HELMIKUUN HELMET 2013 *kesäkuu*

PÄIVITETTY

Suuret pahoittelut pikkuviikingille. Tuntuu kurjalta aina siirtää joku lasketusta ajasta tuonne menetyksen kohdanneet riviin. Jokainen siirto on mielestäni liikaa!

Ihania ultrauutisia täällä, onnea pienestä sykkeestä sen nähneille! :heart:

Äitiyspakkaus
Uskon että otamme tälläkin kertaa rahana. Yksi laatikko on otettu ja siitä olevat tärkeät harjat ja kynsileikkurit on vieläkin tallella. Vaatteita ei juurikaan tullu käytettyä sitten kun omiakin tuli ostettua lähellä loppua. Raha on kyllä todella pieni mutta kyllä sillä jotain saa, esim pussin vaunuihin ja muutaman vaatekerran alkuun.

OmaaNapaa
Olo on kohtalaisen hyvä. Välillä varsinkin iltaisin etomisolo nostaa päätään mutta muutoin ei sen kummempia. Väsymys jatkuu, toivottavasti väistyy tuossa kuukauden sisällä niin jaksaisi taas illallakin jotain puuhailla.

LOVE 7+5

 

P-L: Juu, aivan totta, eihän sitä mikään idea ole ottaa jos siellä ei sitten olisi kun muutama itseä miellyttävä vaate Mutta tosiaan, mua alkoi kans kiinnostamaan tuo pakkauksen muuttuminen, toivottavasti menee oikeaan suuntaan. Tai no, kunhan sieltä löytyy se makuupussi niin minä melkein olen tyytyväinen Se on niin näppärä, kuopuksella oli yks vaunuissa, yks ylhäällä ja yks alhaalla köllöttely alustana . Mä jatkan vielä tyhmäily linjaani.. Mikä on hemari? :xmas:

Mamiksi monelle: Täälä on muutama muukin neljättä odottava, mukavaa, että löytyy muitakin isomman jengin kasvattajia kun minä. Tääläkin esikoinen on 06. Tuleva eskari, mua taitaa jännittää elokuu enemmän kun poikaa itse

(.) Voi ällö, kahvikupillisen saan juotua näin kun heräämisestä on tovi. Paras tietty olis jos senkin vaihtais teehen, mutta luulen, et parempi vaihtoehto on muutama kuppi kahvia kun kauhea päänsärky. Vaikka ohihan sekin menee kun keho tottuu siihen ettei kahvia tule. Mutta ei tarvi tottua, en ikinä ole pannukaupalla juonut ja nyt menee se 2½ kuppia korkeintaan päivässä. Hehe, etten se olisi kuitenkin minä kuka vouhkaa suosituksia Mites muuten, näitä kun on kaikkia mikä voi olla pahasta lapselle, mitä ajattelette stressistä? Miten se voisi vaikuttaa.
Itse en oikein tiedä, koska stressiähän toki ihan tarvitaankin mutta liika on liikaa. Kakkosta kun meille odoteltiin ja minähän pelkäsin ja panikoin lähes koko 9kk, et miten jaksaa kun on 2 pientä. Ja yksi "ihana" tuttu vielä kaikenlisäksi pelotteli minut ihan henkihieveriin. Tyttöhän oli sitten laitokselta lähtien tosi itkuinen ja vaativa. Koliikkia huusi sen 3kk ja muuten oli tosi tyytymätön. Pakostikkin sitä ajattelee, et mun stressaamiseni oli se mikä sen "aiheutti". Faktaahan tämä ei ole, omaa kokemusta vain. Mutta loppujen lopuksi tuostakin vauvavuodesta selvittiin ihan kunnialla. Kuopuksen kohdalla ei sen isompia paniikkeja tai muita ollut, korvakierre alkoi 3kk ikäisenä. Ja hassua sekin, että kuopusta imetin melkein 9kk mikä on paljon enemmän kun muita ja hän on ollut kaikista eniten kipeänä..

Plääh, mun äiti ja miehesä tulee pian poikkeen. Ei muuten, mutta se mies on ehkä rasittavuuden huippu.. Tyhmä kun saapas.. Ja näin hormonihuuruissa saatan olla vähän suorasanainen jos hän laukoo jotain ääliömäisyyksiä.. :kieh: Ei jassais ollenka.

 

äitimaa, täälläkin nelonen ois tulossa :wave:

Mamiksi monelle: Noinhan se valitettavasti on, ettei ennen 8 vkoa kannata sykkeitä mennä yrittämään katsomaan, ammattilaisen näkökulmasta. Tämä sen vuoksi että jos kierto onkin heittänyt, voi tulla turhaa murhetta. Toisaalta 6+ vkoilla yleensä saadaan poissuljettu tuulimuna pois, ja tietty kohdunulkoinen. Itse alkuraskauden ultrissa rv 6 käyneenä näkymä on AINA ollut huono ja on varattu uutta aikaa. Yleensä vielä on sitten mennyt kesken, joten pof, 150e taivaan tuuliin..
Kyllä itseäkin hotsittais mahd. pian mennä, ettei TAAS ole tuulimunaa mahassa... mulla tosin kaikki poikkeavat raskaudet alkaneet vuotelemaan.

 

Heippa kaikki helmikuiset!

Olen jo tovin lueskellut tätä teidän ketjua, mutta en ole uskaltautunut mukaan.. Nyt kuitenkin ajattelin, että pakkohan se on, vaikka mitä tahansa saattaakin tapahtua.. Eli siis Jiiii 26v./21.2.2013/1.lapsi/OYS ilmottautuis mukaan, jos se teille vaan sopii..??

Huoli, pelko ja arkuus kaikkea kohtaan tällä hetkellä johtuu siis siitä, että maaliskuussa saimme keskenmenon 7+3 viikolla. Tunne oli aivan hirveä ja olin todella kipeä. Nyt siis kahden kierron jälkeen onnistui uudestaan, mutta pelko on kova.. Tilannetta ei helpota myöskään se, että olen käytännössä täysin oireeton. Ihan pikkuisen on ehkä rintojen arkuutta, jos oikein kuvittelen.. Välillä mahaa on vihlonut ja oikea puoli mahasta on "tuntunut", mutta muuten ei siis mitään...

Taustasta sen verran, että olemme joutuneet turvautumaan clomifen-kuureihin raskautumisen onnistumiseksi pconi takia. En siis ovuloi normaalisti ollenkaan.

On kiva huomata, että ketju vaikuttaa aktiiviselta. Jospa tästä ketjusta ei tarvisi poistua, niin kuin lokakuisista täytyi. Toivon teille/meille kaikille onnistuneita odotuksia! Toivottavasti tehdään ennätys keskenmenojen vähyydessä! Sitä tilannetta ei toivo YHTÄÄN kenellekään!

Jiiii 5+5

 

Neiti-81: Hei hienoa! . Oletteko aatelleet, että vielä sitten lisää? Meillä tämä ON viimeinen. Kyllä mä itseni tiedän, varmasti tämänkin jälkeen kuume nousee, mutta sitten ei enää auta. Mies ei meinannut tähänkään lämmetä sitten millään aluksi, mutta kas kummaa, niin se niilläkin mieli vaihtuu. Tila-autoja plärää nettiautossa aina kun ehtii =).

Jiii: Tottakai sopii, mukaan vaan. Jep, tämä ketju on aika vauhdikas, kaikilla on paljon asiaa =) toivottavasti on loppuun asti.

 

Eilen tuli käytyä ultrassa ja siellähän se pikkuinen oli ja sykekin löytyi =) Vastasi viikkoja 8+4 joten ehkä sitä jo uskaltaa vähän iloita tästä raskaudesta ja äitiyshousutkin olis vähän pakko käydä jo ostamassa kun omat housut alkaa olemaan sen verran epämukavat.

Ehdin myymään kaikki vauvatavarat eteenpäin joten nyt saa sitten ostella vaikka mitä kivaa mutta en oikeen usko et otetaan äitiyspakkausta kun meillä on osa niistä vaatteista ollu heti pienet meidän tytöille eli on oikeestaan tullu vaan käytettyä niitä 70cm vaatteita. Ja ihan vähän on säästössä niitä 62 ja 68cm vaatteita niin ne taitaa melkein riittää meille. Vaikka sitten kun tietää kumpi on tulossa niin saattaa olla et on ihan pakko käydä ostamassa jotain ihania pieniä vatteita =)

Dopplerin käyn hakemassa tänään ja ajattelinkin kysyä millä viikoilla ootte saaneet sykkeen kuuluviin/näkyviin, ostan itse sen jossa näkyy syke kun ajattelin et saan paremmin mielenrauhan kun voin aina välillä tarkistaa että vauva on hengissä kun meidän nuorimmainen kuoli kohtuun enkä osannut aavistaa mitään :'(

Linda ja pikkuinen 8+1

 

Hejpådig

Tervetuloa Jiiii Toivottavasti tosiaan pysytään kaikki tässä kyydissä

Lapsiluvusta minä olen aina halunnut kolme lasta, mutta tässä vuosien varrella alkanut ymmärtämään sen, että yksikin on jo suuri ihme. Silti toivoisin edes kahta lasta.
Jos tämä lapsi selviää maailmaan asti ehkä saattaa olla mahdollista, että harkitsemme vielä hoitoja yksityisellä, sillä julkisen puolen hoidot on nyt käyty läpi.
Toisaalta se vaatii pitkän säästämisen tai lainan ottamisen, jos mielii vielä hoitoihin.

En voi kuin todeta, että siunattuja olette te, jotka pystytte ilmaiseksi saamaan lapsia ilman kaikenlaisia ikäviä, kivuliaita ja kalliita hoitoja. Jos minulta onnistuisi vauvojen tekeminen pelkästään omalla päätöksellä, niin kyllä minäkin varmaan saisin useampia lapsia

Ei tämä vuosien lapsettomuus toisaalta pelkästään paha asia ole. Se on pakottanut ajattelemaan asioita niin monelta kantilta. Minä olen ainakin oppinut paljon itsestäni ja kaupanpäällisiksi ehdin tuossa ennen raskautumista tajuamaan erään tärkeän asian. Olin vuosia ajatellu, että elämästäni puuttuu lapsi ja että se puuttuva lapsi tekisi elämästäni vasta kokonaisen ja keskityinkin vain tulevaan ja siihen raskautumiseen. Pitkä odotus kuitenkin pakotti ajattelemaan myös vaihtoehtoa, ettei sitä lasta koskaan tule.
Vuosien surutyön myötä ehdin ymmärtämään ennen raskaaksi tulemista, että se onni ja elämäni eheys ei riipu millään tavalla lapsesta. Lapsi syntyy vain lainaksi eikä lapsen varaan voi elämäänsä rakentaa. Sillä tavalla sitä vaan lykkää ongelmaa eteenpäin ja lapsen lentäessä pesästä on sama kriisi edessä. Lopulta siis ymmärsin, että voin kuin voinkin tulla onnelliseksi vaikken koskaan saisi lapsia, vaikka lapset ja äitiys ovatkin aina olleet se asia jota olen aina ja vain elämältäni toivonut.

En tietenkään halua luopua tästä raskaudesta nyt kun olen raskaana, vaikka oivalsinkin voivani elää hyvän, täysipainoisen ja kokonaisen elämän ilman lastakin. Jos raskaus menisi kesken siitä toipuminen olisi hirveä prosessi, etenkin koska raskaaksituleminen on niin kovin vaikeaa.

"Hauskinta" tässä on se, että ensimmäistä kertaa vuosiin minusta alkoi ihan oikeasti tuntua siltä, että en edes enää halua lasta. Melkein jätin viimeisen hoidon käymättä, sillä minusta tuntui siltä, että viisain olisi jättää ne lapsenhoidot niille, jotka ovat syntyneet kykeneviksi saamaan lapsia. Enkä ehkä sittenkään ole valmis luopumaan mukavasta elämästäni… vielä…
Ja kun näen ympärilläni kuinka paljon äitiys muuttaa ihmistä… kuinka se tekee järkevästä ihmisestä hermoheikon unohtelijan minua ihan pelottaa lähteä tietoisesti siihen kelkkaan. Käsitän kyllä mekanismin ja ymmärrän miksi se tapahtuu, mutta pelkään silti. Pelkään sitä, kun sydämeni alkaa yhtäkkiä juoksennella kehoni ulkopuolella ja loppuelämä on pelkkää pelkäämistä sen puolesta. Ajaahan se ihmisen hermoheikoksi…
Uskon kyllä myös siihen, että se lapsi on sen kaiken arvoinen. Tuskin sitä sitten enää harmittelee olevansa hermoheikko ja lahopää, kun se vauva on maailmassa. Nämä on vain näitä pelkoja etukäteen. Helpottaakohan ne pelot?

Onko muilla ensiodottajilla pelkoja tai ajatuksia siitä tulevasta äitiydestä?

…

Jos joku pahoittaa mietelmistäni mielensä, niin poistan kirjoituksen. Minulle tämä raskaus on sellainen uuden prosessin alku, kun tuota lapsettomuutta on alettava käsittellä uudelta kantilta ja sen vuoksi se herättää paljon ajatuksia.

 

iloksi: eiköhän jokainen saa olla omaa mieltään asioista Minusta on hienoa, että uskallat jakaa omat ajatuksesi, sehän saattaa myös helpottaa pelkojasi! Itse en niinkään pelkää tulevaa äitiyttä, vaan sitä että tämä nyytti pysyis matkassa, keskenmeno oli vasta maaliskuussa, eli todella tuoreessa muistissa. Heti kun on vähänkin oireettomampi hetki niin vaivun epätoivoon, että nyt se tulee ulos Se on todella hermoja raastavaa! Itsekin olen aina ajatellut saavani useamman lapsen, mutta keskenmeno opetti sen että ei "ne" niin vaan tule, jokainen lapsi on siunaus

 

Wiitahepo :hug: Viikon päästä sieltä varmasti löytyy sykkivä pikkuinen! Täällä ollaan vähän samoilta suunnilta (muttei kuitenkaan ihan ), Kainuusta kirjoittelen!

Äitiyspakkaus varmaan otetaan, riippuu kyllä millainen uusi pakkaus on. 2010 pakkaus oli ihan kiva.

Pahoittelut menetyksen kohdanneille! Tiedän että se on rankkaa (km rv 11+6), mutta siitäkin selviää!

Tervetuloa kaikille uusille helmimasujen kasvattajille!

(.) Mä näytän niiiin raskaana olevalta! Eräs vakkariasiakaskin jo kysyi. Hävetti myöntää että joo, 8. viikko menossa. :ashamed: Kun oikeesti iltapäivästä näytän siltä että puoliväliä lähennellään. Mutta minkäs teet, turvotus on ihan älytön!
Viikon päästä neuvola ja kaksi viikkoa seuraavaan ultraan!

Pink 7+5

 

Iloksi: Mä luulen, että tuo huoli lapsesta menee samaan kategoriaan siinä kun menettäisi rakkaan ihmisen. Suru/huoli ei häviä ikinä, mutta helpottaa ja muuttaa muotoaan. Sen kanssa täytyy vaan oppia elämään ja juurikin se, että laskettava se lapsi elämään omaa elämäänsä.
Todellakaan ei tarvi tekstiäisi poistaa, uskon, että me ihan jokainen ymmärrämme mitä ajat takaa. Uuden luominen on ihan helvetin pelottavaa, se ajatus, että se pieni tulee olemaan sinussa/teissä kiinni 24/7 lähes ensimmäisen vuoden, se kuinka kaikki mitä sinä teet ja jätät tekemättä muokkaa lasta omanlaisekseensa. Ihan hirveä vastuu siitä, että saat sen lapsen onnelliseksi ja "yhteiskunta" kelpoiseksi. Ja kun tietää, että meillä jokaisella on edessään päiviä jotka vaihtaisi yhdessä nanosekuntissa siihen ettei ole vastuussa kun itsestään. Onneksi tasapainoksi on sitten ne päivät, joina huomaa olleensa ihan vain luotu tähän. Ja aika harva on 100% varma siitä, että NYT on oikea hetki ruveta äidiksi, eikä se omasta ajasta ja elämästä "luopuminen" haittaa yhtään. Ei ole yks eikä kaksikaan kertaa riitä ettenkö olisi ajatellut, että pirun hullu. Taasko siihen yö valvomiseen ihan ehdointahdoin ryhdyt.. .. Mutta aika menee niin nopeasti kun on lapsia, esikoinenkin syntyi vasta ja esikouluun täytys syksyllä mennä.

On parempi antaa ajatusten tulla sieltä pääkopasta pihalle kun hautoa niitä yksin ja mielenkiintoiseksi sen tekee, et ajattelemma kaikki eritavalla ja tämä antaa aivan uudenlaista kulmaa moneenkin mieleen. Näin useamman lapsen äitinä ei aina edes tajua ajatella sitä ettei se ole niin yksinkertaista kaikille, pysäyttää kummasti kun joku valoittaa viittansa kulmaa.

Minä ainakin haluan lukea ajatuksiasi.

 

Hei taas!

Kepeesti vierähti pari tuntia kun luin ketjua alusta asti läpi. Kommentoin joitakin juttuja:

Enneunista: Ennen kuin tein plussan, näin kolme eri raskausunta. Ensimmäisessä unessa testi oli positiivinen, toisessa meillä oli jo vauva ja kolmannessa rinnoistani tihkusi jotakin nestettä (maitoa?) Aikaisemissa kierroissa en ole nähnyt tällaisia unia, joten itse jo pohdin että olisiko tärppi käynyt ja niinhän se olikin.

Asunto + matka sairaalaan: Asutaan miehen, esikoispojan (6/10) ja koiran kanssa Turussa. Asunto on 74 neliöinen kerrostalokolmio, johon mahdutaan ihan hyvin. Mies kyllä monesti valittaa, ettei ole paikkaa missä tehdä paperihommia rauhassa joten ollaan mietitty 4h+k. Minä vaan en ole töissä, joten isomman ostaminen ei ihan noin vain onnistu. Matkaa sairaalaan on noin 5km.

Äitiyspakkauksesta: Esikoiselle halusin paketin koska jotenkin tuntui siltä, että ensimmäiselle se pitää hankkia. Eniten on käytetty peittoa ja makuupussia, ja bodyja silloin kun poika oli pieni. Ne haalaripotkarit oli meille ihan turhia, en käyttäny kun kerran yhtä niistä. Toppapukua käytettiin, vaikka se olikin pojalle iso talvella (joulu-maaliskuu). Koska hän ei kävellyt silloin, ei sillä ollut väliä missä puvussa sitä makasi tai istui vaunuissa.

Omista oloista: Raskausoireet on tosi lieviä: pientä vatsan nipistelyä, iltaturvotusta, epämääräistä päänsärkyä, vähän niinku sumussa ois koko ajan. Rinnoissa ei paljon mitään mainittavaa. Miehelle sanoinkin, et miten näin pienet rinnat ees vois olla kipeet (kuppikoko synnyksen jälkeen noin A.) Lähinnä tuntuu siltä, et rintakehää ja -lastaa särkee kummallisesti. Toisaalta olen vielä niin alussa, että oireet ehtii lisääntyä ja voimistua vielä. Esikoista odottaessa en myöskään tuntenut vahvoja oireita kuin vasta monta viikkoa plussasta. Jos nyt lasken vau.fi:n laskurilla, niin mulla olis vasta 4+5.

Pahoittelut kaikille keskenmenoja kokemaan joutuneille! :hug: Itsellä on vain yksi ja ainoa raskaus takana josta syntyi terve poika, mutta nyt tässä raskaudessa (oireiden vähyyden takia) mietin keskenmenon mahdollisuutta enemmän. Miestä tää ärsyttää, koska en sais hänen mielestä miettii koko asiaa ollenkaan ellei se sitten tapahdu itselle. Mutta kun ei mitään vuotoa ole, eikä särje mihinkään niin eikös sitä sitten raskaana olla kunnes toisin todistetaan?

Tsempit kaikille neuvolaan tai ultraan tällä viikolla meneville! =) Itsekin pitäisi ehkä varata neuvola-aikaa, koska heinäkuussa saattaa olla hankala saada aikaa.

Voikaa kaikki hyvin ja turvonneesti, niin minäkin teen!

Elsiliini 4+5

 

Huomenta päivää. Mie valvoin tosi myöhään ja nukuin huonosti. Ei oikein aamu ole vielä lähtenyt kunnolla käyntiin. Päässä ajatukset heittää edelleen häränpyllyä. Miten ihmeessä mie jaksan odottaa maanantaihin? Entä kun maanantai koittaa, uskallanko mie mennä sinne? Entä jos kehitystä ei ole tapahtunut? *Wiitahepo itkupotkuraivarin partaalla*

Kengumamma Joku täällä jo kävi kosiskelemassa meitä naamakirjaan, mutta liekö monikaan lähtenyt pysyvästi. Tarkistin; sivulla 6 taikatimjami ilmoittaa perustaneensa ryhmän. Mie en ole koskaan facebookiin kuulunut, enkä tule kuulumaankaan.

iloksi Miusta on hienoa, että olet noin rehellinen. Monet luomuraskautujat todella pitävät itsestäänselvyytenä sitä, että lapsia on helppo tehdä. Mie olen aina tiedostanut, ettei se kaikille ole helppoa ja toisille se on oikeasti mahdotonta. Ehkä siun raskautuminen oikeasti vaati sen, että ehdit hyväksyä elämän ilman lasta. Voihan myös tapahtua niin hienosti, että saatte toisen lapsen luomuna "ihan vahingossa". Luonto järjestää asiat niin kuin parhaaksi näkee. Siun kokemuksien pohjalta päättelen, että siusta tulee loistava äiti, koska olet lapsesi eteen tehnyt oikeasti töitä. Mie syvästi toivon, että Lahjasi kestää mukanasi vanhuuteen asti. Mie komppaan Äiti maata, älä poista tekstiäsi ja anna ajatusten tulla! Meille kaikille tekee varmasti hyvää ajatella asoita myös siun tapauksen kautta.

Wiitahepo (7+5?)

Niin ja Tervetuloa uusille! Vielä tänne mahtuu!

 

Kamala kun nousin sohvalta vessatauolle niin siinä oli verta. Hetki sitten kivisteli kohdun seudulla ja arvaattehan mikä tuli heti mieleen... Onnekseni vessassa huomasin, ettei se veri ainakaan minusta suoraan ollut irronnut, olin istunut syöneen itikan päälle vaan ehtipä sydän kurkussa käydä ja mielessä lukuisat kirosanat, joita ukkokulta tuskastuessaan ilmoille aina päästelee miehän en kiroile koskaan :saint: ääneen

 

Terkkuja ultrasta! Pikkanen siellä köllötteli ja kooltaan vastasi viikkoja ja ihana pikku sydän pampatti. Fiuh!

Mitään pahoinvoiteja ei oo ollu vieläkään, enkä usko että enää tuleekaan. Väsymys on huimaa. Ja turvotus!! Oon hoikka ihminen ja iltapäivisin näytän todella jalkapallon nielleeltä. Molempien vanhemmille ollaan kerrottu, pakostakin kun juhannuksena vaan nukuin ja söin kokoajan. Olisivat ihmetelleet muuten.

Yks asia mua ihmetyttää. Miten ihmeessä joillain on varaa jäädä kodinhoidontuelle? En todellakaan haluais millään laittaa 9-10 kuista vauvaa hoitoon, mutta toi tuki kuntalisineen miinus verot on aivan surkee. Milläs laskut makselet... Miten te muut joilla on lapsia ennestään ootte pärjänneet???


Piinistelijä ja pikku-rapu 7+1

 

Perhanan itikat, niistä ei kyllä ole kuin riesaa. Ja vielä kehtaavat peloitella viattomia ihmisiä... Tuliko keksittyä uusia kirosanoja?

 

Mie uskoisin, että mies on kyllä keksiny jo kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin kirosanat. Välillä kovasti aina naurattaa, kun tyyppi latelee koko sanavarastonsa ilmoille. Heikompien korvat ei kestäis kuunnella

Saas nähdä mikä on sit lapsen ensimmäinen sana kun sen aika koittaa, vahvasti veikkaan jotain lapsen suuhun sopimatonta...

 

Enpä meinannut ensin huomata, Piinistelijä HIENOJA UUTISIA! Saitko kuvan matkaan? Minkämoisia mittoja kaverille sait? Miun kuva jäi vielä sinne tutkimuksen tehneelle maanantaihin asti vertauskohdaksi. Kummallinen haaleanharmaa möykky...

 

Moikka kaikille!

Liittyisin menoon mukaan! Pienen pojan (10/11) 25v. äiti odottelee toisen lapsen syntyvän helmikuussa, LA 21.2. Pitkän kiertoni takia päätimme miehen kanssa testata vasta kp. 38 jälkeen ja eilen meille ilmestyi ihanaakin ihanammat kaksi viivaa testiin! Olemme koko perhe huippu iloisia ja jännittyneitä. Ensimmäinen raskaus sujui hyvin ja vauva-aika on mennyt mukavasti, toivottavasti myös tällä kertaa.

21.2 snowfairy / 2.lapsi / KYS

 

Äiti maa, neiti-81: meitähän on täällä reilusti

Neiti-81: juu, kyllä minäkin tiedän, että vasta 7+ kannattaa mennä sydänääniä kuulostelemaan, siksi varasinkin sen 8+0, mutta kun eilinen neuvolalääkäri sanoi, että hyvin voisin siirtää viikkoa aikaisemmaksi, johtuen lähinnä ilmeisesti siitä, että ovulaatio tuli ajallaan ja raskaus näkyi jo dpo 11. Mutta summa summarum: menen vasta parin viikon päästä, ei mene rahat hukkaan.

iloksi: kyllä olen vankasti kanssasi samaa mieltä, tunteet vaan esille. Meidän perheemme kärsi lapsettomuudesta vuosia ennen kuin meille niitä suotiin, enkä vieläkään ymmärrä ihmisiä, jotka kuvittelevat lapsien saamisen olevan automaattinen toiminto. No, toisille se tietenkin on, joten eivät joudu niitä asioita paljon miettimään. Mutta meille jokainen on ollut lottovoitto

 

Mamiksi monelle, Mä kerroin just raskaudesta neukkutätille kuopuksen neuvolassa ja sain ultra-ajan 9.7.... sinne asti tarttis kans sinnitellä..
Aika menee hitaasti

Äiti maa, no mulla on siis aikaisemmasta liitosta 2 tyttöä (04 ja 05) ja uuden miehen kans yksi 11 syntynyt tyttö. Mulle 4 riittäisa (niin piti kahdenkin riittää ) ja sterilisaatiota ajattelin, mies sanoi etteä jos ei sille linjalle kuitenkaan, eli toivoo kai lisää lapsia :O

Piinistelijälle onnittelut ihanista uutisista:heart:

 

Tervetulotoivotus uusille (jopas meitä on kohta monta) -ja onnittelut myös hyvistä ultrakuulumisista!

Täällä ollaan samoilla kannoilla edellisten kanssa, että anna iloksi tulla vaan ne ajatukset pään sisältä ulos. Tämä palsta on juurikin sitä varten, että saa ja pitääkin avautua jos avauduttaa. Varsinkin, jos ei oikein kenellekään muullekaan ajatuksistaan voi/halua/uskalla vielä puhua. Jokaisella on oma tarinansa takana ja mielellään niitä itse ainakin lueskelen. Kovasti avartaa omaa maailmaa ja tuo ajattelemisen aihetta...

Kaikenlaiset ajatukset päässä myllersi itselläkin esikoista odottaessa. Yhdessä hetkessä olin varma, että ei minusta ole tähän ja toisessa hetkessä taas ajatukset oli ihan päinvastoin. Ja sitten kun se lapsi lopulta oli maailmassa niin omasta puolesta voin sanoa, että koskaan en ole ennen lapsen syntymää kokenut niin suuria tunteita sen kummemmin positiivisessa kuin negatiivisessakaan mielessä. Huoli ja toisaalta rakkaus omaa lasta kohtaan on jotain aivan käsittämätöntä. Ja niinhän sen kai kuuluukin olla. :heart:

(.) Uskaltauduin varaamaan neuvola-ajan. 16.7. olis sitten eka käynti. Toivottavasti sinne saakka päästään. Nimimerkki epäilyttävän oireeton nessuli ja nasu 5+3

 

Hei!

Voi että huolettaa tämä kun oireita ei ole juuri mitään, vaikka viikkojakin on jo ihan kivasti.. Niin ne loppu viime raskaudessakin oireet yht'äkkiä ja samana hetkenä murun kasvukin oli pysähtynyt.. Tämä tietysti vain pyörii päässäni ja ajattelen että nytkin on käynyt näin.. huoh!! :headwall:

On se vaan onni, että neuvolan täti tekee perjantaina "uusinta" ultran niin nähdään onko kasvua viikon sisällä tapahtunut oireettomuudesta huolimatta. Yksityisellä kävin viime viikon keskiviikkona niin kuin (20.6) kirjoitukseeni kirjoittelin. Viikot vastasivat ihan niinkuin pitikin (6+5) syke näkyi ja pikkuinen :heart: sydän se siellä pumputti 133 vauhdilla ja kokoa toisella oli huimat 8.2mm =) Kaikki oli tuolloin hyvin. Mutta silti olo on hyvin epävarma, että kaikki olisi kuitenkaan hyvin, voi minua.:ashamed:

ulBille Perjantain ultraan tsemppiä, äkkiä nuo päivät menee, huomenna jo keskiviikko.

äitx2 Toivottavasti tänään kaikki tuntuu jo paremmalta, tsemppiä. :hug:

Wiitahepolle tsemppiä odotteluun..

Tervetuloa kaikille uusille helmimasuille! =) :flower:

Pink89 Mehän oltiin samassa "ryhmässä" ennen tänne siirtymistä. Kuinka sua on huolettanut tämä raskaus viime kertaisen keskenmenon jälkeen?

Taikamyrsky Onhan kivut hellittäneet?

PIKKUVIIKINKI :'( Voimia:hug:


Sirel ja iltätähtönen :heart: 7+4

 

Neiti-81: saako teillä julkisilla ultran alkuraskaudessa? Minä yritin vähän tiedustella ultra-mahkuja neuvolasta, mutta ei ainakaan täällä onnistu, joten 11.7. sinne yksityiselle ja neuvolaan 17.7. (oma neuvolatäti sitä ennen lomalla), mutta ehtii kuulemma hienosti silti laittamaan lähetteen ekaan ultraan ja seuloihin, jotka tällaisella "ikälopulla" pitää tehdä rv10-12 muistaakseni (yli 35-v. odottaja).

Äiti maa: samanlaisia aikoja edetään, eskaria pukkaa. Jännittää ehkä vähän, mutta luulen, että itse koulun aloitus tulee olemaan ihan toista luokkaa...kääk. Meillä lapset 01/06, 01/07 ja 12/10. Ja tämä (jos menee loppuun asti onnellisesti) tulee olemaan viimeinen lapsi meille. Näköjään mennään sarjoissa: eka ja toka on lähes saman ikäisiä ja kolmas saa toivottavasti lähemmäs ikäistään seuraa helmikuussa (2 vuotta tulee ikäeroksi).

 

Piinistelijä: Mä olen ollut kkh tuella muutamankin kertaa. Täälä ei edes makseta kuntalisää. Eihän se mukavaa ole, kädestä suuhun elää. Mutta kyllä se on mahdollista. Silloin ei vaan tosiaan ostella mitään ylimäärästä ja muutenkin menot niin minimissä kun vaan voi olla. Minäkään en 9kk ikäistä pystyisi laittamaan hoitoon. Ymmärrän toki että joskus vaan on ihan pakko. Mun ratkaisunu tähän oli sitten aloittaa kunnallisena pph:na. Saa vähän lisää hynyä, lapset saa olla kotona ja on leikki kavereita. 3v olen näissä hommissa ollut. Saa nähdä jatkanko sitten enää, mietin että ainakin 2v olis kotona ellei sitä kolmea. Sitten menis kolmonenkin eskariin ja olisi vaan 1 hoitomaksu maksettana . Vaikka työstä kyllä olen tykännytkin tosi paljon, lapset on ihania. Valitettavan usein tuntuu, että vanhemmat on ne ketkä koko jutun vähän niinkun sotkee : /. No, aikaa on tulevaisuutta miettiä.

Nyt lasten kanssa kirjastoon ja apteekkiin :wave:

Mamiksi monelle: Katsos vaan! Meillä on tämmönen kolmen kopla. 3/06, 8/07 ja 5/09 että kuopus melkein ehtii 4v täyttämään, jotenkin ihanaa päästä kokemaan vauva aikaa niin, että isoveljet ja siskot on isompia. Vaikka en sitä sano, näidenkin kanssa se on mennyt ihan hienosti kyllä. Lyhyempää ikäeroa olisin toivonut muttei suunnitelmat menneet ihan niinkuin toiveissa oli. Enemmän kun tyytyväinen olen tähänkin.

 

mamiksi monelle, Mulla on niin paljon keskenmenoja ja joukossa kaksi tuulimunaa niin aika herkästi herui aika julkiselle, vähän vihjasin et olis ihan kivaa varmistaa ettei ole taas hutiKuti siellä kasvamassa ja ei neukkutäti sen enempiä kyselly....