Moikka!
Oon pitänyt hiljaiseloa pitkän aikaa, ei vaan ole saanut aikaseksi kirjoitella mitään.
No nyt on syytä kirjoittaa, eli pieni iso mies syntyi lauantaina 15.2 kovalla rytinällä noin viikon yliaikaisena. Nyt ollaan kotona ja kaikki on kunnossa :heart:
Eli tietoihin voi lisätä mulle Poika 15.2 paino 4075g, pituus 50cm, pipo 37cm
Tässä vielä kertomus synnytyksestäni:
No niin täällä on purkauduttu/räjähdetty lähestulkoon sinne synnärin tuulikaappiin kun kerran viime yönä lähettivät mut kotiin kun ei ny viel ollu käynnissä synnytys (Kävin siis perjantai 14.2 iltana synnärillä pitkien n.5 ja 7min suppareiden takia, lisäksi limatulppa irtosi päivällä).
Olin siis kahden aikaan aamuyöllä kotosalla eilen, menin suoraan nukkumaan ja sainkin unenpäästä hyvin kiinni.
Viiden/kuuden aikaan heräsin kovaan pissahädän tunteeseen, kävin pissalla ja juili kyllä niin perkeleesti mutta en osannut unenpöpperössä aatella mitään. Menin makaamaan ja kas taas pissalle, taas makaamaan ja helvetti näähän on suppareita ja kovia sellaisia huomasin!
Yritin kellottaa niitä mut siitä ei sitten tullutkaan yhtään mitään kun aloin huutaan ja uliseen kai kolmannen kohdalla. Mieheni heräsi ulinaani ja tuumi josko lähettäis sairaalaan.
En suostunut sitten lähtemään vaan menin suihkuun (otin ensin PANADOLIN WTF?!)
Suihkustakaan ei tullut mitään kun supparit tuli tahdilla PAMPAMPAMPAM!!! Niissä ei ollut mitään tolkkua niitä vaan tykitti tulemaan, mies meni herättämään naapurin ja soitti siskolle ja lähti koiran kanssa ulos. Mä ulisen ja huudan kylppärissä ja oksennan kivustani.
Kahdeksan aikaan saan itseni koottua ja kasattua synnärin vastaanotolle (tuli kuskillekin helvetin kiire voin kertoa..parit punaiset päin veteli tyytyväisenä), melkein juoksen sinne hoitajan luokse koska en kykene ajattelemaan mitään, suppareita pamahtelee koko ajan kovalla tahdilla PAMPAMPAM!!! Sain aquarakkuloita jotka ei auttanut mitään.
Mut otetaan käyrille, jossa en kykene makaan yhtään, annetaan sairaalavaatteet päälle suoraan ja laitettiin sit se helvetin peräruiskekin vielä! No eikun paskalle vessaan ja uliseen ja huutaan samalla. Hoitaja kyllä varmisti etten vaan ala ponnistaan siellä..
Pääsen nopeesti saliin ja hoitaja kyselee ja laittaa asiat valmiiksi, huomaa mun suppareista etten kestä hetkeekään kohta enää ilman lääkkeitä ja mikään muu ei enää auta kipuun kun epiduraali tai spinaali ja spinaalia ei uskallettu laittaa jos vaikka vaikutus lakkaa liian nopsaan. Eli epiduraalia käyttöön, suppareita tuli taukoamatta PAMPAMPAM!!! Hetken jouduin odottaan lääkäriä laittamaan sen tosin tuli sekin tosi nopeesti kai juoksi paikalle kun ne supparit meinas viedä hengen suorastaan, hoitajakin sanoi että tosi hurjiksi ne pääsi ja äkkiä.
Ennen epiduraalia taidettiin ehtiä kokeileen kohdunkaulapuudutettakin mistä ei isommin apuja. Kaikki nämä ihan tosi lyhyes ajassa.
Aukesin todella nopeesti, synnärille mennessä sen kolme senttiä auki, saliin päästyäni 4cm auki, tunteroisen päästä kai 7cm auki, hetken päästä täysin auki jotakuinkin. Epiduraali hidasti hommaa hiukan (luojan kiitos!)
Sain alkaa ponnistamaan puoli yhden aikaan kait, ponnistus helppo kun oli puudutettu hirmu hyvin, ponnistusaika maksimissaan 9min ja 12:44 syntyi poikanen. ja oikeesti vähemmän mut ei tarkkaan osannut sanoa kauanko.
Ei tullut naarmuja ei tikkejä ja vauva sai täydet pisteet.
Mut kyllä oli tramaattinen ja hurja alku moiselle, ikinä en ois uskonut että on tuollainen mun synnytys!