Hei uusille ja tervetuloa mukaan! Onnituksia plussista! Koittakaa kestää kyydissä, sillä meno on hurjaa kuin vuoristoradassa
Nökönen, rajat ne on valtioillakin, meillä ne vaan nyt on jotain Vatikaanin luokkaa
Kieltämättä tunteet on pinnassa, onneksi mie vielä jonkun verran pystyn hillitsemään itseäni. Tosin tokkopa imuri tai ruohonleikkuri mieltänsä paljon pahoittaa, kun kehun ihan surutta ja kovalla äänellä.
Oletettavasti sie kuitenkin tirauttelet hääparin onnea, vaikka yleisvitutus on päällä.
Äiti maa, dippiä ei tullu syötyä onneksi, en jaksanut kauppaan lähteä, muuten olis varmaan mennykin. Ja nyt kävikin niin ihanasti, että mies onkin kotona ultramaanantaihin asti ja lähtee vasta sitten jatkamaan töitä =) On myös ihana, kun kummipoika tulee kylään. jännittää vaan kuinka se saa ajan kulumaan, kun ei kauheesti meillä ole tekemistä. No jos on tylsää niin onneksi osaa sanoa, että haluaa lähteä kotiin. 9 v varhaisteinipojan kanssa on hankala keksiä pienellä kylällä tekemistä, kun ei taida enää leikkikentät kiinnostaa
Piia-Liisa, sitä vartenhan täällä ollaan, että tuetaan niin hyvässä kuin pahassa
Mie jo tuossa mietinkin, että mitä uutisia siellä ultrassa saatte. Mie hypin täällä ilosta ja onnesta teidän puolesta!!!! Siis aivan ihanaa *miksei täällä ole sellaista hymiötä joka poukkoilisi laatikossa onnesta sekaisin?* Mie olen niin iloinen ja onnellinen teidän puolesta, ettei sanat riitä kertomaan. Suorastaan liikutun ja se on paljon se :flower:
PIKKUVIIKINKI, eiköhän käy niin, että vauva auttaa jaksamaan.
Vanhemmat muksut kun on jo omatoimisia niin heistä löytyy varmasti apua tarvittaessa. Mie olen samoilla numeroilla ja ensimmäistä odotan. Mie haluaisin monta lasta, mutta ehkä sen oikeasti päättää vasta sitten, kun on tää ensimmäinen saatu kävelemään. Vieläkö jaksaa kaiken uudelleen kun kaikki on tuoreessa muistissa. Hyvin se menee kun vaan antaa mennä
Vauvahaaveita86 Kai sanoit vesilaitokselle, että jos ne ei tiedä missä te asutte niin siekään et tiedä niiden tilinumeroa
Napsuneiti Miun sympatiat on siun puolella. On tosi ikävää kun lapsi on noin kipeä, kumma kyllä ne jaksaa silti kiukutella vaikkei muuta jaksaisikaan. Yksi lapsen elämän suurista ihmeellisyyksistä, joka ei ole vielä täysin miulle avautunut
Miun mies eilen illalla puristeli miun tissejä ihan kokeilu mielellä ja sanoi, että on ihan erituntuiset kuin viimeksi hypistellessään melkein viikko sitten. Mie en ole eroa huomannut juurikaan, mutta se johtunee siitä, että ne on liimattu miuhun kiinni ja elän tyttöjen kanssa symbioosissa. Meilläkin ois heinäkuussa parit häät mihin pitäis mennä, toiset toisella puolella Suomea ja toiset onneksi tässä lähempänä. Koirille on onneksi hoidot saatu, ettei tartte enää panikoida sen kanssa. Meilläpäin on hoitolat harvassa ja kesäaikaan aina tupaten täynnä. Hyvä siis olla kavereita, jotka pärjää isommankin lauman kanssa.
Ei kai se auta, pitää lähteä leikkaamaan nurmikkoa...
Wiitahepo & pikku-hippo 6+1
