyttö syntyi sitten vihdoin 25 h myöhemmkn. Kaikki sujui hyvin, mutta kovin kivuliasta oli!

Olemme vielä sairaalassa, sillä tytön tulehdusarvot olivat koholla, ja tulehdus vei voimat syödä itse, joten olemme syöttäneet tyttöä nenäletkun kautta 2 h välein. Nyt alkavat antibiootit purra, tyttö syö kuin viimeistä päivää ja on päässyt irti piuhoista - huomenna olisi toiveissa pääsy vihdoin kotiin :heart:

Voin kirjoittaa synnytyksestä lisää myöhemmin, jos kiinnostaa. Onnea kaikille muille synnyttäneille ja tsemppiä odottajille viimeisiin päiviin ja viikkoihin, lähtö voi tulla koska vaan! =)

 

Onnea smulan myös sinulle! :flower:

Tänään onkin riittänyt päiviteltävää tuonne syntyneiden listaan.

 

EMY-06 Toiv rakauspakkauksella kaikki hyvin, kunpa ne osais ite kertoa et onko joku hullusti.

Onnea simulan!

Tänään shoppailtu, siivottu, syöty silakkapihvejä, saunottu ja muisteltu mite se vauva laitettiin alulle. Auttaisko nää 5 ässää? Nähtäväksi jää.

 

Onnea kaikille vauvautuneille! :heart:

Tiedän EMY06 sun tunteen. Meillä tytöllä oli keltaisuutta ja oli kolme kertaa sinivalohoidossa ennen kuin päästiin kotiin. Me onneks saatiin käydä bilirubiinikontrolleissa, koska arvot heitteli tosi paljon. Mulla oli pitkään sellainen olo kotona, että tyttö on keltainen sen jälkeen, kun lopetettiin kontrolleissa juokseminen. Varsinkin silmissä näkyi keltaisuus vielä todella pitkään. Lisäks lääkäri käski aika pitkään syöttämään tyttöä vain pullosta, jotta sai levättyä tarpeeksi. Se on ilmeisesti todella tärkeää. Meillä meinaan rintaruokinnat kesti sen verran kauan ja niitä oli sen verran tiheään, että tytön unet jäi liian vähäiseksi.. Toivottavasti EMY06 pikkuisella keltaisuus häviää pikku hiljaa.

 

Kylläpäs on paljon tyttöjä syntynyt :heart:

*muoks* tuota syntyneiden listaa tarkemmin katsoen, ni onhan niitä poikiaki tullu melki saman verran ^_^

huomasin tuossa listassa yhden surullisemmankin kohdan, undercovergirlille voimia ja osanotot <3 :hug:

 

Tukevasti paksuna edelleen. |O

Kymmeneltä neuvolaan (tällä viikolla käyntejä onkin kaksi, ellei nyt päätä syntyä tässä lähipäivinä). Ei yhtään huvittaisi.

Eilen supisteli koko illan, taas ihan vallan napakasti, tuntuen selässä asti, kohtu oli kivikova kuin keilapallo. Mutta sitten yön mittaan hiipuivat. Neljän aikaan heräsin turhautuneena, kun olo oli taas normaaliakin normaalimpi. Miehelle totesin aamulla ensimmäisenä, ettei tää vauva synny ikinä.

Ma 24.2. suunnataan sitten Koksiin yliaikaiskontrolliin jos ei siihen mennessä synny.
Millään en haluaisi käynnistykseen joutua.

40+3

 

Täällä poksutaan tänään 39+0 Elämme jännittäviä aikoja <3

Kyllä se Hortensia sieltä tulee kuule varmaan jo muutaman päivän sisällä kun nuin jo napakasti supistellut

 

Onkohan Parus Montanus jo synnyttänyt kun ei ole täällä näkynyt ?

 

onnea kaikille muillekin vauvan viime päivinä saaneille! Ihanaa!

Synnytyksestä ajattelin kerroilla. Eli lauantaina tuli aamusta veristä limaa ja verta. Käytiin vuodon takia synnärillä näytillä jossa todettiin kohdun suun aukeamisen aiheuttaneen vuodon. Päästiin kotiin odottamaan synnytyksen alkua. Koko päivän supisteli epäsäännöllisesti. Ei kuitenkaan vielä kipeästi. Heräsin yöllä yhdeltä kipeään supistukseen ja siitä niitä alkoi tulemaan 10 minuutin välein ja kovin epäsäännöllisesti. En uskonut synnytyksen edes oikeastaan olevan käynnissä. Mies sai viideltä ylipuhuttua minut näytille synnärille. Yllätys oli suuri kun olinkin jo 6-7 cm auki. Kätilö otti vedet ja siitä alkoi rajut supistukset. Epiduraali tilattiin koska supistuksissa ei ollut taukoa. Lääkäri tuli huoneeseen ja alkoi asettamaan neulaa selkään ja samalla tunsin valtavaa ponnistamisen tarvetta. Ehdin huutamaan että nyt tulee. Ja samalla sain käännettyä itseni puoli makuulle. Kätilö ehti juuri ja juuri saada hanskat käteen ja tyttö oli ulkona. Sairaalassa ehdittiin olemaan se 1,5 tuntia. Eli hyvä, että mies vei minut puoli väkisin näytille. Raju ponnistusvaihe aiheutti sen että vauvan kasvot on turvoksissa ja mustelmilla ja minulta meni hiukan liikaa verta. Repeämiä ei ihmeen kaupalla tullut, mutta istukka vuosi paljon. Se irtosi ilmeisesti myös aika rytäkällä.

Eli tavallaan oli helppo synnytys, mutta loppu oli kyllä aika hurja. Tyttö syntyi siis lopulta rv 40+1 ja olen onnellinen että tuli itsellään. Meillähän olisi viikkoa myöhemmin käynnistetty koon takia ja olisi varmasti ollut jo lähempänä 5 kiloa silloin.

 

Niin ja siis epiduraalia ei tietenkään laitettu. Lääkärille tuli kiire saada neula ulos siinä hässäkässä kun tyttö tuli kiireellä ulos. Anestesia lääkäriä naurattikin synnytyksen jälkeen että harvoin hän pääsee synnytykseen avustamaan.

 

Hurjan kuulonen synnytys katrinainen, varsinki ku ei kuitenkanaan ollut mikään keijukaisvauva.

41+1 ja edelleen yhtä raskaana, mieski jo totesi aamulla et ei sit tänäkään yönä synnytetty -.-

Tänään ois se tilastosynnytyspäivä, esikoinen menee keskimäärin 8 pvä yli lasketun ajan. Eli tilastollisesti tänään pitäisi tapahtua. HAHA..

JEE, iltapäivällä neuvolaan, ihan uusi täti. Sitä juuri kaipasinki. Toiv ois vaan sellanen "juu siel se vauva ed on käynti" ei mitään sen syvällisempiä. Ke on jo sit aikaisettu yliaikasikontrolli synnärillä.

 

Siellä se sälli kellii tyytyväisenä. Ei mikään kiire pihalle, edelleenkään.
Mulla paino on onneksi laskusuunnassa, veden ja ananasmehun litkiminen auttaa näemmä. Perjantaina sitten taas neuvolaan ja siellä sitten sovitaan aika Koksiin yliaikaiskontrolliin.

Mä jo päätin luopua toivosta, että tuo tyyppi tuolta tulisi pihalle ennen ensi viikkoa. Turha stressata asiaa jolle ei mitään mahda.


katrinaisen synnytys on ollut kyllä melkoista menoa! Onneksi kaikki meni kuitenkin lopulta hyvin ja ehditte yleensä sairaalaan asti synnyttämään.

 

Kateudesta vihreät onnittelut jo kaikille jakaantuneille!

Täällä(kin) edelleen tukevasti raskaana. Selkää särkee, jalkoja särkee, nivusia särkee.. No, ei montaa paikkaa ole mihin EI särkisi. Närästys vähentynyt huomattavasti, kaveri varmaan tekee matkaa alemmas lähtökuoppiinsa, mikä ei kyllä haittaa pätkääkään. Paitsi että pissalla pitää ravata koko ajan. Öiset jalkakrampit nyt kiusana. Seuraava neuvolakin vasta ensi viikolla. Pyhpah.

Miehen kanssa otettiin yhteen ihan kunnolla la-su yönä, siinä sai kyllä taas itkua tihrustaa koko 9kk ajan edestä. Se on jännä miten nää tunteet tulee pintaan aina kun toinen on viihteellä. Oma pää kun on välillä vähän vaikea, sitä kuvittelee että tapahtuu kaikki mahdollinen paha ja saa näpeilleen. Ja tietenkin stressi siitä, että mitä jos tämä nyt syntyykin ja toinen on promilleissa, eipä sitä varmaan synnärille päästettäisi. No, siitäkin selvittiin. Eilen vielä vähän vääntöä ja kiukuttelua aamusta, mutta saatiin onneksi puhuttua ja sovittua.

Yritin sitten ässiä eilen, siivous jäi väliin mutta saunottiin ja muisteltiin miten vauvoja tehdään, pariinkin otteeseen. Hetkellisesti jo innostuin kun illalla pari kertaa supisti ihan kunnolla, mutta meni (taas) yhtä nopeasti ohi kuin tulikin..

Jotenkin on sellainen olo, että ei tämä yliaikaiseksi mene. En tiedä miksi, joku intuitio vaan. Toivottavasti en oo väärässä. Mieshän on alusta asti ollut varma, että tämä syntyy tiistaipäivänä, joten jos vaikka huomenna..? joojoo, niin vissiin.

Tässä vaan kovasti haluaisi jo tositoimiin, ja oman kroppansa takaisin sitäkin enemmän.

Voitaisiinko vaan sopia, että jakaudutaan kaikki tässä ihan lähipäivinä?

Elm + salamatkustaja 38+4

 

Ainiin, olenko mä ainoa kenen tekee mieli lähteä viihteelle?

Mulla tekee musiikin kuuntelu osittain se, että tulee pakottava tarve päästä tanssimaan klubille drinksulasin kanssa. Jänniä tunteita.

Varmaan se ensimmäinen kerta viihteellä tän raskauden jälkeen (sit kun sinne joskus pääsee) on taas sellainen ettei sen jälkeen tarvii hetkeen missään käydäkään.

 

Elm MINÄ haluan tuulettumaan ja vetämään kännin

 

onnea lapsen jo saaneille!

jaan niiiiiiiiin Elmin tunteet.

joka paikkaan koskee. nivuset on kuin tulessa, kävelystä ei tahdo tulla mitään. ja jos satut hyvässä asennossa sohvalla olemaan vähänkään pitempää, issias tulee ja vaivaa.
kait se on positiivista, että supistuksia tulee ja ovat voimistuneet viikon aikana.
rupeen vaan olemaan tätä oloa niin täynnä.
olo ei ole hehkeä ja seksikäs, joku merimursu vastaa lähinnä omakuvaa tällähetkellä..

ja kuinkahan monta kertaa olen la-su välisenä yönä itkenyt eteisessä pakatun kassin kanssa, uhaten lähteä äidin luo loppuraskauden ajaksi, kun mies on tullut "yksiltä" kotiin.

miekin oon kaikille sanonu, että tää tulee laskettua aikaa aikaisemmin ulos, mutta rupee kohta epäilyttämään että niinköhän menee pitkälle maaliskuuhun.