Meillekin syntyi
poika :heart: laskettuna päivänä, lauantaina 14.7. klo 12.27. Pituutta herralla oli 50 cm ja painoa 3660g.
Edellisen päivän painoarviossa lääkäri ronkki paikkoja jotka olikin jo 2cm auki ja supparit alkoi oikeastaan siitä. Olivat kyllä melko laimeita koko päivän, mutta joskus iltakymmeneltä aloin ajatella että ehkä tässä tulee lähtö sairaalaan yöllä. Kahteen asti sinnittelin kotona. Sairaalassa olinkin vasta 3cm auki vaikka suppareita tuli 3min välein. Saliin lähdetiin kolmen jälkeen ja siellä pärjäilin lämmitettävillä geelipusseilla ja miehen hieronnalla sekä suihkuttelulla. Maha oli armottoman sekaisin ja jokainen "tyhjennys" sai supistukset kovenemaan mutta valitettavasti ne alkoivat harventua. Torkahtelinkin jopa niiden välissä kun niitä tuli joskus vain pari 10 minsan sisään. Puhuttiin että lähtisin salista osastolle tai jopa kotiin odottelemaan kovempaa kyytiä, mutta sitten vaihtui kätilö ja lääkäri tuli tarkastamaan paikat. Olin 4cm auki, vauvan pää tosi alhaalla ja kalvot puhkaistiin.
Siitä alkoi sitten kovempi kyyti, ehdin kokea 6-7 oikein tosi kovaa supparia ja jokaisen jälkeen totesin etten kestä enää yhtäkään. Ja aina kestin kuitenkin
Epiduraali laitettiin menemään heti, en sitä oikeastaan ehtinyt edes pyytää vaan kätilö itse ehdotti. Samalla meni oksitosiiniä avaamaan loput kohdunsuusta. Pari tuntia siinä meni ennenkuin alkoi tuntua kovimpien supistusten huiput vihlontana, ja taas sain levättyä, jopa nukuttua välillä. Mies istuskeli hermona keinutuolissa ja yritti myös nukkua, olihan me jo valvottu edellisaamusta asti.
Epiduraalin teho lähti juuri silloin kun vauva alkoi tosissaan painua synnytyskanavaan ja ne supistukset olikin aika hirveitä - eivät samalla tavalla sattuneet aivan niin paljon kuin avaavat mutta olivat kauheita. Puhisin ja puhisin ja yhtäkkiä kätilö sanoikin että olen aivan auki ja saan ruveta ähkimään vauvaa alaspäin. Ponnistin aluksi kyljelläni, sitten selälläni. Koska olen niin lyhyt, oli vaikea ottaa tarpeeksi happea keuhkoihin ponnistamista varten kun vauva tuntui painavan keuhkoja. Ja lapsi oli tulossa nyrkki poskella, joten piti kyllä työntää kovasti! 27 minuutin kuluttua poika oli kuitenkin ulkona, ja huusi kuin sikaa pistettäisi.
Minun synnytykseni oli siis verrattain helppo, jäi todella hyvä mieli. Vähän tuntuu että fuskasin kun pystyin jopa nukkumaan ja epiduraali vaikutti niin hyvin. Mutta tulos on maailman ihanin!
Tsemppiä vielä sinnitteleville, ollaan kuitenkin jo heinäkuun puolella joten kyllä teilläkin kohta nyytti on sylissä!
Ja onnea kaikille vauvan saaneille!! :flower: