Hello kaikille!=)
En ole mukamas kerennyt käydä täälläkään kertomassa kuulumisia enkä lukemassa kenenkään kuulumisia, aloitanpa sillä että kerron ensin omat ja lueskelen sitten teidän jutut läpi
Torstaina 10.2 mentiin siis oyssin sairaalaan käynnistelemään synnytystä aamulla klo 8:30. Kerkesin saada kolmeen kertaan tabletteja suuhun ja käyrälle piirtyi ihan vähän supistuksia mitä en tuntenut juurikaan itse. Kohdunsuu oli siis täysin kiinni, kiinteä ja kaulaa sen 3cm, joten en uskonut mitään tapahtuvan.
Mutta kuinka ollakkaan, klo 23 meni lapsivedet ja sitten pieniä supistuksia tuli yön noin 4min välein, aamulla olin 2 sormelle auki ja päästiin synnytyssaliin. Supistukset oli jo kipeitä ja siellä kerkesin saada ilokaasua, 2x kohdunkaulapuudutteen ja lopulta epiduraalin kun olin noin 5cm auki. Mahasta häipyi supistuksien tuntemukset puudutteilla mutta reidessä ne jäi tuntumaan. Lopulta tunsin alapäässä kovaa painetta aina supistuksien aikaan ja ajattelin että kyllä kohdunsuun täytyy avautua jo enemmän auki, mutta ei.
Vauvaa tunnusteltiin käsin ja ultrattiin ja sepä olikin avosuisessa tarjonnassa ja lääkäri kertoi että se varmaan hidastaa synnytystä.
Ja kuinka ollakkaan, 30h lapsivesien menosta olin edelleen vain 5,5cm auki, huolimatta kipeistä supistuksista ja paineen tunteesta. Kuumettakin nousi vähän ja tulehdusarvot alkoi kohota, niin päädyttiin kiireelliseen sektioon.
Muuten se ehkä olisi tullut enemmänkin järkytyksenä, mutta siinä vaiheessa oli melkeinpä vain helpotus että vauva syntyisi äkkiä, vaikka sitten sektiolla.
Ilmeisesti vauva ois tarvinnut lantioon enemmän tilaa tuon avosuisen tarjonnan takia.
Lauantaina 12.2 klo 5:27 rv 38+5 meille syntyi pikkuinen prinsessa 3300g 49,5cm:heart:
Keskiviikkona 16pv päästiin jo kotiin eikä haavakaan ole enää juurikaan kipuillut, pari ensimmäistä päivää oli tuskaisemmat. Ei oikeastaan jäänyt pahoja fiiliksiä kuitenkaan, ei järkytystä leikkauksesta, enemmän jäi supistusten kanssa kärvistely mieleen mutta niistäkään ei onneksi ole enää ihan selvää mielikuvaa. Vaikka vähän hämilläni olenkin kun tuli niin yllätyksenä sektio, vaikka muuten en mitenkään ollut synnytystä suunnitellut etukäteen vaan päättänyt mennä tilanteen mukaan niin silti kuitenkin olin alatiesynnytykseen valmistautunut.
Vaikeinta oli sunnuntaina käydä katsomassa vauvaa, joka siirrettiin heti sektion jälkeen lastenosastolle infektioepäilyn vuoksi saamaan antibiootteja. Kädestä ehdin hetkisen pitää vauvaa syntymän jälkeen ja se oli siinä. Sunnuntaina pääsin sen verran jalkeille että pyörätuolilla päästiin katsomaan vauvaa. Ja itkuhan siinä tuli, kun en edes voinut ottaa syliin, kun haava oli sen veran kipeä ja istuminenkin tuntui tuskaiselta.
Onneksi vauvalla ei infektiota ollut ja maanantaina jo vauva pääsi samaan huoneeseen mun kanssa, saatiin yksityishuone=) Fiilis oli ihan eri kun ei tarvinnut ajatella vauvaa siellä kaukana yksin.
Ja on se vaan niin uskomattoman suloinen:heart: En tosiaankaan osannut kuvitella tätä tunnetta etukäteen.
Onnea kaikille vauvan saaneille ja tsemppiä muille=) Itse olen jo moneen kertaan todennut että lopputulos oli ihan yli kaiken oksentelun ja odottamisen.
saraheinä + Aada 10pv pahoittelen pitkää tekstiä, jaksaakohan tätä edes kukaan lukea=)