Kiitos
Pink89 ja
MrsR, niinhän tosiaan noissa Kelan lapuissa oli tuosta veroprosentista, kun tarkemmin katsoin. Ja kun tarkemmin katsoin Kelan maksatuksia, niin se näköjään menee minulla niin, että kun työnantaja maksaa minulle palkkaa ekoilta kolmelta kuukaudelta, niin Kela maksaa siihen päälle vielä jonkin verran lisää suoraan minulle. Eli ne käyttivät esikoiselle laskettua etuutta pohjana, kun se on ollut laskennallisesti paras. Mutta etuus on nyt kuitenkin noin 20e suurempi kuin silloin. Mietin, että olisiko kyse indeksikorotuksesta? Sitten kun jatkokuukaudet taas on laskettu työttömyysetuudesta eli ansiosidonnaisesta päivärahasta, niin sen etu on se, että siinä on lapsikorotus, joka nostaa summaa jonkin verran. Mäkin kyllä mietin sitä, että jos antaisin mennä vaan sen 20%, vaikka mun perusprosenttikin verokortissa on alle se. Nyt voi olla, ettei saada asumistukeakaan, vaikka aion kyllä hakea ja kokeilla, josko tulot on sen verran heikot. Viimeksi en saanut ensimmäisiltä kuukausilta, mutta sitten tietty hoitovapaalta, kun ne tulot on niin heikot sitten. Täällä silloin saa Helsinki-lisää, ja varmaan suurimmassa osassa kuntia on joku lisä siihen päälle, ja tietty saan sitten yksinhuoltajalisääkin. Mutta ei ne summat riitä mihinkään elämiseen
Nyt huolta aiheuttaa
kellarista tuodut vauvanvaatteet. Asutaan kerrostalossa ja kyseessä siis häkkikellari, missä vaatteet on säilytetty, pakattuina muovipusseihin ja pahvilaatikoihin. Vaatteet nimittäin haisevat pesunkin jälkeen ummehtuneelta.
Mikä neuvoksi? Kokeillaan nyt sitä ekaksi, että jos tuulettaisi kylmässä ilmassa, auttaisiko se. Vai pitäisikö pestä ensin jollain kovemmalla aineella ja sitten tuolla Miniriskillä, millä nyt pesin? Ärsyttää...
Ostin Emmaljungan kärryihin sellaisen
seisomatelineen ja voi järkytys, sen hinta oli 75e!!! Kuulemma muut mallit ei sopineet noihin rattaisiin. Olin kuullut ihmisiltä, että "maksaa muutaman kympin", mutta kyllä tuo oli yli sen... Huh-huh. Neiti on vauvan syntyessä kumminkin 2 v 10 kk, joten jos vaikka alkaisi seisoa siinä telineessä sitten. Voi kyllä olla, että tulee hirveä mustasukkaisuus ja ei sitten asiasta tule mitään, mutta jatkossa varmaankin onnistuu.
Perhepetistä ja vauvan imetyksestä. Minulla oli esikoisen kanssa niin, että alkuunsa, kun sektion jäljiltä nouseminen sängystä ja kyljen vaihtaminen oli tuskaista, niin vauva nukahti aina rinnalle ja nukkui vieressä. Sitten huomasin, että mulla meni valvoessa yöt, kun en itse uskaltanut siinä nukkua. Niinpä päätin, että siirrän vauvan aina sänkyynsä. Siinä vaiheessa imetin aina sylissä ja siirsin vauvan sitten tosiaan sänkyynsä. No, tästä tuli sitten sellainen ongelma, että kun olin kovin väsynyt, aloin nuokahtelemaan ja nukahtelemaan vauva sylissäni!!! Siitä säikähdin niin, että vaihdoin taas tyyliä ja aloin vauvaa nukuttamaan vieressäni. Vauva oppi sitten niin hyvälle, että heräili maidonhajun vieressä öisin 1-3 tunnin välein, eli minäkin heräsin sen 5-7 kertaa yössä, tosin väliin en kunnolla, tissin vaan työnsin vauvan suuhun. Tästä taas seurasi se, että minulle tuli unihäiriöitä ja lopulta tuli öitä, etten enää juurikaan nukkunut. 8kk iässä meillä oli pakko pitää sitten unikoulut, että tuli siihen touhuun jotain järkeä. Onneksi 2-3:ssa yössä tahti muuttui ihan toisenlaiseksi ja sitten yhden vuoden iässä neiti alkoi nukkua kunnon öitä - silloinhan lapsilla muuttuu nukkuminen yhtäjaksoisemmaksi.
Nukkumisesta vielä: vauva nukkui hyvin sellaisessa viileässä noin 18 asteen lämmössä, päällään oli trikoopyjama ja päällä ohuehko peitto. Mutta vauvat on silleen erilaisia, toiset tykkää lämpimämmästä kuin toiset, sitä pitää kokeilla, mikä on kellekkin hyvä, toiset hikoaa siinä missä toiset palelee. Sitten minä nukutin vauvaa aina kyljellään, vaikka suositus kai nykyään on nukuttaa selällään. Laitoin sen verran tukea, että ei päässyt mitenkään pyörähtämään. Nukutin kyljellään sen takia, että ei tule lättäpäinen - tytöllä onkin tosi kaunis kallon muoto tämän takia.
Närästys on pahentunut ja on inhottava varsinkin iltaisin. Aiemmin oli kaamea polttelu, mutta nyt on alkanut tulla suuhun asti polttelevia nesteitä, yök! Siskoni vinkkasi, että pitää syödä
turkkilaista maustamatonta jugurttia, se auttaa vaivaan. En tosin tullut kysyneeksi, että ennen vai jälkeen ruokailun ja minkä verran... Sitä jugurttia on laktoosittomanakin paremmissa kaupoissa, joten pitää kokeilla.
Onkohan kellään muulla sitä juttua, että
erityisesti aamuyöllä jomottelee alapäätä? Mä nimittäin herään aamuyöstä siihen tunteeseen, että nyt pitää ponnistaa. Varsinkin jossain tietyssä asennossa tulee se tunne. Ja sitten kun herään, alan "ehkäisemään" ponnistamisen haluani, eli tavallaan pidättelen. Mulla ei nimittäin ole päiväaikaan tuota, kylläkin on sellainen "raaka" olo, sellainen että tuolla alapää valmistautuu synnytykseen. Odotankin jännittyneenä, että mitä lääkäri synnytystapa-arviossa sanoo parin viikon päästä, onko siellä tosiaan jotakin jo tapahtunut meikäläisellä. Toinen sellainen kumma juttu on, että kun ennen raskautta mun piti aina käydä kerran yössä veskissä pissillä, niin nyt raskauden puolivälin jälkeen mua ei enää pissata öisin. Luulin että tässä kävisi just toisin päin. Päivisin kyllä laukkaan koko ajan vessassa.
Ja mua kyllä jännittää se, että millainen vauva sieltä oikein on tulossa? Jännittääkö muita? Nimittäin tää on niiiiin erilainen kuin esikoinen. Esikoinen oli vatsassa sosiaalinen ja aktiivinen, vaikka mulla silloin oli istukka edessä, niin tunsin hyvin kaikki liikkeet ja neiti otti kontaktia jo mahassa. Ja kaikki piti paikkansa synnyttyään! Tämä taas tuntuu hiljaiselta ja aralta, liikkeitäkään ei mahdottomasti tunnu kuin että yöaikaan on hulabaloo. Nyt kuitenkin istukkakin on takana. Sitten tää maha-asukki on majaillut jo monta viikkoa mun oikealla kyljellä, peppu on kylkiluitten alla, pää poraa kohdunsuuta. Tasaisia taputteluja harrastaa silloin tällöin. Välillä yöllä tuntuu että sisuskaulut kääntyvät ympäri, eli kyllä se siellä kääntyykin, mutta aina sitten on kuitenkin sama asento. Ihme juttu!
Onko teidän vauvat uskollisia yhdelle asennolle vai miten paljon ovat eri asennoissa?
Muokkaus: Piti vielä sanoa noista
karvoista: Ei tosiaan onnistu oikein parturointi
. Sellaisen huomion olen tehnyt, että nyt kuten viime raskaudessakin, hiuksia ei lähde päästä irti. Viimeksi synnytyksen jälkeen hiuksia alkoi sitten lähtemään tukoittain irti, joka paikka oli niitä täynnä, kampaajani sanoi, että multa hävisi kolmasosa tukasta, mutta sitten jossain vaiheessa alkoi olla pää täynnä sellaista untuvatukkaa. Toinen juttu oli se, että mulla ei kasvanut kuukausiin imetyksen aikana kainalo- eikä säärikarvoja!!! Ei siis kerta kaikkiaan tarvinnu ajella. Eli oli varmaan joku hivenaine-vitamiini vaje. Mitä siis kannattaisi syödä imetyksen aikana, jotta ei tapahtuisi "karvakatastrofia"?. Mä söin kyllä kalkkia, mutta mitä muuta, mistä puutoksesta on kyse, jos hiukset lähtee ja karvat ei kasva? En tosin niitä karvoja nyt liiemmin kaipaa, mutta....