Helmikuun helmet 2014 *heinäkuussa*

Mäkin nyt tungen nokkaani ihan himpun verran tähän vallitsevaan keskusteluun. Itse olen myös sitä mieltä, että positiivisella ajattelulla saattaa myös olla vaikutusta. Itse olen yhden keskenmenon aikoinani saanut, ja uskon, että se johtui liian suuresta stressistä ja surusta (hyvä ystäväni kuoli samaan aikaan, ja hautajaispäivänä alkoi keskenmeno). Luulen siis, että jos keskittyy totaalisesti pelkkään murehtimiseen ja pelkää, niin stressitaso on niin suuri että se vaikuttaa alkioon/sikiöön...
Tottakai ymmärrän myös sen, että on vaikea iloita vauvasta kun on kauheassa epävarmuudessa koko ajan. Mun mielestä jokaisella on lupa avautua palstalla niin paljon kuin haluaa. (kunhan ei loukata toisia)

peace

Täällä huonovointisuus jatkuu. Aamuoksennuksesta on tullut enemmän sääntö kuin poikkeus... : /

Pahoittelut surun kohdanneille :hug:

 

Merile hienoa, jos sun gyne ei antanut aihetta murehtia! Ja bumbuli pahoittelut.

Itsellä on ollut totaalisen musta päivä, tuntuu kuin roikkuisi löysässä hirressä ja vain odottaisi keskenmenoa. Kävin tänään kilpirauhasarvojen takia neuvolalääkärillä ja ei ollut itku kaukana, kun odottelin vuoroani siinä erittäin raskaana olevien ja vastasyntyneidn keskellä. No lääkärille päästyäni pillahdin itkuun ja kyselin, että voidaanko ultrata, et näkyykö sykkeet vielä, mut eihän se kesäkandi osannut käyttää ultraa ja kilppariarvoistakaan ei osannut sanoa mitään. Joten turha käynti oli. Onneksi iltaa kohti fiilikset on parantuneet!

Ultran mukaan tänään 6+0 poks, ja menkkojen mukaan 8+0. Sori oma napaisuus, mut mun katse ei nyt yllä kauhean pitkälle. Ei auta kuin toivoa!

Onneksi täällä on positiivisiakin juttuja :heart:

 

Juu täälläkin on tänään ollu maansa myyny päivä. Hullu menin eilen ylipuhumaan neuvolamimmin kuuntelemaan sydänääniä, ja pah, eihän niitä kuulunut. Oireet on radikaalisti vähentyny täälläkin ja tässäpä yhtälö onkin valmis. Hyvästi huoleton päivä Multa löytyy kanssa tuo kotidoppleri mutta arvatkaapa vain olenko sillä saanut sydänääniä kuulumaan, no en. Voi mokoma sentään. Oletko miss piggy uudelleen kuunnellu ääniä ja saanut kuulumaan eilisen positiivisen tuloksen jälkeen? Esikoisesta näillä viikoilla sydänäänet kuulosti sellaiselta koputukselta ja hevosen laukalta kopoti kopotikopoti, mutta nyt kuuluu vaan vilskettä ja istukan suhinaa. Mulla kanssa takana kkm, niin lihasmuisti herää heti ikävästi... (tosin myös tässä välissä syntynyt vauveli, joka tsemppaa kyllä aikalailla <3)

Mahtavaa viikonloppua mimmit!

Imarre 9+2

 

Eka neuvola käyty. Iso kasa tuli esitteitä, kirjasia ja jopa dvd. Pääsen varhennettuun ultraan noin parin viikon sisällä, koska on usea aikaisempi km ja kkm. Laskettua aikaa arvelimme, mutta vaikea sitä on tässä vaiheessa määritellä, saattaa jopa mennä maaliskuun puolelle. Oireita on ja maha on turvonnut ja "pulahtanut". Positiivisin miettein eteenpäin.

Oikein mukavaa viikonloppua :heart:

 

Oireilusta ootte puhunu!

Täällä ei sitte minkäänlaisia oireita. Mutta eipä siitä ole onneksi ollut edes huolta! johtuen siitä, että Fiian raskaudessa pelkäsin ihan kaikkea ja en nauttinut raskaus ajasta yhtään.

Elkää ihmiset pelätkö. Jos esim oireet katoaa, sitä ajattelee, luo mielikuvan päähänsä joka paisuu ja sitten soppa on valmis. Murehtikaa sitten jos on aihetta!

 

Huomenta!

Vierailen syyskuisista täällä, ja on ihan pakko kommentoida, ettei mikään äidin olotila, ei huono eikä hyvä aiheuta keskenmenoa. Itse odotan nyt kolmatta lasta ja en jaksa uskoa, että voi pelätä yhtään enempää kuin minä pelkään. Ekassa raskaudessa pelkäsin niin, että minulle tuli psykoosi. Silti tuloksena terve poika. Seuraava raskaus meni taas tuskatiloissa. Syntyi terve poika. Nyt kolmas raskaus. Kauhut ja mieliala ihan kauheita, mutta nyt on menossa 30. viikko. Myös äitiyspolilta on sanottu, että ei äidin tunnetila aiheuta ikinä keskenmenoa, se on uskomus. Joten älkää ottako stressiä siitä, että sressaatte.

Mahdollisimman hyvää odotusta!

Helmitoivo, 29+2

 

Kiitos Helmitoivo, itse olen pelännyt, että km tulee vähintään tällä murehtimisella.

Merile, mitkä sun raskaustestinteko pvm:t on? Ja koska sun ultra oli? Haluatko kertoa missä ultra (yksit./julk.) tehtiin, kun sait haarukan tuohon kestoon? Entä muistatko minkä kokoinen sun sikiö oli? Mä yritän etsiä itselleni oljenkorsia, joihin tarttua ja joilka ylläpitää toivoa

Pakko ottaa vielä osaa keskusteluun, mun mielestä tää paikka jossa voi purkaa monenlaisia tuntoja ja saa 'jankata' - ainahan noi itseä ärsyttävät kommentit voi ohittaa ja jatkaa seuraavasta viestistä. Mun mielestä on myös hienoa, et uskalletaan kysyä(?)/kertoa, jos jokin asia/tyyli ärsyttää. Tällä ehkä saa enemmän selville kokemuksista ja niiden aiheuttamista tunteista. Ja myönnän kyllä, että jos joku 'kritisoisi' (en keksinyt parempaa sanaa) mun tuntemuksia niin loukkaantuisin, ainakin aluksi, melko varmasti. Mut annetaan keskustelun kulkea ja sallitaan kaikki tunteet ja viestit, ettei tänne kirjoittaessa tartte alkaa jännittää mitä voi ja uskaltaa sanoa.

'Let the sun shine when the sun shine' :kiss:

 

Aivan tyntti minäpä suren ja stressaan sit jos siihen on aihetta! Ultraan menen ekan kerran vasta 11-12 viikolla et jos siihen asti jaksais vielä ootella.

Tänään 9+3:heart:

 

Saitteko sellasen raskauskalenterin neuvolasta? Mis on toinen puoli äidille ja toinen isälle? Mä just tajusin et mä en saanu!! Saako sen vaan ensisynnyttäjät

 

-Bambi-
Joo kyllä mä ainakin sain ja 2.lapsi tulossa!

 

-Bambi- En saanu kalenteria tällä kertaa, enkä mitään muutakaan. Kai se oletti se hoitaja että mulla on vielä ne edelliset, mutta ei kyllä oo kun revin ja hävitin kaikki keväällä pois.. Tosin oon sitte ite pitäny sellasta raskauspäiväkirjaa, kun oon muutenki päiväkirjoja kirjotellu noin 7 vuotaasta asti

Imarre: Eilen vielä yhdessä vaiheessa sain kuulumaan sellasen erikoisen jumputuksen, mutta hitto kun katoaa lähes samantien jos menee doppleria liikuttelemaan. Mutta laskin, että se hakkasi noin 177 krt/min, joten ei sovi oikein oma syke/virtaus olemaan Ja eikös näillä viikoilla sykkeen pitäis olla just tollanen aika korkea sikiöllä? No katotaan.
Ite veikkaan että mun pahoinvointi on nyt todellakin menny ohi. Ei oo enää ollut huonoa oloa moneen päivään. Pikkusen on mahassa alkanu tuntumaan jotain nippailuja, mutta siinäpä se. Ja iltasin väsyttää edelleen. Rinnat vähän arat ja tekis vaan koko aika mieli syödä kaikkea roskaa.

9+2

 

halauksia hunoja uutisia saaneille :hug:

kyllä tämä palsta on sellainen paikka, missä saa kertoa kaikenlaisista tunteista, peloista ja iloista, ihan rohkeasti ja avoimesti! tosiaankin voi aina sivuuttaa ne sellaiset viestit, jotka ei ehkä jostain syystä itseä liikauta, mutta koitetaan olla kannustavia ja positiivisia kaikkia kirjoittelijoita kohtaan!
itsekin voin sanoa, että olen monesti hirveän huono täällä kannustamaan ja iloitsemaan ylitsevuotavilla kommenteilla muiden asioihin, ja saatan vain kertoa omista tuntemuksista ja kokemuksista, mikä voi tuntua tylyltäkin.. näin on myös ihan reaalielämässä. koittakaa siis kestää!

semmosta. ja niihin omanapa juttuihin....
mulla on nyt sitten kaikki ne pienimmätkin tuntemukset loppuneet. ainakin siltä tuntuu, kun enää ei ole kasvukipuja eikä tissit ole yhtään arat! edelleenkään ei ole minkäälaista etomista, väsyttää kyllä ja mahaa turvottaa ihan sikana, eikä se aina siliä vatsaa sisäänvetämälläkään.. liekö nuo sitten kuitenkin selivä oireita, mutta huomattavasti lievempiä kuin ekassa raskaudessa.
no, nyt olen päättänyt kuitenkin, että odotan sinne parin viikon päähän neuvolaan ja siellä tehtävään ultraan. jos sitten selviää, ettei alkio enää elä niin homma on sillä selvä ja jatketaan elämää kuten ennenkin.. olen tällainen elä hetkessä-tyyppi. mitäpä sitä oikeasti ressaamaan semmoisesta mitä ei välttämättä tule tapahtumaan ja murehditaan asiaa sitten jos/kun sen aika on!

kovasti nyt vain urheaa mieltä meille kaikille epätietoisuudessa eläville!

-pansku- ja pienu 7+3

 

Pitää vielä se sanoa, että olen heittänyt omasta puolestani roskikseen myös ne puheet, kuinka ahdistus aiheuttaisi ennenaikaista syntymistä tai sikiön pienipainoisuutta. Minulla synnytykset on kummallakin kerralla käynnistetty (toinen ihan yliaikaisuuden vuoksi ja toinen kylläkin sen vuoksi, että olin psyykkisesti niin huonossa kunnossa pelkojeni vuoksi, mutta kuitenkin vauva syntyi vasta monen päivän käynnistysurakan jälkeen rv 39). Pienipainoisia eivät myöskään kumpikaan ole olleet eikä ole nytkään tämä mahassani kasvava vauva, vaan ihan keskikäyrillä mennään.

Raskaus on sellainen tila, johon äiti voi hyvin vähän itse vaikuttaa. Ajatelkaa, missä maailman oloissa lapsia syntyy. Millaisessa piinassa ja puutteessa odottavia äitejä elää ja silti lapsia syntyy.

Voimia vielä kerran
Helmitoivolta

 

Ihan hiukan vielä tarkennusta käynnissä olleeseen keskusteluun, koska en halua, että tästä jää pahaa mieltä kenellekään, mutta toivon, että se erilaisuus, josta jo edellisessä viestissäni puhuin, huomioitaisiin hiukan paremmin.

KM on traumatisoiva kokemus, jonka käsittely ei lopu tai edes hiivu kovin lyhyessä (eikä pitkässäkään) ajassa. Käsittelytavoissa vaan on eroa. Joku toinen puhuu asiasta ystävilleen tai palstalla puoli vuotta päivittäin. Joku toinen traumatisoituu "mykäksi" ja jatkaa elämässä eteenpäin sulkemalla asian mielestään, elämällä päivän kerrallaan ja pakottamalla itsensä ajattelemaan positiivisesti (myös uuden raskauden alkaessa), koska ei vaan näe mitään muuta vaihtoehtoa.

On myös ihmisiä, jotka ovat nuorena antaneet lapsensa pois. Voiko sellaisesta toipua koskaan? Voiko silti iloita uudesta raskaudesta ja ajatella positiivisesti?

Näiden johdattelujen jälkeen totean, että mikäli ei halua arvostella täällä muita, niin nämä asiat kannattaa huomioida ennenkun vastaa kannustaviin, positiivisiin kommentteihin tyyliin "Kuinka mones lapsi sullakin muka on, ensimmäinen lukee tuolla, eikä varmaan oo yhtään keskenmenoakaan, vai onko?? Mistään et voi mitään ymmärtää". Mitä tähän enää voi vastata. Yritit sanoa jotain hyvin, jonka jälkeen puoli palstaa haukkuu sinut pystyyn koska et tietenkään ole voinut kokea mitään yhtä kamalaa, kun keskenmenon saaneelle sanot jotain positiivista. Ja se olet sinä, joka olet tahditon kun kehtaat tuollaisia. Okei, kääntyi "katkeraksi" mutta ei sitä kuitenkaan ole. Halusin vaan laajentaa ymmärrystämme toisiamme kohtaan ja vielä korostaa, että missään tapauksessa en sano, ettei kaikkia ajatuksia saisi tuoda esiin, mutta näissä paikoissa on hyvä muistaa, että toisten taustoista emme täällä tiedä kun sen mitä on kirjoitettu.

Ja asiaan... -Bambi-, MissPiggy Teillä ainakin on dopplerit, saako kysyä, että mistä sellaisen kapistuksen voi hankkia ja missä hintahaarukassa pyörivät?

 

Ainiin, ja pieni wink wink: Rekorderligin alkoholiton mansikka-lime siideri oli hyvää Oon nähnyt mainoksen myös Golden Capin alkoholittomasta omppusiiideristä, mutta en oo löytänyt kaupoista, anyone? Ennen raskautta ajattelin, että miksi pitää juoda alkoholittomia alkohoijuomien tapaisia juomia, kun voi juoda limppariakin, mutta kyllähän tuollainen on kiva juoda saunan jälkeen =)

 

Ite ostin dopplerin huuto.netistä ja maksoi 19 euroa+ postarit päälle. Ihan tuollainen perusmalli, eli ei oo mitään näyttöä tms missä näkyis sykkeitä tai muuta erikoisuuksia. Ja toimii muuten ilman mitään ultra-geeliäkin. Ite oon käyttäny vaan kosteusvoidetta tai vettä.
Mutta esim. raskauskeijusta sai tilattua muistaakseni johonki hintaan plus miinus 30 euroa. Suosittelen kuitenki kattomaan ensin huuto.netistä.

 

Bambi kyllä sen kalenterin saa kaikki. Käy hakemassa neuvolasta ja sano että "unohdit antaa, joten tulin erikseen hakemaan". Neuvolat saa niitä ilmaiseksi mainostajalta, eikä kukaan th saa alkaa säännöstelemään niiden jakelua. Eilen selasin omaa kalenteria ja se on ihan kiva. Muita saatuja oppaita ja dvd:tä en vielä ole ehtinyt katsoa.

 

Apr17 Kiitos, kirjoituksesi on täyttä asiaa. :kiss:

 

Tää aamu oli jotain ihan hirveetä.. Kauheen paha olo oli koko ajan,mut onneks olin yksin aamussa ni ei tarvinnu kellekkään selitellä miks ravaan vessassa voin vaan kuvitella mitä se sit tulevaisuudessa tulee olemaan..

 

Merile[/B], mitkä sun raskaustestinteko pvm:t on? Ja koska sun ultra oli? Haluatko kertoa missä ultra (yksit./julk.) tehtiin, kun sait haarukan tuohon kestoon? Entä muistatko minkä kokoinen sun sikiö oli? Mä yritän etsiä itselleni oljenkorsia, joihin tarttua ja joilka ylläpitää toivoa

Kävin yksityisellä ultrassa silloin kun luulin viikkoja olevan 7+2. Ekan positiivisen testin tein 4+3 ja viikkonäytöllisestä sain tulokseksi 3+ silloin kun viikkoja oli 5+5. Lääkäri väitti että kokoon ei voi vaikuttaa mikään muu kuin hedelmöitysajankohta, mitään kasvuhäiriöitä tms ei tässä vaiheessa voi olla. Mutta nyt siis lääkäri sanoi viikkoja olevan 5+5 - 6+3 ja koko taisi olla haarukassa 0.28-0.68, mulla ei oo tässä sitä lappua, mutta noin muistelisin. Ovulaatio on toki voinut olla myöhemminkin, mutta silloin testi olisi näyttänyt plussan tosi ajoissa, jopa 3+0. Mutta vaikka kerroin tämän kaiken gynelle, sanoi se mulle monesti että ei mitään syytä huoleen, kaikki on hyvin.

Uskotaan siis MammaLa, että meillä on vaan vähän vähemmän viikkoja, mutta siltikin kaikki ok

 

Jos vois päivittää tonne etusivulle et fb-ryhmään haluavat olis aktiivisia kirjottajia, ettei sinne tulisi taustalijoita Haluamme jutella ryhmässä henk. koht asioita ja sen vuoksi haluamme ettei siellä ole taustalijoita vain lukemassa meidän juttuja Ja erityisen tärkeänä pidämme sitä että ryhmä on SALAINEN, eikä sitä esitellä kavereille/avomiehille jne. Lisäksi ryhmän sulkemisesta on ollut nyt puhetta, mutta odotellaan nyt vielä hetki että np-ultrassa saatte vielä varmistusta raskaudelle ja sitten ehkä osa uskaltaa jo liittyä mukaan

Siellä ryhmässä jutellaan muuten paljon enemmän ku täällä Et tervetuloa ;D

Mulle voi edelleen laittaa liittymispyyntöjä
-Bambi- ja Nipsu 8+1.

 

Tuli mieleen, että mitä te odotatte miehiltänne tämän raskauden aikana?

Meillä esikoisen odotusaika oli parisuhteelle aika haastavaa. En halunnut vaatia extrahuomiota vedoten raskauteen, mutta kuitenkin hiljaa mielessäni toivoin huomiota ja hemmottelua. Tästä oppineena yritän nyt avoimemmin puhua siitä, mitä mielessä liikkuu. Edelleenkin toivon, että raskaus tulee siinä sivussa eikä sitä tarvitse jatkuvasti korostaa. Mies on usein mukana neuvolassa, joten on perillä faktoista, mutta nyt siis toivon enemmän kiinnostusta mun olosta ym.

Itse en ihan vielä uskaltaudu fb ryhmään. Ehkä sitten np ultran jälkeen, mikäli sinne sitten vielä pääsee. Toivon kuitenkin, että keskustelu täälläkin jatkuu aktiivisena.

 

Taitaa muuten olla niin, että suurin osa ryhmässä olijoista (kirjotetaanko se edes noin ) kirjottelee enää vaan siellä fb-ryhmässä. Ite kuitenkin yritän kumpaankin kirjoitella, ja täällä käyn kyllä päivittäin lukemassa kaikkien kommentit läpi. Tietysti pakollakin tulee siellä toisessa ryhmässä enemmän kirjoiteltua, varsinkin kun puhelimessa se sovellus aina auki..

Ja laitetaas sitä omaa napaa sitten vielä.. Tänä aamuna taas tuntui, että taitaa olla lähtö uudestaan nesteytykseen. Pahenee, pahenee! Pitäis muutenkin olla yhteydessä kättärille tuosta pahoinvoinnista, lääkäri oli sitä mieltä että pitäisi olla enemmän seurannassa. Arvot laskeneet taas (tällä viikolla käynyt ottaa labroja vaikka kuin monesti..), ja sydänfilmikin multa otettiin. Siinä oli jotain häikkää, joten ensi viikolla lääkärille taas mars ja kattomaan et onhan kaikki kunnossa. Musta vaan tuntuu, ettei tälle pahoinvoinnille oikein voi muuta tehdä kun tosiaan ne pillerit (joista ei kyllä enää jossain vaiheessa mitään apua ole) ja se nesteytys - pidemmälle jaksolle tosin. Noh, eiköhän tää jossain vaiheessa pois lähde, ihan positiivisellä mielellä odotan kuitenkin!

 

Laitan fb-ryhmään liittymispyynnön kunhan tässä ehdin.

 

se kalenteri on ainakin meidän neuvolassa hyllyssä odotustilassa. siinä on myös muita ilmasjakelu juttuja . siitä nappasin reilu vuosi sitten sen ja tallessa pidin. Nyt tullut taas lueskeltua sitä ahkerasti. Mulla on ollut outo olo muutaman päivän vatsanseudulla. alavatsaa "kiristää" :/ ei kovin kiva. Edellisestä kkm:sta mua "supisteli" aika kovastikkin ja nyt tuntuu huolettavan kaikki. Olin jotenkin kuvitellut että km on aina spontaani ja raskausmateriaali poistuu itsestään, mutta nyt vasta mulle on selvinnyt, että hirvittävän moni keskenmeno jääkin kesken. ei tosiaan kiva juttu . toivotaan tarrasukkia ihan kaikille täällä oleville!!!! Täällä mennään vasta 6+3, huoh!