***HEINÄVAAVAT toukokuussa***

Kone on kämpällä rikki, joten oon ollut aivan orpona, kun en ole päässyt iltaisin lukemaan kuulumisianne! :p
Meillä menee täällä hyvin - vauva kasvaa aivan keskikäyrillä - äippäpolilla taysissa oli ihana synnytyslääkäri, joka mittasi vauvan painoksi 2 kg. Hän laittoi minut sairaslomalle tästä päivästä eteenpäin. Töitä olisi ollut vielä 2,5 viikkoa. Eli viimeinen työpäivä meneillään - tuntuu oudolta - en käsitä asiaa. Aivan uskomatonta, että minä jäisin nyt pois työelämästä mahdollisesti pitemmäksikin aikaa. Onko tuttu tunne? Argh... Ihanat työkaverit jää ja tää kaupunkielämä jää ja ystävät jää tänne. :'( Aivan uusi elämä alkaa maalla - tänään tulee muuttoauto kämpälle.

Kiloista oli kysymystä - minulle on tullut noin 12 kg. Ei hirveesti vielä ole tullut turvotusta muuhun kuin rintavarustukseen ja vatsaan, sille alueelle kaikki kilot. Miten se voi olla mahdollista? Samat työhousut olleet jo aika pitkään käytössä - ehkä rv:ltä 15, eikä vieläkään ahdista.

Hirveesti jaksuja kaikille tasapuolisesti! :hug: Toivottavasti kaikilla menee hyvin loppuun asti, eikä tarvitsisi liikaa miettiä tulevia murheita. Mutta me naiset... :p

Nuutti ja Ville Vallaton 32 + 2
 
Nannuz miten voi olla että neuvolantätisi ei tiedä miten päin vauvat ovat masussa? :eek: Mulla on molempien raskauksien aikana joka ikinen harjoittelijakin pystynyt sen sanomaan. Ettei muka täysiaikaisesta tunne missä pää on? TODELLA omituista sanon minä.

Tuuliina, sulla on rankkaa kyllä. :hug: Tuli mieleen tosta sun miehestä.. Mä en tietysti häntä tunne, mutta mulle tuli tunne että kyse ei välttämättä ole lainkaan putkiaivoudesta. Hänelläkin on todennäköisesti kova menettämisen pelko, jota hän ei uskalla/halua päästää pintaan. On sitten helpompi olla vähän kuin in denial -tilassa. Mä tosi kovasti toivon että teillä menis kaikki hyvin.

Mulle on tullu joku 8kg, huomenna on neuvola joten siellä sen näkee.

Cassy rv 35+0 :heart:
 
:|

Eilen lähdettiin sitten iltapäivällä mökille ajelemaan ja eipä keritty kauaa olla kun vähän jälkeen neljän mulle alkoi tulle jotakin ns. "näköhäiriöitä". Näkökenttä oli hirveen kapea ja tasapainohäiriöitäkin tuntu olevan kun täytyi oikein miettiä mihin kohtaan siellä kivikoissa astui ettei vaan mennyt ohi...
Pikku hiljaa se paheni niin, että tuntui kuin olisin ollut jossain sumussa tai "omassa kuplassa", esikko ja anoppi siinä jutteli ihan melkein kyljessä kiinni, mutta tuntui että niiden puhe kuului josatin kaukaa ja että ne ois olleet pidemmällä.
Sitten se alkoi käydä puheen päälle :eek:
Järki ja pää toimi ihan normaalisti, mutta kun piti tuottaa puhetta ja lauseita niin se tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta, piti ainakin tehdä kovasti töitä sen eteen, että sai edes muutaman järkevän sanan ilmoille :/ Mua nolotti siinä kun itkua tihrustin enkä pystynyt järkevästi anopille sopertamaan mikä mulla on :ashamed:
No jossain välissä sitten anoppi oli käynyt sanomassa miehelle, että mut ois varmaan parempi viedä lepäämään kotiin. Vene- ja automatka olivatkin aika tuskaisia sitten kun yritin ja halusin selittää miehelle, mutta jouduin jokaista sanaa miettimään ja "harjoittelemaan" kauan ennen kuin sain sen järkevästi sanottua. Mies siinä sitten arvuutteli, että mitä nyt haluan sanoa.
Sanaa "aurinkolasit"kaan en saanut sanottua, kuvailin vain, että "päähän nämä tälläiset" ja huidoin silmien ympärillä :ashamed:

Tätä koko hommaa on edes niin hirveän hankala yrittää kuvailla ja selittää, nyt tuntuu, että siitä on jo todella pitkä aika enkä muista edes kunnolla vaikka kaikki tää tapahtui eilen illalla :eek:
No puoli kahdeksaan mennessä olo alkoi olla jotakuinkin normaali, olin heti kotiin päästyäni katsonut paineetkin, mutta ne olivat normaalit.
Ihan hirveän väsynyt kyllä olin ja meninkin miehen kanssa nukkumaan jo 9 aikaan (norm. menen siinä 23-24 aikaan ). No sitten olikin koko yön kestävä päänsärky ja pyörintä ja hyörintä, muuten kaikki ok.

Tänään on ollut vielä vähän höntti olo, välillä huipannut päästä. Neuvolaan sain yhteyden parin tunnin yrittämisen jälkeen ja he siellä sanoivat, että ei tuollaisessa tilanteessa ole muuta vaihtoehtoa kuin hakeutua hoitoon kun kerran käy puheenkin päälle, että lääkäriin olisi pitänyt heti mökiltä päästyä mennä :ashamed: Mies kyllä ajomatkalla sanoi, että olisiko parasta mennä suoraan sairaalaan, mutta minä sain soperrettua kovan kiireeni kotiin tarkastamaan paineet :D :ashamed:

No nyt olen sitten kohta lähdössä päivystyslääkäriin, neuvolan kehotuksesta. Itselleni tuli mieleen joku verenkiertohäiriö tms. ja neukkatätikin oli sietä mieltä, että saattaa liittyä johonkin sellaiseen :/

Niin juu, sellainen jäi vielä sanomatta, että tuon "kohtauksen" aikana sormet ja kädet pisteli ja tuntui välillä ihan puutuneilta, myös kielessä (! :eek: ) kävi pari kertaa samat tuntemukset...


No mutta hyviä vointeja kaikille, minä lähden kohta katsastamaan mitä siellä lääkärissä sanotaan.

LEAL & Poju 32+4
 
Tuulina kovasti sulle jaksuja.Ei siinä mitään pahaa tai väärä ole,jos myöntää pelkonsa ja jaksamisensa :hug: Miehes todennäköisesti yrittää vaan ylläpitää positiivista asennetta.Kaippa hänkin omalla tavallaan pelkää.Toivottavasti saat jostakin itelles luotto kuuntelijän loppu ajaksi.

Täällä menee yöt aivan pepulleen.

Meneekö teillä hampaat huonoon kuntoon odotusaikana?

Mulla on taas tullut reikiä,kuin sieniä sateella :/

Kaikille kovasti jaksuja :hug:

äiti kengu rv 33+6
 
Leal Kuulostaa neurologiselta vaivalta. Siis liittyen päänsisäiseen muutokseen, mutta kun raskaana ollaan niin näköhäiriöt kuuluvat myös raskausmyrkytykseen. Sitten on vielä se mahis, että sulla on niskat ja selkä totaali jumissa ja veri ei kierrä kunnolla.. selittäis ton tikkuilun ja puutumisen sekä iltaisen päänsäryn. Itsellä kerran mennyt näkö ja kuulo muutamiksi minuuteiksi.. hieromalla sitten saatiin mulle normaalitila takaisin.. on meinaa selkä tosi vmäinen välillä. Valitettavaa on se mahdollisuus että liittyy aivotapahtumaan.. sen varmaan tarkistavat verikokeilla ym kun menet.. oireet kun on niin samat. Toivottavasti kaikki on hyvin ja joku lihas vaan on pahasti jumissa.. :hug:

Tuuliinaoikein suuri :hug: Sulla on varmasti tosi rankkaa :(

Mulla menossa joku pelko vaihe.. siis tän vauvan tulosta. Tuleeko musta sitten vaan äiti eikö mitään muuta.. olenko enää koskaan seksikäs tyttö/nainen mun miehen silmissä vai aina vain se äiti.. sitten mitä jos mä oksetan sen synnytyksen jälkeen mun miestä.. että se muistaa kun olen alasti niin mut vain jonain eläimenä joka ponnisti vauvan alapäästään... äää... ihan hulluja ajatuksia mut mua on alkanut ahdistaa toden teolla.. Meillä on kaveripiirissä syntynyt vauvoja.. en yhtään halua nähdä niitä. Jotenkin ei vaan kiinnosta. Rakastan siis tätä omaani ja vauvoja yleensäkin, mut käynnin jälkeen vaan ahdistaa. Pelottaa elämän muutokset.

Sitten pahoitin tosi pahasti mieleni kun mies jossain kohtaa vertasi mun mahaa yhden naisen mahaan jolla LA oli ollut jo, että on meillä kyllä suurempi ja taitaa tulla sokerivauva.. Sitten yks päivä se sanoi, että oon varma että tä vauva syntyy pian kun sun maha on niin suuri. Sanoin ettei se sen suurempi ole kuin muidenkaan ketä olen nähnyt niin hän sanoi että heillä on sitten varmaan sama tilanne :snotty: Tuli kamalan paksu ja epänormaali olo. Pitää hankkia mitta ja mitata vyötärö kunnolla.. tai kysyä neuvolassa että olenko mä jotenkin epänormaali.. loukkas tosi paljon. Kun sanoin siitä niin ei hän kuulema sitä mitenkään pahalla tarkoittanut.. :( Mulle tullut noin 10kg tähän mennessä.. oon 169cm ja nyt 70kg .. en mä sitten tiedä.. kai oon liian iso. :(

Vitsi kun harmittaa............................
 
Skorppan et todellakaan oo liian iso, älä huoli yhtään! Meikäläinen on noin 160cm pitkä ja lähentelen jo 80 kiloo! Ja ukko ei oo tän vuoden aikana koskenu minuun kertaakaan, joten sun tuntemukset on aika tuttuja. Usko vaan itsees ja omaan kauneuteen, vaikka tietysti jokainen haluis näyttää sen rakkaan silmissä hyvältä.. tiedän kyl. Ja saattaahan se olla, et näytätkii, miehet vaa tuppaa aukomaan päätä mitä omituisin tavoin.

Tuulina jaksuja myös miehen sekä ajatusten kanssa. Toivottavasti helpottais :hug:

Leal toivotaa, et särkyihin löytyis syy ja apu mahdollisimman nopsaan :flower:

Eipä oo taas tullu kirjoteltua vähään aikaan.. Eilen oli neuvola ja vauva oli sitte poikittain :kieh: Tekis mieli sadatella ärräpäitä. Sektiopelko on nimittäin aika suuri. Nytku se tulee aina vaan lähemmäks se h-hetki. Pelkään muutenki vähä lääkäreitä eikä isoja leikkauksia oo tehty koskaa.. Burana 600:sta mulle määrättii kerran hammaskipuun ja huh huh et se veti aika koomaan, ku ei oo kipulääkkeitä pahemmin tullu syötyä. Eli leikkauspöydällä sitte kuola poskella ja jaa tuliks mun sisält joku köntti vai :'( Siitä sit synnytyksen jälkeinen masennus..

Vähä muita neuvolakuulumisia:
Paino: liikaa
RR: 139/86 - liikaa
Pissa: ok
Hemppa: ei mitattu, viimeks 130
Sf: 34 - prkle sen asennon takia
Syke: +135
Turvotusta ei merkinny, mut ei se mihinkää oo kadonnu.

Parin viikon päästä tuleeki perhetyöntekijä kotikäynnille, ku meillä on täällä semmonen hyvinvointineuvola.. hiphei. Mitähä siitäki tulee.

Eli näin positiivista.. on muute kuumaki ku mikä! Sisällä +23 ja ulkona +26 :eek:

Jakselkaa!

- Jousku ja Pertsa 33+4
 
Tuuliina iso :hug: . Tiedän joten kuten mitä raskausaikana on pelätä pikkuisen puolesta, vaikka ei saman kaltaisia kokemuksia olekaan. Meillä vaan tosiaan oli se pieni masuvauva esikoinen ja tuntui että kun ei kuitenkaan voi olla varma että kaikki on hänellä hyvin. Lääkäreitäkin oli aina ultraamassa useampi monesti, koska olivat huolissaan, vaikka viertaukset olivat hyviä, mutta painoa ei silti monasti tullut kuin muutamia kymmeniä grammoja, ja voi sitä huolta sitten kun se lakkasi kasvamasta...tuli netissä luettua kaikki mahdolliset kauhukertomukset :ashamed:
Mielestäni on ehdottomasti parempi näyttää tunteensa ja pelkonsa oli ne sitten mitä hyvänsä, koska pahempi on pantata kaikkea sisäänsä koska ne sitten kuiten tulee sieltä joskus räjähtäen ulos..Miehet vaan on tuommoisia (ainakin oma ukko) että yrittää olla yltiö positiivinen ja ei varmaankaan juuri sen vuoksi näytä pelkäävänsä ettei sillä lisää huolestuttais toista..Muista ettei kenenkään tarvitse jaksaa kaikkea ja että ei ole heikkoutta myöntää pelkäävänsä.

nannuz Outo terkka teillä, onneksi pääset tarkistuttaan asian ultraan.

nuutille hyvää sairaslomaa..

Leal kuulostipa hurjalta muistahan lepäillä :eek:

Skorppan kuulostaapa tutulta noi sun ajatukset, ihan normaaleita ovat..ja et todellakaan ole mistään varmaan "iso"..Muista että me kaikki raskaana olevat naiset olemme niin kauniita vatsoinemme..ja synnytyksen jälkeen olemme niin kauniita arpinemme (kunniamerkkejä) ja maitoisinen paitoinemme..miehet ovat joskus oikeita taliaivoja :/

Jouskulle tsemppiä, toivottavasti vauveli kääntyy pian..

Mulla oli tänään se äitipoliaika. Ei ollut tilanne muuttunut kohdunsuulla, ja paino oli n. 2kg..eli pikkuinen on tääkin ei siitä mihkään pääse =) onhan tuolla vielä aikaa kasvaa. Mulla on tänään ollut ihan ihme päivä kun masu on ollut aivan sekaisin ja sit sen jälkeen jostain 12 saakka on vähän jomotellut menkkamaisesti vatsaa ja alaselkää, on kuiten välillä ollut taukoa ettei kuiten ihan kokoaikaa..no kai se tästä. Muuten mieli ollut tänään hyvä koska "uutiset" olivat lääkärissä hyviä...nyt tuntuu että uskaltaa jo hieman huokaista...onhan noita viikkoja jo sen verran kasassa, eikö :saint: :D

Piku ja Tintti 34+4
 
Täälläkin yksi jota pelottaa muutokset... ja mieliala jotenkin vaihtelee päivittäin. Oon yhtäkkiä alkanut pelkäämään sellaista, että mitä jos mulla ei olekaan työtä enää kun palaan vanhempainlomalta! Että jos tuuraaja viekin mun vakipaikan :eek: Tiedän, että eihän niin voi käydä ja järkevästikin kun yrittää ajatella niin rauhotun.. mutta silti tällaiset asiat pyörii vain mielessä.

Ja se miten pärjää vauvan kanssa, kun on esikoinen tulossa eikä minkäänlaista kokemusta vauvan hoidosta... Otan itteeni pahasti jos mies ei huomioi tarpeeksi ja itkeä tirauttelen vähän väliä. Hormoonitko ne lie tekee näin ailahtelevaksi! Varsinainen hormonihirviö musta tullut!

Huomenna on neuvola ja hirvittää nousta vaa'alle, nyt nimittäin viimeisten neljän viikon aikana on makea maistunut... :whistle:

Kaikille kovasti jaksamisia, eihän tässä enää pitkästi ole matkaa! :heart:

Talviyö ja pikkuinen 31+0

 
Mulla oli eilen äitiyspoli-visiitti (rv 27+0) ja kuten kaksosraskaudessa yleensä tässä vaiheessa on tapana, kohdunkanava oli jo lyhentynyt. Se oli 4D-ultrassa 4 viikkoa sitten 50mm, nyt 26mm. Tuo mun lukema oli lääkärin mukaan kuitenkin kuulemma vielä ihan ok ja kohdunsuukin oli visusti kiinni!! HUH!!

Lääkäri määräsi mulle luonnollisesti sairaslomaa äitiysloman alkuun asti, mutta vuodelepo ei onneksi vielä ole tarpeen! Kielsi vaan halkohommat ja saunan- ja ikkunanpesut.. Voin hoitaa muutamat työjutut loppuun mutta teen ne kyllä osittain kotisohvalta, kun työkoneeni on kannettava. Ja kun se mun tuuraaja nyt vaan vihdoin saataisiin mukaan kuvioihin, niin käyn sitten häntä vähän opastamassa, kun ei mun tarvitse siellä toimistolla mitään raskasta tehdä, kuten nostella tai kantaa tavaroita.. Oon siis sihteeri. Ja saan kuitenkin lääkärin mukaan liikkua!

Pojat (lääkäri antoi ymmärtää, ettei epäilystä sukupuolista) olivat nyt ekan kerran molemmat raivotarjonnassa kivasti vierekkäin! Nyt siis tiedän, mikä mun oikeanpuolisia kylkiluita murjoo; herra B:n jalat.. Olivat niin aktiivisia (masu-bileet oli jatkuneet lähes yhtäsoittoa jo melkein vuorokauden), että lääkäri joutui vähän odottelemaan, että sai mittaukset tehtyä. Painoarviot A-pojalla 950g ja B-pojalla 1060g eli kasvaneet normaalisti! Istukoiden virtaukset hyvät ja muutenkin kaikki näytti olevan edelleen hienosti! :heart: :heart:


Töistä pois jäämisestä; oon ollut jo yli 5v samassa paikassa assarina/sihteerinä ja tykkään työkavereistani ja työstäni niin paljon, että oon jo ennen raskautta miettinyt, miten raaskin koskaan jäädä sieltä vanhempainvapaalle/hoitovapaalle.. :|

Painosta; lisäystä nyt 5kg verrattuna siihen, mitä oli ennen raskautta. On siinä ihmisillä ihmettelemistä, kun kuulevat, että odotan seitsemännellä kuulla kaksosia. :eek: Oon 167cm ja nyt 55kg. Massu on kokooni nähden ihan kivasti kasvanut, mutta muihin odottajiin (puhumattakaan tuplaodottajista) verrattuna pikkuinen. Selkäni on tosi lyhyt (raajat kyllä sitten pitkät), joten tila massussa on jo korkeussuunnassa käytetty. Pelkään, että kuukauden päästä on ihan hirveän tukala olla, kun jo nyt tuntuu niin kamalan ahtaalta. :(

LEAL; voi kun kuullosti pelottavalta.. :eek: Toivottavasti ei toistu!!

Hihhei mun vatsan pinnalla, navan kohdilla ja vähän yläpuolella näkyy välillä ihan sellainen kauhia aaltoliike ja lähes koko ajan pienempiä muljauksia.. Lilliputit on nyt ristitty uudelleen -> Villiputit.. :D Eivät tahdo rauhoittua ollenkaan.. :LOL:


Hyvää vointia kaikille!


 
Eli menimpäs sitten sitten päivystykseen, vastaanottoluukulla sain selittää hoitajalle oireitani n. 15min, hetken istuskelin kunnes taas sain tähdentää tapahtumia jollekin toiselle hoitajalle, sitten istumaan ja sitten minut tuli hakemaan joku kolmas hoitaja mukaansa :headwall:

No hän katseli verenpaineet, kyseli vielä kaikennäköstä ja saman sepustuksen kerroin hällekin, olivat kollegojensa kanssa pohtineet mihin kastiin minut laittaisivat ja ensin olivat päätyneet sisätauteihin, mutta sisätautilääkärit olivat sanoneet, että en ole heidän heiniään ja päätyivät sitten siihen, että minä kuulun gynekologian puolelle. No tämä hoitsu soitteli vähän sinne sun tänne kunnes päätyi puhelimitse erään kätilön kanssa siihen tulokseen, että minut pitää viedä sinne synnärille ja niimpä lähdettiin saleille... Siskoni oli mukanani ja tokaisinkin hänelle, että aika hurjalta tuntuu näillä viikoilla kävellä synnytyssalin ovista sisälle :|
Noh, siellä istuskelin käyrällä n. puolisen tuntia ja pissanäytteenkin annoin, kaikki ok. Kätilön kanssa siinä rupattelin ja odoteltiin päivystävää lääkäriä jolle sain taas ties kuinka monennen kerran sepustaa tarinani ja hän päätyi siihen, että minun pitää päästä neurologille.
Noh, heillä ei ole päivystävää neurologia ja siinä sitten pähkäiltiinkin vähän aikaa, että miten toimitaan. Päädyttiin siihen, että minä menen heti huomenna aamulla synnärille, he soittavat sieltä neurologille ja ottavat minut osastolle. Siitä eivät osanneet sanoa kuinka nopeasti neurologille pääsee, voi olla että menee tunti, voi olla että koko päivä...

Skorppan jotakin verenkiertohäiriötä olen sekä minä, että muutamat muut epäilleetkin. Raskausmyrkytykseen on mahdollisuus, varsinkin kun minulla oli pahana se ekassakin, mutta toisaalta pissa on puhdas, paineet ok jne...
Hartioidenkaan en koe olevan niin jumissa, että näin pahasti vaikuttaisi, välillä minulla on meinaan ihan järkyttävän jumissa niskat ja hartiat :$
Entä mitäs tuo "aivotapahtuma" tarkoittaa..? :ashamed:

wiiwi84 myös tuota migreenivaihtoehtoa pyöriteltiin, mutta ei pidetty sitä kauhean vahvana vaihtoehtona kun minulla ei tuohon liittynyt ns. auraa ja kovaa päänsärkyä. Pään jomotus alkoi vasta yöksi kun muut oireet oli häipyneet.


Huoh, mä olen taas aivan poikki tämän päivän karaamisten ja kauppareissun jäljiltä, saas nähdä miten rankka huomisesta tulee :/
Jaksamisia teille kaikille! :)

LEAL & Poju 32+4 (mä olen ollut 32 viikolla jo ikuisuuden!! |O )
 
iltaa!
nopeasti laitan viestiä, eli tänään oli synnytysvalmennus, ei ollu niin " tylsää" kun luulin ja huomenna olis neuvola. kirjoittelen sitten lisää. mulla on tänään niin huono päivä että nyt ei pysty enempää kirjoittamaan. tultiin sieltä valmennuksesta niin meillä oli vessassa ja keittiössä laput ettei viemäreitä saa käyttää putkivahingon takia. eli meillä ei pestä pyykkiä, tiskata tai käytetä vessaa seuraavaan kahteen viikkoon... en tiedä mitä tästä tulee... kiva ylläri :'( itkuhan siinä tuli...

toivova ja nyytti POKS 33+0
 
heissan!
mä sain ne tilaamani vaunut eilen,koko illan sit niitten kanssa säädin tuolla olohuoneessa,on ne vaan niin hienot,sellaset limen vihree/hopeanharmaat :heart: lisäks ostettiin sit jo syöttötuolikin,sellanen pähkinän värinen tripp trapp tuoli mut se on vielä laatikossaan,sitä kun ei heti taida tarvita :LOL:

mulla alotettiin insuliini hoito tiistaina,ja pistelen nyt sitten kaks kertaa päivässä sitä pienintä määrää,ja katotaan jos se pitäis arvot kohdallaan!

joku oli painosta kysellyt?mulla on nyt tullut lisää vähän reilu 2kiloo alkupainosta,mutta alkuunsa se laskikin niin reippaasti sen oksentelun takia.oon ihan tyytyväinen että nousu on pysyny noin vähäisenä ja vauva kasvaa kuitenkin normaalisti.

ens tiistaina on sitten taas käynti äippäpolille jossa katsellaan sitä vaavin kasvua ja kohdunsuun tilannetta,toivottavasti ei olis paikat lähtenyt aukeemaan..

kaikille halit jotka niitä tarvitsee :hug:

ja voidaanhan vielä hetken aikaa kaikki paksusti!!
jännä katsoa missä järjestyksessä tässä ruvetaan poksahtelemaan..

babjuska+bömbbis 32+3
 
Nyt ei sen enempää, mutta LEAL:lle tulin sanomaan, että mulla on jokseenkin tuollaiset oireet migreenissä (aurallinen migreeni). Samoin äidilläni, mummullani jne. Mulla ei aina käy puheen päälle, mutta alkaa aina tuollaisilla kuvaamillasi näköhäiriöllä, jotka säikäytti eka kerran tosi pahasti. Sitten puutuu toinen puoli naamasta, kieli ja huulet ja toinen käsi. Olo on koko ajan tosi höntti. Tämän jälkeen alkaa päänsärky, mutta se ei ole yleensä kovaa, jos ehdin ottaa särkylääkkeet heti näköhäiriöiden tullessa. Että tämmöistä, nyt poistun takavasemmalle... :)

Pikkumuksis rv 31+4
 
Jos nyt vihdoin lopettaisi tämän taustalla olon... =)

LEAL sun muutaman päivän takaisesta tilasta tuli ihan omakohtainen kokemus mieleen. Tai oikeastaan mulla tollaisia "kohtauksia" on ollut muuta tässä muutaman viime vuoden aikana. Ensimmäisestä en uskaltautunut lääkäriin, mut viimoisin sattui töissä, ja kyllähän työkaverit mut passitti heti lääkäriin. Päivystyksessä silloin kävin, mutta sieltä en saanut minkäänlaista apua. Ulkomaalainen lääkäri, joka ei varmasti ymmärtäny kaikkea mitä selitin, määräsi mulle antibiootit poskiontelontulehdukseen!! :headwall: (ei mitäään oireita poskiontelontulehdukseen todellakaan ollut) Ja siis mun oireet oli täysin samanlaiset kuin sulla!! Ja lähinnä koko oikea puoli oli puutunut (jalka, käsi, kieli ja kitalaki jossain vaiheessa) Se oli kyllä pelottavaa, kun ei sanoja saanut muodostettua! Onneksi satuin siellä lääkärissä silloin tapaamaan yhden tutun, joka suositteli naprapaattia. Sain ajan seuraavalle päivälle. Tämän naprapaatin kanssa hetki pohdittiin jotakin neurologista vaivaa, lähinnä verenkiertohäiriötä ym. Mutta lopulta hän päätyi siihen, että mun niskat oli niin jumissa, etten enää itekään sitä tajunnut. Kolme kertaa hänellä kävin ja nyt asia ei ole reiluun vuoteen vaivannut ollenkaan :) Ja tällöin en siis ollut raskaana. Kerrohan kun saat selville mikä sun tilan aiheutti!

Jotenkin kun teidän "vaivoja" on lukenut, niin omat tuntuu tosi pieniltä. En nyt taida osata omasta tilasta tällä hetkellä kertoakaan/valittaakaan mitään :) Kaikki siis näin aamupäivästä ainakin hyvin.
Jaksamista kuitenkin kaikille tasapuolisesti :hug:

fanny rv 32+4
 
Leal :hug: toivottavasti vaivaan saadaan selvyys ja pikaista hoitoa.
ON. neuvolassa käyty, sain huomiselle ylimääräisen lääkärinajan niin voidaan katsella mitäs ne supistukset on saanu aikaiseksi. muuten oli pitkästäaikaa hyviä kuulumisisa;
verenpaineet ok
pissa puhdas
labra kokeet kaikki mahdolliset negatiivisiä
painoa tullut lisää, vähän, mutta pääasia ettei enää ole tippunut
sf-mittakin oli vihdoin kasvanut, eli vauvakin siis luultavasti :heart:
sydänäänet oli beibillä vahvat ja liikkeitä paljon. potkasi oikein kunnolla sitä kuuntelusauvaa kun ei pidä että häntä tökitään:)

eli kerrankin jäi hyvä mieli, vaikka en sinne töihin vielkään saa mennä. huomenna lääkäri kirjoittaa saikun sinne 9.6 asti jolloin mammaloma alkaa, ettei siihenkään niin kauaa ole:)

nyt stressaa tämä putkiremontti... näillä näkymin saadaan tota toista vessaa käyttää, mutta sieltä pitää ottaa kaikki vesi, eli ei pestä pyykkiä yms. toivottavasti sitä todellakin saa käyttää tän 2 viikkoa, muuten en tiedä mitä tehdä kun vessakin joutuu sattuneesta syystä juoksemaan tunnin välein. ei huvittais missään yhteisessä bajamajassa juosta :|

tulipa paljon omaa napaa, anteeksi :ashamed:

voimia kaikille ja nautitaan tulevasta helle viikonlopusta B)

toivova ja nyytti 33+1
 
Tänä aamuna sitten ennen kahdeksaa menin synnärille josta todettiin, että synnyttäneiden vuodeosastolla ei ole tilaa joten minut otetaan synnytysosastolle. Joku opiskelija vei minut tarkkailuhuoneeseen käyrälle jossa istuin sitten tunnin verran jonka jälkeen minulle haettiin varastosta sänky (kaikki sängyt oli varattuja, nyt ollut ennätysruuhkainen kuukausi kuulemma! Laskettuja aikojakin tälle kuulle ollut 186kpl joka on kuulemma ylittynyt ajat sitten :eek: )

No siinä sitten makoilin, söin ja ramppasin vessassa vuorotellen tuonne klo 14.30 asti (ai että oliko tylsää :headwall: ) kunnes neurologi ehti paikalle. Hänelle selitin samat ummet ja lammet, tein parit testit ja siinä se sitten olikin. Kuten arvelin, niin ei saatu asiaan selvyyttä, ei epäillyt sitä tai tätä ja uskoo kaiken olevan ok (en itsekään mitään pahemmin vakavaa epäillyt... ), mutta varmuuden vuoksi minulle lähetetään nyt sitten ensi viikolla ajat aivosähkökäyrään ja magneettikuvaan. Magneettikuvaan on kuulemma pitkät jonot, mutta ilmeisesti hän saa sumplittua minut johonkin väliin, en vaan tiedä miten siihen kykenen kun pitää maata 30-45min selällään paikallaan :$

Että tällästä täällä... Kätilöt osastolla aivan ihania, helppo jutella jne. :heart: Työn ääniä kuului niin paljon ja välillä hurjiakin, että välillä mietein, että miten joku heikkohermoinen esim. ensiodottaja olisi paikallani kestänyt kun joka puolella kuului :| Mutta kyllä ne työn tuloksetkin sieltä sitten omat äänensä päästivät, ainakin 3-4 pienen maailmaantulon pääsin tänään kuulemaan :heart:


Eipä täällä sitten muuta ihmeellistä, mahan toivoisin pikku hiljaa laskeutuvan alemmas kun hengittäminen tuntuu niin ahdistavalta eikä syvään saa vedettyä henkeä oikein millään :/

Viikonloppuna tiedossa kahdet valmistujaiskekkerit (jipii, kiinnostais kyllä paljon enemmän ottaa kotona aurinkoa |O ) ja huomenna täytyis käydä etsimässä lahjat...

LEAL & Poju 32+5
 
Meille syntyi viime perjantaina kiireisellä sektiolla pieni tyttö (rv 33) 1,5kg. On vielä pitkään sairaalassa kasvamassa. Olo on vähän hämmentynyt, sillä eihän tässä näin pitänyt käydä. Kesäkuussa olin ajatellut äippälomalla rauhassa valmistella kotia tulokasta varten. Mutta, sööttihän se pieni on.
 

Yhteistyössä