pitää nyt mainita kun tässä näin tiiviisti kirjottelen et meillä nukkuu molemmat pojat 
B)
B)***HELMET 2008*** Toukokuu
- Viestiketjun aloittaja VanamoBr
- Ensimmäinen viesti
kuivuko sulla esikoisenki aikana noin paljo limakalvot? mulla ei nyt ainakaan mitään ongelmaa, esikoisesta oli mut luulen et se oli vaan käytön puutettaAlkuperäinen kirjoittaja Hissukka:
Oli sama ongelma jo esikoisen imetysaikana. Limakalvot on siis todella kuivat. Tasan kerran olen uskaltautunut ukon kanssa peittoja pöllyttämään synnytyksen jälkeen ja kyllä sattui ja verta tuli. En muista helpottiko esikoisesta kun täysimetys loppui vai jatkuiko sama siihen asti kun imetys loppui kokonaan, nyt elätän toiveita että tilanne helpottaisi kun soseet tulee kuvioihin. Niin ja liukkaria voisin kokeilla, viimeksi ei siihen hätään löytynyt mistään... mutta ei siitä hirveästi hyötyä ollut esikoisenkaan aikana.Alkuperäinen kirjoittaja Cruella DeVille:kuivuko sulla esikoisenki aikana noin paljo limakalvot? mulla ei nyt ainakaan mitään ongelmaa, esikoisesta oli mut luulen et se oli vaan käytön puutettaAlkuperäinen kirjoittaja Hissukka:
kevytmelankolia; , hätä ei lue lakia, mulla ei onneks kesken syötön oo käyny noin, mut joskus kyllä tulee kiire
Neuvolassa käyty ja tämmöset mitat saatiin;
Paino; 6080kg (3425)
Pituus: 62.1cm (50)
Pipo: 41.5cm (36,5)
Pituus ja pipo tasaantumassa, paino nousussa =) . Rokote otetaan vasta ens viikolla kun katellaan nyt tuota vatsan toimintaa, ei neuvola tätskykään osannu sanoo juuta eikä jaata onko ripsaa vai ei.
Meillä neiti teki samat kuin monella muulla, just kun sanottiin että ei oikeen vattallaan viihdy ja päätäkin kannattelee sylissä paremmin, niin siinähän se neiti sit terhakkaasti pää pystyssä esitti viihtyvänsä mahallaankin , ja kovin yritti liikkeelle lähtä :heart:
Vellejä/soseita "saadaan" antaa tarvittaessa, mutta kasvaa hyvin näinkin, eli ei välttämäti kiirusta soseisiin/velleihin..odottavan aika on pitkä |O ( mikäköhän hoppu siinä mukamas ittellä on, eiköhän niitä soseita kerkiä antaa ihan riittämiin )
-n-
, hätä ei lue lakia, mulla ei onneks kesken syötön oo käyny noin, mut joskus kyllä tulee kiire Neuvolassa käyty ja tämmöset mitat saatiin;
Paino; 6080kg (3425)
Pituus: 62.1cm (50)
Pipo: 41.5cm (36,5)
Pituus ja pipo tasaantumassa, paino nousussa =) . Rokote otetaan vasta ens viikolla kun katellaan nyt tuota vatsan toimintaa, ei neuvola tätskykään osannu sanoo juuta eikä jaata onko ripsaa vai ei.
Meillä neiti teki samat kuin monella muulla, just kun sanottiin että ei oikeen vattallaan viihdy ja päätäkin kannattelee sylissä paremmin, niin siinähän se neiti sit terhakkaasti pää pystyssä esitti viihtyvänsä mahallaankin
, ja kovin yritti liikkeelle lähtä :heart: Vellejä/soseita "saadaan" antaa tarvittaessa, mutta kasvaa hyvin näinkin, eli ei välttämäti kiirusta soseisiin/velleihin..odottavan aika on pitkä |O ( mikäköhän hoppu siinä mukamas ittellä on, eiköhän niitä soseita kerkiä antaa ihan riittämiin )
-n-
kevytmelankolia, kun meijän poju joskus kuukauden ikäsenä suostui rauhoittumaan aamupäivisin vain rintareppuun ja yks kerta se siinä nukkua tuhisi niin tuli järjetön vessahätä! Jos oisin repun ottanu pois niin poika ois herännyt ja karjunut kun syötävä, enkä luultavammin tarpeeks nopeesti ois saanut sitä muutenkaan ähellettyä pois, joten istuttiin siinä pöntöllä yhdessä, vauveli repussa uinuen
Kurittamisesta, oon vähän samaa mieltä ku cruella... Tai siis... Mua on pienenä kuritettu, piiskattu jne, muttei siitä mitään traumoja oo jääny enkä yhtään pelännyt vanhempiani. Aina on kurituksen ja riehumisen päätteeksi pyydetty puolin ja toisin anteeksi ja jatkettu taas hyvillä mielin. Tosi hyvät ja lämpimät välit on molempiin vieläkin.
Nyt tuntuu, etten kyllä ikinä haluais ja vois mitenkään satuttaa omaa ihanaa lastani, mut tiiän, et joskus se hetki tulee, jollon se ei välttämättä niin ihanalta tunnukaan. Lyhyen pinnan omaavana luulen/uskon/pelkään, että joku kaunis päivä räjähdän, jos ei lapsi koskaan tottele ja tekee aina tuhmuuksia. Sillon saatan pitkän nalkutuksen päätteeksi tukistaa tms. Mut ehkä mieluummin rauhottaisin riehuvan lapsen niin, että pitäisin siitä lujasti kiinni ja paikallaan, ettei se pääse tekemään pahojaan. Hyvä on miettiä ratkaisuja ongelmiin, ku en kuitenkaan niitä totaalisen hermostuneena muista. :ashamed: Haluaisin siis olla keskusteleva ja hillitty kasvattaja, mut en uskalla luvata...
Ikä-asiaa.. Mä oon siis 21v, äiti 60 ja isä päälle 60. Isovanhemmat on kuollu jo aikaa sitten, mut nyt ne ois jotain 90-100-vuotiaita, ellei enemmänki. Mies on samanikäinen ku minä ja sen vanhemmat 50v ja isovanhemmat myös kuolleet, mut ois suunnilleen samanikäisiä kun munkin isovanhemmat. Et ei silti mitään nuoria tapauksia, vaikka me miehen kans ollaaanki nuoria vielä.
öö.. mistähän muusta olitte keskustellu... piti aika montaaki asiaa kommentoida, mut en nyt muista mitä..
Ainiin, meillevauva, tiiän miltä susta voi tuntua! :hug: Meilläkin neiti taas jälleen kerran parahti eilen illalla niin järkyttävään itkuun, et taukoa pitämättä huusi useamman tunnin. Eikä mikään sitä rauhottanu! Ei siis kertakaikkiaan tienny mitä sille pitäs tehdä tai mikä sillä yleensäkkään on! Mä olin sit jo aivan puhkipoikki ja hermona, nii mies puki vaatteet itelleen ja vauvalle ja lähti autoajelulle. Siis suoraan sängystä.. Ja siihen se vihdoin nukahti. En tiiä mikä ihme sille on tullu viime aikoina... Joku myöhäiskoliikki. Ei auta, jos laittaa sen aiemmin yöpuulle.. Käytettiin lääkärilläkin, nii ei sillä mitään ollu. No, jospa tää joskus menis ohi...
Nyt tuntuu, etten kyllä ikinä haluais ja vois mitenkään satuttaa omaa ihanaa lastani, mut tiiän, et joskus se hetki tulee, jollon se ei välttämättä niin ihanalta tunnukaan. Lyhyen pinnan omaavana luulen/uskon/pelkään, että joku kaunis päivä räjähdän, jos ei lapsi koskaan tottele ja tekee aina tuhmuuksia. Sillon saatan pitkän nalkutuksen päätteeksi tukistaa tms. Mut ehkä mieluummin rauhottaisin riehuvan lapsen niin, että pitäisin siitä lujasti kiinni ja paikallaan, ettei se pääse tekemään pahojaan. Hyvä on miettiä ratkaisuja ongelmiin, ku en kuitenkaan niitä totaalisen hermostuneena muista. :ashamed: Haluaisin siis olla keskusteleva ja hillitty kasvattaja, mut en uskalla luvata...
Ikä-asiaa.. Mä oon siis 21v, äiti 60 ja isä päälle 60. Isovanhemmat on kuollu jo aikaa sitten, mut nyt ne ois jotain 90-100-vuotiaita, ellei enemmänki. Mies on samanikäinen ku minä ja sen vanhemmat 50v ja isovanhemmat myös kuolleet, mut ois suunnilleen samanikäisiä kun munkin isovanhemmat. Et ei silti mitään nuoria tapauksia, vaikka me miehen kans ollaaanki nuoria vielä.
öö.. mistähän muusta olitte keskustellu... piti aika montaaki asiaa kommentoida, mut en nyt muista mitä..
Ainiin, meillevauva, tiiän miltä susta voi tuntua! :hug: Meilläkin neiti taas jälleen kerran parahti eilen illalla niin järkyttävään itkuun, et taukoa pitämättä huusi useamman tunnin. Eikä mikään sitä rauhottanu! Ei siis kertakaikkiaan tienny mitä sille pitäs tehdä tai mikä sillä yleensäkkään on! Mä olin sit jo aivan puhkipoikki ja hermona, nii mies puki vaatteet itelleen ja vauvalle ja lähti autoajelulle. Siis suoraan sängystä.. Ja siihen se vihdoin nukahti. En tiiä mikä ihme sille on tullu viime aikoina... Joku myöhäiskoliikki. Ei auta, jos laittaa sen aiemmin yöpuulle.. Käytettiin lääkärilläkin, nii ei sillä mitään ollu. No, jospa tää joskus menis ohi...
Cruella pilvistä täällä Pohjois-Kymärissäkin! :kieh:
Kurituksesta koskaan en ole selkääni saanut, en edes tukkapöllyä. Ihan karmeaa lukea täällä miten osa on saanut kunnolla kyytiä...Mun äiti on sitä mieltä, että siinä vaiheessa jos aikuisen täytyy käydä käsiksi lapseen, on peli siltä erää pelattu ja tämän on myös meille omille lapsilleen välittänyt. Häpeäkseni :ashamed: tunnustan kyllä antaneeni muutaman kerran tukkapöllyä tuolle ihan älyttömästi uhmaavalle esikoiselle...ja sitten on ollut kauhea morkkis, että enkö nyt jumankauta aikuinen ihminen muka muuten olisi saanut lasta tottelemaan...En ole todellakaan pitkäpinnainen ihminen, kaukana siitä ja lähestulkoon joka päivä on jossain vaiheessa siinä pisteessä että hermo menee just nyt kun pojan kanssa vääntää joka asiassa ja helposti lipsahtaa huutamisen puolelle vaikka ei tuo lapsi kuuro ole. :/ Sit oon yrittänyt keksiä kaikenlaisia keinoja tilanteen laukaisemiseksi ettei mene homma yli kummallakaan, otan pojan syliin, jutellaan, katsotaan kirjaa yms. ja sillä rauhoittuu niin äiti kuin poikakin. =)
Papa-kokeesta myös mulle sanottiin jälkitarkastuksen yhteydessä että kokeeseen vasta kun vähintään puoli vuotta synnytyksestä ja mielellään vasta n.vuoden päästä. Ja kuulemma just siksi ettei tule vääriä tuloksia, vaan että limakalvot ja hormonitoiminta olis mahdollisimman pitkälle normalisoituneet.
Kevytmelankolia
Meillevauva :hug: täältäkin, itse en osaa edes kuvitella millaista on kun lapsi huutaa ja huutaa, kun meillä ei näillä kummallakaan ole mahavaivoja ollut. Jaksamista kuitenkin, toivotaan että helpottaa kun ikää tulee koko ajan enemmän!
Kurituksesta koskaan en ole selkääni saanut, en edes tukkapöllyä. Ihan karmeaa lukea täällä miten osa on saanut kunnolla kyytiä...Mun äiti on sitä mieltä, että siinä vaiheessa jos aikuisen täytyy käydä käsiksi lapseen, on peli siltä erää pelattu ja tämän on myös meille omille lapsilleen välittänyt. Häpeäkseni :ashamed: tunnustan kyllä antaneeni muutaman kerran tukkapöllyä tuolle ihan älyttömästi uhmaavalle esikoiselle...ja sitten on ollut kauhea morkkis, että enkö nyt jumankauta aikuinen ihminen muka muuten olisi saanut lasta tottelemaan...En ole todellakaan pitkäpinnainen ihminen, kaukana siitä ja lähestulkoon joka päivä on jossain vaiheessa siinä pisteessä että hermo menee just nyt kun pojan kanssa vääntää joka asiassa ja helposti lipsahtaa huutamisen puolelle vaikka ei tuo lapsi kuuro ole. :/ Sit oon yrittänyt keksiä kaikenlaisia keinoja tilanteen laukaisemiseksi ettei mene homma yli kummallakaan, otan pojan syliin, jutellaan, katsotaan kirjaa yms. ja sillä rauhoittuu niin äiti kuin poikakin. =)
Papa-kokeesta myös mulle sanottiin jälkitarkastuksen yhteydessä että kokeeseen vasta kun vähintään puoli vuotta synnytyksestä ja mielellään vasta n.vuoden päästä. Ja kuulemma just siksi ettei tule vääriä tuloksia, vaan että limakalvot ja hormonitoiminta olis mahdollisimman pitkälle normalisoituneet.
Kevytmelankolia
Meillevauva :hug: täältäkin, itse en osaa edes kuvitella millaista on kun lapsi huutaa ja huutaa, kun meillä ei näillä kummallakaan ole mahavaivoja ollut. Jaksamista kuitenkin, toivotaan että helpottaa kun ikää tulee koko ajan enemmän!
Minni80, joudun valitettavasti jakamaan kanssasi alko-ongelman lapsuudenperheessä
Isäni juo edelleenkin tosi rankasti, emme ole olleet tekemisissä yli kymmeneen vuoteen. Vanhempani erosivat, kun me lapset olimme 8, 5 ja 2. Ennen eroa jouduin näkemään kaikenlaista kurjaa.
Ehkäpä siksi olen tosi ehdoton tuossa lapsen kurittamis-asiassa.
Lisäksi olen jo raskausaikana päättänyt, että minun lapseni ei tarvitse ikinä nähdä vanhempiansa humalaisina.
Isäni juo edelleenkin tosi rankasti, emme ole olleet tekemisissä yli kymmeneen vuoteen. Vanhempani erosivat, kun me lapset olimme 8, 5 ja 2. Ennen eroa jouduin näkemään kaikenlaista kurjaa.
Ehkäpä siksi olen tosi ehdoton tuossa lapsen kurittamis-asiassa.
Lisäksi olen jo raskausaikana päättänyt, että minun lapseni ei tarvitse ikinä nähdä vanhempiansa humalaisina.
Sylissä kiinnipitämistä ollaan mekin käytetty joskus tuon pojan kanssa siinä vaiheessa kun muu ei auta ja jos sillä menee homma totaalisen yli kuten joskus käy, niin siinä ei kyllä puhe auta vaan rajat on laitettava ihan konkreettisesti. Siinä sitten saa sylissä huutaa ja riehua, mutta saa tehdä sen turvallisesti kun ollaan kirjaimellisesti lähellä, hetken jaksaa ja sit rauhoittuu. Samaa menetelmäähän käytetään rauhoittamiseen ja rajojen asettamiseen myös lastenpsykiatrisella ja sieltä se on itsellekin mukaan tarttunut.Alkuperäinen kirjoittaja Napsuh87:
PESSI Kerrankin joku kohtalotoveri.kukaan ei koskaan oo oikein ymmärtäny, mutta sinä ainaki tiedät tunteen :hug: meilläki on porukat eronnu joskus mun yläasteaikaa mutta jatkavat tapojaan kumpikin tahoillaan.enemmän ja vähemmän.etenki tuo äidin juominen saattuu ku oli pitkään juomatta nyt ku olin raskaana ja kuukauden sen jälkeen mut nyt taas näyttää maistuvan.joo se etu on attä omat lapset ei sitte joudu alkoholista kärsiin tai pelkään äitin ja iskän puolesta.
Minni Miksi ihmeessä sie hyysäät alkkis-isääsi? :hug: Sillä tavalla sie vaan mahdollistat sen juomisen, kun isäs luottaa, että joku tulee hätiin, jos alkaa mopo lähtemään käsistä :/
Itse tein hajuraon omaan isään vasta nyt raskausaikana, kun päätin, että Artun ei tartte katella juoppoa mofaa (ruots. isoisä ) En vastaa puhelimeen viikonloppusin, kun tiedän, että isä on kännissä. Eipä se muuten paljoa soittelekaan... Humalapäissään haukkuu miulle puhelimessa miun siskon ja siskon miehen, kuinka ne yrittää päästä hänen perintöönsä kiinni. Haloo! Miun isä on 56v. ja ajattelee tollasia juttuja! Ja sit yrittää mielistellä minnuu sanomalla, että mie olen se rakkain lapsi ja kukaan muu ei hänestä välitä kun mie vaan :headwall: Rasittavaa...
Itse tein hajuraon omaan isään vasta nyt raskausaikana, kun päätin, että Artun ei tartte katella juoppoa mofaa (ruots. isoisä
) En vastaa puhelimeen viikonloppusin, kun tiedän, että isä on kännissä. Eipä se muuten paljoa soittelekaan... Humalapäissään haukkuu miulle puhelimessa miun siskon ja siskon miehen, kuinka ne yrittää päästä hänen perintöönsä kiinni. Haloo! Miun isä on 56v. ja ajattelee tollasia juttuja! Ja sit yrittää mielistellä minnuu sanomalla, että mie olen se rakkain lapsi ja kukaan muu ei hänestä välitä kun mie vaan :headwall: Rasittavaa...KIIN älä muuta sano!!en tiedä miksi..pikkuveli ja isännän naisystävä soittelee aina mulle että menepä kattomaan ku asut lähempänä ja ekkö sinä sen vertaa välitä että kävisit...isällä on paljo hyviäki jaksoja nykyään eikä se meille kännis oo koskaan tullu eikä sillon etes soita.osaiski elää iteki vaan omaa elämää ku on ihana perhe.olen kyllä yrittäny ja ukkoki yrittää takoa mulle kaaliin mutta nuo puhelut saa aina mulle hirveet omantunnon tuskat.äiti sit taas on nii rasittava ku se "ei koskaan oo mittään ottanu"ja saattaa vaikka ammaks YRITTÄÄ tulla pienessä humalassa ja se OTTAA päähän ja rankasti!!PESSI sen verran vielä et en tietenkään kellekään näitä kohtaloita sois mut silti mukava kuulla et joku toinenki tietää miten pahalta tuntuu.
Mutta onneks mulla on ihana mies joka ymmärtää ja ihanat lapset, vieläkö iteki ymmärtäis jättää noi hyysäämiset.joku sano kerran at alkoholismiin auttaa uskoon tulo tai kuolema ja nii se varmaan on..
Mutta onneks mulla on ihana mies joka ymmärtää ja ihanat lapset, vieläkö iteki ymmärtäis jättää noi hyysäämiset.joku sano kerran at alkoholismiin auttaa uskoon tulo tai kuolema ja nii se varmaan on..
Joo-o...papakokeesta minulle tais sanoa, että vois heti mennä Vaan juu, eipä todellakaan oo tullu mentyy :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: Minähn en mee persettä levittelee, ku on niagarat menossa (5. viikko :ashamed: ) :headwall: :headwall: No, ehtiihän ton ja jos muille on sanottu, että 6kk...
Ikäeroista, mulla ja veljellä on 7v ikäeroo...lapsuudesta en juuri mitään muista, et oltas oltu tekemisissä. Oikeestaan vasta, kun mie aloin tuon miehenikanssa olee (15veenä), niin sillo alettii sitte olee enempi tekemisissä =)
Mutta nyt on aivan mahtavaa seurata esikoisen ja kuopuksen välistä sisarussuhdetta...voiko sen ihanampaa ollakaan :heart: Heillä on siis tasan 10v ikäeroa ja isoveli on niin hullaantunut siskoonsa, kun olla voi. Vaikka mikä kiukku olis päällä, mutta siskon kun nappaa syliin, niin tuokin esimurkku-uhmis-mikä lie rauhottuu ja tulee ihan uusia juttuja siitäkin esiin :heart: :heart: Hoitaa yms siskoa jo kuin vanha tekijä!! Pysyisipä heillä suhde samanlaisena läpi elämän :hug:
Muiden välillä en oo tällästä huomannu, mut noilla onki pienemmät ikäerot (2vkk ja tasan 3v)...10v on oikeen hyvä ikäero...ja miksei isompiki
Töistä, juu ei kiirettä, ei tosiaankaan. Aion nyt nauttia täysin siemuksin ja varmaan olen kotona sinne, että Memmu on 2½v ja mies sitten pitäisi sen viimeisen 6kk hoitovapaata...mutta katsotaan nyt
Kun tuo kolmonen oli n. 1v, kokeilin iltatöitä, kaupan siivousta..juu, ei kiits B) 2 iltaa olin ja otin loparit B)
Kun kolmonen oli jo 1½ kokeilin yötöitä :kieh: Juu, ei kiitos 2kk ehdin niitä hommia tehdä kunnes pääsin vaihtamaan saman firman sisällä päivätöihin ja mummo (mun äiti) tuli lapsia hoitamaan Sille tielle sit jäinkin
Meillä ei neuvolassa ees katottu pään kannattamisia tms, kysy vaan multa, että viihtyykö mahallaan jne Nooo.eikai se sit tosiaan oo niin tarkkaa
Neuvolakäynneistä, niin tottakai myö päästäs 4kk käymään, jos sille tuntuis ja soittaa saa, jos askarruttaa...että ei se nyt ehottoman kiellettyy oo sinne mennä
Ja kyllä mie nyt varmaa huomaan., jos jotaan ihmeellistä tulee...juu...en todellakaan, ei uskoisi, että on 4. lapsi Minäkin käyn tökkimässä tyttöä hereille yms muuta mukavaa :ashamed:
Jaaha, arska paistaa jo ihan tosissaan...
Vaan juu, eipä todellakaan oo tullu mentyy :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: Minähn en mee persettä levittelee, ku on niagarat menossa (5. viikko :ashamed: ) :headwall: :headwall: No, ehtiihän ton ja jos muille on sanottu, että 6kk...Ikäeroista, mulla ja veljellä on 7v ikäeroo...lapsuudesta en juuri mitään muista, et oltas oltu tekemisissä. Oikeestaan vasta, kun mie aloin tuon miehenikanssa olee (15veenä), niin sillo alettii sitte olee enempi tekemisissä =)
Mutta nyt on aivan mahtavaa seurata esikoisen ja kuopuksen välistä sisarussuhdetta...voiko sen ihanampaa ollakaan :heart: Heillä on siis tasan 10v ikäeroa ja isoveli on niin hullaantunut siskoonsa, kun olla voi. Vaikka mikä kiukku olis päällä, mutta siskon kun nappaa syliin, niin tuokin esimurkku-uhmis-mikä lie rauhottuu ja tulee ihan uusia juttuja siitäkin esiin :heart: :heart: Hoitaa yms siskoa jo kuin vanha tekijä!!
Pysyisipä heillä suhde samanlaisena läpi elämän :hug: Muiden välillä en oo tällästä huomannu, mut noilla onki pienemmät ikäerot (2vkk ja tasan 3v)...10v on oikeen hyvä ikäero...ja miksei isompiki
Töistä, juu ei kiirettä, ei tosiaankaan. Aion nyt nauttia täysin siemuksin ja varmaan olen kotona sinne, että Memmu on 2½v ja mies sitten pitäisi sen viimeisen 6kk hoitovapaata...mutta katsotaan nyt
Kun tuo kolmonen oli n. 1v, kokeilin iltatöitä, kaupan siivousta..juu, ei kiits B) 2 iltaa olin ja otin loparit B)
Kun kolmonen oli jo 1½ kokeilin yötöitä :kieh: Juu, ei kiitos
2kk ehdin niitä hommia tehdä kunnes pääsin vaihtamaan saman firman sisällä päivätöihin ja mummo (mun äiti) tuli lapsia hoitamaan Sille tielle sit jäinkin Meillä ei neuvolassa ees katottu pään kannattamisia tms, kysy vaan multa, että viihtyykö mahallaan jne
Nooo.eikai se sit tosiaan oo niin tarkkaa Neuvolakäynneistä, niin tottakai myö päästäs 4kk käymään, jos sille tuntuis ja soittaa saa, jos askarruttaa...että ei se nyt ehottoman kiellettyy oo sinne mennä
Ja kyllä mie nyt varmaa huomaan., jos jotaan ihmeellistä tulee...juu...en todellakaan, ei uskoisi, että on 4. lapsi
Minäkin käyn tökkimässä tyttöä hereille yms muuta mukavaa :ashamed: Jaaha, arska paistaa jo ihan tosissaan...
ei voi olla totta, mä kuolenAlkuperäinen kirjoittaja kevytmelankolia:Vähänkö noloo, mutta haluan jakaa tämän kanssanne
Yritin vessaan mennä ja eihän ukkeli suostunut odottamaan vaan huusi täysillä ja mun oli pakko jatkaa syöttämistä, mutta mahassa kiersi.
Sitten oli pakko juosta vauvoineen ja pulloineen vessaan ja hyppimällä pudottaa housut ja istahtaa pöntölle.
Siinä minä istuin ja syötin :ashamed:
Sitten kun pullo oli tyhjä ja mä olin asiani hoitanut, niin housuit kintuissa kävin laittaa ukkelin sitteriin ja menin hoitamaan hommani loppuun.
Onko kellekkään näin käynyt? Vähän noloo!
Oli varmaan kiva syödä, kun toinen istu pöntöllä. Mutta ei voinut mitään, ois housuun tullut muuten
onpas täällä käsitelty vakavia teemoja, mutta hyvähän se on asioista puhua ja noita kasvatusasioita miettiä.
kurituksesta: mua ei ole lapsena kuritettu, enkä kyllä haluaisi sitä omalle lapsellekaan. sanominen tehos hyvin meillä, mutta omilla vanhemmilla oli kyllä pitkä pinna meidän kanssa. rajat oli toki asetettu, ja sitä käytäntöä haluaisin myös oman lapsen kanssa toteuttaa.. mun mielestä rajat on rakkautta, ja oon kyllä ihan jo lähipiirissäkin nähnyt mitä tapahtuu, jos lapsella ei oo rajoja ja saa kasvaa kuin pellossa. mutta tietysti aika ja käytäntöhän sitten paljastaa miten hyvin näistä periaatteista pystyy pitämään kiinni, tässä vaiheessa kun noi vauvat ei osaa uhmata ja ärsyttää. varmasti tulee tilanteita että saa laskea sataan ja sitten tuhanteen ja ties kuinka moneen.. onneksi ei tarvi kuitenkaan ihan kylmiltään tähän hommaan lähteä, sillä oon ollu vuosikaudet lapsenvahtina ja valmentanu lasten urheiluryhmiä, joten siinä tuli harjoiteltua tuhat konstia vaikka minkälaisten kiukkuilijoiden ja uhmisten kesyttämiseen. mutta toki oma lapsi on eri asia, kun harvoin sitä lapsenvahdille sitä kaikista kamalinta puolta näytetään..
jaksamista meillevauvalle huutokonserttiin. toivottavasti itkut helpottais viimeistään kuukauden sisällä, ja jos ei siinä vaiheessa näytä paremmalta niin ainahan sitten voi kokeilla sitä vyöhyketerapeuttia. onneksi et oo kuitenkaan yksin vaavin kanssa, vaan sulla on mies jakamassa sitä raskasta arkea! muista pitää omasta jaksamisesta huolta ja ottaa välillä omaa aikaa, niin et ihan uuvu vaavin kanssa, ja jaksat paremmin kuunnella itkujakin.
meillä oli kans tänään kerhossa äitienpäiväaskartelua, joten touhuiltiin sitten pirpanan kanssa mummoille ja isomummoille kortit. hienoja tassunkuvia niihin kortteihin tuli, mutta operaation päätteeksi minä ja typykkä oltiin molemmat pinkissä maalissa ja neiti yritti vielä imuutella sitä maaliin upotettua nyrkkiä. eli ens kerralla ymmärrän painaa sen jalkapohjan! maalien kuivuessa neiti pääsi vielä leikkimään muiden ikätovereiden kanssa ja ihania hymyjä ne pikkuiset toisilleen väläytteli maatessaan mahallaan kasvokkain. huomenna olis sekä avoimessa päiväkodissa että lähipuistossa äitienpäiväkahvit tarjolla, joten suunnataan aamulenkin päätteeksi epäilemättä jompaan kumpaan juhlistamaan jo etukäteen. upeaa ajatella, että ekaa kertaa saa itse ne ruusut ja kakut sänkyyn :heart:
vieraista taisi ieva kysellä joskus moooonta sivua sitten ja meillä kyllä edelleen riittää kävijöitä. sovittiin miehen kanssa, että kahdet kyläilijät viikossa on ihan ok, ja se on osoittautunut ihan sopivaksi määräksi. muuten ei meinaa ehtiä omasta ajasta nauttia ollenkaan ja harrastaminen hankaloituu.. mutta edelleenkin ihan nautin emännöimisestä, ja parina viime viikonloppuna oon innostunu jopa leipomaan herkkuja
mistäs muusta täällä oli puhuttu. moni näytti saaneen rokotuksista sivuoireita, joten mietinkin tässä pitäisikö meiän vauvelin neuvola-aikaa muuttaa viikon päähän sovitusta, ettei ne oireilut tulis sit hankalaan ajankohtaan. saatiin siis kutsu häihin parin viikon päästä, ja olis kyllä raskasta ottaa kiukkuinen vauveli mukaan.. ajattelin kyllä joka tapauksessa, että kirkkoseremonian ajan lapsen mummi vois kärrytellä häntä siinä kirkon ulkopuolella (mikäli sää sallii) sillä en haluais riskeerata vihkitoimitusta sillä, että vaavi päättää testata keuhkojen tehokkuutta. mutta juhlaan ajattelin ottaa neidin mukaan, joskin funtsin tässä että pitäisikö kuitenkin ottaa kärryt vai kaukalo tai joku muu viritys, johon neidin voisi siirtää unille sitten kun häntä väsyttää. juhla kestää yöhön asti ja varmasti pelkkään ruokailuunkin on varattu tuntikausia.. onko kellään kokemusta häistä 3kk ikäisen vaavin kanssa? en kuitenkaan haluais noin pientä koko juhlan ajaksi hoitoonkaan jättää, vaikka tokihan voisin käydä vaan syömässä juhlassaja hurauttaa sit heti kotiin.. hmm, vinkkejä otetaan ilolla vastaan
äippäHki meillä on ne Vigourit nimenomaan "matkarattaina" ja ollaan tykätty hurjasti. se kaukalon yhteensopivuus on ollu näppärää kaupoissa (ei tarvi herätellä neitiä jos nukahtaa kaukaloon) ja muutenkin kulkevat tosi hyvin (isot renkaat) ovat kevyet ja näppärät kaupunkioloissa. niissä on jopa jousitus siinä edessä. me kierrettiin katsomassa monessa liikkessä, mutta ne perinteiset matkikset ei sit kuitenkaan iskeny ja noi vigourit ovat ainakin meiän emmaljungan duo edge sportteihin verrattuna tosi pienet ottaa mukaan (tai siis ainakin meidän autoon menevät yhdellä kädellä nostaen). että lämpimästi voin suositella, mutta toki täällä on monta muutakin hyvää vaihtoehtoa vilahtanut .
jahas, neiti tuhistelee näköjään pinniksessä. päikyt keskeytyikin jo kertaalleen nyyhkytykseen, mutta silittely riitti tynnyttämään.. ilmeisesti noin pienetkin voi nähdä painajaisia, koska oli niin kovin surullinen unissaan, mutta ei rassukka edes herännyt.
ihanaa ja aurinkoista päivää kaikille (toivottavasti ainakin se sade päättyy sielläpäin missä satoi)!
kurituksesta: mua ei ole lapsena kuritettu, enkä kyllä haluaisi sitä omalle lapsellekaan. sanominen tehos hyvin meillä, mutta omilla vanhemmilla oli kyllä pitkä pinna meidän kanssa. rajat oli toki asetettu, ja sitä käytäntöä haluaisin myös oman lapsen kanssa toteuttaa.. mun mielestä rajat on rakkautta, ja oon kyllä ihan jo lähipiirissäkin nähnyt mitä tapahtuu, jos lapsella ei oo rajoja ja saa kasvaa kuin pellossa. mutta tietysti aika ja käytäntöhän sitten paljastaa miten hyvin näistä periaatteista pystyy pitämään kiinni, tässä vaiheessa kun noi vauvat ei osaa uhmata ja ärsyttää. varmasti tulee tilanteita että saa laskea sataan ja sitten tuhanteen ja ties kuinka moneen.. onneksi ei tarvi kuitenkaan ihan kylmiltään tähän hommaan lähteä, sillä oon ollu vuosikaudet lapsenvahtina ja valmentanu lasten urheiluryhmiä, joten siinä tuli harjoiteltua tuhat konstia vaikka minkälaisten kiukkuilijoiden ja uhmisten kesyttämiseen. mutta toki oma lapsi on eri asia, kun harvoin sitä lapsenvahdille sitä kaikista kamalinta puolta näytetään..
jaksamista meillevauvalle huutokonserttiin. toivottavasti itkut helpottais viimeistään kuukauden sisällä, ja jos ei siinä vaiheessa näytä paremmalta niin ainahan sitten voi kokeilla sitä vyöhyketerapeuttia. onneksi et oo kuitenkaan yksin vaavin kanssa, vaan sulla on mies jakamassa sitä raskasta arkea! muista pitää omasta jaksamisesta huolta ja ottaa välillä omaa aikaa, niin et ihan uuvu vaavin kanssa, ja jaksat paremmin kuunnella itkujakin.
meillä oli kans tänään kerhossa äitienpäiväaskartelua, joten touhuiltiin sitten pirpanan kanssa mummoille ja isomummoille kortit. hienoja tassunkuvia niihin kortteihin tuli, mutta operaation päätteeksi minä ja typykkä oltiin molemmat pinkissä maalissa ja neiti yritti vielä imuutella sitä maaliin upotettua nyrkkiä
. eli ens kerralla ymmärrän painaa sen jalkapohjan! maalien kuivuessa neiti pääsi vielä leikkimään muiden ikätovereiden kanssa ja ihania hymyjä ne pikkuiset toisilleen väläytteli maatessaan mahallaan kasvokkain. huomenna olis sekä avoimessa päiväkodissa että lähipuistossa äitienpäiväkahvit tarjolla, joten suunnataan aamulenkin päätteeksi epäilemättä jompaan kumpaan juhlistamaan jo etukäteen. upeaa ajatella, että ekaa kertaa saa itse ne ruusut ja kakut sänkyyn :heart: vieraista taisi ieva kysellä joskus moooonta sivua sitten ja meillä kyllä edelleen riittää kävijöitä. sovittiin miehen kanssa, että kahdet kyläilijät viikossa on ihan ok, ja se on osoittautunut ihan sopivaksi määräksi. muuten ei meinaa ehtiä omasta ajasta nauttia ollenkaan ja harrastaminen hankaloituu.. mutta edelleenkin ihan nautin emännöimisestä, ja parina viime viikonloppuna oon innostunu jopa leipomaan herkkuja
mistäs muusta täällä oli puhuttu. moni näytti saaneen rokotuksista sivuoireita, joten mietinkin tässä pitäisikö meiän vauvelin neuvola-aikaa muuttaa viikon päähän sovitusta, ettei ne oireilut tulis sit hankalaan ajankohtaan. saatiin siis kutsu häihin parin viikon päästä, ja olis kyllä raskasta ottaa kiukkuinen vauveli mukaan.. ajattelin kyllä joka tapauksessa, että kirkkoseremonian ajan lapsen mummi vois kärrytellä häntä siinä kirkon ulkopuolella (mikäli sää sallii) sillä en haluais riskeerata vihkitoimitusta sillä, että vaavi päättää testata keuhkojen tehokkuutta
. mutta juhlaan ajattelin ottaa neidin mukaan, joskin funtsin tässä että pitäisikö kuitenkin ottaa kärryt vai kaukalo tai joku muu viritys, johon neidin voisi siirtää unille sitten kun häntä väsyttää. juhla kestää yöhön asti ja varmasti pelkkään ruokailuunkin on varattu tuntikausia.. onko kellään kokemusta häistä 3kk ikäisen vaavin kanssa? en kuitenkaan haluais noin pientä koko juhlan ajaksi hoitoonkaan jättää, vaikka tokihan voisin käydä vaan syömässä juhlassaja hurauttaa sit heti kotiin.. hmm, vinkkejä otetaan ilolla vastaan äippäHki meillä on ne Vigourit nimenomaan "matkarattaina" ja ollaan tykätty hurjasti. se kaukalon yhteensopivuus on ollu näppärää kaupoissa (ei tarvi herätellä neitiä jos nukahtaa kaukaloon) ja muutenkin kulkevat tosi hyvin (isot renkaat) ovat kevyet ja näppärät kaupunkioloissa. niissä on jopa jousitus siinä edessä
. me kierrettiin katsomassa monessa liikkessä, mutta ne perinteiset matkikset ei sit kuitenkaan iskeny ja noi vigourit ovat ainakin meiän emmaljungan duo edge sportteihin verrattuna tosi pienet ottaa mukaan (tai siis ainakin meidän autoon menevät yhdellä kädellä nostaen). että lämpimästi voin suositella, mutta toki täällä on monta muutakin hyvää vaihtoehtoa vilahtanut .jahas, neiti tuhistelee näköjään pinniksessä. päikyt keskeytyikin jo kertaalleen nyyhkytykseen, mutta silittely riitti tynnyttämään.. ilmeisesti noin pienetkin voi nähdä painajaisia, koska oli niin kovin surullinen unissaan, mutta ei rassukka edes herännyt.
ihanaa ja aurinkoista päivää kaikille (toivottavasti ainakin se sade päättyy sielläpäin missä satoi)!
taas täällä... :ashamed:
shivalle ajattelin omat kommenttini heittää tosta vauvojen kanssa häissä olemisesta. Olen ollut kaksi kertaa, toisella kertaa vauva oli n.3kk ja vaunut oli juhlassa mukana. Veljen häissä olin, kun vauva oli viikon ikäinen =) ja liinassa oli parhaiten pikkuinen "turvassa".
shivalle ajattelin omat kommenttini heittää tosta vauvojen kanssa häissä olemisesta. Olen ollut kaksi kertaa, toisella kertaa vauva oli n.3kk ja vaunut oli juhlassa mukana. Veljen häissä olin, kun vauva oli viikon ikäinen =) ja liinassa oli parhaiten pikkuinen "turvassa".
shiva Kiitti vaunu-vinkistä! Pitääpä käydä tutkii noita kyseisiä vielä hiukan tarkemmin.
Jahvetti Kiitti rusetti-infosta kerhon puolella. H&M:lle käy tieni siis!
Meillä pieni nukkunut tänään tosi paljon. Ollaan oltu kovasti menossa viime päivät, joten ottaakohan takaisin reissuväsymystä. Tässä kyllä näkee miten tärkeetä on viettää ihan tällaisia kotipäiviäkin. Kärrylenkillä käytiin aamupäivällä, muute oltu vaan kotona.
Auringosta..ei muuten paista enää Helsingissäkään. Kohta varmaan sataa, mut hieno päivä tähän asti oli.
Mahtavia juttuja teette kaikki noissa kerhoissa! Ihan kateeksi käy. En ole jotenkin itse niihin päässyt ihan sisälle, vaikka yhdessä olen käynytkin.
Nytpäs lähden tekee lohilaatikon uuniin...
Jahvetti Kiitti rusetti-infosta kerhon puolella. H&M:lle käy tieni siis!
Meillä pieni nukkunut tänään tosi paljon. Ollaan oltu kovasti menossa viime päivät, joten ottaakohan takaisin reissuväsymystä. Tässä kyllä näkee miten tärkeetä on viettää ihan tällaisia kotipäiviäkin. Kärrylenkillä käytiin aamupäivällä, muute oltu vaan kotona.
Auringosta..ei muuten paista enää Helsingissäkään.
Kohta varmaan sataa, mut hieno päivä tähän asti oli.Mahtavia juttuja teette kaikki noissa kerhoissa! Ihan kateeksi käy.
En ole jotenkin itse niihin päässyt ihan sisälle, vaikka yhdessä olen käynytkin. Nytpäs lähden tekee lohilaatikon uuniin...
Täällä on äitienpäiväkortit myös saatu tehtyä.. yhenlainen sotku sormiväreillä tulee tämänikäisen kanssa
Vanhemmista, mulla äiti vm -63 ja isä -61, miehellä hiukan nuoremmat.. Isomummuja pojulla on kolme ja -pappoja kaksi.. Ja joku jo sanoikin niin lapsen tullessa tekisi mieli pitää enemmänkin yhteyttä isomummuihin ja -pappoihin...
Kurituksesta, ite en lapsena suurempia piiskoja saanu ole, jtn pientä lettipöllyä. Sen muistan että isä piti uunin päällä koivuvittaa mutta käyttämättä on jäänyt Omalle lapselle tulee varmasti joskus ainakin ääntä korotettua ja jos tarve tulee en ota itseeni jos pieni tukkapölly tai luunappi tulee annettua..
Minun jälkitarkastus peruttiin lääkärin sairastumisen vuoksi, jospa uuden ajan sais huomenna varattua pojun neukussa..
Kevytmelankolia oli käyny vessassa vauvan kanssa syömäpuuhissa
Me ei olla syöty mut poju on sylissä ollu ku vessaan on itellä ollu pakko päästä
Me kuulutaan johonkin kirjakerhoon, siihen josta tulee disney juttuja. Mauri Kunnaksenkin kk kiinnostas.. Ja just laitoin vau-kirjan jonku lappuisen postiin..
Mut nyt kyläilemään :wave:
Vanhemmista, mulla äiti vm -63 ja isä -61, miehellä hiukan nuoremmat.. Isomummuja pojulla on kolme ja -pappoja kaksi.. Ja joku jo sanoikin niin lapsen tullessa tekisi mieli pitää enemmänkin yhteyttä isomummuihin ja -pappoihin...
Kurituksesta, ite en lapsena suurempia piiskoja saanu ole, jtn pientä lettipöllyä. Sen muistan että isä piti uunin päällä koivuvittaa mutta käyttämättä on jäänyt
Omalle lapselle tulee varmasti joskus ainakin ääntä korotettua ja jos tarve tulee en ota itseeni jos pieni tukkapölly tai luunappi tulee annettua..Minun jälkitarkastus peruttiin lääkärin sairastumisen vuoksi, jospa uuden ajan sais huomenna varattua pojun neukussa..
Kevytmelankolia oli käyny vessassa vauvan kanssa syömäpuuhissa
Me ei olla syöty mut poju on sylissä ollu ku vessaan on itellä ollu pakko päästä Me kuulutaan johonkin kirjakerhoon, siihen josta tulee disney juttuja. Mauri Kunnaksenkin kk kiinnostas.. Ja just laitoin vau-kirjan jonku lappuisen postiin..
Mut nyt kyläilemään :wave:
Kurituksesta Huh, kauheita kohtaloita ollut teistä joillakin pikkuihmisinä. Mä en pystyis piiskaa antamaan.. Tukistanut olen likkaa pariin otteeseen kun on ollut vaara tilanne jo lähellä kun on tuittuillut siitä on kylläkin aikaa jo vaikka kuin. Yksin kun uhmiksen kanssa jäin niin paloi pinna herkemmin ja nuorempana olin jotenkin armottomampi...pahoillani olen vieläkin siitä tytön puolesta että on tukkapöllyt saanut.
Äh, en jaksa kirjoitella nyt,....taaskaan. Nuutti on nukahtamassa ja kaipaa tuttia.
Olen muuten pahoillani kun en kovin paljon täällä kertoile ja kommentoi. En pysty ikinä keskittymään niin pitkään että muistaisin mihin piti sanoa jotakin. Ja omat jutut,, no niitä en jaksa alkaa kertomaan ettei mee oma napaiseksi. :hug: Olette kuitenkin mielessä paljon. Kamut. =)
Äh, en jaksa kirjoitella nyt,....taaskaan. Nuutti on nukahtamassa ja kaipaa tuttia.
Olen muuten pahoillani kun en kovin paljon täällä kertoile ja kommentoi. En pysty ikinä keskittymään niin pitkään että muistaisin mihin piti sanoa jotakin. Ja omat jutut,, no niitä en jaksa alkaa kertomaan ettei mee oma napaiseksi. :hug: Olette kuitenkin mielessä paljon. Kamut. =)