Hei! täällä yhden 7-vuotiaan naperon äiti, jolla on laskettuaika 11.2.
Laskettu aikani hyvin suuntaa antava, sillä lähes 7 vuotta oli hormonikierukka ja heti tärppäsi ennenkun ensimmäiset menkat tulivat. (Vitsailevat aina, ettei minun tarvitse kun vilkaista miestä ilman ehkäisyä)
Siitä erikoinen tapaus, että saan lapsen yksin. Ihan tarkoituksella. Tosin ihan luomuna ystävän avustuksella.
Toivon ettei tilanteeni aiheuta ennakkoluuloja ja/tai paheksuntaa. Tämä on elämäntilanteessani sopiva ratkaisu ja taloudellinen tilanteeni sallii.
Lapsella ei ole suoranaista isää, mutta sitäkin enemmän rakastavia sukulaisia ja mieshahmoja elämässään. Kerrottakoon nyt pikasesti asia näin.
Pitkään odotettu ja erittäin toivottu lapsi ja siksi sitäkin enemmän olen peloissani ja stressaantunut. Ultra onneksi ensiviikolla.
Halusin tulla tänne lukemaan muiden kokemuksia ja kuuntelemaan mitä muille helmimammoille kuuluu.
En ole kerennyt lukemaan kaikkia kommentteja läpi, mutta jos jossain vaiheessa löytyy aktiivisia muita helmimammoja olisin enemmän kun
kiinnostunut hyppäämään mukaan.
Odotellaan kuitenkin nyt ultraa
Hyvää odotusta ja onnea kaikille