No en sitten eilen enää ehtinytkään mitään kirjoittamaan...
Hmmm...mistähän täällä onkaan ollut puhetta, huonomuistisuus kun vaivaa :headwall:
Vaippoina meillä Libero, kokeiltu on myös Muumt, Dailyt ja Pampersit. Pampersin new bornia käytettiin alkuun, mutta sen jälkeen menty Liberoilla, ne tuntuu parhaimmilta.
Tosin tänään aloin miettiä josko koittaisi kestovaippoja! Pyykkiä kyl riittää ihan hirveesti ilmankin, mutta eipähän tarviis kantaa vaippoja kaupasta...
Te, joilla tämän vuoden äp:n kestovaippa käytössä, niin millainen se on? Vai mahtuukohan enää edes, kun Julius painaa varmaan jo ainakin 6,5kg.
Kylpemisestä Pelkällä vedellä kylvetään, ei ole tarvinnut öljyäkään laittaa, vauvan iho on niin hyvä, kuivuutta tms. ole ollut.
Ainiin, olisko jollain tietoa, että saako pohjatulpalliseen ammeeseen ostettua jostain "varaosana" sitä tulppaa?? Mies tossa viikonloppuna kun pesi suihkun lattiakaivoa, niin jotenkin onnistui lennättämään sen ammeen tulpan sinne
pollerolle oikein muistit, oon kans samoilla linjoilla, että niin kauan imetän kun poju kasvaa. Tai no en nyt tietenkään ihan kouluikään saakka
mutta sen n. 6kk ja sitten vasta alan antaa kiinteitä. Tai nyt ainakin sellanen tuntuu parhaalta, voihan sitä vielä tulla toisiin aatoksiin.
Mä kuitenkin koen, että tuo imetys on helppoa, aina ruoka mukana sopivana annoksena ja sopivan lämpöisenä
Ja kun sitä maitoa kerran riittää
Enkä koe noita yöheräämisiäkään mitenkään niin "rasittavina" vaikka edelleen syöttöväli sen max. 3h.
Tietysti lisäsyynä se (eikä ollenkaan vähäisimpänä) kun vauva selvästi nauttii kun saa ruokansa tuollain lähellä äitiä :heart: Se on niin ihana, oikein pitää monesti sellaista hyvän mielen hyrinää ja katsoo niin rakastavasti äitiä luputellessa =) :heart:
Eikä meillä olla pulloa käytetty muuta kuin pari kertaa elokuussa, kun oli oikein kova helle niin annoin vähän vettä. En edes tiedä suostuisiko pullosta syömään...
Aurooralle onnittelut rouviutumisesta :flower: Miltäs se olo ja elo nyt maistuu rouvana?
Lotta84 Voi miten tuntui pahalta sun puolesta tuota lukiessa :'( Siis tuollaiset neuvolantätit :kieh: Ei niitten tehtävä todellakaan ole syyllistää, vaan päinvastoin tukea. No, ehkä ne nyt ei sitä tahallaan tee eikä oikeesti tarkoita, mutta kyllähän meille herkille äiteille monesti voi sellainen vaikutelma tulla... (nimimerkki: kokemusta on)
Muista, että olet paras asiantuntija oman lapsesi kohdalla, ja tehnyt parhaasi. Neuvolan tätit varmaan kertovat sen yleisen, että mitä missäkin iässä "pitäisi" osata tehdä, että on ns. normaali kehitys. Ja hohhoijaa |O mä ainakin uskon, että se on vaan tosiaan se "keskiarvo", eikä ole hyväksi jos liikaa korostaa. Jokainen on kuitenkin yksilö, kehittyy omaa tahtiaan, osaa jotain mitä joku toinen ei, joka taas osaa jotain muuta ennemmin =) Kaikki voi silti olla normaalisti ja äitinä tunnet parhaiten lapsesi. Näin ulkopuolisen korvaan kuulostaa ettei Eetu mitenkään jäljessä ole. Ja se voi olla jo huominen tai ylihuominen kun yhtäkkiä osaakin tehdä jotain mitä tänään vielä ei, nopeasti näyttää taidot karttuvan tässä iässä :heart:
Ei Juliuskaan katsele käsiään tai "leiki" niillä, vaikka suuhun ne löytävät kyllä. Nyrkkiä syö minkä ennättää (ihan kuin ikeniä kutittaisi) ja sylkeäkin valuu aika tavalla. Ei myöskään käänny, mutta päätä pitelee tosi jäntevästi varsinkin sylissä. Mahallaan ollessakin se jonkun verran onnistuu varsinkin päivällä, mutta illalla ei kyl kovin kauan jaksa.
Leluista on alkanut innostua vasta nyt parin viikon sisään, välillä jutteleekin niille, mutta kyllä suurin suosikki on vieläkin ihmiskasvot, jutut, ilmeet, hassuttelut jne. Nauraa ääneen, juttelee vuoropuhelua, hakee kontaktia yms. eli seurallinen poika on :heart:
Musta tuntuu, ettei ole mitenkään jäljessä, vaikka jotkut tuossa iässä jo kääntyvät yms. Toisaalta ei mulla ole mikään kiirekään, että sellaista vielä tekisi. Ihanaa kun on vielä
niin vauva
Kyllähän nekin taidot sieltä vielä tulee, luotetaan siihen, ja nautitaan päivä kerrallaan.
Sori, tulipahan pitkä viesti kun ei oo ehtiny aikoihin tänne kirjoitella vaikka lukemassa käynkin. Ja anteeksi jos oon jotenki ylipositiivinen (en todellakaan aina)
Nyt on vaan niin mahdottoman onnellinen olo :heart:
Oon niin kiitollinen, kun tuo muksu vihdoin tuhisee täällä meidän kotona, ikävä oli valtaisa kun odotus kesti ja kesti...
Sen voimalla mä varmaan jaksankin väsymyksen, yöheräämiset, kipeät niskat, itkut, ajanpuutteen (ei ehdi tehdä kotitöitä, saati sitten harrastaa mitään "omaa", ei ole juurikaan kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa) yms. yms. kun muistelen miten kamalalta se kaipuu tuntui, kun lasta ei ollut vaikka sen niin paljon halusi olevan :attn:
Sitä vaan on niin onnellinen, ja ihmettelee miten ollaan voitu saada aikaiseksi jotain noin ihanaa :heart:
Ja kyllä meidän parisuhdekin on nyt entistäkin parempi, vaikka luonnollisesti elämä ja ajankäyttö vauvan syntymän jälkeen onkin muuttunut niin paljon.