***HELMET 2008*** viikko 44

Ai niin, sen verran vielä tuosta lääkärikäynnistä, että tämän jälkeen alan antamaan molemmille muksuille säännöllisesti gefilus-maitohappobakteereita. Kysyin nimittäin tähän jatkuvaan sairasteluun tympääntyneenä lääkäriltä, että onko mitään keinoa lisätä kotikonstein näitten lasten vastustuskykyä. Kuulemma päiväkotiolosuhteissa testattuna erottuu selkeästi neljä asiaa:
1: Lapsi ei saa altistua tupakansavulle
2: Hyvä käsihygienia
3: Xylitol-tuotteiden päivittäinen syöminen
4: Gefilus-maitohappobakteerit

Meillä ei kumpikaan polta, käsiä pestään kun on tarvetta (tuskin niin olennaista kotihoidossa kuin päiväkodissa), xylitol-purkkaa tyttö syö paljon kun pitää siitä joten ainoa missä meillä voidaan petrata on nuo maitohappobakteerit. Aion kokeilla ainakin, jos niistä jotain apua olisi. :/

 

Kiitokset tsempityksistä kaikille :hug: Kyllä nämä päivät tästä aina suttaantuu ja joka ilta toivon, että seuraava yö ois parempi. Vikaa tosiaan on varmasti enemmän minussa kuin pojassa :/ :ashamed: Oon mennyt tän unettomuuden kanssa niin pitkälle, etten osaa enää ollenkaan nukahtaa uudelleen, kun ekasta unenpätkästä herään. Aina oon ollut huono nukkuja ja kuvittelinkin, että mulle nää yöheräämiset ois helpompia kuin monelle muulle, koska oon tottunut muutenkin heräilemään aina pitkin yötä. Päätin kyllä, että lauantai-sunnuntai välisenä yönä mies saa vaihteeksi mennä pojan huoneeseen nukkumaan ja laitetaan makkareiden ovet kiinni. Mä aion laittaa tulpatkin vielä korviin, niin en vainoharhaisena kuuntele pojan kyljenkääntämisiä ja hypi siellä jokaisesta pienestä inahduksesta. Meillä ei neuvolalääkäri katsonut pojan korviin kyllä ollenkaan, enkä muistanut sitä kysyä, kun oli niin pikavisiitti muutenkin. Kehui vain poikaa hyvinvoivan oloiseksi ym. Eikä tuo kyllä pätkääkään kipeältä vaikuta, hääräilee vaan unissaankin kovasti, tai kovasti ja kovasti, mutta sen verran, että saa äiteen pomppimaan luokseen unissaankin inahdellessa/huudellessa :/ Ensi yön mun vielä pitää hyppelehtiä, kun veli ja sen kaveri on miehen kanssa pelailemassa meillä. Ajoin ne tuonne talon toiseen päätyyn, entiseen autotalliin siis. Remonttia pitäs keväällä jatkaa, mutta nyt on siis "yhdyskäytävä" sinne ja siellä lattialevyt paikoillaan ja seinät villoitettu. Saavat siellä rauhassa pelata (ja pojat ottaa hiukan kaljaakin) ja mä saan olla omissa oloissani

Hienoa Hissukka, että teillä mennään parempaan suuntaan. Paranemispuhalluksia kaikille muillekin kipuilijoille.

 

Kristelle onkos se entinen autotalli sen verran lämmin paikka että voisit siellä nukkua? Sit et ainakaan kuulis pojan ääntelyjä!

 

Kuulostaa tutulta Kristelle. :/ Esikoisen ollessa 9 kk tyttö aloitti yöheräilyt tosimielessä, heräsi yössä n. 30-50 kertaa, yritin monta kertaa laskea mutta sekosin parinkymmenen kohdalla aina. Halusi seuraa ja leikkiä, vaikka kuinka en ottanut katsekontaktia tai muuten huomioinut, niin pakko oli aina mennä laittamaan tyttö maate ja tutti suuhun, tai alkoi tuntikausia kestävä raivari. Tuohon tytön valvomiseen ei auttanut oikein mikään, ennenkuin tytön ollessa vuoden ikäinen kannettiin parisänky olkkariin ja tyttö sai makkarin itselleen. Se auttoi, saman tien heräämiset väheni noin kymmeneen yössä ja parin-kolmen kuukauden kuluessa vakiintui pariin kertaan yössä. Nyt tyttö nukkuu yläkerrassa omassa huoneessaan ja normaalisti terveenä ollessaan ei enää heräile, ei se tosin mitenkään kovin harvinaistakaan ole... kausittaista on vieläkin tuo nukkuminen.

Tuli vähän asian vierestä... mutta tuolloin kun siirryttiin olkkariin ja tyttö vähensi heräämisiä, niin mä heräilin ihan samaan malliin kuin ennenkin. Olin kai siihen niin tottunut. Muutama viikko meni että opin nukkumaan taas sen ajan kun tyttö salli. Ei tästä tarinasta sulle varmaan mitään hyötyä ole mutta ehkä tiedän vähän mistä puhut. :hug: Se on tosi turhauttavaa kun univelkaa kertyy ja kertyy, eikä pysty nukkumaan silloinkaan kun voisi.

Mitä jos laittaisitte makkarin ovet kiinni ja sinne itkuhälyttimen, mikä olisi säädetty siten tai asetettu sen verran kauemmaksi sängystä, ettei reagoi ihan pieneen ähräämiseen vaan kunnon itkuun vasta?

 

Kristelle: Mä olen myös huono nukkuja ja meillä yöt on kans tosi levottomia...Mutta mä nukun AINA korvatulpilla, olen nukkunut jo useamman vuoden. Hyvä puoli on tosiaan se, että herään vasta kun on oikeasti tarve. Hassua kyllä miten ne äidin vaistot herättää pojan ääniin, muttei miehen kuorsaukseen (joka on tosi kovaa ja syy korvatulppiin)

 

Olikos täällä muilla muuten sitä Gracon cosmicia???
Kun me ostettiin eilen ja näin yhden matkan jälkeen (1,5 tuntia) olen kyllä valmis palauttamaan istuimen. Poika nukkui matkan ja pää retkotti inhottavasti alaspäin. Pitää vielä kokeilla istuimen uudelleen asettamista :/
Mutta "panikoin" tuota asentoa siks, kun kuulin vasta vauvasta joka oli nukkunut kaukalossa ja pää oli retkahtanut alas ja vauva ei ollut saanut vähään aikaan happea ja se oli saanut aivovaurion...

 

Luettu on...merkkaus tähän ja nyt tartteekin sitten rientää puuronkeittoon... :wave:

 

Piti vielä kommetoida, SUOLASTA, että olen huomannut, että ainakin joissakin 8 kk soseissakin on suolaa (eli Na) niin tuskin se pieno määrä muussakaan kauheasti haittaa =)

 

Kiitokset tsempityksistä kaikille :hug: Kyllä nämä päivät tästä aina suttaantuu ja joka ilta toivon, että seuraava yö ois parempi. Vikaa tosiaan on varmasti enemmän minussa kuin pojassa :/ :ashamed: Oon mennyt tän unettomuuden kanssa niin pitkälle, etten osaa enää ollenkaan nukahtaa uudelleen, kun ekasta unenpätkästä herään. Aina oon ollut huono nukkuja ja kuvittelinkin, että mulle nää yöheräämiset ois helpompia kuin monelle muulle, koska oon tottunut muutenkin heräilemään aina pitkin yötä.

Veit sanat suustani,niin tuttua tekstiä

 

Vinja kyllä siellä autotallissa nukkua voi, vaikka onkin remppa vaiheessa. Mä oon nytkin tehnyt sinne pedit veljelle ja sen kaverille, kun jäävät yöksi. Väännettiin patterit vaan päälle päivällä =) Voishan sitäkin koittaa. Ensin kait vois niitä tulppia koitta, niin kuin Helmis sanoi, että heräis vasta kun on oikea tarve. Mä vaan oon niin herkkis, etten "uskalla" laittaa edes makkareiden ovia kiinni, vaikka siltikin kuulen kyllä pienenkin itkun. Ei nimittäin kovin hyvät äänieristykset oo tällaisessa 70-luvun talossa Tuohan se just on kuten Hissukka sanoit, ettei osaa nukkua silloinkaan kun saisi :/ Täytyy ottaa tuo mies "puhutteluun" ja sopia, miten tätä koitettas ratkaista. Ei viitsisi ihan piippuun itseään nyt kuluttaa, kun tosiaan kuukauden kuluttua aloitan työtkin :kieh: Mutta, mutta, nyt toivottelen kaikille hauskaa iltaa ja hyvät yöt, mä lähden telkun ääreen rauhoittumaan hetkeksi ja odottelemaan, jos se nukkumatti vaikka kävisi meillä ensi yönä

 

Kokeile kristelle korvatulppia, kyllä se vaisto herättää sutkin ja onhan se sun mies vieressä myös :wave: mä ainakin nukun vähän paremmin...ja tosiaan kun siellä sängyssä on sellainen suhina, ettei ihan joka kiljaisuun edes tarvi herätä =)

 

Helmis meillä cosmic ja en tykkää siitä yhtään. Tai siis on meidän varaistuin (vanhempaa mallia mutta kokemusta myös uudemmasta mallista) eikä ees sovi tohon meidän autoon. Ja monessa muussakin autossa huomannut että jää ihan älyttömän korkeelle, ja kallistuksen säätömahdollisuus ihan olematon (jos vaikka vertaa tohon HTS:ään jossa voi säätää sekä kallistusta että etäisyyttä penkistä ). Mun siskolla kans cosmic ja nyt pari kertaa laittanu lapsen tohon hts:ään ja sanoi että jos ois nyt ostamassa niin ton ottais, on paljon tukevampi. Mutta siis mun mielipide (ja siskon )

 

Piti vielä kommetoida, SUOLASTA, että olen huomannut, että ainakin joissakin 8 kk soseissakin on suolaa (eli Na) niin tuskin se pieno määrä muussakaan kauheasti haittaa =)

No tää menee taas tähän samaan mitä ihmettelin että jos ei tän ikäset vielä "käytä" suolaa tai maitoa ni miks ihmeessä niitä on noissa valmisruoissa

 

Meillä poika ei hyväksy miehen hoitoa yöllä. Kiljuu itsensä täysin hereille jos isi kehtaa mennä silittelemään tai laittamaan tuttia. Ihme jannu :headwall:
Se on erinomainen yö, jos joudun nousemaan vain 3 kertaa. Sellainen yö sattuu kohdalle ehkä kerran kahteen viikkoon. Yleensä rauhoittelen/paijaan/annan tuttia 5-10 kertaa. Aamuyöstä otan pojan meidän sänkyyn, mutta hankala saada silloin(kaan) nukuttua kun on melko liikkuvainen tapaus unissaan. Huoh

 

Helmis meillä cosmic ja en tykkää siitä yhtään. Tai siis on meidän varaistuin (vanhempaa mallia mutta kokemusta myös uudemmasta mallista) eikä ees sovi tohon meidän autoon. Ja monessa muussakin autossa huomannut että jää ihan älyttömän korkeelle, ja kallistuksen säätömahdollisuus ihan olematon (jos vaikka vertaa tohon HTS:ään jossa voi säätää sekä kallistusta että etäisyyttä penkistä ). Mun siskolla kans cosmic ja nyt pari kertaa laittanu lapsen tohon hts:ään ja sanoi että jos ois nyt ostamassa niin ton ottais, on paljon tukevampi. Mutta siis mun mielipide (ja siskon )

Mä kans aloin miettiin sopiiko edes meidän autoon. Pitää vielä kokeilla ja jos ei sovi niin käydään kysymässä voidaanko vaihtaa.
Korkeus on ihan ok, mutta kallistus ihan eprseetä!

 

Tsemppiä vaikeisiin öihin ja :hug:

Meillä onneksi mies kelpaa tytön rauhoittelijaksi öisin ja on nyt myös yli kuukauden (melkein kaikki yöt) nukkunut tytön kanssa. Heräämistahti ei ole muuttunut, 2-5 kertaa yössä. Itse nukun toisessa kerroksessa ja korvatulppien kanssa. Korvatulpat eivät hirveästi auta samassa honeessa ollessa, kun jotenkin silti havahdun ähinöihin ja kääntymisiin. Yritin myös sitä, että tyttö jäi itsekseen meidän huoneeseen nukkumaan (koska vaikuttaisi olevan herkkäuninen), mutta ei se ainakaan silloin auttanut. Pitäisi varmaan kokeilla uudelleen.

Hyvä, että Hissukan perheessä näyttäisi pahin olevan ohi.

Loppuun tarina, kuinka äiti palautetaan maan pinnalle. Tytöllä oli ollut erityisen huono yö ja aamupäiväkin oli sitten melkoisa kitinää. Yritin tehdä ruokaa ja välissä menin laittamaan pyykkejä. Sillä välin olikin sitten paistinpannulla kanat jo kovaa vauhtia palamassa pohjaan. Yrittäessäni pelastaa niitä, tytön kitinä sen kuin yltyi ja sen verran hermostuin, että hieman kiukuissani sanoin, että "Onko sinunkin pakko koko ajan kitistä?". Poika piirteli keittiön pöydän ääressä ja tokaisi rauhallisesti "Äiti, joskus vauvat itkevät". Niinpä niin...

 

Monesko viikko nyt on???

 

Neiti on nukkunu 2h jo vaikka isäntä poraa iskuporalla tossa seinäntakana ulkona Se siis tarvitsee kunnon ääntä nukkuakseen :xmas:

Meillä välillä vähän sama juttu. Meillä vetäs kesällä hävittäjä pikkasen matalalta mökkisaaren päällä, mutta neiti nukku vaan sikeesti.

 

Selvis jo...
ja nyt myös tausin, että tuossa työkalupalkissa lukee "helmet 2008 viikko 44"

Tollo mikä tollo.

 

Neiti on nukkunu 2h jo vaikka isäntä poraa iskuporalla tossa seinäntakana ulkona Se siis tarvitsee kunnon ääntä nukkuakseen :xmas:

Meillä välillä vähän sama juttu. Meillä vetäs kesällä hävittäjä pikkasen matalalta mökkisaaren päällä, mutta neiti nukku vaan sikeesti.

Siks kai meidänkin herra nukkuu paremmin kun kuorsaaja nukkuu vieressä

 

Olipas Muorille ikävästi vihjailtu lääkärissä :hug: . Minä tyhmänä oo edes tienny että noi vastavuoroiset leikit vaikuttas jotenkin puheen kehitykseen

Juu, tuli vähän sellainen olo, että mitä kaikkee pitäis opiskella, että osaa yhtä vauvaa hoitaa. On mulla kuitenkin kasvatustieteen cumu (ja iiiiiso läjä suomen kielen opintoja).

 

Pyykkikone laulaa edelleen...tuntuu että nykyään jatkuvasti... =) Mies katselee telkkaa...mikälie Zorro sieltä tulee...Helmipoju kävelytuolissaan vaihteeksi hetken piipahtaa...esikko katselee korujaan. Ollaan tällaisia yökukkujia koko perhe... :ashamed:

 

Yrittäessäni pelastaa niitä, tytön kitinä sen kuin yltyi ja sen verran hermostuin, että hieman kiukuissani sanoin, että "Onko sinunkin pakko koko ajan kitistä?". Poika piirteli keittiön pöydän ääressä ja tokaisi rauhallisesti "Äiti, joskus vauvat itkevät". Niinpä niin...

Ihana :heart: :heart:

Meillä esikoinen kerran totes, että miks sä sitten halusit ton vauvan.

 

Meillä muuten esikko oli sellaisessa allergiatutkimuksessa, jossa se söi 0 - 6 kk-vanhana päivittäin maitohappobakteeria ja toi on aina ollu tollainen perusterve tapaus. Jotain perää tossa maitohappobakteerissa voi olla. Täytynee itekin kipasta apteekissa.

 

Tuo kohta kolmevuotias lohkaisi tänään mulle hyvin aamiaispöydässä. Join kahvia ja söin leipää samalla kun luin kirjaa, tyttö piirteli vieressä. Pyysi mua piirtämään jotain ja vastasin että äiti syö ensin. Tyttö katsoi mua alta kulmiensa ja sanoi: "Syö sitten ensin se kirjasi loppuun."

Nyt mä painelen nukkumaan. :wave: