Hei vaan heinäkuu!
Heti alkuun kehun tänne kans meidän LA:ta, ystävänpäivä. <3 Ja lähetän jaksamisia teille epätietoisuuden kanssa painiville, toivottavasti kaikki olisi hyvin.
Oireista ajattelin jatkaa: Tiesin ennen juhannusta, että nyt olis saattanut tärpätä, kun aamulla herätessä meinasin lähtee samantien lääkäriin. Musta nimittäin tuntu, että rinnat räjähtää! Siis ikinä ollu semmosta kipua niissä.. Ja se kipu on jatkunut aika pahana tähän päivään, ei voi koskee, eikä nukkua mahallaan. Miestä pitää komentaa koko ajan pitämään näpit erossa.
Pahoinvointia ei oo ollut ennen tätä aamua, tosi lähellä ettei tarvinnut käydä halaamassa pönttöä.
Sit tosi itkuinenhan mä olen. Muutenkin oon herkkis tyyppi, niin nyt pillitän ja herkistelen pienimmästäkin. Aloin itkemään kaupassakin, kun kaverin kanssa kateltiin ohimennen lastenvaatteita.
Ja kipuilua alavatsassa+selässä. Huolestuin jo, koska enhän minä ensikertalainen oo mistään kasvukivuista kuullut..
Ja tupakoinnin lopetin reilu viikko sitten lopullisesti ja voin kertoa, että se oli helpompaa kuin uskoinkaan! Olen kerran lopettanut aiemminkin, mutta uskon että tämä pippunen antoi mulle voimia nyt ja siksi oli helpompaa. <3 Vaikkei lopettaminen "helppoa" ole ikinä. Oletteko muut lopettaneet ja onko ollut millaista? Muutamat tutut ovat tupakoineet läpi raskauden, mutta tämä oli itselle selkeä päätös. Niin paljon haittaa siitä on. (Yhtään moralisoimatta.
)
Ja ensineuvola ensi tiistaina, jänskättää! Toivottavasti mies pääsee mukaan, ainakin haluaisi tulla.
Purnukka+Sisu
7+5 <3