Ihan ekana
Wiitahepolle lisää toivoa: mun hyvälle ystävälle oli käynyt juuri se epätodennäköinen juttu, elikkäs viikot heitti niin paljon, että ainoaksi vaihtoehdoksi jäi että ensin oli tullut ihan alkuvaiheen keskenmeno jonka jälkeen uusi raskautuminen oli tapahtunut melkein välittömästi. Ystävääni myös ultrattiin ja ultrattiin viikkotolkulla ennenkuin löytyi se mitä haettiin, ja taidettiin siinäkin heittää kaikenmaailman työkalut jo kaivoa kohden. Tästä epätodennäköisyydestä syntyi kuitenkin terve ja ihana tyttö
Tervetuloa uusille masuille
ja pahoittelut menetyksestä
Marlin :hug:
On tullut mammoilta taas niiiin paljon uutta tekstiä ettei täs meinaa perässä pysyä!
Nessuli, tarjosit kyllä illan parhaat naurut
Mielikuva säilyy varmaan verkkokalvoilla pitkään
Mut vakavasti puhuen, ihan luotettava kylläkin mun käsityksen mukaan se kainalolämpö on. Toinen vaihtoehto taitaa olla suusta kielen alta, mut älä vaan hyvä nainen koita sitä ennen ku oot pessy sen mittarin
Kainalosta mitattu ruumiinlämpö tais olla n.puoliastetta peräsuolesta tai suusta mitattua alempi. Pikaista paranemista flunssasta
Potkuista muistelen että ensimmäisestä tunsin ne kans vasta rv 17-18, mutta tokasta jo ennen rv 16, ja kolmannesta rv 14-15. Ja näin kait se yleisimmin menee että kun riittävän monta kertaa ne on tunnistanu ni älyää jo ne ekat perhosen siiven kutittelutkin potkuiksi. En kyllä millään malttais oottaa niitä, sillon viimeistään odotus on tullut täydellisesti todentuntuiseksi
Sukupuolesta mulla on nyt sellanen kutina et tyttö vois olla, ja sellasen unenkin jo näin. Nimiä on valmiina molemmille, tosin hyvin rajallinen määrä koska kaikki muutkin lapset alkaa k-kirjainella, myös tää neljäs tulokas alkaa koolla mutkun kaikki kivat nimet alkaa olla käytetty ja jäljellä on enää muutama kiva...etenkään pojalle on vain yksi ja ainut nimi olemassa, ellei sit haluta hänestä tehdä esim Kalevia
Oma napa on edelleenki aika oireeton, nänneissä pientä arkuutta mut tissien turvottelusta ei tietookaan, ennen on kyllä aina ollu?!? Pahoinvontia ei myöskää, sitä tosin ei oo ennenkää ollu. Mun oierilut on ollu enemmänki tota henkistä laatua, aikamoinen känkkis ja tuuliviiri olen ollut, mut nyt tuntuu et alkaa saada sitä vanhaa omaa itteensä taas takasin. Hyvä vai huono merkki, tiedä sit siitä, mut ysi-kymppiviikoilla on aikaisemminki alkurskauden oireet häinny, joten jos tää nyt on sitä...
Mun vanhimmat lapset (7v ja 9v) lähtivät eilen isälleen kesälomailemaan ekaa kertaa kahdeks viikkoo. Eka kerran ovat poissa äitin helmoista noin kauan! Aikaisempina vuosina isällään ei ole ollutkaan lomia pahemmin, joten lomailut on olleet pidennettyjä viikonlopppuja ja viime kesänä olivat mummolassa yhen viikon, joten tuntuu jotenki kauheen pitkältä ajalta
Lapsiet varmasti nauttivat ajasta isän kanssa mutta mitenhän äitin käy, täällä vaan nyyhkin ikävääni jo nyt :'(
No kaks viikkoo menee nopeesti ja sit ku se nahistelu taas alkaa ni tuntuu varmaan taas kun eivät ois missään olletkaan
Pikkuveikka kyllä varmasti ikävöi ja ihmettelee myös, niin paljon nuo isommat sisarukset leikkivät ja hoitavat, onkin nyt ihan outoa kun joudun ihan ite tekeen kaiken
Autokeskusteluunkin pitää vielä mukaan tunkea, me vaihdettiin viime kesänä VW Touraniin, 7-paikkaiseen, joten siihen mahdutaan kaikki kyytiin ja vielä matkarattaatki hätäseen saadaan ängettyä. Muut kamat pitääki pakata suksiboxiin. Se mesen Vito vois olla meillekin toimiva auto etenkin jos tää nelonen ei jääkään viimeiseksi...
Nyt lähen hakemaan tuon murusen tuolta ruohonleikkuusta saunakaveriks ja sen jälkeen sohvalle kainalokaveriks. Huomaan että raskaus vajuuttaa mun hellyysvarastoja, pakko saada kokajan kyhnätä toisen vieressä ja täytellä niitä :heart:
Leppoisaa illan jatkoa, pysykööt myrskyt kaukana!
Homsantuusa rv 8+4