Ei se nyt aivan noin mene, sehän tässä onkin se juttu kun mies EI HALUA lopettaa. Miksi hän olisi lopettanut jos pystyisi siihen? Sairautensa takiako? No ei aivan...Alkuperäinen kirjoittaja öh;29973173:Tosi julmaa sulta. Mies ei pysty olemaan syömättä, muuten se olisi jo lopettanut. Ei siinä saarnat auta kun on riippuvuus. Eikä syyllistäminen. Ei se tarkoita ettei ihminen välitä perheestä ja terveydestään kun tekee noin. Et voi väittää että asettaa syömisen perheen edelle, kun toinen on sairas. Entä jos tilanne olisi toisinpäin, sulla olisi sairaudet ja ahmimisongelma ja mies hylkäisi?
No minulle on sitten aivan sama jos ei paranna tapojaan, silloin en halua olla hänen kanssaan. En voi katsoa vierestä tuollaista. Tuhotkoon elämänsä siellä ihan itsekseen sitten. Seuraavana olisi vuorossa varmaan sydänkohtaus tms..Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29973286:Toisaalta ymmärrän, ettei ole kiva riidellä koko aikaa, mutta tuota en tajua, että miehen pitää asettaa perheensä syömisen edelle, kun itse laitoit kuitenkin sairauden perheen edelle. Ja kun nyt olet varma, että kyllä mies tajuaa, että menettää sinut, jos ei tajua sinun näkökantaasi, niin miten voit olla varma, ettei mies ajattele tahollaan ihan samoin. Siis noin, että "kyllä se vielä tulee järkiinsä, ei se oikeasti halua minusta erota".
Ethän sinä sitä voi tietää voiko oikeasti lopettaa vaikka haluaisi.Myös ruoasta voi olla riippuvainen samoin kuin esim alkoholista.Se on pitkä ja kivinen tie kulkea että pääsee eroon riippuvuudestaan.Se ei myöskään tapahdu uhkailemalla ja kiristämällä.Alkuperäinen kirjoittaja kooäffä;29973196:Hän siis kyllä pystyisi lopettamaan jos vain haluaisi, mutta kun ei halua.
Tietysti tukisin häntä jos haluaisi lopettaa, mutta ei vain pystyisi.. Olisikin kyse tästä..
Jos hän sanoo, että haluaa lopettaa niin lupaan kyllä auttaa häntä ja voi tulla takaisin kotiin. Kaipa se siellä nyt on asioitaan miettinyt
Okei. Sinulla on oikeus ajatella näin, mutta mieshän voi ajatella ihan samalla tavalla. Jos tämä on sinun mielestäsi eron arvoinen asia, niin silloin hän ei halua olla sinun kanssasi.Alkuperäinen kirjoittaja kooäffä;29973295:No minulle on sitten aivan sama jos ei paranna tapojaan, silloin en halua olla hänen kanssaan. En voi katsoa vierestä tuollaista. Tuhotkoon elämänsä siellä ihan itsekseen sitten. Seuraavana olisi vuorossa varmaan sydänkohtaus tms..
Jos ei itseään yhtään kiinnosta syömisestä koituvat pahat jutut niin sitten ei kiinnosta, syököön itsensä hengiltä.
Yritä nyt ymmärtää että se halu pitää tulla itsestään,ei sillä että sinä kiristät.Kaikki lähtee itsestä.Toi on nyt vähän sama kuin yrittäisit pakottaa alkoholistia lopettamaan juomisen.Alkuperäinen kirjoittaja kooäffä;29973345:No siinä on aika iso ero jos toinen sanoo että ei aio lopettaa koska ei halua lopettaa, tai toinen sanoo ettei pysty lopettamaan vaikka haluaisi lopettaa.
Jos olisi halu lopettaa, niin sitä edes yrittäisi. Koittaisi että pystyykö olemaan ilman.
Nyt hänelle on annettu aika iso porkkana kun ei oma terveys ollut tarpeeksi iso, ehkä tämä sitten on.
Tupakoijakin yleensä haluaisi lopettaa ja sen sanookin usein, lukuisat tupakkalakot jotka sitten aina kaatuvat... Sama laihdutuskuurien kanssa.. YRITYS ja HALU on ne avainsanat nyt tässä,
No mun mies ei ole missään vaiheessa edes yrittänyt hoitaa sairauttaan. Diagnoosin jälkeen oli varmaan 3 viikkoa ihan ok ruokavaliolla ja sen jälkeen on jatkanut samaan vanhaan malliin. Joten laiskuudesta tässä todellakin on kyse, eikä mistään "lomailusta" sairauden suhteen. Yrttäisi edes, mutta kun ei...Mun miehellä on diabetes, en koskaan kiristäisi häntä asialla että jos ei hoida itseään niin jätän hänet. Toki minua ärsyttää jos hän ei huolehdi itsestään kunnolla, mutta minun kiukuttelut ja kiristämiset ei asiassa auta. Mahdatko ymmärtää ollenkaan kuinka raskasta kroonisen tai perussairauden hoito on? Siitä kun ei saa koskaan lomaa. Laiskuus ja sairaus on eri asioita, diabeteksen hoito voi olla sairaalle itselleen äärimmäisen raskasta ja ennenkaikkea pelottavaa. Se voi aiheuttaa myös esim. masennusta, jonka vuoksi ihminen ei jaksa huolehtia itsestään niinkuin pitäisi. Siihen päälle vielä esim. työkiireet ja vauvapaineet mitä teilläkin ilmeisesti on, niin ei ole miehellä helppoa. Hän tarvitsisi varmaan ennemminkin tukea ja ymmärrystä, ei kiristystä ja hylkäämistä.
Minusta tuo on sama kuin sanoisit miehellesi että hän ei kelpaa sinulle tuollaisena, sairautensa kanssa, vaan olet valmis hänet dumppaamaan heti kun hän ei terveydellisesti täytä sinun vaatimuksiasi. Sellainen suhde on lähinnä sairas. Enkä edes viitsi aloittaa siitä miten tuollainen toiminta vaikuttaa teidän lapsiin.
Osaatko lukea? Olemme jo eronneet, jätin miehen ihan itse...Sinuna varautuisin eroon ja yh.n elämään.
Sitten vaan varaudut muuttamaan lastesi kanssa.Alkuperäinen kirjoittaja kooäffä;29973452:Osaatko lukea? Olemme jo eronneet, jätin miehen ihan itse...
En ole tuo, jolle kommentoit, mutta käsitin, että tämä on mielestäsi ehkä väliaikainen ratkaisu ja toivot, että mies herää tajuamaan jotain (jolloin voitte taas palata yhteen).Alkuperäinen kirjoittaja kooäffä;29973452:Osaatko lukea? Olemme jo eronneet, jätin miehen ihan itse...
Kyllä me jäämme tähän asumaan, tämänkin tuolla jo aiemmin kirjoitin että näin sovimme... mutta ehket tosiaan osaa lukeaSitten vaan varaudut muuttamaan lastesi kanssa.
Eli olit miehesi kanssa vain perintörahojen takia?Alkuperäinen kirjoittaja kooäffä;29973472:Kyllä me jäämme tähän asumaan, tämänkin tuolla jo aiemmin kirjoitin että näin sovimme... mutta ehket tosiaan osaa lukea
ja säpäleelle...
Tietysti tätä toivoisin, mutta tällä hetkellä vaihtoehtoina on joko ero tai se että mies parantaa tapansa ja palaamme yhteen... En enää halua olla hänen kanssaan jos ei yhtään välitä terveydestään. Se kun vaikuttaa myös meihin muihin...