Pikaisesti reissun päältä.On ollut tosi mukavaa ja virkistävää huomata, että meidänkin vauvan kanssa voi reissata. Mennyt kaikki hienosti. Aloitin vasta lukemisen, mutta kommentoin Liinamarin juttua jo nyt, jos vaikka en muuta ehtis.
Vauvaan hermostumisesta: Minä olen joskus yöllä kiroillut ja puhunut rumia vauvalle. Kun vaan joutuu valvomaan ja yössä toinen herää sen kymmenennen kerran, hermo menee. Se on inhimillistä. Puhu asiasta neuvolassa. Tärkeintä on, ettei vauvaa satuta. Itse olen jättänyt huutavan vauvan sänkyyn ja menny viereiseen huoneeseen hakkaamaan täysillä seinään. Oli rystyset verillä.
Eikö miehesi voisi olla enemmän vauvan kanssa? Meillä poika vaistosi, että olin sikaväsynyt ja vihainen eikä sitten rauhoittunut mulle enää lainkaan. Mies jäi kahdeksi päiväksi töistä pois (otti sairaslomaa), äiti ja poika nukkuivat hyvin ja sen jälkeen elämä on taas hymyillyt. Tilannetta ei siis kannata päästää liian pahaksi. Sinä et ole yksin vastuussa lapsestasi!
Hjuuli: Pieni se on meidänkin kaupunki ja varmaan moni muualtakin on voinut mut tunnistaa. Mutta miksi välittää. Itse olen ottanut sen linjan, että on juoruilijoiden häpeä, jos puhuvat eivätkä ymmärrä, että muilla vaikeaa. Puhuin avoimesti aikaisemmasta keskenmenosta, vaikeasta raskaudesta, helvetilllisestä synnytyksestä ja nyt vaikeasta vauva-ajasta.
Moni ei edes haluaisi kuulla, että meillä ei ole ollut helppoa. Mutta minä en valehtele, mielestäni se olisi karhunpalvelus kaikille muille, joiden elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Mikään, mistä olen ääneen kertonut, ei ole tarkoittanut. että rakastaisin lastani yhtään vähempää. Päinvastoin, rakastan niin paljon, että hoidan mielenterveyttäni rehellisyydellä, vaikka ylpeyteni joutuisinkin siinä samalla nielemään.
Haleja sinistelijöille. Myös minulle voi laittaa yv:tä.