Ensari84 Itselläni ainakaan ei ole empimistä sen sokerirasituksen kanssa, olen aina ollut tietoinen, että siihen joudun viimeistään raskaana ollessa. On eri asia empiä kuin todeta, että se on epämiellyttävää. Mulle kaikki verikokeet ovat epämiellyttäviä - jopa pelottavia. Diabetes kaikkine juttuineen on enemmän kuin tuttu, isälläni on nuoruustyypin db ja sen kanssa on kasvettu enempi tai vähempi. Nykytiedot onneksi ovat sitä luokkaa, ettei jää mitään epäselväksi. Kaukana ne ajat, kun kaikki sokeri oli ehdoton ei... Tokihan se on oman ja lapsen parhaaksi tehdä, kuten neuvolasta suositellaan. Toistaiseksi sokerirasitus itselläni tapahtuu vasta raskauden puolivälin jälkeen, koska ainoa painava asia on toi mun painoni. Sitä murehditaan vasta sitten, mutta onneksi on jo tuttu käytäntö, kun alle kaksi vuotta sitten viimeksi kävin sokerirasituksessa muista syistä.
Neuvolassa käyty, hemoglobiini 146 ja paino noussut takaisin, kun meni se pari kolme viikkoa etoen ja yökkien niin ei ruoka oikein maistunut. Jahka tää ylenpalttinen väsymys tästä loppuu niin jaksaa taas liikkua toisella tavalla niin tasautuu vielä paremmin kohdilleen toi oma paino. Verikokeet meni sillä samalla kaavalla kuin mulla aina - suoraan vaan makuuasentoon, pari kiristyssidettä suonen näkyviin saamiseksi ja loppuvaiheessa kylmä, tuskan hiki sekä kalpea naama. Onneks ei se taju lähteny, tais auttaa kun söi väkisin ennen lähtöä.
Nyt syömään, tuli nälkä.
Neuvolassa käyty, hemoglobiini 146 ja paino noussut takaisin, kun meni se pari kolme viikkoa etoen ja yökkien niin ei ruoka oikein maistunut. Jahka tää ylenpalttinen väsymys tästä loppuu niin jaksaa taas liikkua toisella tavalla niin tasautuu vielä paremmin kohdilleen toi oma paino. Verikokeet meni sillä samalla kaavalla kuin mulla aina - suoraan vaan makuuasentoon, pari kiristyssidettä suonen näkyviin saamiseksi ja loppuvaiheessa kylmä, tuskan hiki sekä kalpea naama. Onneks ei se taju lähteny, tais auttaa kun söi väkisin ennen lähtöä.
Nyt syömään, tuli nälkä.